Ihan sama mitä päätätte siellä Arkadianmäellä, olemme jo hoitaneet vanhushuoltomme. KaSoTe on valintamme.

Olemme kohta viiskymppisiä ja meillä on nuoruudesta saakka ollut ihan paras kaveripiiri. Sellaisia ihmisiä, joihin luotamme enemmän kuin veri-sukulaisiin. Eilen paalutimme Ranin kanssa vanhus-suunnitelmamme kehykset. Ne itse asiassa ovat samat, joita kaveriporukassa alle parikymppisinä mietimme (lue: Friikkilän pojat).

Me lapsettomat, ja osin muutkin kamut jotka haluavat, ostamme edullisesti tyhjentyvästä maaseutu-Suomesta maatilan, jahka olemme 55-65 -vuotiaita (7-17 vuoden päästä).

Niin suuren, että sieltä saa yksilöille tai pariskunnille oman huoneen. Kehittämämme Pikku-Hukka -talonkin tontille voi rakentaa, kuten me Pian kanssa teemme. Loput maatilasta on yhteiskäyttötiloja.

Siihen mennessä perustulo on jo käytössä ja olemme kaikki vanhusyrittäjiä. Sille kehitykselle ette edes siellä Kokoomuksessa voi mitään. Tulette näkemään, että se on ainoa vaihtoehto. Saatte siitä kyllä vastineeksi helpomman irtisanomislain.

Maatila pitää meidät vanhemmat virkeinä, koska siellä on puuhaa. Me kaveri-Esan kanssa teetämme studion ulkorakennukseen, mikäli Esa tulee yhteisasumiseen mukaan. Lataamme sen täyteen jo nyt harvinaista analogista tekniikkaa, nykytekniikan lisäksi. Pikkurahalla voimme sitten tuottaa hyvää käsityömusiikkia aikana, jolloin iso osa on jo ”kädettömiä ja soittotaidottomia artisteja”.

Piha, rakennukset ja puutarha pitää meidät kaikki kunnossa. Emme passivoidu jossakin Esperi-paskassa. Tilaamme hoitajan tilalle viikottain, jopa päivittäin, jos tarve.

Siihen mennessä myös kannabis on laillista, ihan täällä junttilassa asti. Niinpä tilaamme kuuluvilla pelloilla voimme kasvattaa sitä, syötävän rehuherneen kylkeen. Porttiteorian mukaan sitten etenemme sairauksien mukaan eri aineisiin. Kuten sanottua: Esperin perseessä saa sataa, meillä on aina pilvipoutaa.

Erimielisyyksiä varten rakennetaan pihalle nyrkkeilykehä, jossa kilomäärältään tasaveroiset voivat selvittää asiansa, jolleivät sanat riitä. Meidän sakissa sanat ovat kyllä aina riittäneet, joten siitä tulee hyvä treenipaikka, ”jotta pysytään kunnossa kuolemaksi asti”.

Tilan metsäpalstaan tulee tuhkien hautausmaa. Sinne me kaikki päädymme. Sen nimi on Päätepysäkki. Jäljelle jäävät voivat tulle sinne kesäöinä juhlimaan ja juttelemaan meille jo avaruuteen takaisin siirtyneille.

Eli ihan sama mikä SoTe tulee. Hoidamme itse itsemme, vaikkemme oikeistoa olekaan. Loput ideoista pitää jättää aitoon tilanteeseen. Ja ei, et pääse mukaan. Siihen vaaditaan 30 vuoden kaveruus. Tee oma.

 

Perhemainostoimistomme Pikku Apuri on lähtenyt lujaa liikkelle, joten tarvitsemme vakiotekijöiden avuksi kokenutta yrittäjää tekemään satunnaisena kiireapuna WordPress-sivustoja ja -verkkokauppoja. Haemme siis yrittäjää, joka laskuttaa työnsä, emme työntekijää.

Meillä on jatkossa kaksi eri hosting-tarjoajaa, jonne sivuprojektit asennetaan. Luomme sinulle tunnukset ja kykenet briiffauksen jälkeen viemään projektit maaliin saakka ilman suurempia apuja. Haemme siis kokenutta WP-osaajaa. Eikä haittaa, jos osaat myös koodata.

Pukkaa siis työnäytteineen postia jari@pikkuapuri.fi, niin palaillaan asiaan!

 

 

Paljon käyty katsomassa hyvää standuppia, Louis CK, Ricky Gervais, Doug Stanhope – kaikkia moneen kertaan. Eilen nähtiin toiseen kertaan irkkuvetkuli Dylan Moran, joka on tyylinsä takia oma suosikkini kaikista.

