Artikkelit

Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkärillä. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 1,8 vuotta sitten. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 117€ kerta, mutta se on silti halpa vakuutus.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille se uusii sinä aikana. Itsellä se oli niin pintaesiintymä, eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Olin edelleen puhdas. Erikoislääkäri ei siis nähnyt sadoista tummista luomistani poistamisen tai jatkotutkimisen arvoisia.

Kohta olen sen kriittisen kahden vuoden rajan yli. Olen todella iloinen, vaikka syöpä -sana onkin meihin niin kauhistettu, ettei se koskaan lähde pois mielestä, vaikka olisitkin terve.

Kaksi opittua matkan varrelta

  • Katso aurinkolomalla ja kotimaan kesäpäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai ainakin 30-50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee kovissa lukemissa.
  • Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa, ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

 

Jee, hommia paiskittu siihen malliin, että on aika katsella vähän muutakin. Isoin juttu meille Pian kanssa on nyt se, että olemme Apurin kanssa omavaraisia.

Toki teemme veli-Ranin kanssa edelleen myös digikonkari Viidakkorummun nimellä verkkotöitä, mutta kesästä asti tehtäväni oli nostaa myös Pikku Apuri -perhemainostoimisto henkilökohtaisesta blogista Viidakkorummun rinnalle työtä syöttämään.

Lisäksi on mahtavaa, kun omista tutuista saa parin mikroyrityksen taustalle jatkuvaa tukea ja työntöapua.

Ja aina kun joku taho hiljenee, taustalta nousee uusia jotka muistavat meitä. En osaa tarpeeksi kiittää teitä tuestanne.

Nyt tilanne näyttää siltä, että seuraava vapaa tuotantoaika itselle on jossakin maaliskuun alkupuolella. Siksi tarvitaan vasta- ja vatsapainoa.

Työn touhussa unohtaa helposti taas sen mikä on tärkeää kun on terve – eläminen.

Vuosi eteenpäin muunkin kuin työn osalta näyttää myös kivalta. Tuosta puuttuu vielä mahdollinen kesän U2-keikka mahdollisesti meidän Helsingissä, eli Berliinissä, mikäli moisen vielä jaksaisi katsoa – n. 15 kerran?

Ja se mitä eniten odotamme on siirtyminen Taivassaloon torppariksi Toukokuusta, TTT.

 

Juttua kirjoitettaessa kuulokkeissa soi:

Olen viimeaikoina herännyt tunteeseen, että juurikaan mikään ei voisi olla paremmin. 47+ vuotta se kesti huomata.

Ajatelkaas nyt jo isoa kuvaa: Jos Suomessa jättää lukematta negamediat, niin täällä on aidosti maailman 1.-4.ksi parasta elää (näkökannasta riippuen Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa voi elää vielä paremmin).

Meitä eivät uhkaa suuret luonnonkatastrofit eivätkä sodat. Täällä suurimmat pelot ovat turpaan saaminen öisellä nakkarilla ja hirvikolarit.

Meitä suojellaan valtion taholta monin seikoin. Emme juurikaan törmää myrkyllisiin tai haitallisiin ruokiin. Sähkölaitteemmekaan ei aiheuta tulipaloja, kiitos Tukesin. Saamme edelleen ilmaisen koulutuksen ja loistavan terveydenhoidon (sen voi tosin täysin sekaisin oleva sote romuttaa, ”kiitos” Kokoomuksen ja Keskustan setädiilin).

Yhä useammin tuntuu siltä, että meillä on kaikki niin hyvin, että keksimme tylsyyttämme nahisteltavaa.

Pienemmässä kuvassa sitten on eroja. Toisilla menee sikahyvin, toisilla todella huonosti. Valtaosa vaeltaa maanantaista sunnuntaihin autozombeina, kunnes viikko kelataan taas alkuun.

Tiedän että Suomessa, varsinkaan täällä Varsinaisessa Suomessa, ei saisi kertoa olevansa tyytyväinen. Se juna suistui raiteiltani jo vuonna 2006, kun aloitin yrittäjyyden.

Olen vain pikku hiljaa huomannut, etten oikein saa elämästäni enää tuunattua parempaa. Kaikki on juuri nyt paremmin kuin hyvin. Ainoa uhka on terveys. Nytkin odottelen taas labratulosta yhdestä poisleikatusta luomesta.

