Artikkelit

Meillä on Piuskin kanssa ollut hurja kiire töiden osalta. Nyt alkaa helpottaa – juuri samalla kun muutamme torpalle Taivassaloon.

Kun on 2-3 ihan erilaista elämää: ”kaupunkikuutiossa” asuminen talvisin ja vanhalla torpalla kesäisin sekä irtokuukausi+ ulkomailla, elämä pysyy mielenkiintoisempana. Arki on täysin erilaista joka kohteessa.

Torpalla (ja ulkomailla) työ on enemmän periodista. Sitä tehdään pahan UV-säteilyn ja sateiden aikana. Kivat ulkokelit tehdään torpankunnostustöitä tai ulkomailla kävelyitä. Kaupungissa noudatamme pitkälti vanhaa ja jo hapanta perustyöaikaa, vaikkakin päiväreippailut sielläkin antavat aivoille ja mielelle happea.

Työt torpalla tänä kesänä

Tämä torpparikausi on poikkeuksellinen. Olemme tehneet siellä jo niin paljon, että pääkunnostustyötä ei ole kuin muutamia: yläpohjan eristäminen tervapaperein ja puukuidulla sekä terassin loppuunhiominen kaiteiden ja helmalautojen osalta.

Samasta pitäjästä löytyvältä Puutavaraliike Larjamalta tilasin jo 60m 48*98mm kestopuuta kaideristikoita varten sekä 60m siperian lehtikuusta helmalaudoiksi. Niiden teko alkaa toukokuun puolivälissä Spinkkilän super-Josen johdolla.

  

Yläpohjaan kannoin jo paalikaupalla puukuitua ja tervepaperirullat. Vuonna 2016 kannoimme yläkerrasta 1500-2000kg:aa roskaa, paskaa, akkuja jne. pois ja imuroitimme loput. Se on puhdas ja odottaa eristystään. Se tehdään toukokuussa sekin.

Toki sitten pihahommia riittää ja eritoten kiinnostaa tonttimme perällä oleva lampi – josko siitä saisi naapurien kanssa kivan saunapulahduspaikan?

 

 

 

 

 

  • Kaupungistuminen on teollisen ajan tuote. Eläminen kallistuu niin, että niissä voivat asua vain rikkaat.
  • Globalisaatiokehityksen huippu on kohta ohi, koska voimme tehdä tavarammekin itse.
  • Logistiikka ja kuljetukset robotisoituvat, joten jokainen voi asua kauempana kaupungeista.
  • Nykyiset tietotyötkään eivät vaadi enää fyysistä työpaikkaa.
  • Energiantuotannon voi jokainen hoitaa itse tai yhdessä.
  • Luonnon keskellä ihminen voi hyvin.

Siinä muutamia lähtökohtia, jotka johtavat ajatukseen, jota olen itsekin pyöritellyt viimeiset vuodet. Nyt törmäsin Karen Harrisiin, joka itse asiassa on puhunut asiasta saman ajan (täällä toinen artikkeli).

150 vuotta sitten alkaneelle teolliselle vallankumoukselle oli tärkeää, että saatiin mahdollisimman paljon ihmisiä samaan paikkaan, mutta nyt urbanisaation jatkumisen perusteet horjuvat.

Muutos on hänen mukaansa jo alkanut. Informaation liikkumisen hinta on jo romahtanut ja kahden seuraavan vuosikymmenen aikana romahtavat myös ihmisten ja tavaroiden liikuttamisen kustannukset.

New Village, eli Uusi kylämalli

Karen antoi mietinnöilleni otsikon, New villagen. Jos saisin päättää, mitä loppuelämäni tekisin, haluaisin luoda yhdestä Suomen kuolevasta kunnasta, joita muuten riittää, kohteen, jota tultaisiin katsomaan joka puolelta maailmaa. Keräisin ympärilleni innostuneita henkilöitä, jotka osaisivat katsoa asioita boksin ulkopuolelta.

”Miksi oletetaan yleisesti, että ihmiset jatkaisivat edelleen asumista ja työn tekemistä suurissa kaupungeissa, ahtaudesta ja asumisen kalliista kustannuksista huolimatta”, Harris kysyy. Hänen mukaansa muuttoliike ulos suurista kaupungeista on jo alkanut esimerkiksi USA:ssa, Ranskassa, Kanadassa ja Australiassa.

Omassa mielessäni uudenlainen kylämalli sisältäisi mm. seuraavia juttuja:

  • ”Kylänraitin”, jonne houkuttelisin ruokakauppaketjujen lisäksi erikoisliikkeitä ja yrittäjiä, joille raha ei olisi se ykkösjuttu, vaan hyvä ja tasapainoinen elämä.
  • Kylänraitin ulkopuolelle, halvan tonttimaan alueille, kehitämme jo itseasiassa talomallia, joka on ekologista sekä kustannustehokasta asumista parhaimmillaan.
  • Vanhusten-, eläinten- ja lastenhoidon keskittäisin samaan yksikköön, johonkin toimivaan ja hengittävään hirsitalo-kokonaisuuteen (isolla atriumpiha-alueella), jossa olisi mahdollisuus omaan aikaan (huone), mutta myös yhteisiin hetkiin, jossa lapset ilostuttaisivat vanhuksia ja vanhemmat voisivat opettaa lapsia. Eläimet toisivat molemmille seuraa, sympatiaa ja voimaa.
  • Koko uusi kylä saisi energiansa uusiutuvista energianlähteistä. Kylän asukkaat lisäksi omistaisivat itse sähköyhtiönsä, kuten Tanskan Samsössä, josta olen aiemmin kirjoittanut mm. täällä.
  • Yhteismalleja voisi olla muitakin, kuten yhteiset peltoalueet ruokatuotantoja varten, yhteiset kulkuneuvot ja työkalukeskukset jne. jne., menemättä kuitenkaan liian lähelle kommunismin ajoilta tuttuja kolhoosijuttuja 😉

