Artikkelit

Kaupunkikotimme on pieni, joten meillä on alusta asti ollut sääntö, että yksi uusi tavara tai vaate vie vähintään yhden pois (mielummin enemmän).

Kun sitten hommattiin maaseututorppa, vannoimme ettei sinne kerätä varastoa, kuten monille muille oli käynyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin on sanottava, että taistelemme joka viikko varastovaihdetta vastaan. Halusi tai ei, vanhat vaatteet ja tavarat kerääntyvät torpalle ja sen lukuisiin säilytysvajoihin kuin magneettisina. ”En raaski heittää tätä pois, kyllä sille mökillä käyttöä löytyy”. Ei löydy.

Itsellä on täällä pieni vaatekaapillinen vaatteita. Niistä käytän vajaata 10%:a. Ne kuitenkin ovat niin hyväkuntoisia, etten viitsi niitä poiskaan heittää, joten olkoot nyt toistaiseksi.

Työkaluvajamme on pieni, mutta tehokas. Vaan silti sen lattiapinta täyttyy koko ajan tavarasta. On imuria, jalkapumppua, painepesuria, kumisaappaita, ikea-kasseja, jne. jne.

Ihan oikeasti emme saisi ostaa mitään muutamaan vuoteen. Joka paikka tursuaa turhaa jo nyt. Miksi sitä sitten ostaa?

Oma hypoteesini on se, että kun meidät opetetaan kuluttamaan, ostamaan ja hamstraamaan koko ikämme, niin siitä pois opettelu vie aikaa. Vaikka olemme tienneet dilemman jo vuosia, silti tulee ostettua edelleen turhiakin.

Toinen osa koskee sitä, että halusimme tai emme, olemme hedonisteja. Jos täällä vain kerran taaplataan, saahan siitä nauttiakin. Nautintoa ovat elämää rikastuttavat asiat. Yksittäinen tavara ei niinkään, mutta toisenlainen asunto maalla tai purjevene muuttaa jo elämää paremmaksi.

Kolmas osa hypoteesista liittyy teknologiaan. Kun elämme enemmän ruutujen kimpussa kuin toistemme, eräänlainen tyhjiö sisällämme kasvaa. Sitä tyhjiötä täytämme sitten ostamalla siitä ruudusta laastariksi tavaraa. Jokainen uusi ostos tuo hetkellisen onnen tunteen, muttei yksikään korvaa kumppanin halausta tai kavereiden kanssa vietettyä iltaa.

Me tarvitsemme enemmän toistemme seuraa.

Valtio ja sen tulevaisuus

Laajemmalti kysymys on seuraavanlainen:

Miten käy valtion, kun sen kansalaisista valtaosa saavuttaa saman tilanteen? Kun iso osa kansasta ei enää ostakaan kuin tarpeeseen, ostaa käytettyä tai lainaa. Väitän, että se osa on jo suuri ja kasvaa koko ajan.

Jonkun olisi syytä pohtia vakavasti yhteiskuntajärjestelmää, joka ei perustu enää kuluttamiseen. Suomalaisella tavalla elää tarvittaisiin lähes neljä maapalloa.

Ehkä meillä olisi jotain perustavanlaatuista korjattavaa? Mutta josko aloittaisi itse siitä, että halaisi puolisoaan hieman enemmän kuin tuijottaisi ruutua. Kavereiden kanssakin on kiva keskustella ihan naamatusten. Samaa selitin vuosi sitten, mutten tilannetta paljoakaan parantanut. Josko jo?

Kaapit tursuavat vaatteita, joista käyttää ehkä 10%:a. Olemme 15 vuotta ostaneet vaatteita ulkomaan matkoilta ja vaikka olemme koettaneet poistaa sekä lahjoittaa vanhoja alta, silti niitä kerääntyy rekkeihin, varastoihin sekä ”mökkivaatteiksi”, (joista käyttää ehkä 5%:a!). Nyt saa riittää.

Onneksi on tullut ostettua myös kestäviä laatuvaatteita, joita ei tarvitsekaan uusia pitkiin aikoihin. Silti voisin kyseenalaistaa, mihin tarvitsen 4-5 veden- ja tuulenpitävää takkia tai 38 t-paitaa. Kun tasaisesti sortuu yksittäisiin hömpötyksiin, niihin hukkuu muutamassa vuodessa.

Raha kotimaisiin palveluihin

Saan mikroyrittäjänä työstäni palkaksi vapaa-aikaa ja rahaa. Jatkossa käytämmekin vaatteista jäävän rahan paitsi säästöön, myös siihen vapaa-aikaan, eli vaikkapa kotimaisiin palveluihin: hotelleihin, kylpylöihin, ruokaan ja juomaan jne.

Tullut jo huomattua, että vanhemmiten ostaminen keskittyy enemmän tarpeeseen ja laatuun kuin mielihaluihin. Hyvä niin.