Ja olihan hän taas hyvä. Kaksi lähes tunnin vetoa, joissa välissä drinkkitauko. Sigyn-sali on kiva paikka, vaan äänentoisto epäonnistui. Istuimme 3. rivillä ja välillä piti oikein pinnistää, että kuuli Dylanin höpöttelyt. Rapsut siis äänimiksaajalle, mutta keikka oli huippua.

Suomessa kaikki väittävät tekevänsä laatua. Jos katsotaan ihan mitä tahansa keskustelua, ihan mistä tahansa aiheesta, väite on ihan huuhaata. Täällä tehdään mahdollisimman halvalla siedettävää.

Vanhustenhuolto, kodinkoneet, rakentaminen tai vaikkapa mainonta, kaikessa ratkaisee pääomasijoittajan raha, tai pikemminkin sen puute. Mahdollisimman halvalla pitää saada tuottoa.

Laatu on aidosti viimeinen asia jota tavoitellaan, koska se maksaa liikaa. Muu on paskapuhetta.

Pari kertaa hieraisin silmiäni, kun luin Tom von Weymarnin haastattelun Talouselämä -lehdestä. Jos on 75 vuotias, voi jo ilmeisesti puhua rehellisemmin?

Jos pääomistajana on pääomasijoittaja, ovat toiminnan keskiössä kasvu ja kannattavuus. Johdolle asetetaan ruhtinaalliset kannustimet ja se tekee työtä käskettyä: keskittyy kasvuun ja kannattavuuteen”, von Weymarn toteaa.

”Työn laatu ja toiminnan vastuullisuus jäävät tois- arvoisiksi, kunnes koko asetelma räjähtää ja yritysten maine tahriintuu. Sitten vaihdetaan johtoa. Puolueet saavat vaalivaltin, kansa muistaa vain johdon miljoonapalkkiot ja herraviha kasvaa.”

Suppea, vain kasvuun ja kannattavuuteen perustuva malli ei hänestä enää riitä yrityksille. Niiden on otettava huomioon kaikki sidosryhmänsä, ei vain omistajia.

Eikö kaikki muut kuin johtajat tienneet kaiken tuon jo kauan sitten? Tervetuloa tekemään asioita sieltä hattaran harjalta.

Jos katson omaa, yli 20-vuotista uraa mainonnan ja markkinoinnin saralta, niin muistan vain muutaman projektin jossa laatu oli ykkösasia. Kaikissa muissa tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siedettävää halvalla ja nopeasti.

Vanha sanonta hyvää, halvalla, nopeasti -joukosta saat aina vain kaksi, et kolmea, pitää kutinsa edelleen.

Lopetetaan siis se laadusta puhuminen, koska se ei pidä paikkaansa. Jos tehtäisiin edes mahdollisimman hyvää sillä rahalla mikä on käytettävissä, oltaisiin jo voitolla.

Tupakanpolton lopettaminen heinäkuussa 2018 oli fiksuin tekomme ikinä. En vaan osannut odottaa, että siitä seuraa painonnousua. Nyt hoidamme sitä.

Kävelemme Piuskin kanssa keskimäärin 8-10km joka päivä. No joskus se jää työkiireiden takia, mutta keskimäärin tuo pitää paikkansa. Se ei vaan tiputa painoa. Se kylläkin kohottaa kuntoa ja poistaa pääläskiä. Itselle on tullut vajaassa vuodessa 6-7 liikakiloa. Kyllä tupakan lopetus vaan hidasti aineenvaihduntaa.

Säännölliset pitkät kävelyt tulivat muuten muutama vuosi sitten kuvaan, kun hurahdimme muutenkin luonnossa oleiluun. Lisäksi ostamani Suunnon kello, jossa on aloitusnäytössä askelmittari, oli lopullinen isku. Nyt se lukema on minulle ruoska tai peli, jota en saa hävitä. Joka päivä mittariin pitää saada 10 – 15 000 askelta.

Painon pudottamiseen tehokkain keino on kuitenkin syömisen tarkkailu: Enemmän kasviksia, vähemmän roskapaskaa.

Syömmekin enää harvakseltaan jauhe- tai muuta lihaa. Pääosa ruoista on jo kasvispohjaisia. Kebab on silti heikkous, josta en suostu luopumaan. Harva voittaa hyvää kebab- tai gyrosannosta!

Syömisen lisäksi olemme ottaneet aamuisen painonnosto, dead bugs– ja lankutusvoimistelun oheen joka toisena aamuna tehtävän, Michael Mosleyn HIIT-treenin:

Ja on muuten tehokasta. Viidessä minuutissa saa sykkeet kattoon ja itsensä hengästyneeksi. Tuon kun yhdistää voima- ja core-treeniin, luulisi kropankin kevenevän?