En tiedä olisiko tällaisen jättiprojektin aloittamiseen intoa missään kunnassa? Voisi kuvitella, että tukea moiseen saisi vaikka EU:lta, SITRAlta, ehkä TEKESistäkin?

New villageissa asuminen on halvempaa kuin isoissa kaupungeissa, joten ihmisillä jää kuluttamiseen myös aiempaa enemmän rahaa. Harrisin mukaan hänen kuvaamalleen kehitykselle ovat otollisimmat olot juuri Pohjois-Euroopassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat vauraita maita, jossa tilanpuute ei myöskään ole ongelma.

Tästä keksihyllyindeksistä tuli mieleen lisäkehut, sillä nythän kaikki valittavat: 1% syystä, 99% ilman syytä – josko kehuttaisikin välillä?

On aivan ihanaa saada asua puolet vuodesta maalla

Mitä ihmettä tekisin Suomessa, jossa olisi vain pääkaupunkiseutu ja muutama suurkaupunki? On mahtavaa herätä pelkkään lintujen lauluun ja köpötellä pieruverkkareilla postilaatikolle hakemaan paikallisaviisi, keittää aamukaffet, ja istua rauhassa ilman yhtään sähköaparaattia.

Jatkaa siitä saunalle, jossa tuikata vesipata tulille, korjata matkalla puuvajan kahva ja tammitynnyrin pohja, ja sitten mennä tietokoneen ääreen töihin hetkeksi. Aina löytyy jotain käsillä tekemistä, oikeaa työtä, ja jollei löydy, vedän sohvalle pitkäksi, pitkäksi ajaksi pötkölleen.

Onneksi en polttanut siltojani ollessani muilla työssä

Mikään nykyelämästämme ei olisi mahdollista, jos olisin kohdellut työkavereitani, asiakkaitani tai pomojani huonosti tai välinpitämättömästi. Kun en niin tehnyt, kaikki nuo mahtavat ihmiset tuovat meille työtä vuodesta toiseen, ja mahdollistavat sen, että saamme elää yrittäjinä, jotka voivat tehdä työtään mistä vain, kunhan löytyy tietokone ja nettiyhteys.

Sattumalle (ja parille tutulle) kiitos oikeista hetkistä

Onko se joku Jumalista, spaghettisellainen tai jopa Allah, universaalinen sattumus (mitä epäilen eniten) tai Kismet, mutta joku voima sai minut vuonna 1990 törmäämään tulevaan vaimooni. Se sama voima pitää meidät edelleen kylkimyyryläisinä.

Sama kaveri tai kaveritar heitti eteeni 1980-luvulla tusinan verran sellaisia ystäviä, jotka ei viereltä häviä edes potkiessa. Sitäkin on jollekin koitettu.

Kiitos myös ex-lentokapteeni Kuosmaselle, joka tuli raahaamaan hunningolle suunnanneen teinin ylös Kärsämäen montusta, ja istutti minut Singaporesta raahaamansa, ensimmäisen PC-koneen eteen.

Saimme vielä bonuksena omakotitalon kokoisen jalkamaton kylmien jalkojemme alle. Kuosmasten löytökoira Bella oli nimittäin suuri ja isosydäminen patja, joka söi loppuikänsä Perezin pizzoja sekä hanhenmaksaa ja pääsi kuolemaan hymy hännässään.

 

Heitän tässä samalla haasteen lukijoilleni: Kehu jotakin, sanallisesti tai vaikkapa blogissasi (tai Facebookin seinällä). Levitetään hetkeksi vaaleanpunaa Suomeen.

Lopuksi vielä vinkkejä elämään Shirley Mansonilta (Garbage-yhtyeestä). Vinkeistä osa tuntui kovinkin fiksulta.
IMG_6358

Siirryimme maalaisiksi Taivassaloon pari viikkoa sitten, ja torpparielämä tarjoaakin digihörhölle hyvää vastapainoa. Tämänkin kirjoituksen jälkeen lähdemme kääntämään perunamaata ja istuttamaan idätetyt potut kasvuun.

Eilen saimme kaikki aiemmin karsimamme omenapuunoksat haketettua ja siitä edelleen joko savustus- tai kasvimaakäyttöön. Iltaa ja Suomen 1. MM-peliä varten sain hankittua edullisen (käytetyn) videotykin ja Ikean pimennysrullaverho -yhdistelmän (yht. 200€), jotta saadaan kisahuumaa salin puolelle. Nurmikenttäkin tuli ajettua ensikertaa.