Itse voisin kulkea The Duden (kuvassa) tapaan hyvinkin yksinkertaisissa releissä, mutta vaimo tuskin pysyisi vierellä.

Olemme ystävien kanssa jutelleet viime vuosina, että kukaan meistä ei juurikaan osta enää kulutustavaroita uutena, ja jos ostaa, ne ostetaan aina -50% -laarista. Lisäksi kaikki tuo tehdään toistuvammin verkkokaupasta, suomalaisesta tai useammin – ulkomaisesta (tämän takia eComGrowth -hankekin on niin tärkeä).

On myös hyvin tavallista viedä oikeaa roskaa kaatopaikalle, ja tulla sieltä suuremman kuorman kanssa takaisin, sillä ihmiset heittävät esim. huippuluokan umpipuisia huonekaluja menemään. Tavaroiden elektroniikkavioistakin 90% on korjattavissa 20 sentin hintaisen kondensaattorin vaihdolla. Vaan ei, heitetään pois.

Ei tarvitse olla kovinkaan nopea aivokuoren välkkeissään ymmärtääkseen, että kun tällainen tapa elää vain leviää, tälle yhteiskuntamoottorille ei käy hyvin.

Olemme toki aina kuuluneet vähemmistöön. Mielipiteet, arvot ja asennekaan ei välttämättä ole koskaan Suomeen sopineet. Nyt, republikaanien vallassa ja ammattijärjestöjen itsepäisyyden takia (meidän silmin) Suomi taantuu lisävauhtia.

Itselle on selvää, että tarvitsemme uudenlaisen moottorin. Kulutuskeskeinen yhteiskunta ei toimi enää, koska tavaraa on kaikilla jo liikaa ja maapallo ei ole pitkään aikaan länsimaista kulutusta kestänyt.

Parlamentaari poteroissaan

Näen perustuloon perustuvan mallin ainoana järkevänä vaihtoehtona, nyt alkuun. Kun pitkäaikaistyöttömien määrä tulee vain kasvamaan kasvamistaan, tarvitaan perustoimeentulo, jonka päälle voidaan erinäisin silpputöin ja vapaamman yrittäjyyden keinoin tehdä sen verran lisätuloa, mitä kukin tarvitsee. Tulevaisuuden työtulo tulee yhä useammista puroista, ei yhdestä järvipahasesta.

Vaan meillä valtaosa ajattelee perustulon olevan maksua kotisohvalle jne., mm. Kokoomuslaiset ja Demarit kärjessä. Tuo näkökulma on vanhanaikainen sekä syyllistävä, mutta en oikein jaksa uskoa oppositiovallankaan toimivan.

Ongelma onkin istuttaa kaikenlaiset samaan pöytään ja löytää keskitie kuljettavaksi.

Niin kauan, kun istumme tiukasti omissa kuplissamme ja poteroissa, mikään ei muutu paremmaksi. Suomi on kuin USA – välillä vedetään toimet janan toiseen päähän, seuraavaksi taas takaisin toiseen, ja mikään ei kulje eteenpäin.

Niin kauan kuin emme tee yhteistyötä myöskään parlamentaarisella tasolla, on turha haaveilla paremmasta Suomesta.

Päivän Hesarissa oli juttu takavuosien suositusta termistä, downshiftaamisesta. Luettuani oli luontevaa tehdä itsekin tilinpäätöstä asiasta.

N. 5 vuotta sitten, lainat maksettuamme, mekin siirryimme painottamaan vapaa-aikaa työaikaa enemmän. Syntyi motto: Työ 30, elämä 70.

Leppoistaja -termi meni heti harhaan mediassa. Meistä tehtiin patalaiskoja henkilöitä, jotka vain makaavat ja ovat. Meillä totuus on ollut täysin päinvastainen – olemme tehneet työtä oman itsemme eteen lujempaa kuin koskaan.

Leppoistajana tekee työtä oman itsensä ja perheensä todellisen hyvinvoinnin eteen.

Työpaikatonta elämää

On vaatinut paljon, jotta saimme elämämme jaettua Taivassalon torppamme ja Turun keskustakämpän välille. Emme ole vieläkään ihan maalissa sen suhteen, sillä täydellinen vapaus työpaikan suhteen vaatii kaikilta osapuolilta ammattitaitoa pärjätä pelkällä tietokoneella ja nettiyhteydellä. Vaimollani Pialla koulutus ja taidot ovat vielä inan vaillinaiset siihen.

Ei ne pienet tulot, vaan miten rahansa kuluttaa

Tämän ydinkysymyksen meille esittävät kaikki ensimmäiseksi: Miten ja mistä saatte riittävät tulot pärjätäksenne? Siihen voi vastata lyhyesti vain: Treenaamalla tarkkaa ja kurinalaista budjettieloa 20 vuotta.