Mitä tehdä, kun Vihreät ovat tyhmän ylivihreitä, Kokoomus kaksinaismoralismin airut ja suuryritysten zuppari, Demarit pelkkää vanhaa maailmaa, Vasemmisto liiankin kärkäs, Persut perusjuntteja, Kepu Kokoomuksen apupyörät ja muista ei niin väliksi?

Olen mikroyrittäjänä kiinnostunut puolueista, jotka parantaisivat pienyrittämisen mahdollisuuksia Suomessa (eritoten työttömyysturvan, vaikkapa perustulon osalta). Vaan sellaisia ei ole. Pienyrittäjien määrä on jo 200 000, mutta kun eläkeläisiä on kahdeksan kertaa enemmän – ja he äänestävät – kaikki keskittyvät niihin.

Vihreisiin olen kallellani, mutta harmikseni eivät nekään osu, sillä ydinvoiman vastustaminen on typerää, samoin GMO-ruoan. Ylivihreät ideat lentoveroista, raitiovaunuliikenteestä ja muista vastaavista sinetöivät äänestämättömyyteni.

Oikeistopuolueita en voi äänestää, koska he ovat suuryritysten ja itsensä palveluksessa.

Janne Saarikivi kertoo mitä pitäisi politiikassa tehdä

Arvostamani Janne Saarikivi pukee uusimmassa YLE-kolumnissaan sanoiksi kaiken sen, mikä politiikassa on väärin.

Politiikassa on oikeastaan vain kolme kysymystä. Ensimmäinen on raha: se mistä valtio saa rahaa, ja miten raha jaetaan. Toinen on laki, siis se, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Ja kolmas on valta, se kuka minkäkin asian päättää.

Haluaisin tietää, mitä poliitikot sanovat näistä kolmesta. Sen sijaan en halua tietää, ovatko he jakkujen vai villapaitojen käyttäjiä, “pehmeitä” vai “jämäköitä”. En halua tietää, mitä mieltä he ovat “fillarikommunisteista”, “cityvihreistä”, “rasisteista” tai muista ryhmistä, joihin kukaan ei itse tunnusta kuuluvansa. Varsinkaan en halua kuulla, kuka heistä on “arjen asiantuntija”, “sydämeltään suomalainen” tai “arvoiltaan punainen”.

Politiikka palaa politiikkaan silloin kun jokainen puolue on julkaissut vaaliohjelman, jossa kerrotaan mihin pannaan rahaa ja miten paljon, mistä rahat otetaan ja mitkä lait säädetään tai muutetaan.

Jokainen puolue laatikoon ohjelman, jossa sanotaan, mikä on tärkein tavoite, mikä toiseksi tärkein ja niin edelleen. Tavoitteeksi ei kelpaa “koko Suomen pitäminen asuttuna” tai se, että “pidetään kaikista huolta”. Tavoite voi olla vain konkreettinen laki, joka muutetaan tai laaditaan, tai rahan siirtäminen uuteen kohteeseen. Samalla tulee toki ilmoittaa, mikä vanha asia jätetään rahoittamatta tai mistä uutta rahaa valtion kassaan virtaa.

Laatikaa ehdokkaat budjetti, ilman sitä ei voi osallistua vaaleihin, jos on rehellinen poliitikko. Voitte vielä täydentää vaalivalmistelunne ilmoittamalla haluamanne hallituspohjan.

Nämä tavoiteohjelmat ja budjetit sitten kiinnitetään äänestyspaikan seinään nastoilla kiinni, harmaalle paperiarkille tulostettuna, ilman vastustajien tai “arvojen” esittelyä. Ja ai niin, unohdin, puolueilla ei saa olla nimiä tai tunnuksia. Ohjelmat esittää puolue numero yksi, puolue numero kaksi ja niin edelleen.

Tämä riittää. Kun saan nähdä poliitikkojen ohjelman, osaan tehdä äänestyspäätöksen. En halua enää tietää, miltä poliitikot näyttävät, tai miten he nokittelevat vastustajiaan väittelyssä.

Politiikka palaa politiikkaan ja vaaleista katoaa viihteen hurmos. Politiikka on jälleen kovaa työtä näkymättömissä, mitä sen on aina väitettykin olevan.

Politiikan palatessa politiikkaan luonnollinen seuraus on äänestysprosentin romahdusmainen putoaminen. Se on hyvä asia, sillä suurin osa äänestäjistä ei äänestä harjoitetusta politiikasta, vaan aivan muista asioista.

Syke hakkaa jo monetta vuotta peräkkäin liian lujaa Carunan ja muiden sähkönsiirtoyhtiöiden riistohinnoittelusta. Poliitikkojen suurin emämunaus koskaan pohjusti katastarofiaallon ensiloiskeet, kuten voit mm. tästä lukea. Nyt Taivassalon Vesi lähestyi kirjeitse ja ilmoitti käsittämättömistä 50%-300% hintanousuista!

