Artikkelit

Olen nyt 10+ vuotta ollut pienyrittäjä Varsinais-Suomessa, jossa olen syntynytkin. Tunnen tämän heimon. Vaan millainen se onkaan?

Tykkään pirusti tästä vaiheesta, kun kehittää innoissaan uutta palveluideaa johon uskoo ja luottaa ja ei malta odottaa sen valmistumista. Ei siitä maailmanmenestystä tule, mutta josko toisi lisäleipää vaikka kymmenelle ja auttaisi satoja?

Mutta kun päästään palvelun demovaiheeseen, siihen kun alkaa näyttää sitä muille, muistaa että on Suomessa, tarkemmin vielä Varsinais-Suomessa.

”Noita nyt on maailma täynnä”. ”Ei kannata koittaa, Googlet ja Facebookit on liian ylivoimaisia”. ”Ihan sama mitä täällä Suomessa tekee kun Kiina ratkaisee kumminkin”. ”Kui sää voit jaksaa tommost enää eres yrittää?” ”Ihan kiva”.

Lisäksi kilpailijaa tai kaveria harvoin tuetaan, lyödään kyllä.

Kun eliniän kypsynyt kyynisyys kohtaa mustahkon huumorin värittämän skeptisyysjanan päätepysäkin, olet saapunut Varsinais-Suomeen.

Jos täällä saa kommentin: ”ei paskempi”, tietää että tällä on mahis. Ajatelkaa, että tuosta ilmapiiristä ja asenteesta huolimatta täälläkin osassa Suomea joku silti pystyy palkkaamaan lisäjengiä töihin. Se on kova juttu.

Ei kait tästä syksyst enää paskempi voi tulla? (tuo on siis kehu)

Iso osa meidän pienyrittäjien tuskasta kulminoituu arvonlisäveroon, joka on täällä, ennakkoveron lisäksi, maksettu esihistorialliseen tyyliin. Nyt se muuttui.

Itsellä on kaksi pienyritystä, Pikku Apuri ja Viidakkorumpu. Vaikka pidänkin molemmissa tarkkaa budjetointia, arvioin aina alv:n, koska sen tarkka seuraaminen vaatisi päivittäistä taulukointia. Niinpä joskus tulee yllätyksiä, kuten kuukausi sitten.

Olemme myyneet molempia yrityksiä hyvin ja osasin odottaa suurehkoja alveja, mutta Viidakkorummun 3500€ ja Apurin 5500€ laput saivat minut vaatimaan muutosta.

Maksuperustaisessa alvissa maksat vain niistä, jotka on aidosti maksettu tilillesi ja tililtäsi.

Apurillakin on n. 8000€ maksamattomia asiakaslaskuja, joten miksi maksaisin niistä etukäteen alvin?

Kirjanpitäjille maksuperustainen alv taitaa tehdä lisää töitä, koska eipä sieltä moni kehoita yrittäjää vaihtamaan siihen. Itse piti 1.1.2017 tullut uudistus kaivaa ja tutkia.

Kun sitten vaihdoin sekä Rummun että Apurin maksuperustaiseen alviin, summat muuttuivat aika radikaalisti: Viidakkorummun 3500€:n alv vaihtui +12€:oon ja Apurin 5500€ tippui 2000€ 3500€:oon.

Pienyrittäjän kassoille on aika hienoa säästää kahdella sähköpostilla yhteensä 5500 euroa!

Maksuperustainen alv

Pienyrityksillä on 1.1.2017 alkaen oikeus tilittää myyntien ja ostojen arvonlisävero maksuperusteisesti.

Kun yritys tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti, se kohdistaa myynneistä suoritettavan ja ostoista vähennettävän arvonlisäveron sille kuukaudelle, jolloin se saa maksun myynnistään tai se itse maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.

Yritykset, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, voivat 1.1.2017 alkaen tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti. Yritys voi itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite-, laskutus- vai maksuperusteisesti. Yritys voi myös valita, milloin se siirtyy käyttämään maksuperustetta. Jos yritys valitsee maksuperusteisen tilityksen, se koskee sekä yrityksen myyntejä että ostoja.

