Nauliuduin eilen illalla Radio Suomen ohjelmaan, jossa tutkija Miia Paakkasta haastateltiin. Suosittelen kuuntelemaan, kun se kanavalla 30 päivää on.

Mitä jos voisit parantaa terveyttäsi, unesi laatua, oppimista, työelämääsi, ihmissuhteitasi sekä yleistä tyytyväisyyttäsi ja onnellisuuttasi vain yhtä taitoa harjoittamalla? Näiden kaikkien sanotaan kehittyvän paremmiksi, kun parantaa omaa myötätuntokykyään. Miten myötätunto toimii ja miten sitä voi harjoitella?

Maria Jyrkäksen vieraana Miia Paakkanen, myötätunnon ja tunnetaitojen tutkija Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

https://areena.yle.fi/1-4616833

Kaksi tutkimusta

Kaksi asiaa jäi mieleen yli muiden: Harvardin hyvinvointitutkimus, jota on tehty vuodesta 1938 asti sekä Googlen 180 erillisen tiimin kaksi vuotta kestänyt tutkimus siitä, mikä tekee tulokseikkaimmat tiimit. Jos niistä haluat kuulla, kuuntele kohdasta 41 minuuttia 20 minuuttia eteenpäin.

Vastaukset:

Googlen tutkimuksessa tärkein pointti tuloksekkaalle toiminnalle oli psykologinen turva, eli uskallus olla haavoittuvainen ja lupa kysyä tyhmiä. Se mahdollistaa luottamuksen, empatian ja rennon työnteon.

In a team with high psychological safety, teammates feel safe to take risks around their team members. They feel confident that no one on the team will embarrass or punish anyone else for admitting a mistake, asking a question, or offering a new idea. In other words, great teams thrive on trust.

Harvardin jättitutkimuksen onnellisimmat ja terveimmät ihmiset, vielä 80 ikävuoden jälkeenkin, olivat sellaiset, kellä oli hyvä, luottamuksellinen ja hyväntahtoinen sosiaalinen suhde, eli esim. hyvä kumppanuus (aviosuhde tmv.). Se ehkäisi jopa muistisairauksilta ja muilta pahoilta vanhuuden taudeilta. Mammona, raha tai alhainen kolesteroli ei siis ole vastaus.

“The surprising finding is that our relationships and how happy we are in our relationships has a powerful influence on our health,” said Robert Waldinger, director of the study, a psychiatrist at Massachusetts General Hospital and a professor of psychiatry at Harvard Medical School. “Taking care of your body is important, but tending to your relationships is a form of self-care too. That, I think, is the revelation.”

Dr. Robert Waldinger at his West Newton home with wife Jennifer Stone, directs the Harvard Study of Adult Development, the longest study of physical and mental well-being among adults. We interview him for a piece on the longevity of the study, which is part of the four-article Aging Series. Rose Lincoln/Harvard Staff Photographer

”The people who were the most satisfied in their relationships at age 50 were the healthiest at age 80,” said Robert Waldinger with his wife Jennifer Stone.

Close relationships, more than money or fame, are what keep people happy throughout their lives, the study revealed. Those ties protect people from life’s discontents, help to delay mental and physical decline, and are better predictors of long and happy lives than social class, IQ, or even genes. That finding proved true across the board among both the Harvard men and the inner-city participants.

Eli: Jos johonkin tässä elämässä kannattaa sijoittaa, se on hyviin sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä se paikkansa piti mitä sanottiin. 5-10% tulee useimmalle lisää painoa, kun lopettaa tupakanpolton. Kohta on puoli vuotta lopettamisesta ja on aika polttaa kiloja tupakan sijaan. 

Molemmille tuli muutamia kiloja, vaikka olemme kävelleet hurjia määriä ja kuntoilleet muutenkin paljon.

Aika harva tietää, että tupakan lopettaminen hidastaa aineenvaihduntaa ja kun alat maistaa paremmin, ruoka – ja eritoten makeat herkut – maistuvat enemmän. Nämä yhteensä aiheuttavat 1. lopetusvuoden aikana painonnousua. Duodecimin julkaisussa lisää.

Nyt tiputamme kilot normitasoon lisäämällä kasvisruokia, vähentämällä alkoholijuomia ja herkkujen syömistä sekä liikkumalla enemmän.

Kävely on uusi musta

Kävelimme kuukauden aikana Teneriffalla lähes 400 kilometria. Mutta saimme myös maittavan buffet-aamiaisen joka aamu ja olutta sekä viiniä tuli tiputeltua usein. Paino ei siis tipahtanut, vaikka kunto roimasti parantuikin.

Kun pääsimme takaisin kotiin, odotti jo joulu ja herkuttelu. Joulun jälkeen aloitimme saman kuin Teneriffalla.

Nastat kengät, nastakengät.

Nyt aiomme kävellä vähintään 45 kilometria viikossa, eli 6-7km:a päivä. Nyt olemme pari viikkoa kävelleet n. 10km:a päivässä, oli keli mikä tahansa. Nastakengät tuli hommattua ja ne ovatkin olleet molemmilla jalassa lähes joka päivä. Turun leveysasteella tarvittaisiin vielä kurahousutkin:

Jos katsot nastakenkien designia, nehän ovat kuin 3-vuotiaan Teemun kurasaappaat, mutta skaalattuna parimetriselle jässikälle. Saisiko nastakenkiin optiona siis parimetrisen kurahousut? Kumilenkillä kenkien alta kiinni. Alkaisi olemaan Turun leveysasteille sopiva asuste.

Kävelyn lisäksi aiomme käydä kerran viikossa uimassa ja olemme ottaneet simppelin aamujumpankin rutiiniksi: Lankutus, dead bugseja 30 kertaa ja päälle käsipainoilla muutama sarja. 10-15 minuuttia joka aamu.

Vaikka olen pitkä jässikkä, haluan taas painaa vain kaksinumeroisen lukeman. Olo on parempi niin.

 

Olemme Pian kanssa Pikku Apuri. Pitkään olimme jo jutelleet, että jos minulle sattuu jotain, Pia on kusessa kaikkien työjuttujen kanssa. Mitä pitää tehdä ja mistä niitä tekee? Oli aika puhua kaameat asiat läpi ja tehdä ohjeistus.