Kun sain vaimoni Pian mukaan Apuriin, kaikki naksahti kohdalleen.

Voimme nyt toimia yritysten markkinointiapurina mistä vain.

Työtä on tähän saakka tullut tasaisesti ja niitä on kivaa tehdä. Eli kiitos asiakkaamme, Apurin ja Rummun!

Huomaa hyvä

Arkeen on helppo hukkua. Päivät seuraavat toisiaan ja tuntuu ettei mikään muutu. Vaan huomaatko ne pienet asiat, joista tulee yhdessä suuri?

Nytkin nautin täällä tyhjässä Manillan toimistossa työstäni. Kuuntelen Black Crowesia ja teen asiakkaiden verkkosivuja. Nyt on paljon työtä. Hyvä taloudellinen tilanne on tärkeä, voi elää ilman painetta rinnassa. Eikä siihen tarvitse raharikkautta. Turvan tuo tieto siitä, että kävi mitä tahansa, läheiset pärjäävät silti. Heillä on turva pitkälle tulevaisuuteen.

Olen aina toitottanut sitä, että jos aamulla ei jaksaisi nousta sängystä, joku asia on varmaan huonosti. Onko se työ, liian vähäinen vapaa-aika, parisuhde vai joku muu? Elämän pitää olla tasapainossa, jotta siitä voi nauttia.

Arjen korjaaminen on kaikille mahdollista. Ainoa este sille olet sinä. Rohkeissa hypyissä tuntemattomaan on se hyvä puoli, että vaikkei se hyppy tavoittaisikaan sitä rotkon toista reunaa, olet ainakin koittanut. Nyt lopetan, ennen kuin Paolo Coelho tulee ja halaa.

Itse asiassa kaveri juuri nimitteli Facessa allekirjoittanutta ”digimaailman Esa Saariseksi”. Siitä on oltava ylpeä – kai? Kyllä tälläkin raapustuksella taas nakarilla turpaansa ottaa, on enemmän varsinaissuomalainen aavistus.

Ja kuten sanoin, tätä kirjoittaessa soi the Black Crowesin ne vähän tuntemattomat tsipaleet:

Eräs vanhenemisen (ja vakavan diagnoosin) eduista on se, ettei välitä enää paskan vertaa siitä mitä muut sinusta ajattelevat. (Välitän toki mitä kaikki muuten ajattelevat).

Yrittäjänä minulla kuitenkin on joskus naamio, riippuen kassavirrasta. Jos meillä menee hyvin ja asiakas pöydän toisella puolella ei ole mielestään tsaarista seuraava, kaikki sujuu ilmankin, mutta jos on tiukkaa ja pöydän takana on itse itseään tärkeänä ja korvaamattomana pitävä henkilö, mietin laitanko kevyen päivänaamion kasvoilleni. Olen huomannut että en oikein jaksa enää silloinkaan teeskennellä. Vain se kauppa voi jäädä tekemättä.

Alallamme on nimittäin suuri etu siitä, että on kokoomusmainen kaikki on aina jees ja nyt let’s go -tyyppinen, hyperpositiivista kuvaa ulospäin antava ihminen. Kun katsoo osaa start-up -skenen tai digitalist -sakin menoa, sitä kummasti haluaa kulkea omaa polkuaan. Nimittäin:

Mietin edelleen eniten sitä, mihin asti tässä pitää venyä saadakseen vielä enemmän rahaa – ja miksi?

Kun on pitkään ollut pienet menot, eipä sitä suuria tuloja tarvitse. Lisäksi puuttuu täysin se isompi, kauniimpi ja kalliimpi auto/ vene / asunto -vaihde, niin mitä jää? En halua syödä enemmän, juonkin jo tarpeeksi. Vaatteita on niin, ettei edes ilmaiskeräys vastaanota.

Ja onneksi voi myös torpan vierastykityksestä sen verran vetää johtopäätöksiä, että meillä läheisiä ystäviä riittää. Joillekin siis kelpaa naamioton minä.

Kuitenkin on kiva pitää itsestään sen verran huolta, ettei joudu terveydestään tinkimään liian aikaisin. On kiva nousta aamulla ilman 16:sta lääkepurkkia aamiaispöydässä. Kun vielä rakkauttakin riittää, niin mikäs tässä, loppuelämässä.