Taivassalossa, jossa oma pieni torppamme on, vesimaksu tänä vuonna oli 3€ perusmaksua ja muutama euro käyttömaksua kuukaudessa. Nyt siihen tulee yli 300%:n nousu, kun pelkkä perusmaksu kesäasuntojen kohdalla pomppaa 121,52€:oon vuodessa! Kaikki siksi, että kunnat ovat yhtiöittäneet vesilaitoksensa.

Perusmaksu vedestä on siis 10,13€/kk ja kun siihen tällätään Carunan huima 23€/kk, ollaan jo 33+ eurossa kuukaudessa, vaikkei ole käyttänyt lainkaan vettä eikä sähköä!

Lisäksi Taivassalon vesi nostaa tuntihintansa 50€:sta 75€:oon. Nousua siinäkin siis kivat 50%! Tuohon vielä kiinteistövero, joka meillä on vielä maltillinen n. 170€/ vuosi, niin maksamme pelkästä torpan omistamisen iloista käyttömaksua jo 50€ kuukaudessa.

Vertailun vuoksi naapurikunnat mukaan:

Vehmaa (Hinnastoon)

  • Perusmaksu vedestä 45,75€/ vuosi, eli 3,81€/kk. Sama summa lisää viemärivedestä. Yhteensä 7,62€/kk
  • Vesimaksu 2,24 €/m3 , Jätevesi 3,38 €/m3

Kustavi (Hinnastoon)

  • Perusmaksu vedestä 5€/kk (pieni mittari) ja 10€/kk (suuri mittari, yli 5€m3/ tunnissa)
  • Vesimaksu 2,83 €/m3 , Jätevesi 3,35 €/m3

Taivassalo 2019

  • Perusmaksu vedestä 10,13€/kk
  • Vesimaksut 2,93 €/m3, Jätevesi 3,73 €/m3

Taivassalon uusista vesimaksuista voi lukea täältä.

Kiinteistöveroista voit lukea täältä.

Minkälaisia summia pienissä kunnissa joutuukaan maksamaan vuonna 2025 pienestä mökistään, kun nyt kaikki alkavat ryöstää asukkaitaan huimin, kiintein perusmaksuin? Moniko pystyy jatkossa enää omistamaan mökkiään?

 

 

 

Aloitimme tiukan budjettiseurannan jo lähes 30 vuotta sitten. Sen johdosta maksoimme ennätysnopeasti opiskeluajan lainat sekä asuntolainamme. Tiukka kuri jäi päälle. Nyt voimme olla jo ylpeitä tietynlaisesta piheydestämme.

Piheys voi olla sairaalloistakin, mutta terve piheys säästää luontoa, kohottaa kuntoa, pitää päälaskitkin loitolla ja tuo säästöjä. Siksi suunnittelimme ideologialle oman logonkin. Siitä on hyvä tehdä muutakin kuin t-paitoja.

Mitä POOP -elämä sitten pitää sisällään?

Ensimmäisenä ja pohjaratkaisuna budjetin pitämisen.

Budjetti on sama vanha budjettipohja nyt LibreOffice -versiona: Simppeli budjettipohja. Siihen merkitään tietysti vain tulot ja menot. Joka kuukausi kuluvat kiinteät menot omiin kohtiinsa ja ruoalle sekä bensalle ja muulle perusjatkuvalle olemme merkanneet yleiskulu -kohtaan tietyn määrän.

Omassa versiossamme olemme jatkaneet tuosta hieman monimutkaisemman, jossa mukana ovat yrityksemme Pikku Apurin tulot ja menot sekä säästöihin menevät ja itse säästötilit. Mutta tuosta pääsee alkuun.

Simppelin budjettilaskurin avulla on pystynyt melko tarkkaan pitämään kulukuria ilman jokaisen kuitin syynäämistä ja kirjaamista. Hetken kun tuota pitää, siitä tulee rutiini ja peli, jossa haluat säästää mahdollisimman paljon.

Ja kun säästöä kertyy, sitä ei käytetä suurempaan ja parempaan.

Emme ole enää aikohin shoppailleet.

Se huume ei toimi kuin pahana trippinä. Sen sijaan liikumme luonnossa omien eväiden kera. Taatusti palkitsevampaa. Ostamme vain tarpeeseen ja pyrimme ostamaan kerralla laatua, jota ei tarvitse kuin korjata.

Ruokaostoksiin ja -hävikkiin tarkkuutta.