Taisin olla 12-vuotias, kun juoksin kaksikerroksisen pienkerrostalon yläkerroksesta, jossa silloin asuimme, alas ykköskerrokseen, jossa puolestaan asuivat veljekset, jotka olivat ystäviäni. Veljeksistä nuorin oli kuuro. Kun soitin ovikelloa, ovi avautui salamana ja keittiöveitsi välähti. Kuului kimeä klinggggg! -ääni, kun se osui siihen aikaan muodissa olleeseen kangasvyön 2cm*2cm -kokoiseen metallisolkeen. Kuuro ystäväni oli katsellut juuri Errol Flynnin elokuvaa ja eläytyi siihen melko vahvasti. Eipä tullut veitsestä mahaan, mutta lähellä oli.

Meille jokaiselle voi koska tahansa käydä kalpaten, tavalla tai toisella. Siinä pitää sitten hirveän surun keskellä hoitaa kuitenkin arjenkin asiat. Jos olette, tai toinen on, palkkatyössä, se ei ole niin työlästä, mutta jos olet pienyrittäjän puoliso, tai kuten meillä, samaa pienyritystä, kamaluuteen kannattaa varautua ennakolta.

Niinpä otimme nenäliinat esiin ja kävimme muutama päivä sitten Piuskin kanssa asiat läpi, jos minulle sattuisi jotain. Olen hoitanut yrityksieni asioita 13 vuotta ilman tukea. On ollut onni, ettei käynyt mitään, sillä en ollut koskaan käynyt kaikkea läpi yhtiökumppanieni kanssa. Nyt käytiin.

Mitä tehdä?

Tein Pialle listan, jossa käydään kohta kohdalta läpi asiat, jotka hänen kannattaa meidän tapauksessamme tehdä, jos minulle jotain kävisi.

Kävimme läpi mm.:

  • kehen ottaa kirjanpitoa ja muita talousasioita varten yhteyttä?
  • miten hoidetaan laskutus ulos ja sisään, kuka laskuttaa, mistä ja miksi?
  • mistä löytää pitämäni budjettitaulukot ja muut yritysdokumentit?
  • miten pääsee yrityksen pankkitileille?
  • mistä löytää muita tärkeitä tunnuksia ja salasanoja eri palveluihin?
  • keneen kannattaa ottaa yhtyettä, jos haluaa myydä mökkiä, asuntoa jne?
  • mihin ottaa yhteyttä vakuutusjutuissa, mihin pankkiasioissa?

Pia on vasta ollut 1,5 vuotta mukana yrittäjänä, joten hänelle on muutenkin yrittämisessä paljon opittavana. Pikku Apuri on niin minuun liittynyt ja liitetty, ainakin vielä, että asiat piti viimeistään nyt käydä läpi. Pia oppii koko ajan lisää, yrittämisestä ja ammattitaitoa, mutta ainakaan nyt ei tarvitse enää niin paljoa pelätä, jos jotain kamalaa sattuu.

Sama asia pätee muuten omiin vanhempiinkin. Kannattaa tehdä ajoissa edunvalvontaasiat ja muut kuntoon, ettet sitten maksa turhaan veroja tai tappele, kun suru on muutenkin ylivoimainen.

 

 

Olipas upea vuosi!

Terveys säilynyt edelleen ja sen lisäksi heinäkuussa molemmat jättivät tupakanpolton pois. Saimme sen myötä lisää kuntoa, jota sitten tarvittiinkin.

Saatiin ottaa näitä ”omakuvia” tänä vuonna Taivassalon torpan ja Aurajokivarren lisäksi satumaisen upealta Kolilta, Kreetalta rakkaiden ystävien kera, Pearl Jamin keikalta Padovasta – uusien ystävien kera -, Venetsiasta ja tietenkin loppuhuipennuksena kuukauden visiitiltä Teneriffalta.

Viimeisen jouluotoksen piirsi Piuski juuri äsken.

Sen myötä kaikille meidän kamuille ja kivoille Pikku Apurin asiakkaille mukavaa vuotta 2019 – ja tätä joulurauhaa sitä ennen.

———

What an amazing year!

Got to be healthy and both quit smoking on July.

We were lucky enough to take these ”our pics” in various places this year: In a beautiful winter landscape of Koli, Finland, from Crete with dear friends, from Pearl Jam gig in Padova with a bunch of new friends, from Venice and finally, the whole month in Tenerife.

The last pic was drawn by Pia just now.

With that we like to wish an amazing year 2019 to all our friends across this globe and some christmas peace before that.

Viimevuotisen Teneriffan vaellusreissun anti jäi kesken. Emme nähneet Anagan metsiä emmekä kunnolla Teiden luonnonpuistoa. Nyt korjasimme ne asiat, ja pari muutakin siinä ohessa. Ohessa nopeat kertomuksen Teneriffan päävaelluksistamme 2018 (kävelimme toki monta pienempää kohdetta, useastikin): Mascan vuoristo, Anagan ikimetsät ja Teiden luonnonpuisto.

Sijoitimme säästöistämme 5000€, jotta saimme skipattua Turun alueen mustimman hetken marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin. Ja hienosti se onnistui. Kun astuimme Turun lentokentälle 18.12. klo 13, maassa oli ohut lumipeite ja lisää satoi.

Kuukauden reissussamme kävelimme tosiaan keskimäärin 17 000 askelta päivässä, joka on n. 12-13km. Ja ne ketkä ovat Teneriffan pohjoisosissa taaplanneet, tietävät sen olevan vailla tasamaata. Liikuttua tuli siis n. 400km/ nenä. Viimevuotisessa blogissa olikin jo käsitelty osa reissuista, joten nyt ne muut.

Miksi Teneriffa?

Tätä opasta olemme seuranneet, mutta jossain kohtaa se, johtuuko käännöstyöstä, ei ole kovinkaan tarkka.

