Tyhjä olo, koska elämän kääntöpisteellä

Kirjoitin aiemmin tästä syksystä. Totuuden nimessä alakulo tai lievä masennus on tehnyt tuloaan jo muutaman vuoden. Oma Kalle Keittiöpsykologi sanoo sen johtuvan siitä, että olemme Pian kanssa elämämme kääntöpisteellä. Rakennus ja kerääminen vaihtuvat nyt luopumiseen ja elämiseen.

Elämä lyhyesti kerrottuna

• Vuodet 0-17 elin kai tavallista poikuutta. Olin hyvä jalkapalloilija ja tietokonepelaaminen kiinnosti.
• Johtuen vanhempien avioerosta ja omasta kasvusta, vuodet 17-22 sekoiltiin niin, että elämä meinasi lähteä käsistäkin.
• Onneksi 22-vuotiaana tapasin Pian, palasina olleen elämänkumppanini, jonka kanssa yhdessä rakensimme itsemme palasista uudelleen vuosina 22-25 (tai 22-49).
• 24-40 -vuotiskaudella tehtiin niin perkeleesti töitä. Elimme kuin munkit ja maksoimme asuntolainaa. Saimme kumpikin pahan burnoutinkin työtahdista johtuen. Vaihe päättyi vuonna 2010 Nordean portaille, josta kävelimme asuntolainattomina ulos.
• Vuodet 38-45 olivat jälkeenpäin tutkittuna upeimpia siksi, että saimme elää n. 1,5 vuotta tuosta ajasta Hua Hinissa, Thaimaassa. Omistimme sieltä pienen kaupunkicondon v. 2008-2015, josta sai nauttia myös muutama ystävämme Suomesta. Löysimme sieltä elämäämme liudan uusia hyviä ystäviä ja 20 tuttua ympäri maailman. Kasvoimme enemmän kuin koskaaan ja saimme perspektiiviä elämään.
• Sen jälkeen Thaimaa vaihtui Taivassalon torpparin elämään iässä 45-50, jona aikana minut pelästytti myös pintapuolinen melanooma, joka ilmeisesti saatiin kokonaan pois, sillä olen ollut terve kohta neljä vuotta.

Kääntöpisteellä

Ensi vuonna täytämme 50 vuotta. Meillä ei ole lapsia. Ne eivät jotenkin ehtineet elämäämme, koska viipotimme maailmalla ja muilla oli niitä jo. Saimme muiden lapsista kummeja ja puoliksi lainaomia.

Kaikenlainen omaisuuden kerääminen on hidastunut jo. Ns. kuluttaminen loppui meiltä muutama vuosi sitten, yleisistä ja ekologisista syistä. Ostamme tarpeeseen.

Koska olen ollut mikroyrittäjä viimeiset 14 vuotta, on eläketurva pitänyt kerätä itse (yrittäjien YEL-vakuutus on huijaus, jolla maksetaan muiden eläkkeitä). Sitä joudumme maksamaan ja keräämään vielä tovin, mutta muuten kaikki haaliminen on loppu. Meidän kannattaa lapsettomina kääntää hanikka jo nyt. Miksi keräisimme lisää, kun ei ole ketään kelle kerätä?

Tässä iässä viimeistään huomaa, miten riittää vähempikin. On kiva että on toimiva ja pihi auto. Sellainen on omistajakin. On upeaa, kun on itse tehnyt itselleen kaksi kotia, kaupunkiin ja maaseudulle. Meillä jako elämisessä niiden välillä menee karkeasti 6kk kaupungissa ja 5kk maalla. Kuukauden vuodesta koitamme elää jossakin, missä on vuoria käveltäväksi.

Elämme todella pihisti. Olemme tehneet niin jo 20 vuotta. Tarkka kuukausibudjetointi teki säästämisestä pelin, jonka ansiosta meillä on nykyinen elämä. Emme ole saaneet mitään ulkopuolelta.

Syy alakuloon ja masennukseen

Itse tulkitsen niin, että elämä muuttuu nyt rajusti. Se on tavallaan valmis. Olemme tehneet tehtävämme veronmaksajina ja moraalisesti. Edessä on toivottavasti monta tervettä vuotta joista nauttia. Muuta ei voi toivoa. Muuta ei ole enää jäljellä. Siksi aivoni ikäänkuin “käyvät”. Ne muuttavat suuntaa.

Lapsellisilla on yleensä elämän jatkumo, lapset ja tulevassa ehkäpä heidän lapsensa. Meillä ei ole jatkumoa. Olemme vain me ja ystävämme. Ja kun ystävistämme monet elävät perheenä, on usein vain me joilla ei ole lapsia ja meitä ei ole monia.

Jo nyt näkee sen mitä vanhemmat ystävämme meille ovat kertoneet. Ystäväpiiri muuttuu ja etääntyy. Oma perhe-elämä heillä on muuttunut myös. Lapsista on tulossa aikuisia. Heistä on aitoa seuraa. Aikaa ei ole enää niin paljoa muulle. Ymmärrän hyvin. Vaikka meillä ei ole lapsia, käytämme mekin aikaamme enemmän kaksin. Jutut läheisimpien ystävien kanssa on tavallaan juteltu. Tunnemme toisemme jo, joskus tuntuu, liiankin hyvin.

Elämä tuntuu siis jo melkein valmiilta. Eihän se toki sitä vielä ole, mutta siltä se tuntuu. Usein ajattelen kuolemaa ja elämää. Ajattelen sitä niin, että tavallaan olen jo saanut hyvän elämän. Toki haluan nauttia vanhuudestakin terveenä, mutta tietyllä tavalla elämä on jo täytetty.

Mitä enää odottaa kun Suomikin pääsi eilen jalkapallon EM-kisoihin? Itse ehkä odotan eniten elämässäni sitä, että päättäjät ymmärtävät ns. perusturvan olevan ihmisen elämässä ratkaiseva asia. Kun se on kunnossa, uskaltaa yrittää. Uskaltaa tehdä sitä mitä haluaa tehdä. Ja kun miljoonat tekevät sitä mitä haluavat, sairastetaan vähemmän ja maksetaan enemmän veroja. Yhteiskunta toimii hyvin. Odotan siis sitä, että päättäjät viisastuvat. Siihen mennee tovi?

Noiden syiden takia aivoni nyt käyvät muutostaan. Niiden takia olen hiljaisempi ja kärsimättömämpikin. Vai olisiko syy sittenkin miehen vaihdevuosissa? Nehän eletään vuosivälillä 20-110.