”When you’re younger, I think you are encouraged or you encourage yourself to hide behind a mask. As the years have gone on, that mask has worn away. I’ve lost any reason to hide. The more vulnerable and honest, the better I feel about it.” JOSH HOMME

Melanooman 1. puolivuositarkistus oli juuri. Vaikka mielestäni en ole asiasta huolehtinut, mieli oli toista mieltä. Olen käytännössä valvonut muutamaa yötä lukuunottamatta kaikki lähiyöt. Koko yön. Väsyttää, muttei nukuta. Ja vaimo vieressä tekee samaa.

Tuntuukin absurdilta vastailla sukulaisten ja asiakkaiden pyyntöihin ja käskyihin, kun pelottaa niin perkeleesti. Kai se on tämä minä-minä -maailmanvaihe.

Aika vähän ihmiset enää kysyvät toisiltaan kuinka voit?

Nimittäin vain se merkitsee. Piste (kuten Aurinkokuningas on opettanut). Vakavan sairauden pelko vie pois kaiken muun, halusit tai et. Sitä katselee itseään ja toimintaansa sivusta. Ihailee miten tuo kykenee toimimaan, kun oikea minä vieressä on 30%:a zombi.

IKÄKRIISI SAMAAN AIKAAN

Maija, aivan ihana lääkärimme, on viisas ja kokenut. Kertoi nähneensä satoja tapauksia, hyviä ja huonoja. Jokaisessa potilas joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen. Jokaisessa.

Itsellä on meneillään tuplaurakka, koska lähenen 50 ikävuotta. Se on joskus ollut vanhan ihmisen ikä, nyt se on keski-ikää, mutteivät aivot ja geenini sitä muutosta näin nopeasti ymmärrä. Se on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, kiitos lääketieteen, tiedon ja ruoan.

50-vuotiskorteissa alkavat näkymään pinkit ruusupuskat. Niin se vain on.

Tässä sitä siis ollaan. Rakennan itseäni uudelleen ja koitan ymmärtää, että edessä on paljon vähemmän kuin takana.

Niin, puolivuotistarkastus oli puhdas. Muutama rasvapatti oli, mutta ”niitä kuulemma tulee enemmän vaan”. Louis C.K. iän summasi jo aikoinaan hyvin. Kivaa kevättä!

Torstaina kirurgi lopulta soitti ja kertoi leikatun lisäpalan olleen täysin puhdas. Melanooma oli todellakin vain pintaluomessa. Itku tuli meille molemmille jo kesken puhelun. Olen taas terve.

Torstai-ilta kuluikin sitten torpalla pitkälle. Rakkaat Rani ja äitinsä Pirjo liittyivät seuraamme juhlimaan, ja jaksoimmekin Ranin kanssa ihan aamuun saakka. On taas upeaa hengittää 5 viikon stressijakson jälkeen – terveenä.

On kuitenkin hyväksyttävä, että 46 -vuotiaana olen jo siirtynyt todennäköisyyksien toiselle puolen: Tästä lähtien sairauksia tulee useammin.

On siis parempi käyttää se terveenä saatu aika hyvin ja hyvien ihmisten seurassa.

Uusi takki Apurille

Käytin aikani vastausta odotellessa mm. pistämällä Apurin sivut kokonaan uusiksi. Olemme nyt markkinointiravintola, jonka kärkituote on auttaa aloittavia yrityksiä alkuun, puoleen hintaan. Se tarkoittaa että saat siis:

  • Logosuunnittelun ja -tuotannon
  • Verkkosivut
  • Käyntikortit
  • PPT/ Keynote-pohjat
  • Ja muutakin (animaatio, tv-mainos jne.)

…Kaiken -50% alennuksella. Työhön yleensä menee 1-2 viikkoa, joten maksat vain puolesta. Varaa pöytäpaikka raflastamme, niin aloitetaan.

Mutta ennen kaikkea, iloitse terveydestäsi ja nauti elämästä….. ja ethän tee liikaa töitä?

Aika kauan tätä hommaa sai tehdä, ennen kuin palaset alkoivat naksahdella paikoilleen siitä, miksi joku yritys pärjää hyvin ja miksi useat eivät pärjää?

Lyhyesti voi kiteyttää, että muun elämän sekä työn tausta-asiat pitää olla kunnossa, jotta myös markkinoinnissa ja myynnissä onnistuu.

  • YKSILÖ:
    • Ihmisen elämä pitää olla balanssissa. Hän tekee työtä, joka sopii arvoilleen ja nauttii siitä. Kotona asiat ovat kunnossa. Elämän suunta on oikea.
  • YHTEISÖ:
    • Puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Parannetaan koko ajan yhteisiä toimia. Toimintaa ohjaa luottamus ja läpinäkyvyys.
  • ASIAKAS ON KAIKEN KESKELLÄ
  • PALVELU:
    • Hyvä myynti ja markkinointi on erinomaista asiakaspalvelua. Asiakas saa enemmän kuin odotti. Nyky-Suomessa ei pitäisi olla korkea rima?
  • MITEN SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Kun yhteisöllä on ammattitaito, asenne ja yhteispeli kunnossa, asiakas saapuu luoksesi! Hyvä tuote/ palvelu plussaa.
  • MISTÄ SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Verkoista, kasvoillasi ja muista medioista – Omalla työllä ja/tai rahalla. Ketkä tekevät itse enemmän, säästävät organisaation rahaa – ja päinvastoin.

MARKKINOINTI 2016: MISTÄ HYVÄ MARKKINOINTI KUMPUAA

Olen väsynyt kommentoimaan, jakamaan ja kritisoimaan asioita, joihin en voi vaikuttaa. Enkä enää ole vuosiin uskonut vanhaan demokratiamalliimme, joten miksi siis käyttäisin energiaani sen tuottamiin typeryyksiin? Pitäkööt tunkkinsa, koska se tunkki hajoittaa liian monia päitä.

Olisi jo aiemmin pitänyt uskoa The Dudea.

TÄRKEINTÄ ON…

Olemme 10 vuotta onnistuneet omissa henkilökohtaisissa elämäntavoitteissamme, kun olemme seuranneet silloin valittua tietä. Jos kuolen ensi tiistaina, kuolen onnellisena. Seuraan täst´edes tiukemmin polkua, jonka aiheet versoavat omista mielenkiinnon kohteista sekä elämän tärkeimmistä asioista, ja jätän muut muille.

Aimmin nimittäin kyselimme elämän tärkeimpien asioiden perään. Tässä kyselyni tulokset siitä. Noista on hyvä lähteä seuraavaan päivään – tai kauemmaksikin.

elämän tärkeimmät asiat

 

 

Suomi ja Suomen internet on nyt täynnä huhuilua, valheita, kiukkua ja purnausta. Ihmisten paha olo näkyy ja sitä ei median paskamylly auta.

Onneksi myllyä pääsee pakoon fyysisiin ”torppatöihin” ja todistetuihin hyviinkin uutisiin, kuten tämä ja tämä.

Olen aina miettinyt, mitkä ovat lopulta tärkeimpiä asioita elämässä?

Valtaosa kavereistamme ovat kokeneempia, viisaampia ja vanhempia kuin me. Kysynkin nyt eritoten heiltä, mitkä ovat mielestänne hyvän elämän lähteitä? Eli mitkä asiat saavat sinut onnelliseksi? Valitse alta kolme tärkeintä:

Mikä on elämässä tärkeintä? Valitse kolme tärkeintä.

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Se tulee aika ajoin, muistutus siitä mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Eilen taas, kun katsoimme pitkästä aikaa Heräämisiä (Awakenings) -leffan.

Ei, se ei ole työ eikä asiakkaat. Se on terveys, meille terveille itsestäänselvyys.

Terveen kuuluisi juhlistaa jokaista päiväänsä ihmeenä.

Sairas ei ehdi, kun pitää huolehtia sairaudestaan. Piti vain muistuttaa itseään, taas. Hyvää ja tervettä päivää kaikille!

11077946_328713037253056_5798964764430314262_n

Pikku Apuri

 

Kun katsoin aamusella tämän Inhimillisen tekijän Areenalta, jäin miettimään mitä itse olen oppinut vuosien varrella? Sain nimittäin yrittää auttaa muutama vuosi sitten konkurssimyllerryksen keskellä olevaa, ohjelmassa esiintynyttä Annu Palmua. Vaan en tiennyt oikeasti tilanteen vakavuutta, enkä sitä, missä vaiheessa jo silloin mentiin.