Ensi viikolla alkaa terassiurakka pohjatöiden merkeissä. Raavimme irti n. 40m2 nurmikkoa, johon laitamme aluskankaat, hiekat ja sorat. Lisäksi aurinkopaneelien asennus on jo ovella. Kohta saamme taivaalta sähkömmekin.

Kyllä täällä nauttii. Ns. palkkatöitäkin jaksaa paremmin, kun välillä saa aikaiseksi jotain oikeaakin. Kulutuskeskeinen kaupunkielämä on taakse jäänyttä elämää.

 

Joskus työelämässä tulee hetkiä, jolloin oikullinen tuulenvire kaataa shakkilaudan kesken pelin tiimellyksen. Siinä sitä sitten istuu katsomassa, että mihin mikin nappula mahtoi kuulua? Ja joka kerta silti on joku sen laudan nostanut takaisin pöydälle, asetellut nappulat uudelleen täydellisesti, jotta peli voisi jatkua.

Nyt on taas se hetki. Paitsi tällä kertaa niitä shakkipöytiä ja -pelejä on kolme vierekkäin. Niissä kahdessa muussa on jo lauta nostettu pöydälleen, vain palikat uupuvat.

Viesti kai on tämä: Sen minkä elämä sotkee, sen se myös korjaa, kun vaan luottaa eikä panikoi.

SUOMI KAATUU MYÖS

Vaikka elämä korjaakin, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tällä konservatiivisella oikeisto- ja säästölinjalla jatkaessaan Suomi näivettyy säästöihin ja valitukseen. Tässä YLEn artikkelissa asia on hyvin sanottuna.

Kun katselee ja kuuntelee ympäriltään, yrittäjät pistävät pillejään pussiin ja muut pienituloiset taistelevat kynsin hampain, että edes jaksaisivat elää.

Moni katsoo jo muualle (myös me). Löysin muuten tämän loistavan verkkosivuston, jossa voi verrata eri maita keskenään.

Kuten Alf Rehn kirjoitti, me tuhannet osaajat kartutamme koko ajan vaihtoehtoja asua muualla. Suomi näyttää juuri nyt alistuneelta hevoselta, jota ajuri piiskaa kovempaa.

VAIN PERUSTULO VOI SUOMEN PELASTAA

Me tarvitsemme nyt paljon radikaalempia uudistuksia, jos Suomi haluaa pitää osaajistaan kiinni.

Niistä radikaalein on hyvin toteutettu perustulo. Se on markkinatalous 2.0.

Se voisi jopa korjata maailmanlaajuisestikin tunnetun ongelman, jossa ihmiset ruuhkauttavat kaupungit. Osa ihmisistä ei kuitenkaan pysty kaupungeissa elämään ihmisarvoista elämää ja alkaa slummiutuminen. Samalla upeat maaseudut autioituvat.

Jos esim. jokaisella suomalaisella olisi perusturva niillekin kuukausille kun ”kauppa ei vaan käy”, sitä voisi asua maalla. Ainakin me asuisimme.

Mutta nyt takaisin katsomaan sitä maassa makaavaa shakkilautaa. Pitääkö se ihan itse nostaa?

Ei tiennyt tämä mies, että Finntrioa olisi joskus pitänyt uskoa.

Elämä täällä Taivassalon torpalla on pirun kivaa. Poissa on heti kaikki mullemullemullebusiness-säätökiireahdistus. Työ työnä, mutta vapaus on jotain ihan muuta kuin loppuväsynyttä television tuijottelua.

Sipilän poppoo leikkaa kaikilta ja ihmiset mesovat pitkin nettiä. Jos tulee maksuja, maksetaan jos ja kun voidaan. Jos tulee tuloja, kerätään tämän päivän varalle, koska ilmeisesti kauhian pahat päivät on nyt.

Lähettämäni blogi Sipilälle meni perille, koska avustajansakin kiitti vinkistä. Taisi olla jo entuudestaan ongelmat tiedossa, koska heti viikon päästä iso yrittäjäprobleema ratkaistiin.

Jos on kauhalla annettu, voi lusikoilla vaatia, vai miten se nyt meni?

Suomessa sentään ei mannerlaatat liiku, eivätkä toistaiseksi hirmumyrskyt ja sykloonitkaan isosti uhkaa. Ottakaahan vähän rennommin, onhan meillä sentään kaikilla mittareilla 99,98% edelleenkin paremmin kuin muilla.

Lähden nyt saunan lämmitykseen ja nappaan kaapista Karhun kämmenelle. Viikonloppuja!

[alpine-phototile-for-instagram user=”pikkuapurijari” src=”user_recent” imgl=”instagram” style=”wall” row=”3″ size=”L” num=”30″ shadow=”1″ highlight=”1″ align=”center” max=”100″ nocredit=”1″]

Automme kattoaukosta näkyy päättymättömien koivunlatvojen vilinä. Aurinkoinen keli ja olemme taas ajelemassa palaverista kohti Taivassalon torppaa. On toukokuu, vuonna 2018.

Jos palaveri oli tuloksekas, saamme talouteemme 1200€ lisätulot, perustulojen päälle. Laskimme juuri, että sillä voimme ostaa perunamaalle suojapeitot ja uuden aurinkovalon saunan eteiseen.