Vaadi siis kirjanpitäjältäsi muutosta – elä reaalimaailmassa myös alvien osalta.

Olen vuosia ihmetellyt, miten esim. suuremmat mainostoimistot pärjäävät edelleen? Osa ei pärjääkään, YT-neuvottelut vaan pidetään pimeässä, salassa. Nimittäin ”juhlat” ovat ohi. Tosin itse en niihin koskaan osallistunutkaan.

Yrittäjänäkin tulot ovat koko ajan suurempien kivien alla. Enää ei voi luottaa siihen, että asiakas tulee ja ostaa. Itse teen n. kymmenen tuntia viikossa työtä sen eteen, että jatkossakin joku ottaa Pikku Apurin tai Viidakkorummun verkkosivujen tai sosiaalisen median kautta yhteyttä. Vielä on onneksi ottanut.

Vaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että parasta työtä ja jälkeä syntyy, kun toisilleen luontevasti sopivat ihmiset markkinoivat palveluitaan ristiin, rastiin ja tutuilleen.

Kun kohtaan loistavaa palvelua tai mahtavan tyypin, kirjoitan siitä aina. Sanon sitä totuusmarkkinoinniksi.

Viime aikoina on tapahtunut sellainen muutos, että kiitoksen kohde on ottanut yhteyttä – kiittääkseen ja usein kertoakseen, että nyt tulee kauppaa ovista ja ikkunoista. Jos jotain saisin toivoa, se olisi hienoa, että veisivät vielä sanaa lähipiirilleen palveluistamme. Silloin kaikki voittaisivat. Antamalla saa paremman olon kuin saamalla.

Hyvää kesää ja Jussia kaikille täältä Taivassalon torpan pihalta! Erityisesti toivon sitä muille pienyrittäjille, tässä muuten upeassa, mutta yrittäjävihamielisessä maassa.

Jari ja Pia, Pikkuapurit

 

Yksi iso ajatus minkä tulen aina muistamaan on:

Mikään merkittävä ja laajempi muutos tässä maailmassa ei ole alkanut valtion hallinnosta tai virkamiehiltä vaan tavalliselta ihmiseltä.

Tässäkin blogissa esitetään välillä ajatuksia ja huomioita, jotka eivät todellakaan kolise kaikille. Olen pitkään jo pohtinut sitä, että olisinko vaan hiljaa tai edes hiljempaa ajatuksistani, mutta toistaiseksi olen sen onnistunut välttämään sillä, että tekstejäni lukee kuitenkin tuhannet joka kuukausi.

Onko avoin viestintä yrittäjälle riski vai mahdollisuus?

Mitä olet itse mieltä? Kannattaako ajatuksia viestiä rohkeasti myös muille?

Varsinkin näin tuplamikroyrittäjänä se on aina myös riski. Konservatiivisempi asiakas voi lopettaa, tai ei edes aloita asiakkuutta, mikäli yrittäjä viestii liian rohkeasti. Toisaalta tällä linjalla on saanut todella mielenkiintoisia asiakkaita.

Kaikki neuvovat nyt täyteen avoimuuteen, mutta sitä tekee oikeasti vain promille yrityksistä. Jos asiakaskunta on vain Suomesta, olemme kuitenkin sellainen harmaahko perunakansa, ettei kenenkään sopisi erottua joukosta.

Mieluiten mentäisiin vaan metsässä mätsäävissä verkkareissa. Lenkin jälkeen ruskeaa kastiketta ja pottua naamaan ja tv:n ääreen katsomaan Maikkarin viihdetarjontaa.

Torstaina kirurgi lopulta soitti ja kertoi leikatun lisäpalan olleen täysin puhdas. Melanooma oli todellakin vain pintaluomessa. Itku tuli meille molemmille jo kesken puhelun. Olen taas terve.

Torstai-ilta kuluikin sitten torpalla pitkälle. Rakkaat Rani ja äitinsä Pirjo liittyivät seuraamme juhlimaan, ja jaksoimmekin Ranin kanssa ihan aamuun saakka. On taas upeaa hengittää 5 viikon stressijakson jälkeen – terveenä.

