Kirjoita kuin olisit kuollut
Irlantilainen runoilija Brendan Kennelly kertoi eräässä haastattelussa, että hän on kirjoittajana saanut apua sellaisesta säännöstä, että hän kuvittelee olevansa kuollut. Siten pääsee kirkkaampaan ja merkityksellisempään lopputulokseen eikä pelkää muiden mielipiteitä.
En tiedä riittääkö rohkeus koskaan tuohon asti, mutta matkalla olen. En vaan jaksa enää turhasta lätisemisiä.
Ihmisen elämässä merkitsevät terveys, kiintoisat työt, turva (taloudellinen, henkinen sekä fyysinen), rakkaudet ja ystävät. Siinäpä se. Kaikki muu on nice to have.
Olen joskus miettinyt, että kirjoittamani n. 2200 blogikirjoitusta jää jälkeeni, ellei auringonpurkaus niitä tuhoa. Suurin osa niistä on todella nolostuttavia ja naiiveja, etenkin alkuvuosien opettelut. Mutta onpahan tehty ja sillä tuotu leikkeleitä moneen ruokapöytään (Viidakkorummun ja Pikku Apurin asiakkaista 30-50% tulee blogikirjoitusten kautta).
Asiaa voi myös ajatella sen kautta mitä meidän maksamat ja valitsemat kansanedustajat juuri nyt pohtivat rahoillamme ja ajallamme: Saako 4,9% olutta myydä tuon vai tämän nurkan takana ja saako mies tai nainen -päätettä enää käyttää sanoissa. Ollaanko siinä nyt meille olennaisten asioiden äärellä? Kannattaako ko. asioita vatvoa päivää enempää?
Olennaiset asiat tulevat vahvemmin mieleen aina ennen melanoomadiagnoosin puolivuositarkastusta. Toivottavasti ei taaskaan löydy mitään?
…ja tiedoksi: Tämä kirjoitettiin oheisen SIMO -yhtyeen uuden albumin päättävän, loistavan kappaleen päälle:
