Artikkelit

Tämä projekti oikeastaan tehtiin Viidakkorummun tuotenimellä, koska sitä kautta teemme suuremmat projektit.

Joulukuusta 2018 asti urakoimme Ranin kanssa yhdessä Ground Communicationsin kanssa heidän asiakkaalleen, FicanWestille – läntiselle syöpäkeskukselle, uusia WordPress-sivuja. Nyt ne ovat auki.

Iso kiitos Groundin loistaville Helille, Petralle ja muille. Urakka oli alkuajatusta laajempi ja suurempi, mutta maaliin saapuu tyytyväinen tekijäporukka. Arvokasta infoa sisältävä ficanwest.fi -sivusto on nyt käytössä heille keille on käynyt huono tuuri terveyspuolella.

Perhemainostoimistomme Pikku Apuri on lähtenyt lujaa liikkelle, joten tarvitsemme vakiotekijöiden avuksi kokenutta yrittäjää tekemään satunnaisena kiireapuna WordPress-sivustoja ja -verkkokauppoja. Haemme siis yrittäjää, joka laskuttaa työnsä, emme työntekijää.

Meillä on jatkossa kaksi eri hosting-tarjoajaa, jonne sivuprojektit asennetaan. Luomme sinulle tunnukset ja kykenet briiffauksen jälkeen viemään projektit maaliin saakka ilman suurempia apuja. Haemme siis kokenutta WP-osaajaa. Eikä haittaa, jos osaat myös koodata.

Pukkaa siis työnäytteineen postia jari@pikkuapuri.fi, niin palaillaan asiaan!

 

 

Menimme eräänä kauniina talviaamuna Pian kanssa tapaamaan Turun Perhelääkäreitä, kun he pyysivät alustavasti meitä tekemään heille julisteen ja jotain pientä. No, jotain pientä tehtiin seuraavat pari kuukautta: Koko graafinen ilme, ohjeisto, PPT-pohja ja Word-pohjat sekä verkkosivut 😉

Mutta minkäs teet, kun kemiat toimivat. Jukan, Tiinan ja Juhan kanssa ollaan väännetty nyt tiiviisti muutama kuukausi ja pistetty, kuten tapanani on sanoa, kotipesää kuntoon.

Pia ryhtyi heti työhön ja suunnitteli heille pari erilaista logoa ja värivaihtoehtoa. Niistä valittiin ”perinteisen moderni linja” ja pääväriksi vihreä-valko-musta -yhdistelmä. Myös Perhelääkäreiden talo pääsi ”hahmona” mukaan graafiseen ilmeeseen. Ja ehdittiin tehdä jo pieni TS-mainoskin:

Kun graafinen ohjeisto oli valmis, aloitimme verkkosivun rakentamisen.

Halusin heille selkeästi myytäviä tuotteita ja niitä tehtiin. Ko. tuotteita mainostetaan jatkossa SoMessa, printissä ja ulkomainonnassakin! Ja hei, itsekin kohta 49-vuotiaana jäin heti oman tekemäni mainoksen uhriksi: Eturauhastutkimus kutsuu!

Sivusto tehtiin tietysti WordPressillä ja sitä täydennetään, jahka saadaan lääkäreistä uudet yhdenmukaiset kuvat jne. jne.

Kaikessa materiaalissa purimme asiat atomitasolle: Mikä? Missä? Mitä? Vain perusasiat jätettiin. Teksteistä, joita vanhoilla sivuilla oli kilometritolkulla, pyyhittiin 95%. Kiva asiakkuus jonka kanssa nyt vasta aloitetaan!

Verkkosivut läppärillä.

 

Suomessa kaikki väittävät tekevänsä laatua. Jos katsotaan ihan mitä tahansa keskustelua, ihan mistä tahansa aiheesta, väite on ihan huuhaata. Täällä tehdään mahdollisimman halvalla siedettävää.