On kuitenkin hyväksyttävä, että 46 -vuotiaana olen jo siirtynyt todennäköisyyksien toiselle puolen: Tästä lähtien sairauksia tulee useammin.

On siis parempi käyttää se terveenä saatu aika hyvin ja hyvien ihmisten seurassa.

Uusi takki Apurille

Käytin aikani vastausta odotellessa mm. pistämällä Apurin sivut kokonaan uusiksi. Olemme nyt markkinointiravintola, jonka kärkituote on auttaa aloittavia yrityksiä alkuun, puoleen hintaan. Se tarkoittaa että saat siis:

  • Logosuunnittelun ja -tuotannon
  • Verkkosivut
  • Käyntikortit
  • PPT/ Keynote-pohjat
  • Ja muutakin (animaatio, tv-mainos jne.)

…Kaiken -50% alennuksella. Työhön yleensä menee 1-2 viikkoa, joten maksat vain puolesta. Varaa pöytäpaikka raflastamme, niin aloitetaan.

Mutta ennen kaikkea, iloitse terveydestäsi ja nauti elämästä….. ja ethän tee liikaa töitä?

Yhtäkkiä se taas iski, hirveä syyllisyys. Katsoimme torpalla 170€:n käytetyltä leffatykiltä tanskalais-saksalais-belgialaista The Team -sarjaa.

Syyllisyys tuli siitä, että oli maanantai ja kello vasta 14.25. Olimme koko päivän raianneet n. 2200kg sepeliä terassin pohjustukseksi, ja pesun jälkeen oli aika (pakko) relata. Mietin, että siellä 60% tekee vielä sitä ”kunnollista työtä”.

LUTERILAINEN TEHDASTYÖSYYLLISYYS

Meitä seuraa historiasta harmaa varjo – syyllisyys. Kansaamme syyllisyys sopii, sillä suomalainen odottaa kadunkulmassa punaisen vaihtumista vihreäksi, vaikkei koko kylässä olisi kuin yksi auto – ja sekin tallissa.

Samalla kaavalla, historian mukaisesti, meidän pitää elää kuten aiemmatkin polvet: Tehdä työtä enemmän kuin kroppa tai pää kestää, parisuhteutua parikin kertaa, ryypätä saatu viha ulos, tehdä (pakko)lapset, käydä kerran vuodessa kirkossa olemassa hiljaa mustia, kerran viidessä vuodessa Teneriffalla haukkumassa paikallisten tienrakennustaidot, jäädä samoista töistä kunniakkaalle eläkkeelle, suorittaa yliaktiivisena eläkeikäkin ja kuolla asiat kunnossa.

Olen nyt ollut 10,07 vuotta yrittäjänä. Teen töitä hyvin vaihtelevasti, n. 10-50 tuntia viikossa. Nyt kesällä se on ollut lähempänä 10:tä. Emme pidä varsinaista lomaa, emmekä edes ymmärrä kun muut puhuvat lomarahoista. Aivan käsittämätön Carrington (pääsuku Dynastia -tv-sarjasta) -luokan jäänne 80-luvulta.

Tykkään työstäni, mutta ensinnäkin lasken työksi myös muut kuin sen mistä palkka tulee: Torpan kunnostaminen on kulttuurisesti arvokasta työtä, kaverin auttaminen on ystävän oikeus -työtä, jne. Toiseksi elämä rakkaan ja ystävien kesken on minulle tärkeämpää kuin työni. Niin se on kuolevien ajatuksia kuunnelleiden sairaanhoitajien mukaan heillekin.

Tällainen työelämä ja arvojärjestys ruokkii syyllisyyttä. Jos kerron pitkän yrittäjäuran tehneelle isälleni arvoistani (esim. elämä > työ), hän ei edes ymmärrä. Edes ajatus ei osu. ”Tuossa iässä on suuri ILO tehdä työtään”. On toki, mutta on paljon ILOisempiakin asioita kuin työ.