Meidän kahden kuukausibudjetti kaikkinensa on n. 1000-1200 euroa. Siinä ovat mukana kaksi asuntoa, eli niiden kulut, laskut, ruuat, kulkemiset ja muut.

Suurimmat menokevennykset ovat nämä kaksi: Olemme oppineet tekemään edullisia ja terveellisiä ruokia sekä välittämään vähemmän vaatteista ja muista ”muille näyttämisen keinoista”. Budjettia seuraten on helppo nähdä, että jos lipsumme jollakin viikolla, seuraavalla se on otettava kiinni. Pienillä menoilla saamme pienistäkin tuloista vielä säästöön.

Ilman yrittäjyyttä leppoistaminen ei onnistu

Valtiolle pienyrittäjä on vain rahakasa, jolta voi viedä, koska meillä ei ole järjestöjä tai muita, jotka pitäisivät puoliamme.

  • Järjettömät TyEL ja YEL -kusetukset vaativat yrittäjiltä satoja euroja kukaudessa, vaikka niistä ei suurella todennäköisuudellä ole koskaan itselle mitään hyötyä.
  • Ja kun juttelemme ulkomaalaisille ystävillemme Suomen ALV-käytännöistä, he ihmettelevät miten sellaiset voivat olla laillisia? Ennakkoverot pitää maksaa, vaikkei tiedä tulevista tuloistaan juuri mitään tässä aina vain turbulentimmassa maailmassa.
  • Pahin kaikista on silti turvaverkottomuus. Edelleen yrittäjäksi hyppäävä tulkitaan lainsuojattomaksi, jonka on käytännössä mahdotonta koskaan palata työttömyyskorvauksen tai muun pariin. Se on kansallinen häpeä. Yrittäjät ainakin tarvitsevat perustulon.

Silti yrittäjyys on oikeastaan ainoa keino elää ilman työpaikkaa. Voihan maaseudulta toki suhata työpaikalle, mutta ei se pidemmän päälle ole järkevää ajella bensaa ja aivojaan poltellen ees-taas. Vapaus kuuluu työpaikattoman elämän keskelle.

Stressaaminen jatkuu, mutta erilaisena

Ainakin itsellä tämä ns. yrittäjyys/ työpaikaton elämä/ lepoistaminen stressaa silti usein. Tuloista, vaikkakin pienistä, olet vain sinä vastuussa.

Kun palkka tulee tilille, vaikka pelaisit työpaikallasi 70%:a Candy Crushia, stressin sisältö on varmaan erilaista. Jos katson, että saan pienen palkkani enää kaksi kuukautta, alkavat unettomat yöt. Onneksi tämä vuosi on ollut hyvä ja pikkupalkat ovat varmat vuoden loppuun. Siksi nukun juuri nyt hyvin.

Toinen kasvava stressilähde ovat maailman muutokset: Robotisaatio ja digitalisaatio sekä 1950-luvun mallilla toimiva hallituksemme antavat aihetta huoleen. Jollei meille tule perustuloa, millä kohta miljoonan ylittävä työttömien määrä elää? Nimittäin työttömyys ei tipu, se vaan kasvaa. Maailmassa ei riitä enää kaikille työtä, ainakaan siinä muodossa, miten olemme sen ajatelleet ja sitä tehneet viimeiset vuosikymmenet.

Silti en vaihtaisi tätä elämää pois – koskaan. Vapaus on suurempaa kuin isoinkaan Audi tai Swan.

Siirryimme maalaisiksi Taivassaloon pari viikkoa sitten, ja torpparielämä tarjoaakin digihörhölle hyvää vastapainoa. Tämänkin kirjoituksen jälkeen lähdemme kääntämään perunamaata ja istuttamaan idätetyt potut kasvuun.

Eilen saimme kaikki aiemmin karsimamme omenapuunoksat haketettua ja siitä edelleen joko savustus- tai kasvimaakäyttöön. Iltaa ja Suomen 1. MM-peliä varten sain hankittua edullisen (käytetyn) videotykin ja Ikean pimennysrullaverho -yhdistelmän (yht. 200€), jotta saadaan kisahuumaa salin puolelle. Nurmikenttäkin tuli ajettua ensikertaa.

Ensi viikolla alkaa terassiurakka pohjatöiden merkeissä. Raavimme irti n. 40m2 nurmikkoa, johon laitamme aluskankaat, hiekat ja sorat. Lisäksi aurinkopaneelien asennus on jo ovella. Kohta saamme taivaalta sähkömmekin.

Kyllä täällä nauttii. Ns. palkkatöitäkin jaksaa paremmin, kun välillä saa aikaiseksi jotain oikeaakin. Kulutuskeskeinen kaupunkielämä on taakse jäänyttä elämää.