  • Siellä ei ole luonnossa myrkyllisiä tai vaarallisia eläimiä. Sen kun menet mihin lystää!
  • Siellä ei ole liian kuuma ja eritoten tällaiselle melanooman läpi käyneelle, UV meidän talviaikaan maksimissaan 4-5.
  • Reitit ovat hyvin opastettuja, toisin kuin esim. Kreetalla.
  • Ruoka ja juoma ovat halpoja, eli ts. meille jotka emme shoppaile, elämä on todella edullista.
  • Ja kruununa: Keski- ja Pohjoisosat saaresta on täynnä toinen toistaan upeampia vaelluskohteita.

Los Gigantes ei ollut kiva, mutta oli senkin rantabulevardi hieno.

Ensimmäisen viikon vietimme tukikohtanamme Los Gigantes, joka oli kamala. Täynnä brittituristeja ja toinen toistaan huonompia ruokaravintoloita (yhteys?). Mutta Gigantesin vieressä on a) Mascan rotko ja vuoret sekä b) Atlannin meriretket. Siksi menimme sinne.

Isoja fisuja katselemassa.

Nähtiin me merellä siis kaksi vasarahaita, merikilpikonnat ja tunnin verran seurasimme pallopäävalasperhettä. Ikimuistoinen reissu sekin. Mutta nyt oli aika lähteä vaellukselle. Pistä vaikka tämä soimaan ja lähde kuvaretkelle.

 

Mascan vuoret (Santiago del Teide – Masca)

Ensimmäisen vaelluksemme alku oli kamala. Olimme olleet ruokamyrkytyksen (kiitos kaupan aukinaisen Serranokinkkupaketin) kourissa koko yön. Pia oksensi vielä viimeiset aamulla klo 5 ja lähtö oli klo 9. Mietimme mennäänkö, mutta päätimme mennä. Toisin kuin vaellusoppaassamme sanottiin, tämä vaellus ei ole helppo, se on keskiraskas, koska heti alkuun noustaan rajusti ylös.

Mutta oli hieno vaellus tämäkin. Siinä kuljetaan vuorten harjannetta pitkin ja näkymät sekä alas Mascan kylään että toiselle puolelle, Atlannin merelle, ovat huimia. Lopuksi tullaan mutkitellen alas Mascan kylään, josta viimeksi lähdimme Mascan rotkovaellukselle.

Nyt rotkovaellus oli sulki, kun viisi saksalaista olivat menneet sinne omin päin, keli oli muuttunut huonoksi ja heidät jouduttiin pelastamaan rotkosta kalliisti, armeijaoperaatiolla. Pormestarille se riitti ja nyt rotko on kiinni, kunnes miettivät sinne maksujärjestelmää. Ottakoon mallia esim. Samarian rotkosta, Kreetalta. Siellä homma pelaa.

Kuvatarina:

Seuraava reissu oli sitten upein – ehkä ikinä – no, Samarian rotko parhaimmillaan keväällä veti tästäkin yli.

Anagan ikimetsät (Suuri Faro de Anagan kierros)

Anagaankin otimme oppaan (Gregorios Trekking, hieno reissujärjestäjä), koska Anagan alue on iso ja laaja. Sekin 42€/ henkilö, kuljetuksineen kaikkineen.

Ensi kertaa sinne mennessä kannattaa ottaa ohjattu reissu. Ja pojat mikä reissu. Jo pitkä, mutkikas vuoristotie autolla Anagan koillisosan päähän oli elämys. Tiet olivat valojen ja varjojen leikkiä, aivan kuin Sormusten Tarusta. Mutta sitten pääsimme vasta alkuun.

Tämän reissun voi tehdä itsekin. Vuokra-autolla tai bussilla Anagan viimeiseen kylään, Chamorgaan, jossa asuu enää kourallinen ihmisiä. Kohta ei ketään. Sieltä alkaa ja sinne loppuu tämä n. 5-6 tuntinen vaellus.

Kuvatarina:

Anagan yllä tuuli lujaa. Kännykkäni on myös lompakko, ja tätä kuvatessa lensivät niin kansainväliset Kela-kortit kuin satasen setelikin. Onneksi löytyi lähipuskista.

Anagassa 1.

Ja sitten vuokrasimme Fiat 500 avomallin ja ajoimme kuu- ja mars-maisemiin Teiden luonnonpuistoon.

Teiden luonnonpuisto (Rogues de Garcia -reitti ja muuta)

Teidellä kävimme opastetun Humboldtin reissun viime vuonna, ja nyt tiesimme miten sinne ja siellä liikkua. Niinpä Fiiu alle, katto auki ja muutama kilometri ylöspäin, jossa lämpötila laski +4 asteeseen, kunnes luonnonpuiston auringossa se nousi +18 asti.

Samoilimme autolla koko puistoalueella ja kävimme katsomassa huipulle johtavaa köysirataakin, mutta jätimme välistä, sillä meillä ei nyt ollut tarpeeksi lämpimät talvivaatteet mukana. Teiden huipulla, 3718 metrissä on pakkasta ja tuulee. Siellä ON kylmä ohuissa vaelluskamoissa. Köysirata ylös maksaa 27€/ nenä.

Sen sijaan päätimme kulkea kuuluisan Rogues de Garcia -reitin – ja onneksi niin, sillä sekin oli upea reissu. Ohessa videopätkä keskeltä loppunousua.

Rogues de Garcia (el Teide)

Kuvatarina:

Emme voi muuta kuin suositella samaa, jos tykkäät liikkua luonnossa. Teneriffa on siihen mahtava kohde juuri Suomen pimeimpään aikaan, marras-joulukuussa.

n. 700 ”kaveria”. Joskus on aika ajaa ”parta”. Se sopii sulle, joo, mutta silti. Teki mieli ajaa turhat pois. Ammatin takia ei voi itse lähteä Facebookista, mutta ”kavereita” voi ja pitää karsia. Nyt on mahis pysyä mukana. Tykkää/ jaa, muuten putoa.

Elämme Piuskin kanssa unelmaelämää, mutta joillekin se on liikaa. Siis, off with the faults, on with the show”.