Vanhustenhuolto, kodinkoneet, rakentaminen tai vaikkapa mainonta, kaikessa ratkaisee pääomasijoittajan raha, tai pikemminkin sen puute. Mahdollisimman halvalla pitää saada tuottoa.

Laatu on aidosti viimeinen asia jota tavoitellaan, koska se maksaa liikaa. Muu on paskapuhetta.

Pari kertaa hieraisin silmiäni, kun luin Tom von Weymarnin haastattelun Talouselämä -lehdestä. Jos on 75 vuotias, voi jo ilmeisesti puhua rehellisemmin?

Jos pääomistajana on pääomasijoittaja, ovat toiminnan keskiössä kasvu ja kannattavuus. Johdolle asetetaan ruhtinaalliset kannustimet ja se tekee työtä käskettyä: keskittyy kasvuun ja kannattavuuteen”, von Weymarn toteaa.

”Työn laatu ja toiminnan vastuullisuus jäävät tois- arvoisiksi, kunnes koko asetelma räjähtää ja yritysten maine tahriintuu. Sitten vaihdetaan johtoa. Puolueet saavat vaalivaltin, kansa muistaa vain johdon miljoonapalkkiot ja herraviha kasvaa.”

Suppea, vain kasvuun ja kannattavuuteen perustuva malli ei hänestä enää riitä yrityksille. Niiden on otettava huomioon kaikki sidosryhmänsä, ei vain omistajia.

Eikö kaikki muut kuin johtajat tienneet kaiken tuon jo kauan sitten? Tervetuloa tekemään asioita sieltä hattaran harjalta.

Jos katson omaa, yli 20-vuotista uraa mainonnan ja markkinoinnin saralta, niin muistan vain muutaman projektin jossa laatu oli ykkösasia. Kaikissa muissa tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siedettävää halvalla ja nopeasti.

Vanha sanonta hyvää, halvalla, nopeasti -joukosta saat aina vain kaksi, et kolmea, pitää kutinsa edelleen.

Lopetetaan siis se laadusta puhuminen, koska se ei pidä paikkaansa. Jos tehtäisiin edes mahdollisimman hyvää sillä rahalla mikä on käytettävissä, oltaisiin jo voitolla.

EDIT: Ja aivan, kuten eräs vakiotarkka-ampuja huomautti, SEO ei ole = hakukonemarkkinointi. Mutta asiaan: Olen pitkään tehnyt Googlen ”hakukonejuttuja”, mutta minulla ne ovat aina olleet ammattiasteikon d- tai e-kirjaimen kohdalla. Siksi ei niihin ole tullut lisäpanostettua vuosiin. Osaan toki perusasiat, mutta olen kaivannut kovaa faktaa. 

Tänään sitä saatiin Grundlagessa Jutta Lehtisen opettamana. Jutta kertoi juurta jaksaen ”kaiken” ja tarkasti. Heti sen jälkeen oli päivitettävä Pikku Apurinkin sivut parempaan kuosiin. Suutarilla pitää olla kengät.

Tärkein tieto mikä kaikkien pitää oppia on tämä:

Jos asiakas mobiililaitteellaan ei alle kolmessa sekunnissa pääse sivuillesi, hän lähtee suurella todennäköisyydellä pois eikä palaa takaisin.

Jo pelkästään tuo tekee maailman mielenkiintoiseksi. On toki muutakin:

  • Sen firman jossa sivusi makaavat, eli hostingfirman, pitää osata hommansa. Serverin pitää olla nopea!
  • Mobiilisivuista kannattaa karsia kaikki raskas pois ja pitää ne yksinkertaisina.
  • Painavia kuvia ei saa olla edes sivuston laptop-versiossa. Herokuva, eli ylhäällä normisti käytettävän kuvan koko saisi olla maksimissaan 500kt, mielellään 100-200kt. Siinä ei paljoa HD-tason valokuvilla juhlita.
  • Sisällön pitää olla briljanttia, eli sanoja ja lauseita ei vaan roiskita, vaan sivuston rakenteen jo pitää olla tip-top!