 

Kuten olen jo monesti todennut, tämän maan nykyhallitus ei ole minua varten, eikä montaa muutakaan. Sitä saa oikeasti hävetä.

Olen vakuuttunut siitä, että jokainen meistä voi parhaiten vaikuttaa politiikkaan sillä miten ja mihin kulutamme.

Kulutettu raha VS. tuntipalkka + tuntimäärä

Yksi hyvä mittari mitata kuluttamista on miettiä myös tavaran tai palvelun tarpeellisuutta suhteessa sen vaatimaan työmäärään.

Oletetaan minun saavan käteen 2000€:n kuukausittaisen rahamäärän, ja tekevän sen eteen keskimäärin 120 tuntia töitä. Siitä seuraa nettotuntipalkka n. 17€.

Kun törmään houkuttelevaan tavaraan tai palveluun, tutkin sen:

  • eettisyyden, eli missä valmistettu, kuka valmistanut/ myy jne.
  • laadun sekä
  • aidon tarpeellisuuden: tarvitsenko oikeasti tätä?

Jos se menee seulasta läpi, voin vielä miettiä ostoa työmäärän mukaan. Suuntaviivoja ovat mm.:

  • Dieselin farkut = n. 10 tuntia töitä
  • Pari vuotta vanha, edullisempi hybridiauto = vajaa 1200 työtuntia (!!!)
  • Ilmalämpöpumppu = 120 työtuntia
  • Tunnin niska- ja selkähieronta = Kuusi työtuntia

Kun tavaran asettaa työmäärää vasten, voipi olla, että sen tarpeellisuus vähenee. Haluanko oikeasti tuhlata tuollaisen määrän työtä?

POLITIIKKAA ESIM. VERONKIERTÄJIEN VÄLTTÄMISELLÄ

Mittarit ja seulat ohjaavat politiikkaa.

Koitan välttää ostamista esim. yrityksiltä, jotka kiertävät veroja sivutyökseen. Lisäksi sanonta: köyhän ei ole varaa ostaa paskaa -on myös toimiva. Ostan tarpeeseen, parempaa ja harvemmin.

Wikipediasta:

Suomessa yhtiöiden raportointivelvollisuuksia säätelevät lait eivät velvoita julkaisemaan listausta mahdollisista tytäryhtiöistä. Verohallinto on arvioinut, että suuryritysten verosuunnittelu vie Suomen valtiolta verotuloja vuosittain 320 miljoonaa euroa. Suomen 20liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä olikin vuonna 2013 yhteensä 225 tytäryhtiö]]tä veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on veroparatiiseissa yhteensä 438 tytäryhtiötä. Noin puolet tytäryhtiöistä sijaitsee Alankomaissa tai Belgiassa. Toiminnan laajuutta kuvaa esimerkiksi se, että lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä suorista sijoituksista on tehty sinne rekisteröityihin tytäryhtiöihin.

Toivotaan, että EU lopettaa lupaustensa mukaan veronkierron mahdollisuuden (pystyykö?).

Toki lipsuuhan näilläkin kaavoilla, koska mielihalut, mutta pyrkimys on parempaan 🙂

Pikku Apuri

Olen korviani myöten täynnä ”halpatuotantoa”. Ja sitä on 98% kaikesta tavarasta ja materiasta.

fight-club

Osta joku koje, niin se on tehty niin paskoista materiaaleista niin halvalla, että hyvä on, jos se kestää vuoden matkallaan kaatopaikalle.

Osta t-paita, niin jo sen mitat ovat aivan päin seiniä (koska hinta 2,90€): Olkapäitä ei ole, mutta yläkropan pituus pitäisi olla 1,70m, jotta paita sopisi hyvin päälle. Loputon lista paskaa.

Henkilökohtaisesti sanomme nyt lopullisen stopin. Emmekä näytä olevamme yksin:

Nykymaailmassa kuluttaminen on lähes välttämätöntä. Varsinkin laman aikana ihmisiä kehotetaan ostamaan, jotta saadaan kansantalouden polttoaine euro liikkumaan ja Suomi nousuun.

Monien länsimaista hyvinvointia kartoittaneiden tutkimusten mukaan varallisuus ei lisää onnellisuutta, kun tietty elintaso on saavutettu.

Uusi tavara ei enää ole välttämätöntä tai arkea helpottavaa, vaan useimmiten sen tuottama onnentunne katoaa parissa päivässä.

 

Kulutushysteria on kääntymässä apatiaksi. Uuden tavaran hankkiminen voi olla todella työlästä ja ostoksista seurata huono omatunto. Yhä useammalle ostaminen on välttämätön paha.

Ostosten eettisyys jää myös kalvamaan monia. Pirkko Talvion tutkimusaineistosta kävi ilmi, että ympäristöä kuluttavaa ja epäeettistä tuhlausta on alettu hävetä samalla tavalla kuin ylellisyystuotteisiin törsäämistä. Kaikenlaisesta ökyilystä ja turhasta kuluttamisesta on yhtäkkiä tullut paheksuttua.