Emme juokse kuponkien perässä, mutta kävelemme reput selässä Lidliin, josta ostamme arkiruokamme. Erikoisaineksia haemme Citymarketista ja spesiaalikaupoista (aasialaiset, lähi-idän ruoka jne.).

Ruokapuolella olemmekin kasvattaneet omaa reseptivalikoimaa, jossa yhdistämme herkullisen, edullisen ja terveellisemmän ruoan.

Suurena linjana liha on jäänyt koko ajan vähemmälle ja vihannesten käyttö kasvanut. Oikein maustamalla ruoasta kuin ruoasta saa hyvää.

Mikä tarkoitus piheydellämme on?

Turva. Siinä se on yhdellä sanalla. Halusimme säästää nopeasti turvan, JOS toiselle, molemmille tai läheiselle tapahtuu jotakin.

Tuo liittyy ajatuksen, jonka twiittasin Olli Lindholmin kuoleman jälkeen:

Hyvä arkielämä on tärkeä, muttei ilman turvaa. Carpe diem on meistä tyhmä ajatus. Kun nyt seuraa vanhustenhoitokeskustelua, varaudumme siihen, että eläketurva saattaa 20 vuoden päästä olla jo sössitty ja/ tai se on minimaalista. Kaikkeen on hyvä varautua ihan itse. Siksi PooP.

…ja lopuksi: Voimme kyllä ”tuhlata omaan hyvinvointiimme” esim. kuukauden työnteon ulkomailla. 5000€ se maksoi, mutta antoi enemmän. Olemalla lopun vuotta pihi tuokin mahdollistuu.

EDIT: Ja aivan, kuten eräs vakiotarkka-ampuja huomautti, SEO ei ole = hakukonemarkkinointi. Mutta asiaan: Olen pitkään tehnyt Googlen ”hakukonejuttuja”, mutta minulla ne ovat aina olleet ammattiasteikon d- tai e-kirjaimen kohdalla. Siksi ei niihin ole tullut lisäpanostettua vuosiin. Osaan toki perusasiat, mutta olen kaivannut kovaa faktaa. 

Tänään sitä saatiin Grundlagessa Jutta Lehtisen opettamana. Jutta kertoi juurta jaksaen ”kaiken” ja tarkasti. Heti sen jälkeen oli päivitettävä Pikku Apurinkin sivut parempaan kuosiin. Suutarilla pitää olla kengät.

Tärkein tieto mikä kaikkien pitää oppia on tämä:

Jos asiakas mobiililaitteellaan ei alle kolmessa sekunnissa pääse sivuillesi, hän lähtee suurella todennäköisyydellä pois eikä palaa takaisin.

Jo pelkästään tuo tekee maailman mielenkiintoiseksi. On toki muutakin:

  • Sen firman jossa sivusi makaavat, eli hostingfirman, pitää osata hommansa. Serverin pitää olla nopea!
  • Mobiilisivuista kannattaa karsia kaikki raskas pois ja pitää ne yksinkertaisina.
  • Painavia kuvia ei saa olla edes sivuston laptop-versiossa. Herokuva, eli ylhäällä normisti käytettävän kuvan koko saisi olla maksimissaan 500kt, mielellään 100-200kt. Siinä ei paljoa HD-tason valokuvilla juhlita.
  • Sisällön pitää olla briljanttia, eli sanoja ja lauseita ei vaan roiskita, vaan sivuston rakenteen jo pitää olla tip-top!

Kun vuonna 2015 sain yllätysdiagnoosina melanooman, alkushokin jälkeen remontoin koko toimintani. Päätin että elämä on liian lyhyt tiettyihin asioihin. Kuten kuvan Buddhalainaus kuuluu: Prove yourself to yourself, not to others.

Suurin lupaus itselleni oli ammattiin liittyvä: En enää halunnut tehdä työtä josta en pidä, tai joka häiritsee elämistä. Työnteon ei pidä olla kivaa -sanonta on täyttä sontaa. Juuri sitä sen pitää olla.

Jos siis heräilen klo 3 yöllä työasioiden takia, se työ tai harmitus katkaistaan heti. Sellaista rahaa ei olekaan, joka vitutukseen tehoaisi.

Eritoten projektöissä kohtaa välillä töitä, jotka eivät vaan asetu ns. jengoilleen. Joko ei natsaa toisen osapuolen kanssa tai yhteistyö ei ole yhteistä työtä. Olen huomannut, että kun operoidaan ”jonkun muun rahoilla”, asenne saattaa lipsua. Kun taas tekee työtä esim. yrittäjille, jotka sijoittavat projektiin omat rahansa, asenne menee usein jopa yli. Nopea ja edukas projekti muuttuu helposti ”Iisakin kirkoksi”.