Siivousvuoro

Kiva ja mahtavaa te, jotka jäitte kanssamme. Odottakaa, saatte meiltä kohta live-kutsun: Jutellaan, vietetään aikaa – olette aidosti kamuja.

Kaikki te, jotka ette ole osallistuneet elämäämme enää vähään aikaan, saatte potkut.

Melanoomahälytys sai aikaan siivouksen. Ketä ei kiinnosta, ei kiinnosta minuakaan. Hyvää elämää, silti.

Juu, Apurin blogi on auki ja vapaa, joten näette silti elämää korporaatioiden takaa ja alle 1500€/kk -rajalta. Moi.

Elämä on melkoista. Se on äkkiä ohi ja kannattaa viettää niiden kanssa, jotka sinua rakastavat.

EDIT 22.12. No niin, onhan siitä vähän vaivaa, kun yksi kerrallaan pitää siivota, mutta ensimmäiset 200 poistettu ja 120 siirretty ”tuttaviksi”.

Aika ajoin pysähdyn miettimään isoja. Ehkä siksi, että minut on pysäytetty miettimään niitä. Taas pohdin.

Otsikon kysymykset ovat isoja. Jos olet saanut lapsia, se lienee monen pääsyy. Pitää pitää huolta, että heistä tulee kohtuullisen täyspäisiä ja omavaraisia. Voi päästää menemään hyvällä omallatunnolla.

Jos ei ole, kuten meillä, asia tuntuu monimutkaisemmalta. Kun lakkaat, toinen jää. Kun eletään, molempien pitäisi tuntea elävänsä. ”Pitää mennä ja kokea kun vielä pystyy”.

Vaan kaikki ei ole yhtä tärkeää kaikille. Ei itsellekään enää ole tärkeää nähdä Uusi-Seelanti, ennen oli. Nyt se on jo liian kaukana – syy-seuraus -akselilla.

Toinen nimitys ko. taulukolle on makkaraperunasyndrooma. Jos joku on erikoishalpa suhteessa muuhun, sitä ostetaan, vaikka se olisi vähän huonompaakin.

Ko. logiikan seuraaminen on outoa, JOS tarkoitus on carpediemmäisesti ELÄÄ. Silloinhan pitäisi nauttia, ostaa kallista ja hyvää? Vaan ei. Jos halpaa löytyy, sitä ostetaan, koska silloin potentiaalista ostamista on enemmän jäljellä. Oletko vielä mukana?

Meillä piheys johtaa valotiheyteen

Sama pätee elämisen kulukuuriin, jota Pian kanssa olemme harrastaneet kohta 20 vuotta. Sniiduillaan pienellä, jotta pääsee esim. kuukaudeksi Teneriffalle, kun Suomessa on kamalan märkäpimeää. Elämme n. 1000-1500 eurolla kuukaudessa – joka kuukausi. Tiedän perheitä, jotka elävät samalla summalla – perheitä. Meitä on vain kaksi. Emme me koe tuolla summalla mitään menettävämme. Elämme hyvin, koska olemme tottuneet elämään pienellä. Koulusta tulimme suoraan lama-Suomeen.

Katkeruus tai tyytyväisyys?

Mutta eivät kaikki elä tai halua elää näin. Osa ostaa veneitä, autoja, isomman ruohonleikkurin, tahmeamman permanentin tai korskeamman talon. Ihan ok, jos se on se juttu.

Elämäntapahallinta on taidoista tärkein. Miksei sitä opeteta jo yläasteelta? Kuinka pärjätä elämässä.

Mutta siis takaisin otsikkoon. Itselle tärkein on kysymys: Elitkö kuten halusit? Jäikö jotain hampaankoloon?

On surullista seurata ihmistä, joka on katkera. Jolta jäi ”hänelle tarkoitettu elämä” elämättä. Toisaalta on mahtavaa nähdä ihmisiä, jotka elävät huumorilla ja hyvällä asenteella vielä vanhempanakin. He loistavat muiden keskeltä. Mutta heitä ei ole montaa. Niitä toisia on ”monempi määrä” 😉

Ole se toinen – huumorimpi.

Päivien rutiiniksi täällä muotoutuu seuraavanlainen:

  • Aamuherätys klo 6 aikoihin ja nopeat työjutut hoidetaan heti silloin.
  • Aamiainen klo 8 maissa ja
  • aamukävelylle klo 9 aikaan.
  • Kävelyltä uimaan klo 12,
  • ja sitten UV-arvojen huidellessa 4-6 välillä työtauko klo 12-16 välissä.
  • Iltalenkki klo 16-19 ja joku kiva ruokailu.
  • Klo 20 drinksut parvekkeella ja kirjan pariin sänkyyn (tai kiiretyöjuttuja).
  • Lights out klo 22-00.

La Orotava – eräs kauneimmista kaupungeista

Eilisen aamulenkki kulki banaaniviljelmien läpi Atlannin rantaa Bollullon biitsille. Siitä tulee n. 10 000 askeleen reissu.

Tänään lähdettiin kiipeämään La Orotavan vanhaan kaupunkiin, jonne hotelliltamme on n. 4km suoraa nousua. Tämä siis EI ole mikään huonojalkaisen tai -kuntoisen paikka.

Kun tuntia myöhemmin saavuimme Orotavaan, jouduin t-paitaostoksille. Päällä ollut oli litimärkä, kun aurinko porotti vielä nousun seuraksi koko matkan.

Kiertelimme upeaa vanhaa kaupunkia runsaan tunnin ja sitten laskeuduimme takaisin hotellille ja työn pariin. Askeleita tälle reissulle tuli n. 15 000, joista ei yhtään tasaisella maalla 🙂

Mutta hei, katsokaa mikä paikka:

 

Muutama edelleen kyselee, miksi ja miten voimme lomailla ulkomailla pitkiäkin aikoja. Lyhyt vastaus on: ei mitenkään. Pidempi alla.

Olemme Pian kanssa aina sietäneet huonosti Etelä-Suomen marras- ja joulukuita. Pimeää, märkää, väritöntä, ihmiset mörököllittävät jne. Turun tasalla ainakin se joulukaupunkius on kaukana.