Nuorissa aikuisissa onkin havaittavaissa uudenlaista kulutussuuntausta; sijoitetaan vähän kalliimpiin, mutta ympäristöystävällisiin ja kestävää kehitystä tukeviin tuotteisiin. Enää ei pröystäillä uusilla pelikonsoleilla tai autoilla.

Siinähän se kiteytettynä. Nyt vaan pitäisi kommunikoida ylemmäs, jotta osaavat varautua siihen, ettei kulutusvetoinen yhteiskuntamme enää toimi. Mitä tilalle?

45 -vuotta lähenee. Näillä geeneillä ja elämäntavoilla olen reippaasti yli puolenvälin. Olen puolieläkeläinen ilman eläkeikää. Onnistunut – lapseton – onnellinen – valkoinen – mies. 99,99977665%:lla maapallon asukeista on asiat huonommin. Silti on motivaatiot vähissä, koska:

Meidät opetetaan kuluttamaan ja elämään velaksi. Velalla ja kulutusrahoilla rajattu alueemme nimeltä valtio pyörii. Ilman velkoja ja kulutusta se ei pyöri. Niin se nyt vaan on rakennettu. Kysykää miksi, niin kukaan ei osaa vastata.

Vaan meillä täällä Pohjolassa on pitkään olleet asiat niin hyvin, että yhä suureneva joukko havahtuu kolmeen asiaan: a) kaikkea on jo liikaakin, b) asunto, kulkuvälineet jne. voivat olla maltillisempiakin ja c) ei sille naapurille, sukulaiselle tai tutulle kannatakaan kehuskella.

Mitä moisesta sitten seuraa? Motivaatio ottaa lisävelkaa tai halu kiivetä urarappusia, jotta saisi aina vain enemmän ja parempaa, katoaa. Vuosikymmeniä rakennetut portaat olivatkin sokerista, ne eivät enää kanna.

Sitten alkaa valtiokin piiputtaa, kuten se juuri nyt tekee.

Nyt seuraa oudoin ja sairain apteekkikäynti. Nimittäin lääkkeiksi määrättiin lisäveroja ja raippaa sekä enemmän työtunteja????!!

Seuraa seuraavaa: 1700 km/h:ssa pyörivällä planeetalla, juuri merestä kömpinyt ihminen on ihmeissään.

Onko siinä mitään mieltä, että rakennetaan lujempaa vauhtia niitä sokerisia portaita? Jos rakennetaan niin lujaa, että kun kaksi askelmaa saadaan valmiiksi, vain yksi sulaisi? Niinkö tässä pitäisi nyt toimia?

Samaan aikaan, tyhmyytemme seurauksena, jalkojemme alla oleva maa oirehtii. Ihminen tukehduttaa sen tyhmyydellään. Se alkaa jo oireilla. Ja jos se haluaa, voi se pyyhkäistä KAIKEN tieltään hetkessä.

On se niin ennenkin tehnyt. Ja taas se hetki lähestyy.

MIKSI?

Kuluttaminen ei ole monelle meistä enää verbi eikä arki, eikä velka ole enää motivaattori. Mitä nyt? Mitä enää? Pitääkö tässä teeskennellä loput 1-50 vuotta? Kantaa valoa säkillä pimeyteen. Tappaa maa?

Suomalainen kasvaa, opiskelee ammattiin, aikuistuu, kuluttaa, (monistuu), velkaistuu, maksaa velkansa, hiihtää lapissa, ryyppää auringossa ja kuolee.

Harva kysyy, tai miettii toviakaan: Miksi?

Nyt on lama. Ihmiset eivät tuhlaa rahojaan, vaan säästävät ja miettivät kaikki ostoksensa tarkoin. Yritykset leikkaavat kulujaan hurjaa tahtia eivätkä markkinoi osaamistaan. Poliitikot … no ei mennä sinne. Keltainen lehdistö, eli klikkihuorat lietsovat pelkoa ja paniikkia. Suomi käpertyy.

Entäs, jos ei olekaan niin?

Ihmiset, joita ennen kuluttajiksi sanottiin, ovat saavuttaneet kriittisen pisteen: Olemme sanoneet ei typerälle kuluttamiselle.

Emme suostu enää hankkimaan lisää kiinalaista paskaa nurkkiimme. Tavaroita, jotka on oikeasti rakennettu hajoamaan heti takuuajan jälkeen. Kodit ovat mm. jo niin täynnä erilaista teknologiaa ja elektroniikkaa, että 50% siitä makaa hyllyillä pölyä keräämässä.