Tulot ja menot

Käteen jäävät tulomme ovat tipahtaneet hurjasti viime vuosina. Hallitus on jatkanut suurinta virhettään koko 2010-luvun tuhotessaan säästökuurillaan kotimaisen kysynnän. Ja yli 40 prosenttia kokonaisveroihin on pienituloisille katastrofi. Onneksi tajusivat korvata KELA-/Työkkärihelvetin perustulolla, muuten täältä olisivat jo kaikki kykenevät muuttaneet ulkomaille.

Onneksi mekin tajusimme varautua tulevaan jo hyvissä ajoin. Kulutasomme onkin nyt viilattu n. 700-800 euroon kuukaudessa. Se on kaksihenkiseltä perheeltä vähän, mutta tulotasoon nähden toimiva. Olemme sopivasti omavaraisia.

Koska käteen jäävät tulot ovat romahtaneet, suhteutimme ajankäytön uusiksi. Teemme työtä n. 3-4 päivää viikossa ja elämme vapaana saman määrän. Jos haluaisi tai olisi tarve lisärahalle, tekisi enemmän työtä. Emme tarvitse, emmekä halua.

NUORET, Eläkeläiset ja jämähtänyt työlainsäädäntö

Kauhistuttaa monen muun asema. Onneksi ehdimme tekemään riittävän omaisuutemme ennen digirakennemuutosta, mutta nuoremmat ikäluokat ovat kusessa, niin monin eri tavoin.

Pelkästään liian suuriin eläkkeisiin menee jättimäinen määrä rahaa. Eläkekatto olisi pitänyt tulla jo vuosia sitten, mutta eiväthän päättävät omiaan syö? Samalla kuitenkin kaikki pienituloiset eläkeläiset joutuvat taistelemaan kotonaan, koska ei ole varaa yksityisiin hoitopaikkoihin ja kunnan hoitopaikkoja ei juurikaan enää ole.

Suurin este on edelleen työlainsäädäntö, jota pääministeri Sipilä koitti saada joustavammaksi, mutta Suomen virallinen jarrukenttä, kolmikanta & AY-pamput, sai hankkeen taas torpattua.

Edelleenkään ei siis kannata palkata työntekijää. Nyt ei oikeastaan ole varaa edes olla yrittäjä. Ja edelleen voit olla vain yksi seuraavista: opiskelija, työtön, eläkeläinen, työntekijä, työnantaja tai yrittäjä. Kahta et saa?!!?

Siksipä itsekin vedin firmat laatikkoon ja laskutan erillisen laskutuspalveluyrityksen kautta. Vaikka maksan heille 20% kaikesta, on se paljon edullisempaa kuin oma yritys. Sairas maa?

SILTI, UPEA ELÄMÄ

Siinä viime vuosien maakohtaiset kuulumiset.

Totuus on se, että olen onnellisempi kuin koskaan. Moni ei ole näin onnekas. Paljon täällä on edelleen vinksallaan, mutta jos siitä osaa olla välittämättä, jos osaa aidosti nauttia jokaisesta terveestä päivästään, on kaikki edelleen erittäinkin hyvin.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

 

 

 

24/7 SoMetykitys, informaatio ja disinformaatio. Saamaton hallitus ja ylisaamalliset virkamiehet. Lama-Suomi ja työn väheneminen. Valottomuus. Genettinen ruokahalun kasvu ja saapuva yleisväsymys. Olisiko aika rikkoa rutiinit ja irtautua?

Sattumoisin myös Teemu kirjoitti asiasta mieskuntoon -projektissaan. Jos joskus on potentiaalia kantaa raskasta mieltä, se on nyt 2014 syksyllä. Metsäläis-suomalaiset maatuvat taas.

Tauko

Sinne kauas taas.

Sinne kauas taas.

Me hilpaisemme lintujen perässä kauas itään, jossa aion miettiä vakavasti yrittäjäelämän seuraavaa vaihetta. Onko se yrityksen perustaminen Viroon, Thaimaahan vai vain toiminnan re-start? Olen vakavasti sitä mieltä, että Suomi on vielä hyvä paikka elää, mutta en jaksa enää esim. pienyrittäjien dissaamista ja polkemista. Täällä alkaa olla liian kallista ja vaikeaa.

Haluaisin koittaa yrittää jossakin muualla, jollei muuten, niin perspektiivin takia.

Toinen iso seikka on työmaani, joka on verkko, ja varsinkin sen uudet kanavat. Kun teet siellä ja sinne töitä 24/7 plus vielä vietät siellä vapaa-aikasikin, alkaa aika ajoin su(o)meta päässä. Kaipaa taukoa koko jutusta.

Nyt loppuvuodeksi itsellä on työn alla firman uudistamisen (reaali ja virtuaali) lisäksi eräs kansainvälinen yrityssivusto ja heidän ilmeensä. Olen tahallani jättänyt muut pois. Pojat täällä Suomessa kyllä hoitavat ne.

Torppa

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Kesällä ostamamme torppa ja sen tuoma maaseutuelämä olivat mahtavaa aikaa. Ensi kesänä sitten täysi 5-6 kuukautta sitä taas. En ole koskaan nauttinut niin elämästämme ja työstäni! Iso suositus kaikille tietotyöläisille. Pää hapettuu, ei haperru, kuten täällä kaupungissa.