Ja jos ei meitä elämä ennen työtä -yrittäjiä syyllistetä, niin sitten kadehditaan. Miksen minäkin? Siitä vaan, kuka estää? Vapautuminen on upeaa, kuten Inna-Pirjetta Lahtikin kertoo.

Tässä tämän päivän, eli sateisen säätömaanantain työpäiväkirjaa 8.2.2016.

Yhteensä työpäivän pituudeksi tuli n. 10 tuntia, 40 minuuttia. Taukoa oli n. 25 minuuttia. Kilokaloreita paloi Polar Loopin mukaan työpäivän aikana 1847 kappaletta, ja otin sinä aikana vain 3026 askelta. Tuli todella oltua ”koneella”.

  • Heräsin klo 6.11. Aamutoimet nopsaan ja sen jälkeen aloitan yleensä työpäivät yritystemme (Viidakkorumpu ja Pikku Apuri) pankkiasioilla: Mitä laskuja tullut maksettavaksi? Onko asiakkaat maksaneet? Mitä tileillä rahaa jne? Sen jälkeen korjaan/ täydennän budjettipohjaan ko. tiedot.
  • Klo 07.11 aloitin tekemällä taustatutkimusta optikkoalan uusimpiin ratkaisuihin ja sovelluksiin. Tunnissa selvisi, ettei juuri mistään, mistä asiakas jutteli briiffissään, ole kirjoiteltu vielä muualla = asiakas on etuaallossa 😉 Osasta sain lopulta kaivettua tarpeeksi tietoa, jotta pääsen jatkamaan asiakkaalle tehtävää suoramarkkinointikirjettä.
  • Kaksisuuntainen työaamu alkoi erään vanhan kollegan puhelulla klo 8.42. Meillä on parikin yhteisprojektia vireillä, ja päätimme tavata toimistollamme seuraavana lauantaina klo 10, koska molemmilla on arkiviikko jo ”buukattuna”.
  • Ranin kanssa pompoteltiin useitakin puheluita. Asiakkaalle tehtävässä verkkosivustotemplatessa oli hankalia ongelmia. Mietimme vaihdetaanko kokonaan WordPress-pohjaa? (Ei vaihdettu, saatiin liiankin kattava teema toimimaan).
  • Vaimo heitti kaatosateen takia (ja mennessään muille asioille) minut toimistolle klo 9.33. Kaksi kuppia kahvia ja 12 minuuttia kuulumisten vaihtoa Mikon, Ronin ja Jaakon kanssa.
  • Sian- ja kananrehutoimittajalle yhdessä Laasolan Mikon kanssa suunnittelemaamme Rehux-sivustoon piti tehdä viimeisiä viilauksia. Soitin Laitilaan, asiakkaan AD:lle, ja juteltiin 45 minuuttia viilaten lennossa sivustoa. Loput tein puhelun jälkeen.
  • 1,75 kuppia lisää kahvia.
  • Klo 12.12 paluu Optikko Katajistolle tehtävään suorakirjeeseen. Päivän verran miettimäni ja tutkimani sisältö piti saattaman kirjeen muotoon, jotta Revolverin Mikko pääsee taittohommiin.
  • Vaimo tuli hakemaan klo 13.55, jotta ehdimme heittää äitini koirineen trimmerille (koira vain menee sisään).
  • Äidin koira trimmerillä, joten haetaan matkalla erikoiskoiramuonaa n-kiloa Mustista ja Mirristä.
  • Automatkalla soittopalaveri Koru-Linnean omistajan kanssa. Mistä hänen kannattaa ottaa sähköpostit, laajakaista, domain, verkkosivutilat – ja miksi?
  • Klo 14.45 (puhelinpalaveri edelleen käynnissä vasemmalla kädellä ja korvalla) äiti tiputetaan kotiovelleen kera n-kilomääräruokapussien.
  • Klo 14.55 kotona: 10 minuutissa ”tulipatalounas” lennossa.
  • Klo 15.05 Rehux-projektin jatkosäätöjen jatkosäätöä mailitse. Asiakkaalle piti kertoa responsiivisen verkkosivuston pääperiaatteita, eli miksi logo on tietyn kokoinen jne.
  • Klo 15.20, Mihiprojektin kampanjamietintää – pitäisikö värvätä nuorisoidoli kevätkisan kärjeksi – ja minkälaisen kisan?
  • Klo 15.45 hakemaan Äiti kotoa ja äidin koira trimmeriltä.
  • Klo 16.15 äiti ja trimmattu koira äidin kotiovelle.
  • Klo 16.21 kotitoimistossa taasen: Mihikampanjan jatkomietintää. Huomenna pitää kirjoittaa keskiviikkoaamun ”johtoryhmäpalaveria” varten valmiit ideat paperille.
  • Klo 16.50. Alkaa virta loppua. Koko päivässä ollut kaksi 10-15 minuutin taukoa.