Katsokaa ilmoitusmääriä tori.fi:ssä tai huuto.netissä. Katsokaa kotikirpputorikylttien määrää autoteiden varsilla ja businesskirppisten määrää kaupungin liiketonteilla. Liiketiloista 50% on pikaruokaloita ja kirpputoreja. Tai kurkataan uusien autojen kauppaa, vähenee 10% vuosivauhtia. Suurien asuntojen myyntiajat pitenevät, mutta sopivat käyvät kaupaksi.

Emme tiedä vielä, onko kyseessä pysyvä järkiintyminen vai laman aiheuttama varovaisuus. Tutkimukset ja tilastointi näyttävät sen vuosien päästä.

KULUTTAMISEN MUUTOS KAUPASSA

Stockmannit, Anttilat ja muut kulutustemppelit kaatuvat kilvan verkkokauppojen nousun tieltä. Jakamistalous lymyää kaiken takana, suurimpana kasvajana.

Netin avulla tutkitaan tunteja tulevaa ostosta. Luetaan foorumit, suositukset ja käytön todisteet. Lopuksi kilpailutetaan hinta – globaalisti. Osa meistä ottaa huomioon myös kotimaisuusasteen tai sen, jääkö kaupalle maksettu raha Suomeen. Vasta sitten painetaan ostoskorin kuittausta.

Prisma

Tai jos verkkokaupan käyttökokemus on Prismojen luokkaa (katso hinta myymälästä?!), jää tuote keskusvarastoon.

Palveluissakin korostetaan kotimaisuuden ja laadun lisäksi myös eettisyyttä sekä moraalia. Mikäli yrityksen tilit sijaitsevat veroparatiiseissa, fiksuimmat meistä eivät käytä sen palveluita, ja kertovat siitä vielä sosiaalisten medioiden kautta muille. Viherpesuyritykset jäävät kiinni kollektiivisen tiedon edessä.

Viisastumme, olemme fiksumpia ihmisiä. Lama vielä kiihdyttää suuntaa. Jopa niin, että kuluttaja -sanan voisi jättää historiaan?

Pikku Apuri

EDIT: Jos asia on näin, niin valtiovaltojen ”äärettömän kasvun tavoite” on kokonaan väärä latu, ei ainoastaan suunta.

 

 

 

Viikonloppuna tuli sadepäivän takia katseltua monta dokkaria. Yksi niistä oli No impact man, jonkalaisia nyt on lähivuosina tehty pisin maailmaa, mm. John Webster perheineen piti vuoden breikin kaikista öljyperäisistä tuotteista.

Nythän ilmastonmuutos ei ole enää muotia, eikä median ykkösjuttuja. Itse asiassa uusimmat raportit kertovat koko pallon ajautuvan kohti tuhoa, koska valtiot valitsevat mielummin talouden kuin elämän. Samoin massasukupuutot kasvavat. Eli hyvin meillä muuten menee, mutta se janan isoin pää tulee nyt vain nopeammin vastaan.

Olemme vaimon karsineet vuosien saatossa paljon kulutustamme, mutta tuli mieleen ihan omakin prokkis: Josko koittaisi elää loppuvuoden seuraavan säännön mukaisesti:

Mitään uutta tavaraa ei saa ostaa.

En usko että tavarastoppi on edes vaikeaa (kierrätyskamaa vain käytettynä). Jahka se toimii, voisi miettiä seuraavaa siihen päälle, esim. saisi syödä vain lähiruokaa?

Ja kaikille kulutusvetoisen yhteiskunnan kannattajille, jotka eivät moisesta tykkää:

Keksitään parempi systeemi – tämä ei todistetusti enää toimi.

post-11635-We-buy-things-we-don-t-need-wi-M1AN

Pikku Apuri

Ihminen kasvaa, käy koulua, saa ammatin ja tekee työtään. Ehkä löytää kumppanin matkalleen. Miksi?

Yksi vastaus on, että maksaisi asuntonsa sekä oman että lapsensa tulevaisuuden. Meillä ei ole lapsia, joten mitä sitten kun olet maksanut asuntosi, kuluttamisesi – ensimmäisen elämäsi. Mitä sitten,  kun olet ”maalissa”?

Mm. Ville Tolvanen puhuu usein asiaa, mutta hänenkin ajatusmaailmansa on itselle liian kapea. Se liittyy vaan ”työhön”. Itse ajattelen paljon laajemmin – maailmaa ja ihmiskuntaa (Rani meillä Viidakkorummussa ajattelee sitten siitä eteenpäin).

Työ on parhaimmillaan vain ihmisen keino maksaa elämänsä, tai se voi olla elinikäinen harrastus, josta joku maksaa sinulle.

Kuten blogini lukijat tietävät, olemme Pian kanssa jo kauan olleet ”maalissa”. Asunnot on maksettu ja kuluttamiset kulutettu. Mitä teet, kun sinulle opetetut maalit ja tähtäimet on saavutettu?