Kun vuonna 2015 sain yllätysdiagnoosina melanooman, alkushokin jälkeen remontoin koko toimintani. Päätin että elämä on liian lyhyt tiettyihin asioihin. Kuten kuvan Buddhalainaus kuuluu: Prove yourself to yourself, not to others.

Suurin lupaus itselleni oli ammattiin liittyvä: En enää halunnut tehdä työtä josta en pidä, tai joka häiritsee elämistä. Työnteon ei pidä olla kivaa -sanonta on täyttä sontaa. Juuri sitä sen pitää olla.

Jos siis heräilen klo 3 yöllä työasioiden takia, se työ tai harmitus katkaistaan heti. Sellaista rahaa ei olekaan, joka vitutukseen tehoaisi.

Eritoten projektöissä kohtaa välillä töitä, jotka eivät vaan asetu ns. jengoilleen. Joko ei natsaa toisen osapuolen kanssa tai yhteistyö ei ole yhteistä työtä. Olen huomannut, että kun operoidaan ”jonkun muun rahoilla”, asenne saattaa lipsua. Kun taas tekee työtä esim. yrittäjille, jotka sijoittavat projektiin omat rahansa, asenne menee usein jopa yli. Nopea ja edukas projekti muuttuu helposti ”Iisakin kirkoksi”.

Kiittämättömyys voi olla maailman palkka, mutta Suomessa se ainakin on lähes vakiokamaa

Olen nyt tehnyt yli 30 vuotta työtä ja siitä 20 vuotta viestintäalalla. Mielestäni suurin korjaamisen tarve työnteossa täällä Suomessa on kiittämättömyys. Paskaa ja korjauksia kyllä sataa niskaan tasaisesti, mutta kiitosta ei osaa sanoa 99 sadasta. Myöskään kiitollisuutta ei huomata. Se, että joku luottaa sinuun niin paljon, että haluaa sinut tekemään työnsä on kiitollinen hetki – ainakin pienyrittäjälle.

Vaimo kävi juuri Mäntymäen terveyskeskuksessa verikokeissa. Sielläkin sanoivat, että koko ajan heitä kohdellaan kuin roskista. Haukutaan ja syytetään jopa asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Hävettää ko. henkilöiden puolesta.

Ole esimerkki muutoksesta

Itse koitan ainakin noudattaa nykyään näitä tapoja työelämässä:

  • Kiitä aina kaikesta työstä mitä sinulle tehdään. Kiitos lämmittää eniten maailmassa, rakkauden lisäksi.
  • Ole kiitollinen siitä, että sinulla on työtä. Se tarkoittaa, että joku luottaa sinuun isosti.
  • Älä petä itseäsi. Jos joku ei tunnu hyvältä, lopeta se.
  • Älä petä läheisiäsi. Jos sinulla on paha olo, se tarttuu. Myös hyvä olo tarttuu.
  • Ole avoin ja rehellinen: Kerro vastapuolelle jos sinua harmittaa. Kerro myös mikä harmittaa ja miten sen voisi korjata.

 

Tulevaisuuteen voi kurkkia, vaikka se epävarma onkin.

Vuosisopimusasiakkaittemme kanssa istumme joka kuukausi ja katsomme mitä tuli tehtyä ja mitä pitää tehdä. Kaikki ovat nyt epävarmoja, joten olen neuvonut, alasta riippumatta, saman neuvon.

Taustaksi kerron tutkimuksista. Me suomalaiset arvostamme yrityksiä, jotka ovat vastuullisia. Yritys voi olla jopa avoimesti poliittinen. Hyvän tekoon puolestaan ei kelpaa ”lahjoitamme tästä 0,5% maailman merien puhdistamiseen”, vaan hyvää pitää tehdä isosti.