Kiittämättömyys voi olla maailman palkka, mutta Suomessa se ainakin on lähes vakiokamaa

Olen nyt tehnyt yli 30 vuotta työtä ja siitä 20 vuotta viestintäalalla. Mielestäni suurin korjaamisen tarve työnteossa täällä Suomessa on kiittämättömyys. Paskaa ja korjauksia kyllä sataa niskaan tasaisesti, mutta kiitosta ei osaa sanoa 99 sadasta. Myöskään kiitollisuutta ei huomata. Se, että joku luottaa sinuun niin paljon, että haluaa sinut tekemään työnsä on kiitollinen hetki – ainakin pienyrittäjälle.

Vaimo kävi juuri Mäntymäen terveyskeskuksessa verikokeissa. Sielläkin sanoivat, että koko ajan heitä kohdellaan kuin roskista. Haukutaan ja syytetään jopa asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Hävettää ko. henkilöiden puolesta.

Ole esimerkki muutoksesta

Itse koitan ainakin noudattaa nykyään näitä tapoja työelämässä:

  • Kiitä aina kaikesta työstä mitä sinulle tehdään. Kiitos lämmittää eniten maailmassa, rakkauden lisäksi.
  • Ole kiitollinen siitä, että sinulla on työtä. Se tarkoittaa, että joku luottaa sinuun isosti.
  • Älä petä itseäsi. Jos joku ei tunnu hyvältä, lopeta se.
  • Älä petä läheisiäsi. Jos sinulla on paha olo, se tarttuu. Myös hyvä olo tarttuu.
  • Ole avoin ja rehellinen: Kerro vastapuolelle jos sinua harmittaa. Kerro myös mikä harmittaa ja miten sen voisi korjata.

 

Tulevaisuuteen voi kurkkia, vaikka se epävarma onkin.

Vuosisopimusasiakkaittemme kanssa istumme joka kuukausi ja katsomme mitä tuli tehtyä ja mitä pitää tehdä. Kaikki ovat nyt epävarmoja, joten olen neuvonut, alasta riippumatta, saman neuvon.

Taustaksi kerron tutkimuksista. Me suomalaiset arvostamme yrityksiä, jotka ovat vastuullisia. Yritys voi olla jopa avoimesti poliittinen. Hyvän tekoon puolestaan ei kelpaa ”lahjoitamme tästä 0,5% maailman merien puhdistamiseen”, vaan hyvää pitää tehdä isosti.

Lähes 80 prosenttia 15–24-vuotiaista olisi valmiita maksamaan tuotteesta tai palvelusta enemmän tai useammin, jos sen tarjoava yritys antaa voitostaan vähintään puolet yhteiskunnalliseen hyvään Suomessa.

Kaikki mikä voi, muuttuu eettisemmäksi ja avoimemmaksi

Neuvonkin kaikkia asiakkaitamme muuttumaan avoimeksi, moraaliseksi ja eettiseksi yritykseksi. Maine kasvaa aina nopeammin kuin liikevaihto. Toki mokia saa edelleen tehdä ja tehdään, koska olemme ihmisiä.

Kun nyt katsoo mitä tahansa alaa Suomessa, täällä ei johto osaa kuin säästää. Ja se on nyt nähty, ettei sillä saa kuin kamaluutta aikaan.

On myös lukuisia esimerkkejä (mm. tässä ja tässä) siitä hyvästä mitä tapahtuu, kun palkkoja nostetaan, johtajia vähennetään ja yritykselle luodaan mm. simppeli, toimiva digitaalinen ohjaus.

Perttu vannoo disruption nimeen

Oikeasti kuuluisa tulevan tutkija, Perttu Pölönen, vannoo disruption nimeen, mutta pidän sitä aivan liian vaikeana tavoitteena pienehköille perusyrityksille. Siksi neuvoni on maallisempi, sellainen, jonka jokainen yritys voi toteuttaa.

Lähes aina tulen seminaarista tyhmempänä ulos. Nyt täytyy antaa iso käsi Vuoden Mainostorstai järkkäreille neljästä puhujasta. Tuli uutta tietoa niin, että pitää sulatella. Bravo!

Neljä puhujaa, Perttu Pölönen, Waltteri Lindholm, Minna Koskelo ja Petri Parvinen vetäisivät upeat setit, jossa vain pieni osa Minnalla ja Pertulla oli samaa asiaa.

He puhuivat tulevaisuudesta, eli mitä ja millaisia töitä on odotettavissa kun 50% työnimikkeistä katoaa seuraavan 5-10 vuoden aikana. Juuri sen takia perustulo on ainoa vaihtoehto sosiaaliturvaksi, toim. huom. Minna nosti esiin lukuisia irtotrendejä, joita on luvassa tulevaisuudessa. Waltteri oli suora ja hauska. Petri kertoi tilastojen avulla, ettei pienillä markkinointibudjeteilla tehdä mitään. Kunnon pläjäyksellä otetaan hommat haltuun, kuten esimerkkinsä Kotipizza ja Espresso House tekivät.