Pyrimme työuran aikana saamaan asiat siihen pisteeseen, että jonakin päivänä meille ei fyysisellä työpaikalla olisi enää väliä. 1,5 vuotta sitten saimme Piankin taidoiltaan mukaan ja nyt pieni perhemainostoimistomme voi tehdä työnsä missä vain.

Toisilla unelma on kasvattaa yrityksensä isoksi ja kuitata rikkauksia ulos. Meillä oli muita unelmia.

Kesäkauden teemme työmme Taivassalon torpalta, talvet Turusta ja jos oikein hyvin käy, kuukauden marras-joulukuun aikoihin esim. täältä Teneriffalta.

Sijoitimme nytkin säästöistämme 5000€ siihen, että voimme tehdä työmme täältä Teiden juurelta.

Sen sijaan, että kävelisimme Aurajoen rantamia tai Meri-Teijon maisemia, kävelemme täällä vuorilla ja Atlannin rannalla. Mutta se maksaa meiltä 5000€.

Moni sijoittaa moisen summan parempaan autoon tai huonekaluihin. Me sijoitamme sen henkiseen hyvinvointiimme.

Missä ja mitä?

Olimme viikon Los Gigantesissa, jossa oli 2 vapaata päivää (pe ja la). Muut olivat työpäiviä.

Kun on mikrokoon yritys, työtä tehdään aina kun sitä on. Kun ei ole, vaelletaan ja harrastetaan ulkoilua.

Meille on ihan turha tulla höpisemään joistain työajoista, saatika 1900-luvun alun KiKy-sopimuksista.

Toimistonäkymää huoneesta. Teide häämöttää parvekkeen taustalta.

Nyt toista päivää yhdessä lempipaikoistamme, Puerto Cruzin yläkaupungissa (kuva toimistostamme). Ja nytkin näyttää taas pahalta vaeltamisten suhteen. Työtä on – onneksi. Siitä olemme ikikiitollisia, sillä se mahdollistaa 5000€:n investoinnin henkiseen hyvään.

 

 

Olimme viime Joulunaikaan Teneriffalla 1. kertaa ja tykästyimme kovasti. Paikka on kaunis ja täynnä hienoja vaellusreittejä. Tarinaa siitä tässä. Tiistaina lennämme jatkamaan siitä mihin viime Jouluna jäimme.

Koska olemme tehneet lujaa ja paljon töitä, pitää pitää digiloma. Ei tv:ta ja rajoitetusti kaikkea sähköistä. Aiomme pitää työlomaa 20.11.-1.12. – paitsi joudun hoitamaan parin vuosisopimusasiakkaan työt silloinkin.

Joulukuussa teemme Teneriffalla normisti töitä, kun nyt EU-sääntöjen mukaan data- ja puhelinkulutkin ovat kotimaan luokassa. Työnteon lisäksi aiomme vaeltaa n. 2-3 reissua joka viikko. Ensimmäinen viikko ollaan merellä, Los Gigantesissa, mutta sitten kohti Teiden vaellusmatkoja.

Takaisin tulemme Jouluksi, ettei äiti joudu olemaan yksin.

Suurempi tarkoitus on tulla takaisin terveempänä ja 4-5 kg:aa kevyempänä, koska molemmille on tullut hieman lisää 4kk sitten lopetetusta tupakoinnista. Kunto- ja työreissu siis. Hyvää Joulunajan säätöä tänne kaikille. Koittakaa jaksaa.

 

Olen aiemminkin kertonut tykkääväni Patagonia -merkistä. Maksavat kunnon palkkaa tekijöilleen, korjaavat vanhoja vaatteita, kierrättävät materiaaleja jne. jne. Nyt vanhan takkini sisävuori värjäsi ulkovuoren ja otin heihin yhteyttä.

 

Kaatosade kasteli pitkällä kävelyllä takkini, mutta ei päästänyt vettä läpi. Lähetin Euroopan Patagonialle pari kuvaa (yllä) ja kerroin oranssin sisävuoren värjänneen pienen osan ulkovuorta. Kerroin myös, etten odottanut sitä heidän tuotelaadullaan. Sain vastauksen tunnin päästä. Tarjosivat neljä vuotta vanhan takin palautusta kierrätykseen ja uuden n. 300€ arvoisen takin tilalle!

Hi Jari,

Thanks for your email and sorry to see that it is leaking colour from the inside layer. We are happy to exchange it for you, however we no longer carry this Fogoule jacket that is from our 2015 season. We can offer you an exchange for a Rain shell from our current product line which is the Cloudridge Jacket. If this exchange works for you please just let me know what colour you would like?

Kerroin kuitenkin pitäväni vanhasta takistani ja koitan saada punaväriä siitä pois ”marttakonstein”. Erin Patagoniasta ymmärsi asian. Tarjosi kuitenkin vapaavalintaisen tuotteen verkkokaupastaan puoleen hintaan.

Näin hoidetaan laatua, brändiä ja asiakaspalvelua. Tulen jatkossa kulkemaan ko. merkin vaatteissa entistä tiuhempaan.

Selvittelen kotitalomme latausasioita ja törmäsin Motivan ohjeisiin.

Ladattava PDF: Kiinteistojen_latauspisteet_kuntoon_paivitetty_05.11.2018

Asia ei olekaan ihan yksinkertainen ratkottava. Ensimmäisenä kannattaa sähköalan ammattilaisen kanssa selvittää pitääkö taloyhtiönne sähköratkaisuihin tehdä suurempiakin muutoksia. Usein verkko on liian tehoton lataustarpeisiin. Ja kehottaisin selvittämään, jos sähköverkkoon pitää saada lisää potkua, myös aurinkosähkön käyttäminen samalla. Miksette laitattaisi paneeleita katolle lisäsähköä varten?

Yleistä

Yksittäisen latauspisteen rakentaminen on teknisesti helppoa, koska siihen riittää yhden sähkönkulutuspaikan lisääminen talon pääkeskukseen. Sähkönkulutus on helpointa mitata latauspisteissä olevilla kWhmittareilla.