Lähes 80 prosenttia 15–24-vuotiaista olisi valmiita maksamaan tuotteesta tai palvelusta enemmän tai useammin, jos sen tarjoava yritys antaa voitostaan vähintään puolet yhteiskunnalliseen hyvään Suomessa.

Kaikki mikä voi, muuttuu eettisemmäksi ja avoimemmaksi

Neuvonkin kaikkia asiakkaitamme muuttumaan avoimeksi, moraaliseksi ja eettiseksi yritykseksi. Maine kasvaa aina nopeammin kuin liikevaihto. Toki mokia saa edelleen tehdä ja tehdään, koska olemme ihmisiä.

Kun nyt katsoo mitä tahansa alaa Suomessa, täällä ei johto osaa kuin säästää. Ja se on nyt nähty, ettei sillä saa kuin kamaluutta aikaan.

On myös lukuisia esimerkkejä (mm. tässä ja tässä) siitä hyvästä mitä tapahtuu, kun palkkoja nostetaan, johtajia vähennetään ja yritykselle luodaan mm. simppeli, toimiva digitaalinen ohjaus.

Perttu vannoo disruption nimeen

Oikeasti kuuluisa tulevan tutkija, Perttu Pölönen, vannoo disruption nimeen, mutta pidän sitä aivan liian vaikeana tavoitteena pienehköille perusyrityksille. Siksi neuvoni on maallisempi, sellainen, jonka jokainen yritys voi toteuttaa.

Naantalilainen Talouspäälliköt kaipasi uutta verkkosivustoa. Vanha oli, no, vanhentunut.

Päälliköiden Ollin kanssa sitten jumppasimme aikamme tuotteistusta ja muuta ja lopuksi päätin rentouttaa koko lafkaa, koska ovat aidosti mukavia, rentoja ja kivoja kirjanpitäjiä, tanssiteemalla! Nyt heillä on näköisensä, hyvän fiiliksen sivut, WordPressituotantona totta kai! 

Aikaa työ vei runsaan viikon verran ja maksua runsaan tonnin.

Lähes aina tulen seminaarista tyhmempänä ulos. Nyt täytyy antaa iso käsi Vuoden Mainostorstai järkkäreille neljästä puhujasta. Tuli uutta tietoa niin, että pitää sulatella. Bravo!

Neljä puhujaa, Perttu Pölönen, Waltteri Lindholm, Minna Koskelo ja Petri Parvinen vetäisivät upeat setit, jossa vain pieni osa Minnalla ja Pertulla oli samaa asiaa.

He puhuivat tulevaisuudesta, eli mitä ja millaisia töitä on odotettavissa kun 50% työnimikkeistä katoaa seuraavan 5-10 vuoden aikana. Juuri sen takia perustulo on ainoa vaihtoehto sosiaaliturvaksi, toim. huom. Minna nosti esiin lukuisia irtotrendejä, joita on luvassa tulevaisuudessa. Waltteri oli suora ja hauska. Petri kertoi tilastojen avulla, ettei pienillä markkinointibudjeteilla tehdä mitään. Kunnon pläjäyksellä otetaan hommat haltuun, kuten esimerkkinsä Kotipizza ja Espresso House tekivät.