Tervetuloa viestintäyrittäjäksi! Lähes aina ei ole näin silppupäivä, mutta toisaalta, lähes aina on 🙂

 

downtonabbey

Sitä kysyi Downton Abbey -tv-sarjan magneetti, lady Violet (loistava Dame Maggie Smith). Sellaista ei ollut brittiaristokraatilla 1900-luvun alussa.

Vaikka olen suomalainen mikroyrittäjä sata vuotta myöhemmin, ei minullakaan ole viikonloppua. Jollei osa asiakkaista olisi niin kello 8-16 –tehdasaikakauden kellojumissa, olisin täysin vapaa.

Se pieni ero meillä vielä lady Violetin kanssa on, että hän omisti linnoja – monikossa.

YLEISIN TYÖAIKA KLO 05-11 VÄLILLÄ

Yleensä herään aikaisin ja saankin aamuisin 90% työstäni tehtyä. Aivot ovat virkeät ja selkeät. Iltapäivällä olen jo ulkona – kirjaimellisesti.

Jos työ ei kulje, sitä ei tehdä. Kun se kulkee, sitä tehdään, vaikka olisi mikä kellonaika.

Vielä kun muutkin saataisiin pois täysin turhista kahleista? Kun robotit yleistyvät, meistä kaikista tulee Lady Violeteja. Sitä odotellessa.

Tässä päätoimittaja Teija Uitton pyynnöstä kirjoitettu artikkeli Turkulaiseen 26.9.2015. Pyyntö sisälsi ehdotuksen yhteen muutokseen, joka vaikuttaisi mahdollisimman laajalti ja positiivisesti Suomen työelämään.

Kaikki ovat lukeneet ja kuulleet liikaakin Suomen tilanteesta.

Kun pyydettiin, suostuin silti kirjoittamaan mikroyrittäjän näkökulmasta yhden muutosehdotuksen. Valitsin sellaisen, mikä mielestäni vaikuttaisi eniten, positiivisella tavalla, koko Suomen tilanteeseen.

Julkinen keskustelu ja näkökulma tuskaan on liian kapea: Tökitään yksittäisiä etuja ja keinoja. Jos otetaankin askel taaksepäin ja katsotaan laajempaa kuvaa?

Nopeutuva ja reaaliajassa muuttuva maailma on musertanut hitaan poliittisen ja virkamieskeskeisen päätöskoneiston ja säännöstöt, kaikilla tasoilla, jokaisessa kehittyneessä maassa. Seurauksena on mm. työttömyyden ja velkojen kasvua.

Mikä olisi siis mahdollisimman suuren positiivisen muutoksen aikaansaava uudistus?

  • Fakta: Tulevaisuuden työ on sirpaleista, yrittäjä- ja osaamislähtöistä.
  • Fakta: Se tapahtuu robotisaation ja digitalisaation rinnalla, koko ajan automatisoituvassa ja rajattomammassa maailmassa.
  • Fakta: Jokainen ihminen joutuu opiskelemaan jatkuvasti, ja tekemään hyvin erilaisia töitä koko elämänsä.
  • Fakta: Työ- ja vapaa-aika on jo sekoittunut monella alalla ja ilmiö laajenee koko ajan lisää.