Vaihtelu

Elämässä pitää olla vaihtelua. Se taas on helpompi toteuttaa lapsettomana. Ja sitä totisesti aiomme tehdä, vielä kun voi. Tiedän, että thaiperhe ja -ystävät tuovat taas kipinää elämiseen. Samalla ladataan päät talvea ja vuotta 2015 varten.

Pitäkää päistänne kiinni. Ne lipsuvat niin helposti.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Eikä muuten palauteta edellisille omistajalle.

Kun rakentelimme uutta ulkoruokapöytäämme, kuuntelimme 70-luvun löytöradiosta Yle Puhetta. Siellä joku fiksu rakkauspsykologi kertoi parisuhdeviisauksia, kuten: ”Elämän pitää olla seikkailu”.

En tiedä siitä, mutta vaihtelua sen kyllä pitää pitää sisällään.

MUUTOS

torppa

Monet ystävämme ovat kyselleet: Muutatteko nyt sinne huitsinnevadantaa lopullisesti? Ei.

Viimeiset seitsemän vuotta ollaan elelty Hua Hinissa osa vuodesta ja nyt homma vaihtuu hieman. Jatkossa elämme täällä Taivassalon hirsitorpassamme ”hyvät säät”, eli 3,3-5,8kk:tta vuodesta. Mikäli töiden ja rahatilanteen mukaan on mahdollista, vuokraamme tutuilta thaiasunnon hetkeksi talvia, ja kylmin, luminen osa eletään pienessä kaupunkikodissa.

Meidän pitäisi saada tämä hirsitöllimme valmiiksi ennen pimeää. Pienellä budjetilla joudutaan venymään ja tekemään paljon itse. Siinä ratkaisevaa on ollut luetuin blogikirjoitukseni aihe.

Tulevina vuosina teemme sitten tänne lisäparannuksia, kuten aurinkovoiman valjastamisen.

Nyt talvella myymme Thaiasuntomme, jolla osittaisrahoitetaan hirsitöllin parannukset. Sitten voimme lyödä jokirannan loftin lihoiksi, jolloin voimme rauhassa miettiä täällä maaseudulla, että miten sen rahan käytämme ja sijoitamme? Tarvitsemme kuitenkin vielä pienen kaupunkikodin talvikuukausiksi. Tosin samaa sanoin v. 2007, kun vaihdoin Windows-koneesta Maciin. Luulin tarvitsevani Windowsia siinä rinnalla.

Kuten olen useasti kirjoittanut, tähän pääseminen on vaatinut tiukkaa elämää vuosikausia. Pienillä kuukausimenoilla jäi säästöön. Nyt on aika alkaa jo nauttia, sillä ei kukaan tiedä koska tämä elämä jää pystyyn. Huomenna, 48-vuotiaana, 105-vanhana? Pakko koittaa, hypätä tyhjyyksiin, rikkoa kuvioita, elää – vielä kun voi.

”Suuret ikäluokat keksi vapauden, muttei koskaan päässeet itse nauttimaan siitä” (Joku viisas)

Pikku Apuri

pearl_jam-yield-1

Outo ajatus pomppasi ruudusta, kun katsottiin kolmatta kertaa loistavaa The Long Way Round -dokumenttia. Siinä Ewan McGregor kertoo Mongolian aavikolla, että hän tuntee juuri nyt olevansa siellä ja siinä missä hänen pitäisikin olla.

Jäin miettimään ja totesin etten vielä ole, kuin ajoittain. Rakastan tätä elämää, vaimoani ja ystäviämme. Pidän työstäni, johon ajauduin automaatilla ja olen siinä jotakin oppinutkin. Mutta ei tämä ole vielä se, missä kuvittelen olevani ”kotona”, ”perillä”.

Siksi en malta olla pitämättä näppejäni erossa uusista hankkeista, täysin erilaisen ammatin oppimisesta ja maaseutukeskeisestä elosta.

Hua Hinissa eräs lähemmäs 80-kymppinen ystävämme sanoi meille uima-altaalla, että ”ihmisen pitäisi nauttia siitä elämänvaiheesta missä kulloinkin on, muutos tulee kuitenkin”. Viisas mies, onhan nimensäkin Voitto. Ja nautinhan minä, mutta ei tämä ole vielä sitä parasta mitä on tulossa.

Pikku Apuri

 

Ihminen kasvaa, käy koulua, saa ammatin ja tekee työtään. Ehkä löytää kumppanin matkalleen. Miksi?

Yksi vastaus on, että maksaisi asuntonsa sekä oman että lapsensa tulevaisuuden. Meillä ei ole lapsia, joten mitä sitten kun olet maksanut asuntosi, kuluttamisesi – ensimmäisen elämäsi. Mitä sitten,  kun olet ”maalissa”?

Mm. Ville Tolvanen puhuu usein asiaa, mutta hänenkin ajatusmaailmansa on itselle liian kapea. Se liittyy vaan ”työhön”. Itse ajattelen paljon laajemmin – maailmaa ja ihmiskuntaa (Rani meillä Viidakkorummussa ajattelee sitten siitä eteenpäin).

Työ on parhaimmillaan vain ihmisen keino maksaa elämänsä, tai se voi olla elinikäinen harrastus, josta joku maksaa sinulle.