Pääasiat

  • Et ole työssä yhtä kuin tittelisi. Pitää miettiä omaa tekemistä laajemmin, tyyliin opettajat ja valmentajat ovat kirkastajia. Jäin funtsimaan omaa roolia, joka on oikeastaan kirkastaja myös, mutta ennen kaikkea suodattaja. Päähäni kaadetaan infoa joka suunnasta ja tehtäväni on suodattaa siitä olennaiset eteenpäin.
  • Koneet syövät ne ammatit, jotka ne voivat syödä: mekaaniset ja laskentaan perustuvat. Meille ihmisille tärkeimpiä ominaisuuksia työelämässä(kin) ovat empatia, tunteet, huumori ja muut sosiaaliset kyvyt.
  • Seuraava iso aika on ihmisten vallankumous ja sen ajan suosittu työ voi olla esim. konseptiexpertti (eli vähän kuin oma ammattini?).
  • Et koskaan saavuta suurta parantamalla vanhaa, vaan pitää tehdä niin paljon parempi ratkaisu, että se vaan jättää vanhan kuolemaan. ”Kun saat loistavan idean, olet jo myöhässä” kuulemma sanotaan Piilaaksossa, joka on kyllä melkomoinen oxymoronlause…
  • Tykkäsin kovasti tuosta Varustelekan ”kaupallinen epäkaupallisuus” -ideasta. Koen yhteenkuuluvuutta siinä.
  • Tunneaivoasiat nousevat, kun kylmät koneet muuten valtaavat maailman.
  • Ja lopuksi klassikko: Kaikki mainonta on aliresursoitua, ainakin Suomessa. Täällä pyritään senteillä tekemään tonneja. Ei onnistu, kertovat tilastotkin. Tonneilla tehdään useampia tonneja.

Slidenäppäyksiä (zoomi ei kovin hyvälaatuinen, sori.)

 

Marraskuun lopusta jouluun asti tuli käveltyä ylös ja alas Teneriffaa vajaat 400 kilometria. Kun pääsimme kotiin, ostimme nastakengät ja jatkoimme tamppaamista.

Käsittämättömän upeaa talvea vietämme täällä Turunkin tasolla. Tykkylumiset puut melkein kuin Kolilla olisi ja pakkaset paukkuvat. Niin paukkuvat myös punaiset posket, kun metsässä tamppaamme jokaisena päivänä. Se on loistavaa vastapainoa tietokonetyölle.

  • 31.12.-6.1. = 86 500 askelta, n. 65 kilometria
  • 7.-13.1. = 60 000 askelta, n. 45 kilometria
  • 14.-20.1. = 72 000 askelta, n. 55 kilometria
  • 21.-27.1. = 92 000 askelta, eli n. 68 kilometria.
  • (EDIT 4.2.) 28.1.-3.2. = 94 500 askelta eli, n. 71 kilometria

Kuukaudessa yhteensä siis lähes 300 kilometria talvisia metsäpolkuja. Jollei työtä olisi ollut näin paljoa, mittariin olisi varmasti tullut 50-100 km lisää.

Mutta siis millaisissa maisemissa! Me tamppaajat olemme ”ku klapil päähä lyätyi”.

Yrittäjänä yksi parhaista fiiliksistä on tulla ulos hyvästä palaverista. Tapaat firman, jossa on mukavia ihmisiä ja bonuksena vielä se, että tekevät arvokasta työtä. Meille kävi eilen niin. Illalla lähetin tarjouksen pitkästä vuosiyhteistyöstä ja asiakas halusi yhden muutoksen: Aloitetaan heti eikä silloin kuin ehdotin 🙂

Otin tavoitteeksi vuonna 2017 keväällä, kun Pia tuli mukaan perhemainostoimistoksi muuttuneeseen Pikku Apuriin, että lähtisin hakemaan kolmea vuosisopimusasiakkuutta. Olin kyllästynyt tekemään yksittäisiä projekteja. Halusin oppia paremmin tuntemaan asiakkaan ja liiketoimintansa, koska uskon siten syntyvän parempaa työtä.

Nyt, 2019 alussa Pikku Apurin unelma ja tavoite on täysi: Meillä on Pian kanssa kolme upeaa ja mukavaa asiakasta, joita autamme vaikka ja missä, ympäri vuoden.

Kolme siksi, ettemme ehdi tekemään työtämme kunnolla, jos asiakkuuksia olisi enemmän. Kolme myös siksi, että se tuo meille riittävän kk-summan, jotta voimme elää hyvää elämää. Isoja tuloja emme saa, mutta kapean pitkän leivän.