Latauspisteiden määrää lisättäessä tulee jossain vaiheessa vastaan kiinteistön sähköjärjestelmän kapasiteetti. Teho ei todennäköisesti riitä kymmenien täyssähkö- tai lataushybridiautojen samanaikaiseen lataukseen täydellä teholla (230 V / 16 A). Mitoitusta suunniteltaessa kaikkien sähköautojen oletetaan olevan latauksessa yhtä aikaa. Siksi virtapiirin pitää kestää kaikkien latauspisteiden samanaikaisen kuormituksen (ns. tasauskerroin 1,0) tai vaihtoehtoisesti virtapiirissä pitää olla kuormituksen valvonta. Samaan ryhmäjohtoon voidaan kytkeä useita latauspisteitä, jos jokaisella on oma ylivirtasuojansa ja vikavirtasuojansa. Mitoituksessa on otettava huomioon myös moottorin esilämmityksen tarvitsema sähkö.

Miten latauspisteiden rakentaminen viedään yhtiökokouksen käsiteltäväksi?

  1. Hallitus päättää yhdessä isännöitsijän kanssa selvittää asiaa, jonka jälkeen hallitus voi tuoda asian yhtiökokouksen päätettäväksi.
  2. Osakas tai osakkaat voivat myös pyytää hallitusta selvittämään asiaa. Esitys sähköautojen ja hybridiautojen latauksen mahdollistavista asennuksista tulee tällöin yhtiökokouksen käsiteltäväksi hallituksen esityksenä.
  3. Jos hallitus ei halua lähteä selvittämään asiaa, osakas voi halutessaan itse tehdä esityksen asian käsittelemisestä yhtiökokouksessa. Yksittäinen osakas saa haluamansa asian asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen esityslistalle, kunhan esittää vaatimuksensa kirjallisesti niin hyvissä ajoin, että esitys ehditään ottaa mukaan esityslistalle.
  4. Jos seuraavaan yhtiökokoukseen on reilusti aikaa, osakkaat jotka omistavat vähintään 1/10 yhtiön osakkeista voivat halutessaan vaatia kirjallisesti asian käsittelemistä myös ylimääräisessä yhtiökokouksessa.

Kahdenlaisia pysäköintipaikkoja

Yhtiön hallinnassa olevista autopaikoista, kuten pihapaikoista, talleista, katoksista tai hallipaikoista peritään autopaikkamaksua (vuokraa). Paikan vuokra määrätään sopimusta tehtäessä ja on täysin mahdollista, että on erihintaisia paikkoja. Näin sähkö- ja hybridiauton latauksen mahdollistava paikka voi olla kalliimpi kuin muut paikat. Hinnoittelu on siis sopimuskysymys ja ratkaistavissa autopaikkojen vuokrasopimuksia laadittaessa.

Osakashallinnassa olevista paikoista, kuten pihapaikoista, talleista, katoksista tai hallipaikoista, maksetaan vastiketta ja vastikeperinnän on perustuttava yhtiöjärjestykseen. Sähkö- ja lataushybridiautopaikkojen erillinen hinnoittelu voi vaatia yhtiöjärjestyksen muuttamista. Osakashallinnassa olevien sähkö- ja hybridiautojen latauspisteiden erillisveloituksesta on mahdollista laatia myös erillinen sopimus, mutta se sitoo vain sopijaosapuolia.

Kysymyksiä ja vastauksia

  1. Kestääkö kiinteistön sähköjärjestelmä sähköauton latauksen? Yleensä muutama latauspiste on mahdollista rakentaa ilman sähköjärjestelmän muutoksia, mutta määrän kasvaessa raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Varmuuden vuoksi sähköjärjestelmä kannattaa aina tarkastuttaa asiantuntevalla sähkösuunnittelijalla. Lisätietoa sivulla 6.

  2. Onko sähköauton lataaminen turvallista? On. Latauksen sähköturvallisuus on varmistettu suojalaitteilla. Suojalaitteet toimivat estäen sekä ylikuormituksen että sähköiskun. Nämä suojalaitteet on kaikissa erityisesti sähköauton lataamiseen suunnitelluissa latauspisteissä. Sähköautot on varustettu ajonestolla, joka estää ajamisen, kun latausjohto on kytketty autoon.

  3. Voiko sähköautoileva naapurini nyt sitten ajaa ilmaiseksi taloyhtiön sähköllä? Pitäisikö tämä estää? Sähköauton lataamiseen kuluu sähköä yleensä moninkertainen määrä esimerkiksi moottorin esilämmitykseen verrattuna, joten ilman lataussähkön erillistä veloitusta muut osakkaat maksaisivat suuren osan lataussähköstä. Lataussähkö kannattaa veloittaa mitatun kulutuksen mukaan. Lisätietoa sivulla 8.

  4. Miten varmistetaan kaikkien asukkaiden tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu? Keskeisin asia on kustannusten jaosta sopiminen. Kustannuksiin kuuluvat rakennus-, korjaus- ja sähkökustannusten lisäksi mahdolliset muutoskustannukset silloin, jos latauspisteiden määrä ylittää kiinteistön sähköjärjestelmän salliman rajan. Lisätietoa on sivulla 8.

  5. Minkälainen yhtiökokouspäätös pitää tehdä, riittääkö enemmistöpäätös? Jos osaan taloyhtiön hallinnassa olevista autopaikoista rakennetaan latauspisteitä, tarvitaan yksinkertainen enemmistö yhtiökokouksessa. Osalla tarkoitetaan tässä yhteydessä autopaikkoja, jotka pystytään muuttamaan latauspisteiksi sähköjärjestelmän nykyisen kapasiteetin puitteissa. Jos osakkaat itse haluavat hankkia latauspisteitä osaan autopaikoista (vähemmistöosakkaiden hanke), ehdotusta puoltamaan tarvitaan vähintään 2/3 kokouksessa edustettuina olevista osakkeista ja annetuista äänistä. Lisätietoa sivulla 9.

  6. Miten latauspaikkojen rakentamisen kustannukset jaetaan? Taloyhtiön hankkeessa rakentamiskustannukset tulevat yhtiövastikkeessa kaikkien osakkaiden maksettavaksi. Vähemmistöosakkaiden hankkeessa maksajina ovat ne osakkaat, jotka haluavat latauspisteen. Lisätietoa sivulla 9.