Pääasiat

  • Et ole työssä yhtä kuin tittelisi. Pitää miettiä omaa tekemistä laajemmin, tyyliin opettajat ja valmentajat ovat kirkastajia. Jäin funtsimaan omaa roolia, joka on oikeastaan kirkastaja myös, mutta ennen kaikkea suodattaja. Päähäni kaadetaan infoa joka suunnasta ja tehtäväni on suodattaa siitä olennaiset eteenpäin.
  • Koneet syövät ne ammatit, jotka ne voivat syödä: mekaaniset ja laskentaan perustuvat. Meille ihmisille tärkeimpiä ominaisuuksia työelämässä(kin) ovat empatia, tunteet, huumori ja muut sosiaaliset kyvyt.
  • Seuraava iso aika on ihmisten vallankumous ja sen ajan suosittu työ voi olla esim. konseptiexpertti (eli vähän kuin oma ammattini?).
  • Et koskaan saavuta suurta parantamalla vanhaa, vaan pitää tehdä niin paljon parempi ratkaisu, että se vaan jättää vanhan kuolemaan. ”Kun saat loistavan idean, olet jo myöhässä” kuulemma sanotaan Piilaaksossa, joka on kyllä melkomoinen oxymoronlause…
  • Tykkäsin kovasti tuosta Varustelekan ”kaupallinen epäkaupallisuus” -ideasta. Koen yhteenkuuluvuutta siinä.
  • Tunneaivoasiat nousevat, kun kylmät koneet muuten valtaavat maailman.
  • Ja lopuksi klassikko: Kaikki mainonta on aliresursoitua, ainakin Suomessa. Täällä pyritään senteillä tekemään tonneja. Ei onnistu, kertovat tilastotkin. Tonneilla tehdään useampia tonneja.

Slidenäppäyksiä (zoomi ei kovin hyvälaatuinen, sori.)

 

Marraskuun lopusta jouluun asti tuli käveltyä ylös ja alas Teneriffaa vajaat 400 kilometria. Kun pääsimme kotiin, ostimme nastakengät ja jatkoimme tamppaamista.

Käsittämättömän upeaa talvea vietämme täällä Turunkin tasolla. Tykkylumiset puut melkein kuin Kolilla olisi ja pakkaset paukkuvat. Niin paukkuvat myös punaiset posket, kun metsässä tamppaamme jokaisena päivänä. Se on loistavaa vastapainoa tietokonetyölle.

  • 31.12.-6.1. = 86 500 askelta, n. 65 kilometria
  • 7.-13.1. = 60 000 askelta, n. 45 kilometria
  • 14.-20.1. = 72 000 askelta, n. 55 kilometria
  • 21.-27.1. = 92 000 askelta, eli n. 68 kilometria.
  • (EDIT 4.2.) 28.1.-3.2. = 94 500 askelta eli, n. 71 kilometria

Kuukaudessa yhteensä siis lähes 300 kilometria talvisia metsäpolkuja. Jollei työtä olisi ollut näin paljoa, mittariin olisi varmasti tullut 50-100 km lisää.

Mutta siis millaisissa maisemissa! Me tamppaajat olemme ”ku klapil päähä lyätyi”.

Nauliuduin eilen illalla Radio Suomen ohjelmaan, jossa tutkija Miia Paakkasta haastateltiin. Suosittelen kuuntelemaan, kun se kanavalla 30 päivää on.

Mitä jos voisit parantaa terveyttäsi, unesi laatua, oppimista, työelämääsi, ihmissuhteitasi sekä yleistä tyytyväisyyttäsi ja onnellisuuttasi vain yhtä taitoa harjoittamalla? Näiden kaikkien sanotaan kehittyvän paremmiksi, kun parantaa omaa myötätuntokykyään. Miten myötätunto toimii ja miten sitä voi harjoitella?

Maria Jyrkäksen vieraana Miia Paakkanen, myötätunnon ja tunnetaitojen tutkija Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

https://areena.yle.fi/1-4616833

Kaksi tutkimusta

Kaksi asiaa jäi mieleen yli muiden: Harvardin hyvinvointitutkimus, jota on tehty vuodesta 1938 asti sekä Googlen 180 erillisen tiimin kaksi vuotta kestänyt tutkimus siitä, mikä tekee tulokseikkaimmat tiimit. Jos niistä haluat kuulla, kuuntele kohdasta 41 minuuttia 20 minuuttia eteenpäin.