UUSI ELÄMÄ

WP_20131012_19_00_13_Pro

Resetoidaan opetettu elämä. Opetellaan uusi, ja samalla, vanha elämä.

Nyt, ensi vuonna, käännämme lehteä. Muutamme maalle ja opettelemme omavaraisuuden niksejä. Opimme ottamaan osan energiaa ja ruokaa luonnosta. Mitä muuta sitä tekisi? Ostaisi lisää takkeja ja uudempia autoja, vai?

Kihelmöin, kun jo mietin edessä olevaa. Olemme tilanneet ja lukeneet sen kirjoista. Nyt aloitamme käytännön opiskelun.

Miten rakennan kasvihuoneen ja saan näkyviin ensimmäisen oman tomaatin ja basilikan? Miten kerään auringosta lämpöä, jolla lämmitän veden ja tämän blogin? Kuinka käännän maan niin, että sieltä tulee ensimmäinen oma peruna ja sipuli. Ja kaikki tuo samalla, kun istun torpan ulkorakennuksessa, oman tietokoneen ääressä, ja rakennan yrityksille niiden sähköistä tulevaisuutta sekä, toivon mukaan, saan ensimmäisen kirjani kirjoitettua. Tiedän jo miten tätä opetettua tietä tallataan: Myy, myy, osta, osta. On aika 43-vuotiaan elämän toisen puoliskon. Toinen puoliaika ratkaisee pelin.

KUN ON TERVE

Ajoimme eilen isäni kanssa Rymättylästä, katsomasta hänen synnyinkotiaan, maalaistaloa, josta toivoni mukaan tulee se uusi kotimme. Juuri ennen Särkänsalmen siltaa venyttelin ajaessani niskaani. Pyöritin päätä pari kertaa…ja ZUMMMM! Lämmin aalto meni läpi koko kropan. Aivoni synapsit tekivät nanosekunnin katkon. Pimeni. Myeliini ei hoitanut hommaansa. Toivon että tuolta tuntuu kun kuolee. Oikea jalkani hakeutui vaistomaisesti isäni Audin jarrulle. Olin valmis kaartamaan sivuun ja pysähtymään, jos tulee joku kohtaus. MS-tautikin nimittäin vain tulee. Sekään ei kysy.

Se vahvisti ajatusta: Tee mitä haluat – NYT. Mitä haluat? Tee se.

Tehdään. Myymme kauniin loft-asuntomme, jahka ensin olemme viettäneet kuukausia thaimaan perheen ja ystäviemme luona. Sitten opitaan uusi elämä, vielä kun on terve.

Ja kuten aina, kirjoitan ajatukset auki jos itsekin haluat tehdä NYT.

Pikku Apuri

Olen nukkunut viime kuukauden aika huonosti. Miettinyt omaa työtä ja muuttuvia asioita laajemmin sen ympäriltä. Sen johdosta ohjaamme Viidakkorumpuakin nyt hieman eri joenuomaan.

Mainosmaailma on muuttumassa radikaalimmin sitten 1950-luvun, ainakin ns. edelläkävijät -kohderyhmässä (typerä nimi!).

Yritys tarvitsee jotain syvempää otetta asiakkaisiinsa kuin lättänän viestin, jossa kehotetaan osallistumaan kisaan, jotta voi voittaa lisää tavaraa, joka ei liity mihinkään ajatukseen tai viestiin (palkinto on aina Jopo tai iPad).

”Ihoteknologia” muuttaa kulutuskulttuuria

GlassMiettikääs vaikkapa Googlen laseja. Niitä, jotka tulevat kohta markkinoille parin sadan euron hintaan. Ne ovat ensimmäinen oikea esimerkki siitä, kun ”teknologia tulee iholle”, aidosti kannettavaksi osaksi itseä.

Muistelkaas sitten sitä, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat ”tuulipukukansan” koteihin 1990-luvun alussa. Niitä myytiin sillä, että sinne voi kirjoittaa ruokareseptejä talteen.

Googlen laseja myydään nyt sillä, että voit ottaa kuvia tai kysyä koska silta x on rakennettu?

Entäs jos lopputulos on se, että kun katson Google-laseilla ihan vaan hetken mielijohteesta reikäisiä farkkujani, päätän sanoa laseilleni:

Päädyn ostamaan nämä tummat farkut. Google saa mikromaksuna välityspalkkion ostamisestani. Mihin Google enää tarvitsee bannerimainontaa sen jälkeen? Sitä, mihin kaikki yritykset nyt syytävät mainosrahansa.

Miettikää kaikkea ostamista, ravintolapöytien tai lomamatkojen varaamista, jne. Minkä merkin ostat, minkä pöydän tai reissun varaat? Miksi? 