Emme voisi olla enempää onnellisia juuri nyt. Nyt emme siis ota muita vuosisopimuksia enää, kun ei mahdu. Jos haluat jonoon, laita viestiä jari@pikkuapuri.fi -sähköpostiin. Jos tila vapautuu, saat paikan.

Toivommekin kivaa työtä ja taloudellista turvallisuutta myös muille mikroyrittäjille. Se ei ole helppo tavoite tässä isoja yrityksiä suosivassa, pienyrittäjävihamielisessä maassa. Ja huomasin sellaisenkin hauskan asian, kun katselin asiakkuuksiamme. Pikku Apuri on pienten puolella. Asiakkaamme ovat kaikki perheyrityksiä 🙂

 

Rykäistiin pika-pikaa Wihannolle pesupäivät pystyyn. Pian suunnittelema Wihannon uudenlainen printtikonsepti sai ensiesiintymisensä päivän lehdessä ja pesupäivät on isosti esillä verkossa, mm. verkkosivuilla, Facebookissa ja Instagramissa.

Asiakkaamme Suomen Asbestitekniikka on muuten yksi mukavimmista. Yrityksen omistajat ovat aina huumorilla ja naurulla liikenteessä. Heille on siis toisin sanoen kiva tehdä töitä. 

Nyt heidän vanha esitteensä oli kieltämättä ”homeessa”, joten saimme heiltä kasan raakatekstiä ja pari kuvaa, josta sitten Pian kanssa loihdimme simppelin perusesitteen.

Vastaavan saat meiltä 500€+alv. hintaan, jos tarvitset. Esitteen saa myös ”taiteltavaksi lehdeksi” verkkoon, jos sellaista haluaa. Esimerkki alla.

Aika ajoin pysähdyn miettimään isoja. Ehkä siksi, että minut on pysäytetty miettimään niitä. Taas pohdin.

Otsikon kysymykset ovat isoja. Jos olet saanut lapsia, se lienee monen pääsyy. Pitää pitää huolta, että heistä tulee kohtuullisen täyspäisiä ja omavaraisia. Voi päästää menemään hyvällä omallatunnolla.

Jos ei ole, kuten meillä, asia tuntuu monimutkaisemmalta. Kun lakkaat, toinen jää. Kun eletään, molempien pitäisi tuntea elävänsä. ”Pitää mennä ja kokea kun vielä pystyy”.

Vaan kaikki ei ole yhtä tärkeää kaikille. Ei itsellekään enää ole tärkeää nähdä Uusi-Seelanti, ennen oli. Nyt se on jo liian kaukana – syy-seuraus -akselilla.

Toinen nimitys ko. taulukolle on makkaraperunasyndrooma. Jos joku on erikoishalpa suhteessa muuhun, sitä ostetaan, vaikka se olisi vähän huonompaakin.

Ko. logiikan seuraaminen on outoa, JOS tarkoitus on carpediemmäisesti ELÄÄ. Silloinhan pitäisi nauttia, ostaa kallista ja hyvää? Vaan ei. Jos halpaa löytyy, sitä ostetaan, koska silloin potentiaalista ostamista on enemmän jäljellä. Oletko vielä mukana?

Meillä piheys johtaa valotiheyteen

Sama pätee elämisen kulukuuriin, jota Pian kanssa olemme harrastaneet kohta 20 vuotta. Sniiduillaan pienellä, jotta pääsee esim. kuukaudeksi Teneriffalle, kun Suomessa on kamalan märkäpimeää. Elämme n. 1000-1500 eurolla kuukaudessa – joka kuukausi. Tiedän perheitä, jotka elävät samalla summalla – perheitä. Meitä on vain kaksi. Emme me koe tuolla summalla mitään menettävämme. Elämme hyvin, koska olemme tottuneet elämään pienellä. Koulusta tulimme suoraan lama-Suomeen.