Vastaukset:

Googlen tutkimuksessa tärkein pointti tuloksekkaalle toiminnalle oli psykologinen turva, eli uskallus olla haavoittuvainen ja lupa kysyä tyhmiä. Se mahdollistaa luottamuksen, empatian ja rennon työnteon.

In a team with high psychological safety, teammates feel safe to take risks around their team members. They feel confident that no one on the team will embarrass or punish anyone else for admitting a mistake, asking a question, or offering a new idea. In other words, great teams thrive on trust.

Harvardin jättitutkimuksen onnellisimmat ja terveimmät ihmiset, vielä 80 ikävuoden jälkeenkin, olivat sellaiset, kellä oli hyvä, luottamuksellinen ja hyväntahtoinen sosiaalinen suhde, eli esim. hyvä kumppanuus (aviosuhde tmv.). Se ehkäisi jopa muistisairauksilta ja muilta pahoilta vanhuuden taudeilta. Mammona, raha tai alhainen kolesteroli ei siis ole vastaus.

“The surprising finding is that our relationships and how happy we are in our relationships has a powerful influence on our health,” said Robert Waldinger, director of the study, a psychiatrist at Massachusetts General Hospital and a professor of psychiatry at Harvard Medical School. “Taking care of your body is important, but tending to your relationships is a form of self-care too. That, I think, is the revelation.”

Dr. Robert Waldinger at his West Newton home with wife Jennifer Stone, directs the Harvard Study of Adult Development, the longest study of physical and mental well-being among adults. We interview him for a piece on the longevity of the study, which is part of the four-article Aging Series. Rose Lincoln/Harvard Staff Photographer

”The people who were the most satisfied in their relationships at age 50 were the healthiest at age 80,” said Robert Waldinger with his wife Jennifer Stone.

Close relationships, more than money or fame, are what keep people happy throughout their lives, the study revealed. Those ties protect people from life’s discontents, help to delay mental and physical decline, and are better predictors of long and happy lives than social class, IQ, or even genes. That finding proved true across the board among both the Harvard men and the inner-city participants.

Eli: Jos johonkin tässä elämässä kannattaa sijoittaa, se on hyviin sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä se paikkansa piti mitä sanottiin. 5-10% tulee useimmalle lisää painoa, kun lopettaa tupakanpolton. Kohta on puoli vuotta lopettamisesta ja on aika polttaa kiloja tupakan sijaan. 

Molemmille tuli muutamia kiloja, vaikka olemme kävelleet hurjia määriä ja kuntoilleet muutenkin paljon.

Aika harva tietää, että tupakan lopettaminen hidastaa aineenvaihduntaa ja kun alat maistaa paremmin, ruoka – ja eritoten makeat herkut – maistuvat enemmän. Nämä yhteensä aiheuttavat 1. lopetusvuoden aikana painonnousua. Duodecimin julkaisussa lisää.

Nyt tiputamme kilot normitasoon lisäämällä kasvisruokia, vähentämällä alkoholijuomia ja herkkujen syömistä sekä liikkumalla enemmän.

Kävely on uusi musta

Kävelimme kuukauden aikana Teneriffalla lähes 400 kilometria. Mutta saimme myös maittavan buffet-aamiaisen joka aamu ja olutta sekä viiniä tuli tiputeltua usein. Paino ei siis tipahtanut, vaikka kunto roimasti parantuikin.

Kun pääsimme takaisin kotiin, odotti jo joulu ja herkuttelu. Joulun jälkeen aloitimme saman kuin Teneriffalla.

Nastat kengät, nastakengät.

Nyt aiomme kävellä vähintään 45 kilometria viikossa, eli 6-7km:a päivä. Nyt olemme pari viikkoa kävelleet n. 10km:a päivässä, oli keli mikä tahansa. Nastakengät tuli hommattua ja ne ovatkin olleet molemmilla jalassa lähes joka päivä. Turun leveysasteella tarvittaisiin vielä kurahousutkin:

Jos katsot nastakenkien designia, nehän ovat kuin 3-vuotiaan Teemun kurasaappaat, mutta skaalattuna parimetriselle jässikälle. Saisiko nastakenkiin optiona siis parimetrisen kurahousut? Kumilenkillä kenkien alta kiinni. Alkaisi olemaan Turun leveysasteille sopiva asuste.

Kävelyn lisäksi aiomme käydä kerran viikossa uimassa ja olemme ottaneet simppelin aamujumpankin rutiiniksi: Lankutus, dead bugseja 30 kertaa ja päälle käsipainoilla muutama sarja. 10-15 minuuttia joka aamu.

Vaikka olen pitkä jässikkä, haluan taas painaa vain kaksinumeroisen lukeman. Olo on parempi niin.