Liikun. Korjaan polkupyörääni. Istun vessassa. Kaikki info ja jokainen kauppa maailmassa on koko ajan napakan puhekäskyn päässä ja heti ”silmissä” – ostettavissa, kulutettavissa. Kuka on vahvimpana mielessäni?

Yrityksillä pitää olla todella vahva ja hyvä mielikuva, brändi, jotta se selviää voittajaksi instant-ostamisen hetkellä. Tietokonekauden tuotteiden ja palveluiden vertailuaika luultavasti vähenee, kun teknologia ”löytyy valmiiksi silmistä”. Seuraavaksi se siirtyy ihon alle, osaksi sinua.

Pikku Apuri

rule-of-three-screenplay-three-act-structureScorsesen hienoa George Harrison -dokumenttia taas katsellessa tuli mieleen, että meilläkin on käynnissä 2. näytös elämässämme.

1. näytös loppui siihen, kun tajusimme, ettei aina vaan hienomman tai paremman materian ostaminen antanutkaan enää kuin lyhyen hyvän olon, jos sitäkään.

1. näytös – ”näyttämisen vaihe”

Niinhän se on mennyt: Koulupihan kisailuista yritysmaailmaan kisaa jatkamaan. Tärkeintä ei enää ollutkaan nopein räpsäkäsi, kovin lämi tai pisin hyppy kiveltä toiselle, vaan suurin (kuukausi)myynti. Samaa leikkiä – ilman samaa hauskuutta.

Siinä ”nousussa” hankittiin ensimmäinen oma auto (Fiat Uno!) ja vuokra- sekä myöhemmin omistusasunto. Nousun jatkuessa ostettiin parempia tilalle ja päästiin Suomen viralliseen suositeltuun velkaympyrään oikein kunnolla juoksemaan.

Näytös päättyi, kun materiavaihdot eivät enää tuoneetkaan tyydytystä. Paljon tärkeämmäksi osoittautui tuon kerätyn velan pois maksaminen, josta tulikin meille yhteinen kisa ja harrastus. 1,5 vuotta sitten se päättyi.

2. näytös – ”matka sisäänpäin”

Meillä on muutama muukin kaveri, jotka ovat tehneet saman. Olemme jutelleet paljon heidän kanssaan, ja kaikilla on elämä muuttunut laajemmin ja suuremmin, mitä aluksi kuvittelimme.

Se ennakkokäsitys oli totta, että taloudelliset seikat eivät enää painaneet niin paljon arkiselkää kuin ennen. Ja siis kukaan meistä ei ole lähellekään varakas. Olemme nykyään alle keskituloisia. Ei vaan ollut enää sitä kuukausittaista lainaa maksettavaksi. Mutta paljon muutakin muuttui.

Pikku hiljaa myös se nuoruudessa viimeksi koettu vapauden tunne on alkanut palata. Samalla on alkanut matka omaan itseemme, sisäänpäin: Miksi olen nyt tässä? Mihin nyt menemme? Mitä nyt?

Ihminen voi 42-vuotiaasta eteenpäin saada vaikka mitä äkillisiä sairaskohtauksia, jopa kuolla. Mitä silloin olisi jäänyt käteen? Kun vielä on oikeasti terve, mitä haluaisit ihan oikeasti tehdä? Sitä samaa työtä, mitä olet tehnyt viimeiset 20-vuotta, jopa burnoutiin asti, ehtinee tehdä lisää myöhemminkin?

Meille lapsettomina matka kääntyi jyrkästi sisäänpäin. Alkoi tutustuminen itseensä, joka ”nousukaudella” jäi jalkoihin, ulkoistettiin tyonantajille. Mistä oikein olen tehty ja mikä on tärkeää minulle, meille?

Mietin, onko lapsellisilla sen lisäksi vielä ulkoistaminen? Eli se, että eletään omien lasten kautta. Sen lisäksi katsotaan, tai osa katsoo, myös sisälle itseensä.

3. näytös – ”tilinteko”

Mielenkiintoista on nähdä, jos sinne asti pääsee, mitä on 3. näytöksen esiripun takana.

Vanhempien ihmisten kanssa jutellessa saa käsityksen jonkinlaisesta tilinteosta. Eli katsotaan mitä tuli elämässä tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Saadaan se kassakuitti käteen, ja valitettavasti useat meistä valittavat sille kassaneidille: ”Otit sitten liikaa paprikasta?”. ”Palautuspullorahoista puuttuu varmasti jotakin!”. Monesta tulee katkera vanhus.

Katkera ei varmasti kukaan halua olla. Vaan se, oletko vai et, testataan juuri nyt, terveenä ja hyväkuntoisena. Mitä päätöksiä ja tekoja teet nyt, se ratkaisee 3. näytöksen kohtalon.

Missä näytöksessä itse olet? Mitä teet, kun saat kassakuitin käteesi?

Pikku Apuri