Kuitenkin työelämämme luokittelu, artiklat ja säännöt perustuvat kärjistetysti maailmankuvaan, jossa käytiin koulua, oltiin samoissa töissä koko elämä ja lopuksi jäätiin eläkkeelle.

Nyt tarvitsemme yhteiskunnan ja pelisäännöt, jossa jokaisella meistä on mahdollisuus vaihtaa opiskelijasta työttömään, yrittäjään, työntekijään tai työnantajaan sekä takaisin – muutamalla hiiren painalluksella.

Sillä sitä elämämme nyt jo on – jatkuvaa ja nopeaa muutosta.

Tarvitsemme siis asennemuutoksen

Meidän pitäisi antaa ihmiselle mahdollisuus elää ja liikkua hurjasti muuttuvan maailman mukana ilman, että jokaista nöyryytetään ja kohdellaan kaltoin menneen maailman varjoissa.

Tarvitsemme kaiken tuen, kannustuksen ja avun, jotta ”sen jokapäiväisen leipänsä” saisi pöytään.

Emme halua, emmekä tarvitse nykyisenlaista Suomea, jossa itse asiassa estetään ihmisen kehittyminen eikä kannusteta siihen.

Jari Liitola,

Jukka Relander avasi viikolla Vihreiden perustulomallia ja siitä sitten myöhemmin selityksen.

Screenshot 2014-11-26 14.19.36

Kannatan perustulomallia ja olen puoluesitoutumaton. Kaikista puolueista löytyy hyvää ja huonoa.

Yksi perustulon suosituimmista ”vasta-argumenteista” kuuluu: Kyllä työstä pitää ihmisen palkkansa saada jatkossakin. Konservatiivien heitto on perinteisen lepsu, sellainen: ”tyttö, tulehan pois sieltä minkkitarhasta mellastamasta” -tyyppinen. Yleensä lausujalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä byrokratia- ja alemmuusrumbasta, mihin työtön ihminen Suomessa joutuu. Työnteosta ja yrittelijäisyydestä rangaistaan monin eri tavoin.

Perustulo on ainoa riittävän iso muutos Suomen nykytilaan, jos saadaan iso asia muutettua sitä ennen: Säästöjä saadaksemme, pitää yhdistää valtion eri byrokratiainstanssit (Työvoimatoimistot, Elyt, Kelat, jne.) yhdelle luukulle ja samaan tietokantaan. Eli purettua 90% noista rakenteista ja kuluista. Ei moisen urakan luulisi ”Suomen it-taloilta” kestävän kymmentäkään vuotta ja varmasti päästään alle miljardin kustannuksilla?

Ns. lisäturva-asia pitää myös ratkaista, eritoten asumistukien osalta. Pääkaupunkiseudullahan työtön voi saada yli tuhannen euron kuukausittaisen yhteistuen, koska asumisen hinta siellä on niin päätön. Siihen tulevaisuuden Suomella ei ole enää varaa.

Jos nämä ratkaistaan, perutulomallissa ei ole kuin hyvää.

Perustulo kannustaa tekemään työtä, toisin kuin nykymalli, joka kannustaa välttämään työn tekemistä.

Intohimoyrittäminen

Malli mahdollistaisi myös sen, että voisi yrittää perusturvan päälle mitä oikeasti haluaa. Se siis kannustaisi myös intohimoiseen yrittäjyyteen, toisin kuin nykymalli, jossa mitään turvaa ei ole. Hyppy yrittäjäksi rikkoo koko turvaverkon, jopa yrittäjän puolison alta.

Intohimoyrittäminen on sellaista, jota ihminen jaksaa tehdä pitkään. Se antaa virtaa muuhunkin elämään, ja voi työllistää lukuisia muita intohimon imussa. Se on usein sitä, miksi yrittäjä on elämään tuotu.

On muuten uskomatonta, kuinka Suomessa vieläkin rankaistaan työnteosta ja yrittämisestä, vaikka kuuluisi kannustaa ja kannattaa?