Annu on fiksu nainen. Itsekin haluaisin jonakin päivän olla fiksumpi mies.

Mitä siis olen oppinut tähän asti?

Kuuntelen aina oudoksuen, kun sukulaiset tai tuttavat puhuvat palkoistaan tai titteleistään – ulkokohtaisista ansiomerkeistä. Tajusin jo kymmenen vuotta sitten, ettei niiden tavoittelemisessa ole juuri merkitystä. Samat ihmiset puhuvat myös autoistaan ja veneistään. Eikä siinä mitään, jos nuo asiat saavat ihmiset aidosti onnelliseksi.

Komppaan Annua siinä, että elämän tarkoitus on rakastaa ja olla rakastettu. Hienoa, jos se on lähisuhteessa, mutta vielä mahtavampaa jos se tapahtuu vielä laajemmin, ystävienkin kesken.

Tärkeintä on nimittäin elää onnellinen elämä.

Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen on menettänyt. Itse olen vieläkin terve, joten käytän sen hyväkseni. Rakennamme juuri nyt kaupunkiasumisen vastineeksi rauhaisaa maaseutupaikkaa, johon ehkä vetäytyä vanhempana, jos voimat suovat?

Samoin skippaamme Suomen mustan räntäsadevaiheen ja joulustressin kun vielä voimme. Teemme työmme ja nautimme sen ajan siellä missä on lämpöä. Enkä tarkoita nyt vain ilmastoa, vaan myös ihmisiä, ystäviämme ulkomailta. Samalla saamme vielä lisää perspektiiviä ihmisenä elämiseen.

Juuri nyt elämä on parasta näin. Ensi vuonna se voi olla jo toisinpäin?

Mitä sinä olet oppinut?

13-vuotias Jari puussa, Turun saaristossa. Tällöin tärkeintä elämässä oli toimiva Honda Monkey ja hyvät nappulakengät.

13-vuotias Jari puussa, Turun saaristossa. Tällöin tärkeintä elämässä oli toimiva Honda Monkey ja hyvät nappulakengät.

Pikku Apuri

 

 

 

Kuulin juuri, että eräs tuttava oli kuollut. Hän sairastui vain kuukausia sitten ja tauti eteni hyvin nopeasti. Sieltä se sitten taas tuli – se iso ajatus:

Mitä varten täällä eletään?

TYÖ?

Päinvastoin kun eri medioista saattaisi huomata, se ei ole työn tekeminen. Silti mielekkään työn tekeminen on tärkeää, jotta pysyy järjissään. Ihmisellä on hyvä olla rutiineita. Jos saisin päättää, mikä sinällään on melkoinen oksymoron, sillä minähän saisin päättää, tekisin vaihtelevasti kaikkea mieleistä:

  • Jotain mikä auttaa koko maapalloa
  • Jotain mikä auttaa omaa perhettäni ja ystäviäni
  • Jotain mikä auttaa minua

Olennaista tuossa näyttää olevan auttaa -verbi. No kyllähän asiakkaiden markkinointiongelmien ratkaisu ja auttaminenkin on auttamista, muttei ehkä kuitenkaan sitä, mitä varsinaisesti haen listallani.

Eniten juuri nyt haluaisin hyvän porukan kanssa lähteä tekemään uudenlaisia energiapaketteja asumiseen: Aurinkoenergia + webbiälykkyys + statistiikka = ekologinen taloudellisuus ja omavaraisuus.

Kylmä totuus on kuitenkin se, että teen sitä mistä maksetaan – ei hyvin, mutta riittävästi.

RAHA?

Kyllä ja ei. Kun on 20:nen haluaa rahaa, jotta saa elämänsä rakennettua. Mietin usein, kuinka monella nyt 20:llä on vaikeampaa aloittaa elämänsä kuin itsellä oli? Nyt 40-50 välissä raha näyttelee jo huomattavan pientä osaa elämisessä.

RAKKAUS?

Kyllä. Suurin syy. Eläminen ilman sitä, että tietää sinua rakastettavan ja että itse rakastaa, olisi aika köyhää.

TERVEYS?