  7. Millä edellytyksillä osakas saa toteuttaa latauspisteen osakashallinnassa olevalle autopaikalleen? Vaikka autopaikka on osakashallinnassa, osakas tarvitsee latauspisteen toteuttamiseen yhtiön luvan. Luvan ehtona on sähköjärjestelmän kapasiteetin riittävyys. Lisäksi edellytetään, että osakas maksaa sekä kaikki latauspisteen toteuttamisesta ja käytöstä syntyvät kulut että lataussähkön.

 

Nyt ois Pikku Apuri/ Viidakkorumpu -linjastossa tarve WordPress -osaajalle, jolla on oma yritys ja hyvät taidot rakentaa ohjeista hienosti toimiva WP-sivusto. Haussa ei siis ole juuri aloittanut, vaan kokenut SanaPainaja.

Laitettiin kuitenkin tähän rekrykuvaksi asennettamme … noh, kuvaava kuvitus. Teemme töitä kohtuutalous -mallin mukaan, emme henkihieverissä. Burnoutit ja sairaushälytykset koettu. Ne opettivat nauttimaan elämästä. Aikaa pitää jäädä keilaamiseen ja valkovenäläisiinkin (tässä viitataan drinkkiin, ei kansallisuuteen).

Haut jari@pikkuapuri.fi – kiitos.

Olen ahminut taas liikaa ilmastonmuutosta, robotisaatiota, digitalisaatiota, väestöräjähdystä, eläinhävitystä sekä pakolaisongelmia. Jaoin vielä lukemani, aivan kuin se helpottaisi että muillekin tulee paha olo? Jaettu tieto ei helpota tuskaa. Se lisää sitä.

Olen tehnyt tuota kauan. Pelolla ja valheilla maailmaa pyöritetään, mutta pääseekö niiden alta pois?

Päässäni on nytkin aivan liikaa knoppitietoa kaikesta pahasta. Siksi tekeekin hyvää lukea mm. Hans Roslingin Faktojen maailma -tyyppistä kirjaa, jossa palautetaan meille lukijoille usko maailmaan, ihmiseen. Helpottavaa meille on myös oleilu ulkona, luonnossa. Olo maaseudulla kesäisin on kevyempää henkisesti, koska se on palkitsevampaa fyysisesti. Ahdistukseen helpotusta tuovat myös kävelyt sekä pidempi vaeltaminen luonnossa.

Luonto parantaa sen minkä nykyahdistus sairastuttaa.

Koneet inhimillistyvät ja ihmiset koneellistuvat. Pitää aidosti taistella tuota välttääkseen. Pekka Vahvasen loistavassa artikkelissa Mielekkyyden kuolema (alla ote, Image 10/2018) kerrotaan lisää aiheesta. Tilasin Pekan kirjan aiheesta. Siinä oli osuvasti kerrottu, että:

Kaikissa asioissa pitää olla haaastetta jotta niistä nauttii. Liian helpolla saatu ei toimi. Pitää paikkansa. Kirjanlukuhetki, kaksi osaa hyvää sarjaa Prime Videosta tai hyvä ruoka maistuvat paremmalta, kun on niitä ennen tehnyt jotakin fyysisesti palkitsevaa.

Professori Minna Halme kertoo olennaisen

Yksilötasolla ei ole paljoa mitä voimme tehdä. Jos tiputtaa Suomessa hiilijalanjälkensä kohtuutasolle, siinäpä se sitten onkin.

Nyt kaikki teot odottavat poliitikkoja ympäri maailman: Esimerkiksi hiilidioksidivero pitäisi saada heti käyttöön kaikkialla. Aalto-yliopsiton vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme puhui artikkelissaan muutakin erittäin viisasta.

Tutkimusten mukaan yritykset, jotka toimivat kestävästi niin sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta, menestyvät keskimäärin paremmin. Miksi suuri osa yrityksistä ei silti edelleenkään panosta kestäviin ratkaisuihin?

Yrityksiä johdetaan nykyisin hyvin lyhyen aikavälin mittareilla. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut – ekologisesti järkevät ja yleensä myös yhteiskunnallisesti järkevät – ovat taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Mutta jos halutaan rahastaa maksimaalisesti, syntyy ongelmia, joissa sosiaaliset ja ekologiset kestävyyden tavoitteet törmäävät lyhytaikaiseen taloudelliseen intressiin. Tuotteista tehdään helposti hajoavia ja ne valmistetaan maissa, joissa työolosuhteet ja lainsäädäntö mahdollistavat halvan työvoiman. Suomen ja monien muiden maiden osakeyhtiölaki mahdollistaa hyvin lyhytjänteisen voitontavoittelun, jota nykyinen sijoittamisajattelu suosii.

Mistä kehitys johtuu?

Se on 1930-luvun alun suuren Yhdysvaltain laman seurausta. Hehkulamppu oli ensimmäinen tuote, jonka kohdalla alettiin tehdä niin sanottua suunniteltua vanhenemista. Tuottajat alkoivat keskenään sopia kartelleista, joiden mukaan yksi hehkulamppu ei saa kestää kuin tietyn ajan, vaikka teknisesti olisi ollut mahdollista tehdä kaksi kertaa kauemmin kestäviä lamppuja. Samanaikaisesti mietittiin, miten Yhdysvalloissa tulevaisuudessa estetään suuri lama. Silloin syntyi ajatus, että ihmiset pitäisi saada kuluttamaan enemmän. Me olemme edelleen samalla tiellä. Silloin ympäristövaikutuksia ei vain vielä tiedostettu.

Viime vuosina vähäpäästöisiin tuotteisiin on kuitenkin panostettu paljonkin?

Suhteellisesti onnistutaan tekemään vähemmän bensaa käyttäviä autoja ja vähemmän vettä ja sähköä käyttäviä pesukoneita, mutta luonto ei kysy, onko tämä suhteellisesti tehokkaammin tehty, vaan absoluutit ratkaisevat. Kun katsotaan maapallon resursseja ekologisen jalanjälkimittarin mukaan, ne on Suomen osalta käytetty huhtikuussa, koko maailman osalta elokuussa.