Katkeruus tai tyytyväisyys?

Mutta eivät kaikki elä tai halua elää näin. Osa ostaa veneitä, autoja, isomman ruohonleikkurin, tahmeamman permanentin tai korskeamman talon. Ihan ok, jos se on se juttu.

Elämäntapahallinta on taidoista tärkein. Miksei sitä opeteta jo yläasteelta? Kuinka pärjätä elämässä.

Mutta siis takaisin otsikkoon. Itselle tärkein on kysymys: Elitkö kuten halusit? Jäikö jotain hampaankoloon?

On surullista seurata ihmistä, joka on katkera. Jolta jäi ”hänelle tarkoitettu elämä” elämättä. Toisaalta on mahtavaa nähdä ihmisiä, jotka elävät huumorilla ja hyvällä asenteella vielä vanhempanakin. He loistavat muiden keskeltä. Mutta heitä ei ole montaa. Niitä toisia on ”monempi määrä” 😉

Ole se toinen – huumorimpi.

Kun 2017 loppuvuodesta sain vinkin lähteä legendaarisen Wihannon kodinkoneliikkeen kyytiin, en tiennyt kuinka kiva ja työntäyteinen asiakassuhde siitä lopulta tulisi. Hommia on paiskittu.

Verkkosivuista aloitettiin

Ihan ensimmäiseksi piti uudistaa verkkosivut WordPress-pohjaisiksi ja mobiilitoimiviksi. Urakka on vielä kesken, mutta nyt juuri saimme heidän kanssaan tuotteistettua Wihannon palvelut ja arvot.

Tuotepuolta vielä pohdimme: lähdetäänkö verkkokauppaan – ja jos – niin millä laajuudella ja kulmalla, vai pysytäänkö vinkkipohjaisessa tuoteuutisoinnissa, kuten nyt teemme?

 

Tehtiin myös Black Fridaynä testi. Tein erillisen Black Friday -kampanjasivuston (previkkakuva yllä), johon ohjasimme SoMen kautta kävijöitä. Lopputulos: Toimitusjohtajan kiitos-soitto jälkeenpäin ja Wihannon myyntiennätys.

SoMe ja Google auki

Sivujen lisäksi avasimme Wihannon Facebookin, Instagramin sekä nyt viimeisimpänä LinkedInin. Se ei olisi ollut kannattava veto ilman Janin (Jan Wihanto) mukaan tuloa remmiin. Natiivi instamies ottikin heti arkijulkaisuista kopin.

Googlessa meillä on lisäksi koko ajan perusmainontaa ohjaamassa sivuille.

Suurin työ – Mainonnan ja viestinnän konsepti uusiksi

Pian ja minun suuri ponnistus oli uudistaa Wihannon mainonta sekä viestintä.

Piti kehittää konsepti, joka taipuu loistavasti sekä printti- että SoMepuolen tarpeisiin. Tehtiin modulaarinen kokonaisuus, jossa ”neliöitä” voi yhdistää mihin kokoon tahansa.

Nyt kun palvelutkin on konseptoitu samaan, voi Wihanto mainostaa esim. kahta päätuotetta ja välissä niille kuljetusta sekä asennusta pienemmin neliöin. Tai sitten kaikkia vain eriksen, tarpeen mukaan.

Myymäläuudistus kulman takana

Alkuvuonna 2019 olisi tarkoitus katsoa, onko mitä tehtävissä itse myymälätilalle? Pian ammattitaitoa tarvitaan taas, kun Janin kanssa lähdemme sitä kokonaisuutta pyörittämään.

Täytyy myös kehua kun on paikka: Sakarin, Janin ja Juhanin kanssa homma sujuu. Olemme sopineet hyvin yhteen ja vuosisopimus Wihannon kanssa antaa meille myös muutakin kuin laskutusta. Tätä työtä on palkitsevaa tehdä!