Kyllä. Mahdollistaa mielekkäämmän elon, kun on psyykkisesti ja fyysisesti terve. Vaikeaa tästä tekee se, että useimmat tiedostavat terveyden merkityksen, mutteivät silti noudata sitä. En tee niin itsekään. Jotkut ns. paheet ilostuttavatkin elämää, vaikka sitä tuhoaisivatkin. Elämisen laatu paheiden aikana on siis voimakkaampi vietti kuin pitkä, tasaisen terveellinen elo?

MITÄ MUITA? LASTEN KASVATTAMINEN, YSTÄVÄT, ARMOLLISUUS, USKO, YSTÄVÄLLISYYS, NAUTTIMINEN, LISÄÄNTYMINEN, JNE.

Listaa voi kukin itse miettiä kohdaltaan. Olennaista on, että miettii elämän perusasioita edes joskus. Hyvä yleisohje on myös vanha klassikko: Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Ei tää silti niin helppoo oo, eläminen.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Juttelin taannoin puhelimessa ystävän kanssa. Ihmettelimme taas kerran sitä, miten hienoa on kun päästää itsensä (ja itsestään) irti. Asiat vaan tuppaavat lutviutumaan, jollet ole kussut muroihin jo aamiaispöydässä.

Jos taloushuolet herättävät öisin, tulee yhteydenotto, jolla leivän päälle saa taas syötävää (jos olet tehnyt työsi hyvin ja ollut ystävällinen).

”NORMAALIT”

normal

Suomessa on pitkään täytynyt olla normaali laumaeläin. Jos olet tehnyt asioita eri lailla – tai oivallat tehdä ne erilailla, olet toisintekijä. Vihreät housut jalkaan – homo!, vapaa-aika ennen työtä – hippilusmu!, elämästä nauttiminen – vasta eläkkeellä!, jne.

Täällä on pitänyt elää kuten vanhempansa. Kotona saa kyllä kalsarikännissä hakata puolisoa ja naapuriakaan ei tarvitse moikkailla, kunhan näyttelykappale itsestä on muiden kanssa samanlainen.

METSÄKANSA HERÄÄ?

Olen huomannut, että tämä ugrilaisperäinen metsäkansa alkaa herätä. Enää ei niin monen vanhuksen tarvitse katkerana kuolinvuoteellaan virkkoa, mitkä teot jäivät tekemättä, tai mikä elämä jäi elämättä? Nyt näkee paljon kirjoituksia, joissa kannustetaan hyvään elämään, ei vaan suorittamaan sitä.

Ainakin nämä olen itse listannut tärkeimmiksi asioiksi tässä yhdessä todistetussa elämässä. Tuleeko mieleesi muita?

Terveys, rakastetuksi tunteminen ja hetket rakkaiden parissa, itsensä toteuttaminen ja kehittäminen, luonnon parantavan voiman kokeminen, oman perspektiivin laajentaminen, ystävällisyys ja kohteliaisuus, anteeksiantokyky sekä huumori.

Pikku Apuri

Ihminen kasvaa, käy koulua, saa ammatin ja tekee työtään. Ehkä löytää kumppanin matkalleen. Miksi?

Yksi vastaus on, että maksaisi asuntonsa sekä oman että lapsensa tulevaisuuden. Meillä ei ole lapsia, joten mitä sitten kun olet maksanut asuntosi, kuluttamisesi – ensimmäisen elämäsi. Mitä sitten,  kun olet ”maalissa”?

Mm. Ville Tolvanen puhuu usein asiaa, mutta hänenkin ajatusmaailmansa on itselle liian kapea. Se liittyy vaan ”työhön”. Itse ajattelen paljon laajemmin – maailmaa ja ihmiskuntaa (Rani meillä Viidakkorummussa ajattelee sitten siitä eteenpäin).

Työ on parhaimmillaan vain ihmisen keino maksaa elämänsä, tai se voi olla elinikäinen harrastus, josta joku maksaa sinulle.

Kuten blogini lukijat tietävät, olemme Pian kanssa jo kauan olleet ”maalissa”. Asunnot on maksettu ja kuluttamiset kulutettu. Mitä teet, kun sinulle opetetut maalit ja tähtäimet on saavutettu?

UUSI ELÄMÄ

WP_20131012_19_00_13_Pro

Resetoidaan opetettu elämä. Opetellaan uusi, ja samalla, vanha elämä.