Miksi emme reagoi, vaikka tieto maapallon kantokyvyn ehtymisestä on ollut olemassa vuosikymmeniä?

Kun systeemistä on rakennettu tietynlainen tai kun se on rakentunut tietynlaiseksi, sen muuttaminen tarkoittaa, että jouduttaisiin toimimaan hyvin eri tavalla. Tämä ei palvele kaikkien tahojen lyhyen aikavälin intressejä.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Koko viime talvi Suomessa yritettiin yritystukipurkua. Etujärjestöt puolustivat status quota, saavutettuja etuja. Vuodesta 2013 saakka tässä maassa on ollut käytettävissä ympäristöministeriön selvitys siitä, että ympäristölle haitallisia yritystukia maksetaan noin kolme miljardia euroa. Se on suunnilleen sama summa kuin yritykset maksavat yhteisöverona. Esimerkiksi teollisuus maksaa käyttämästään energiasta veroja ja niitä palautetaan takaisin.

Onko jotain tehtävissä?

Esimerkiksi aurinkoenergiatoimijoiden asemaa auttoi paljon, kun perustettiin Lähienergialiitto, joka ajaa kestävän, hajautetun energian asemaa. Uusien, vielä pienien yritysten pitäisi järjestäytyä paremmin, vaikka Lähienergialiiton esimerkin mukaisesti, niin ne saavat äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Lisäksi isojen jo toimialalla olevien yrityksien pitäisi olla niin fiksuja, että ne alkaisivat vanhan rinnalla tehdä uutta. Wärtsilä on hyvä esimerkki: siellä tulevaisuus nähdään niin, että se on menossa aurinko- ja tuulienergiaan ja muuhun vastaavaan, ja panostetaan siihen. He ovat tänä kesänä ottaneet sellaisen kannan, että tuulivoima on taloudellisesti järkevämpi ratkaisu kuin ydinvoima.

Mitä poliitikkojen pitäisi tehdä yritystukien uudistamisen lisäksi?

Pitäisi säätää hiilidioksidipohjainen arvonlisävero. Liha voisi olla ensimmäinen kokeilukategoria. Ylipäätään pitäisi pohtia, millä tavalla työn verotuksesta saataisiin painopistettä ekologisen haitan verottamiseen. On myös haitallista sääntelyä: esimerkiksi puolet taloyhtiöiden asukkaista olisi valmiita harkitsemaan taloyhtiön tuottamaa aurinkosähköä, mutta tämä ei lainsäädännöllisesti ole mahdollista.

Onko nykyistä markkinatalousjärjestelmää mahdollista yhdistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävään toimintaan?

Yksi ideaali olisi, että ympäristövaikutukset voitaisiin kytkeä irti talouskasvusta, mutta sellaista ei ole saatu aikaiseksi. Monet vannovat tämän ideaalin nimeen, mutta ei sellaisesta ole näyttöä eikä todisteita siitä, että niin tulisi tapahtumaan. Älyllisesti rehellinen näkemykseni on, että on siirryttävä kohti kohtuullisuutta siinä, kuinka paljon kulutetaan, mutta sen ei tarvitse tulla elämän laadun kustannuksella. Meillä on vielä köyhyydenpelkolähtöinen tapa suhtautua materiaan. Ajatellaan, että materia tuo onnea, mikä ei tutkimusten mukaan ole totta sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty.

Mistä uusi malli löytyy?

Sosiaalisten liikkeiden kyky tuottaa ideologista murrosta on asia, johon meidän pitäisi panostaa enemmän. Itse kunkin yksilönä. Pidän demokratiaa, puoluejärjestelmää ja vahvaa valtiota hirveän hyvinä asioina, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa valtiot ja poliitikot näyttävät halvaantuneilta. On tärkeää, että et myös ne, jotka uskovat tasa-arvoon, hyvinvoinnin tärkeyteen ja luonnon säilyttämiseen, puhuvat vahvasti omansa puolesta. Usein se voidaan mieltää naiiviksi; on helppo olla kyyninen ja kriittinen. Kriittisyys voi olla alkuenergia, mutta kriittisen ihmisen pitäisi myös ehdottaa uutta. Kyynisyys ei ole ratkaisu. Se on moraalitonta.

Nyt oli pakko pysähtyä ja kiittää, paitsi asiakkaitaan, myös itseään. Olemme saaneet Pian kanssa piskuisen perhetoimistomme sellaiseen vaiheeseen, että se tuo meille molemmille riittävän elannon.

Ja kun Viidakkorummunkin puolella hommat pelaavat ja Ranillakin on tasaisesti työtä, mikäs sen kivampaa? Täytyy toki muistaa, että tilanne ei välttämättä pysy, mutta juuri nyt oli hyvä aika tovin pysähdykseen.

Aivan liian usein työssä väistetään hyvät hetket, eikä nautita niistä.

Ennen syöksyin itsekin projektista projektiin ilman, että sain siitä muuta kuin rahallisen palkkion. Nyt osaan nauttia aivan eri tavalla tekemisestä ja tuloksista. Tykkään kun tekemämme kampanja tai mainonnan linja toimii. Nautin enemmän itse työstäni – en kaahaa ja ahmi.

Suuremmassa toimistossa, palkollisena, ei ehtinyt tätä tehdä, kun piti hankkia lisää pohjattomalta tuntuvaan kaivoon. Next. Next. Ja itse asiassa ihan sama rumba oli Viidakkorummun yrittäjänä silloin, kun työväkeä oli enemmän. Toivottavasti nyt suuremmissakin pajoissa tai kasvuyrityksissä malttavat nauttia. Muistatteko vielä kun alalla kuin alalla pidettiin harjakaisia? Se oli hyvä tapa kiittää.

Kiitos siis asiakkaillemme, että luotatte meihin sekä osaamiseemme. Meillä on nyt kiva hetki juuri siksi. Ja ollaan me itsekin oltu, edes välillä, hyviä.