Kuten blogini lukijat tietävät, olemme Pian kanssa jo kauan olleet ”maalissa”. Asunnot on maksettu ja kuluttamiset kulutettu. Mitä teet, kun sinulle opetetut maalit ja tähtäimet on saavutettu?

UUSI ELÄMÄ

WP_20131012_19_00_13_Pro

Resetoidaan opetettu elämä. Opetellaan uusi, ja samalla, vanha elämä.

Nyt, ensi vuonna, käännämme lehteä. Muutamme maalle ja opettelemme omavaraisuuden niksejä. Opimme ottamaan osan energiaa ja ruokaa luonnosta. Mitä muuta sitä tekisi? Ostaisi lisää takkeja ja uudempia autoja, vai?

Kihelmöin, kun jo mietin edessä olevaa. Olemme tilanneet ja lukeneet sen kirjoista. Nyt aloitamme käytännön opiskelun.

Miten rakennan kasvihuoneen ja saan näkyviin ensimmäisen oman tomaatin ja basilikan? Miten kerään auringosta lämpöä, jolla lämmitän veden ja tämän blogin? Kuinka käännän maan niin, että sieltä tulee ensimmäinen oma peruna ja sipuli. Ja kaikki tuo samalla, kun istun torpan ulkorakennuksessa, oman tietokoneen ääressä, ja rakennan yrityksille niiden sähköistä tulevaisuutta sekä, toivon mukaan, saan ensimmäisen kirjani kirjoitettua. Tiedän jo miten tätä opetettua tietä tallataan: Myy, myy, osta, osta. On aika 43-vuotiaan elämän toisen puoliskon. Toinen puoliaika ratkaisee pelin.

KUN ON TERVE

Ajoimme eilen isäni kanssa Rymättylästä, katsomasta hänen synnyinkotiaan, maalaistaloa, josta toivoni mukaan tulee se uusi kotimme. Juuri ennen Särkänsalmen siltaa venyttelin ajaessani niskaani. Pyöritin päätä pari kertaa…ja ZUMMMM! Lämmin aalto meni läpi koko kropan. Aivoni synapsit tekivät nanosekunnin katkon. Pimeni. Myeliini ei hoitanut hommaansa. Toivon että tuolta tuntuu kun kuolee. Oikea jalkani hakeutui vaistomaisesti isäni Audin jarrulle. Olin valmis kaartamaan sivuun ja pysähtymään, jos tulee joku kohtaus. MS-tautikin nimittäin vain tulee. Sekään ei kysy.

Se vahvisti ajatusta: Tee mitä haluat – NYT. Mitä haluat? Tee se.

Tehdään. Myymme kauniin loft-asuntomme, jahka ensin olemme viettäneet kuukausia thaimaan perheen ja ystäviemme luona. Sitten opitaan uusi elämä, vielä kun on terve.

Ja kuten aina, kirjoitan ajatukset auki jos itsekin haluat tehdä NYT.

Pikku Apuri

IMG_8807

Olemme pohtineet kotia ja asumista pitkään, koska haemme siihen muutosta. Täällä sitä on tönötetty Turun keskustassa jo kauan, ja ajatuksena on lohkoa vuosiasuminen kolmeen osaan: maaseutuun, kaupunkiin ja ulkomailla asumiseen. Hintapyynnöt vaan ovat edelleen poskettomia suhteessa asuntojen kuntoon, ts. hyviä saa odottaa.

KULUT LÄHTEVÄT KÄSISTÄ?

Suomessa on jo nyt kallista asua ja hinnat nousevat hurjaa tahtia. Omistusasunnon vastikkeet alkavat osissa kohteita lähennellä jo vuokrahintoja! Maksat ensin ylisumman asunnosta ja siihen vuokran verran kuussa päälle? Tärkeää onkin ostettavan asunnon asumisen hinta, kuten Jyrki Kasvi jutussaan sanoo:

Asuntoa ostettaessa tuijotetaan asunnon hintaa, vaikka asumisen hinta olisi paljon parempi tapa verrata asuntoja keskenään. Vastikkeet, lämmitys ja työmatkat olisi helppo laskea pääomakulujen päälle, mutta silti esimerkiksi ennen öljykriisiä rakennetut tuulenpesät käyvät edelleen kaupaksi.

Sitten ihmetellään, onpas sähkö, öljy tai kaukolämpö kallista.

Automainoksissa on ilmoitettava auton polttoaineen kulutus ja hiilidioksidipäästöt. Miksi asuntoilmoituksista ei löydy tietoa lämmityskustannuksista ja asumisen hiilijalanjäljestä?

Asumisen kulutaistelusta onkin julkaistu addressi ja oma ryhmänsä Facebookkiin. Onko tulevaisuutemme siis pääkaupunkiseudun malli – tai oikea metropoliasuminen, jossa ihminen saa tehdä ylipitkiä työpäiviä tai useampaa työtä maksaakseen asumisensa (jotta voi tehdä työtä)?

MAASEUTU JA PALVELUT?

Kuten muuallakin maailmassa kehitys on kohti kaupunkikeskeistä asumista. Palvelut keskitetään nyt vaikka väkisin. Se taas tappaa maaseutukuntia ja -kyliä, joissa ei ole edes merkittäviä työmahdollisuuksia. Myynnissä olevia maaseutukohteita löytyykin paljon mm. Varsinais-Suomen alueelta, vaikka osa mätänee metsänreunaan perintötaisteluiden takia.