Nyt, ensi vuonna, käännämme lehteä. Muutamme maalle ja opettelemme omavaraisuuden niksejä. Opimme ottamaan osan energiaa ja ruokaa luonnosta. Mitä muuta sitä tekisi? Ostaisi lisää takkeja ja uudempia autoja, vai?

Kihelmöin, kun jo mietin edessä olevaa. Olemme tilanneet ja lukeneet sen kirjoista. Nyt aloitamme käytännön opiskelun.

Miten rakennan kasvihuoneen ja saan näkyviin ensimmäisen oman tomaatin ja basilikan? Miten kerään auringosta lämpöä, jolla lämmitän veden ja tämän blogin? Kuinka käännän maan niin, että sieltä tulee ensimmäinen oma peruna ja sipuli. Ja kaikki tuo samalla, kun istun torpan ulkorakennuksessa, oman tietokoneen ääressä, ja rakennan yrityksille niiden sähköistä tulevaisuutta sekä, toivon mukaan, saan ensimmäisen kirjani kirjoitettua. Tiedän jo miten tätä opetettua tietä tallataan: Myy, myy, osta, osta. On aika 43-vuotiaan elämän toisen puoliskon. Toinen puoliaika ratkaisee pelin.

KUN ON TERVE

Ajoimme eilen isäni kanssa Rymättylästä, katsomasta hänen synnyinkotiaan, maalaistaloa, josta toivoni mukaan tulee se uusi kotimme. Juuri ennen Särkänsalmen siltaa venyttelin ajaessani niskaani. Pyöritin päätä pari kertaa…ja ZUMMMM! Lämmin aalto meni läpi koko kropan. Aivoni synapsit tekivät nanosekunnin katkon. Pimeni. Myeliini ei hoitanut hommaansa. Toivon että tuolta tuntuu kun kuolee. Oikea jalkani hakeutui vaistomaisesti isäni Audin jarrulle. Olin valmis kaartamaan sivuun ja pysähtymään, jos tulee joku kohtaus. MS-tautikin nimittäin vain tulee. Sekään ei kysy.

Se vahvisti ajatusta: Tee mitä haluat – NYT. Mitä haluat? Tee se.

Tehdään. Myymme kauniin loft-asuntomme, jahka ensin olemme viettäneet kuukausia thaimaan perheen ja ystäviemme luona. Sitten opitaan uusi elämä, vielä kun on terve.

Ja kuten aina, kirjoitan ajatukset auki jos itsekin haluat tehdä NYT.

Pikku Apuri

Mietin eilen, kun ripustin Viidakkorummun verkkosivulle ”olemme täynnä” -lapun, että tämä ihan itse rakennettu elämä on kyllä mahtavalla mallilla. Kaikki on maailman parasta. Olen muuten jo syntynytkin puhtaan sattuman kautta maailman huipulle. Niin olet sinäkin.

the-worlds-best-countries_5029147d28f35_w1500

Ajatelkaas, että:

  • Saa tehdä työtä jonka on itse oppinut, yrityksessä jonka on itse rakentanut, parhaiden kavereiden kanssa. Ja joku maksaa siitä.
  • Kotiin ei sada sisään, siellä on aina lämmin eikä rotat juokse jaloissa.
  • Kaupasta voi ostaa hyvää ruokaa ja sitä saa sieltä ihan joka päivä – liikaakin.
  • Kukaan ei ammu meitä kadulla. (Jääkiekkomailasta voi aina 6.12. saada, jos on ikkuna eikä ihminen)
  • Olemme hyvin terveitä ja sairaanakin pääsemme lääkäriin.
  • Ilmamme on puhdasta ja hengitettävää. (Kokeile käydä oikeassa suurkaupungissa joskus, missä ei näy taivasta)
  • Maksamme itse oman peruskoulutuksemme ja terveydenhoitomme. (Valtaosa maailman kansasta unelmoi, jotta pääsisi joskus kouluun!)

Hei miettikääs, että osa meistä kulkee autolla isoon taloon, vaihtaa urkkakamat ja maksaa kympin sisään, että pääsee juoksemaan betoniseinää vasten kumimatolle?

Tuollaista tuli tällä kertaa mieleen. Aina nuo unohtaa.

P.S. Kun hain dataa tähän juttuun, törmäsin myös tällaiseen: Naisille turvallisimmat maat -karttaan:

Best_Worst_Places_Women

Pikku Apuri