Lukekaa vaikka todisteeksi valmistuneen nuoren kolumni TS:sta. Halusin muuttaa täältä taas pois.

Pikku Apuri

Monet ovat hurahtaneet liikuntaan ja pistämään kroppansa kuntoon. Kuntoilin itsekin lujaa vielä muutama vuosi sitten, pääosin juoksua ja kuntosalia.

Noin vuosi sitten päätin keskittyä enemmän päähäni. Itsellä kun lienee tiedonjanosta, uteliaisuudesta sekä liiasta funtsimisesta johtuen lievä taipuvuus masennuskausiin. Päätin aloittaa taistelun ajoissa. Treeniin kuuluu kyllä liikuntakin, muttei enää aikataulutettuna. Tavoite on päätyä mielummin onnelliseksi kuin timmiksi.

Olen oppinut, että itselleni onnen tuovat:

  • hyvä parisuhde,
  • turvattu talous sekä
  • terveys ja
  • vaihteleva elämä.

Tuohon päälle voi sitten rakentaa pienempiä onnen hetkiä, kuten tämänaamuinen kävely oheisessa maisemassa:

Suomi häviää sittenkin?

Nyt tuntuu siltä, että Suomi on häviämässä elinpaikkakisaa. Maassamme tapahtuu nyt paljon vääriä asioita (mm. hysteerinen sääntely, yrittäjyyden lisävaikeuttaminen, yleinen pessimismi). Ehkä siksi olemme onnellisempia aina esim. Kreikassa tai Thaimaassa (Suomen kesä maaseudulla kuitenkin on yliveto).

Siksi ensi kertaa elämässäni en osaa yhtään sanoa missä olemme vuoden päästä ja mitä silloin tapahtuu? Mukana kulkeva työ mahdollistaa mitä vain. Nyt juuri Suomi ei tunnu enää pysyvältä kodilta. Toivottavasti asiat onnistutaan kuitenkin muuttamaan paremmiksi? Itsellä ei siihen enää riitä voimat.

Pikku Apuri

 

Kuva kertoo kaiken.

Kuva kertoo kaiken.

Olen ollut jo vuosia aidosti vapaa työntekijä, kiitos teknologisen kehityksen ja yrittäjän sitkeyden.

Oheinen kuva kertoo, miten teen työni. Nytkin seison Taivassalon tuvassamme ja kirjoitan tätä (koska pidän varsinaisesta työstä kahvipaussin). Monet tietotyöläiset elävät ja tekevät työnsä kuten minä. Silti moni yritys ei salli tekijän tehdä vapaasti työtään, vaan se kahdeksan tunnin työaika on suoritettava. Palkka maksetaan siis työajan suorittamisesta, ei työstä itsestään.

Laki ja työelämän säännöt tipahtivat kyydistä jo vuosituhannen alussa, eikä sääntely ja lisäartiklat tilannetta helpota. Koko paketti pitäisi rakentaa kuvan osoittamin uusin säännöin.

Pahinta tulevaisuusnäkymässä on se, että rampa hallituksemme säätää koko ajan lisää kapuloita ”vapaan työnteon” rattaisiin. Tuntuu siltä, että muut kuin tietotyöläiset jäivät 1900-luvulle? Ja kohta tulevat robottien tekemät työt.

Pikku Apuri

 

 

 

On kuulemma yrittäjien päivä. Hieno homma. En arvosta mitään ammattia niin paljon kuin yrittäjää.

Yrittäminen on ainakin itselle myös ainoa tapa tehdä työtä. Pääni vaatii työvapauden.

En ymmärrä sitä, että palkkaa vastaan suoritetaan työaikaa eikä -suoritusta.

Yrittäjänä kontrolloin itse työ- ja vapaa-ajan. Käytännössä päivistä tulee palkanasaajien päivää pidempiä, mutta välissä on myös muuta kuin ”palkkatyötä”. Eilenkin sisälautojen repimistä, puutöitä ja auton pesua.