Jos joutuu hakemaan maitonsa, maalinsa tai bensansa yli 20km:n päästä, siihen tarvitaan auto. Jos ostat kohteen nyt toimivasta ”kylästä”, niin onko siellä palveluita enää muutaman vuoden kuluttua? ”Kyläkauppaan 500m” – toistaiseksi.

ULKOMAAT

Oma tilanteemme mahdollistaa työskentelyn etänä, mistä vaan. Siksi osa-asuminen ulkomailla kiinnostaa. Jos pystymme asumaan 2-3kk:tta ulkomailla, täällä olevat asunnot eivät saa kustantaa isoja kiinteitä kuluja. Eli kerrostalojen nykyvastikkeet, jotka ovat useita satasia jo nyt, ovat ulkona. Ihanne olisi kuluperusteinen lämmitys ja vesi. Esim. Kaukolämpöverkko on nykyhinnoilla jo lisävero.

OMAVARAISUUS ON VASTAUS

Maalina meillä on oppia tulevaisuudessa olemaan mahdollisimman omavarainen. Rakentaa siitä maaseutupaikasta pysyvä koti ja laittaa mahdollinen pieni kaupunkiasunto silloin vuokralle. Omavaraisuuten jo siirtyneiden blogeja löydät mm. tästä. Se vaatii työtä, mutta yrittäjäksikin ryhdyin samasta syystä, ottaakseni ajan ja elämän omiin käsiini, joten tuo ei ole ongelma vaan unelma. Kuten Maria Österåkerkin jutussa kertoo:

Omavarainen elämä on tuonut myös halun vaikuttaa myös yhteiseen ympäristöön. Emme voi odottaa kunnes päättäjät tekisivät jotain asian hyväksi.

- On parempi ratkaista edes pieni osa ongelmaa, tehdä jotain itse.

Pikku Apuri

Rakastuin syvästi Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirjaan muutama vuosi sitten. Ostimme niitä kymmenittäin yrityslahjaksikin. Viikko sitten sain kotiini hänen itse kustantamansa uutuuskirjan Toisinnäkijän päiväkirja.

toisinnakijan_paivakirja_kansi

Jos Oravanpyörässä selitettiin miksi kannattaa hypätä ulos kiire-kiire-kiire -elämästä ja miten se tehtiin, niin uutuudessa kerrotaan hienosti millaista se elämä siellä ulkopuolella, maalla Alhonlahdessa sitten on:

Maailmassa on enää vähän paikkoja, joissa ei kuuluisi yhtään ihmisen aiheuttamaa ääntä viiteentoista minuuttiin. Sellainen oli Alhonlahti, vanha sukutila, jonne Kaarina Davis muutti vuonna 2004 kaupungin kiireiden keskeltä. Humisevat metsät, pihapiirin linnut, jäätyvän järven äänet, luonnonrauha – uusia ulottuvuuksia avautui Kaarinan elämään.

Sitten metsät alkoivat kaatua ympäriltä. Toisinnäkijän päiväkirjassa Kaarina kertoo, miten sairaanhoitaja-ajoilta tuttu halu puolustaa elämää herää, kun uhattuina ovat puut ja linnut. Hän pohtii myös omaa taustaansa kahden kulttuurin välissä, kuolemaa ja osaansa sukupolvien ketjussa. Eräänä päivänä kaksi yhteydenottoa tuntuvat nivovan kaiken yhteen.

Toisinnäkijän päiväkirja seuraa Kaarinan luonnonläheistä elämää viiden vuoden ajan. Eläytyvät kertomukset luonnosta ja ihmisistä kantavat eteenpäin suurempaa tarinaa, joka kiehtoo luonnonystäviä ja kaikkia, jotka tavalla tai toisella etsivät juuriaan. Toisinnäkijän päiväkirja on Kaarina Davisin (s. 1970 Yhdysvalloissa) kolmas teos. Hänen muita teoksiaan ovat Rankka kutsumus (2007, Tieto-Finlandia-ehdokas) ja Irti oravanpyörästä (2010). Molemmat teokset ovat herättäneet keskustelua ja saavuttaneet lukijoiden suosion.

PERÄSSÄ TULLAAN

Olemme vaimon kanssa vankasti samalla polulla. Napanuora yrityselämään on jo venynyt venymistään, vaikka poikki sitä en katkaisekaan koskaan, jätämme vaan tienaamisen/kiireen entistäkin vähemmälle ja keskitymme jatkossa tiukemmin elämään.

Se 1900 -luvun alun torppa suurine tontteineen ei ole vieläkään löytynyt, haku kyllä on päällä koko ajan. Tuntuu siltä, että sen sijaintiakseliksi on päätynyt lopullisesti Mynämäki-Vehmaa-Taivassalo-Uki -linja. Jos tiedät tutultasi moisen luovutusvaiheessa löytyvän, vinkkaa toki!

Ja osta tuo kirja, jos vähääkään kutkuttaa. Kaarina osaa kirjoittaa kevyen sujuvasti elämän totuuksista. Samalla tuet itsensä löytäneen ihmisen (harvinaista!) taivalta.

Pikku Apuri

EDIT: Kirja jäi luettuani soimaan päähäni. Tiedän että me olemme juuri nyt ”havahtujia”. Odotamme omaa Alhonlahteamme ja sen luontoa, joka tulee meidät pysyvästi muuttamaan siksi jotka kuolevat.

401818_188618784624260_1327154545_n

Näitä tauluja näkee joka päivä esim. Facebookissa. Ihan kiva.

Olen nyt 20 vuotta yrittänyt selvittää mitä se eläminen sitten on? Asiat ovat paremmin kuin 99,89%:lla maapallon väestä – ja silti askarruttaa päivittäin, että mitä NYT pitäisi tehdä?

Siitä dilemmasta on hieno kuvaus upealla Daft Punkin uudella levyllä Random Access Memories. Kappaleen nimi on: Within.

Seitsemän vuoden sykli

Itsellä tuntuu olevan n. seitsenvuotinen sykli työelämässä. Sen jälkeen pitää Shake up the citizens, kuten Frank Sinatralla oli tapana tokaista. Nyt on seitsemän vuotta siitä kun perustimme Viidakkorummun ja aloitimme yrittämisen. Nyt mietin laajemmin mitä tehdä seuraavaksi, jahka saadaan tuo Rannykin pois asuntolainalaisista.

Haluamme vaimon kanssa ottaa luonnon ja käsillä tekemisen (pienviljely, nikkarointi, jne.) mukaan elämän yhtälöön.

Talo vai mökki maalta – ja miltä maalta?

Kuten edellisessä jutussa kerroin, olemme nyt pari vuotta katsastaneet eri vaihtoehtoja Varsinais-Suomen alueella.

Työ sallisi asumisen kauempanakin, mutta valitako Kakskerta, Vehmaa vai Parga tai Kreeta? Thaimaan viisumikäytännöt pelaavat sen ulos valinnoista, ainakin vielä.

Eräs vaihtoehto on jakaa asuminen kahteen, tai jopa kolmeen eri paikkaan: Turku talvella, muu maa pimeällä ja maalaismökki kevät-kesällä.

Kun asuminen on hoidettu – mitäs sitten?

Jos on lapsia, tehtäväsi on tehdä heistä hyviä ihmisiä. Siihen kuuluu pari asiaa (mitä saa, ei saa, pitää ja ei pidä tehdä) ja se ottaa lopun ikäsi. Jos taas ei ole jälkikasvatettavaa, tila pitää täyttää muilla asioilla.

Valitettavan usein tuo tila täyttyy omien ja läheisten aivojen käsittelystä ja defragmennoinnista. Niiden johdosta viistetään usein läheltä masennusta aiheuttavia vesiä. Omaan tai muiden päähän ei kannata jäädä asumaan. Kurkkia vaan ikkunoista.

Opittava ja haasteet vievät elämää eteenpäin

Olen oppinut 43-vuotisen elämäni aikana paljon markkinoinnista ja kaupankäynnistä. Nyt on aika ottaa lisäoppia mm. siitä, miten ruokaa ja energiaa tehdään itse. Sen opiskelun aloitin jo vuosi sitten kirjoista. Nyt on käytännön aika.

Jos siis osaat lukea mitä itsekään emme vielä tarkasti näe, ilmoita esim. kaunis satavuotias hirsitalosi tai muu vastaava osoitteeseen jari(at)pikkuapuri.fi. Tiedä vaikka osaisimme sen?

Pikku Apuri

IMG_7564

Tähänkin voi herätä.

Olimme puoli vuotta sitten ”sentin päässä” siitä, että olisimme muuttaneet maalle, yli sata vuotta vanhaan torppaan. Prosessiin tuli mutka matkaan ja emme muuttaneetkaan. Onneksi.

Vaikkemme enää kuluttajia olekaan, kerrostaloasuminen kaupungissa on todella helppoa. Palvelut vieressä tai jopa omassa talossa, kovan talven tasan nolla lumityötä tai ”putkien lämmitysvuoroa”. Maalla olet omalla maalla, hyvässä ja pahassa.

Silti kun pääsiäisaamuna heräsin kaverini mökiltä auringon valaisemaan maaseutumaisemaan, ei sen vapaampaa mieltä voi olla: Puut valkoisessa kuurassa, pellot valojen ja varjojen leikkiä täynnä.

Etäisyys ja palveluiden uupuminen eivät silti ole ainoita esteitä maalle muutossa. Hinnat ovat todella korkeita suhteessa hyvään kaupunkiasumiseen, mutta suurin este on talon laatu.

Kävimme läpi useita kymmeniä vanhoja taloja. Löysimme yhden, jota EI oltu pilattu ”remonteilla”. Eli vanhaa hyvää taloa (sopivalla tontilla) on lähes mahdotonta löytää. Uudempi talo on taas usein mahdollisimman halvalla tehty tai remontoitu. Siellä pitäisi siis tehdä rahaa vievä ”kauneusremontti”.

Nyt otamme iisisti. Katselemme sivusilmällä vaihtoehtoja ja nautimme kaupunkiasumisen helppoudesta.

Tulin juuri pesutuvalta. Laitoin kasan kuivia ja sileitä vaatteita kaappiin. Nyt käyn urkkashortsit jalassa tuossa alhaalla, talostamme löytyvässä kaupassa ostamassa aamiaistarpeita. Sitten töihin.

Pikku Apuri