Ihmettelen aina välillä, että kuka on niin hullu, että lähtee Suomessa yrittäjäksi? Suomi ei nimittäin yrittäjää arvosta. Tai arvostaa se huimasti kasvavia ja kasvuhaluisia start-up -yrittäjiä ja suuryrityksiä, joiden taskuissa päättäjät mussuttavat.

Jos Suomi olisi opettaja, se siis huomioisi vain pitkät ja kauniit oppilaat.

Valtiovalta on niin tyhmä, ettei se ymmärrä sitä, että jos yrittämisen aloittamista ja sen ensimmäisiä vuosia tuettaisiin vahvasti esim. vero- ja eläke- sekä muin maksualennuksin, pieniä ituja tulisi hurjasti lisää. Ja kun ihmismieli on millainen on, osa iduista haluaisi kuitenkin kasvaa ja työllistää muita ihmisiä.

Työllistäminen on se toinen ongelma. Mekään emme voi palkata lisää väkeä, koska työntekijän hinta on aivan älytön sivukuluineen.

Suurin ongelma kuitenkin on laatikosto. Suomessa työmarkkinat eivät jousta yhtään! Nykymaailma vaatisi lähes 100%:sta joustoa. Voisit siis olla työtön, pätkätyöläinen, opiskelija ja samalla kuitenkin yrittäjä. Vaan ei. Jos olet ollut yrittäjä edes tovin, sinuun lyödään sellainen stigma, ettet kuulu enää muuhun yhteiskuntaan. Olet hylkiö.

Eli kaikille yrittäjille mahtavaa yrittäjän päivää. Valtiolle sanon vain: Hävetkää!

Pikku Apuri

EDIT: Vihreiden Outi Kahiluoto-Alanko on käsittääkseni ainoa päättäjä, kuka ajaa tällä hetkellä pienyrittäjien asiaa. Osallistu siis twitterissä tagilla #‎YRITTÄJÄRAUHA (termistä tosin en ole kovin vaikuttunut).

Hyvää yrittäjän päivää! HAASTAMME kaikki suomalaiset kertomaan, miten yrittämistä Suomessa voisi helpottaa. Kerro meille ajatuksesi käyttämällä tunnistetta‪#‎YRITTÄJÄRAUHA‬. Kansanedustajamme tutustuvat kaikkiin ajatuksiin ja ehdotuksiin eduskuntaryhmän puheenjohtajan Outi Alanko-Kahiluodon johdolla.

Vihreät haluavat taata yrittäjärauhan poistamalla byrokratiaa sekä parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa. Työrauha on saatava myös itsensä työllistäjille. Itsensä työllistäjät ovat nopeimmin kasvava työntekijäjoukko, mutta työmarkkinoilla itsensä työllistäjät ovat heikoimmassa asemassa vailla työttömyys- ja eläketurvaa. Itsensä työllistäjiä löytyy rakennusmiehistä konsultteihin ja toimittajista parturi-kampaajiin.

HAASTA mukaan vielä kolme yrittämisestä kiinnostunutta ystävääsi. Yrittäminen on kovaa työtä, ja haasteista ja mahdollisuuksista pitää keskustella.

Moni kyselee miksi jaksan tai viitsin ”sählätä sen politiikan kanssa”. Vastaus on aika pitkä, mutta lyhyempi kuuluu näin:

En ole enää aikoihin ymmärtänyt, miksi sinkku, pariskunta, perhe, kunta tai valtio ylipäätään juoksee talouskasvun perässä. Se on selvää, että se tie on nähty. Ei vielä kaikkialla, mutta täällä länsimaissa ainakin.

Mielestäni maalina pitäisi olla onnellisempi elämä, yksittäisestä ihmisestä koko maapalloon.

Voin todistaa, että onni tulee ihan muusta kuin talouskasvusta. Olemme eläneet sen polun 18-36-vuotiaina. Sitten muutimme tähtäystä.

Aloitin tämänkin aamun vastailemalla Ville Niinistölle yrittäjien kolmen kohdan parantamisesta (Ville Palmun hieno kiteytys). Tiedän etteivät ne edes ole vaikeita muuttaa. Eivätkä edes maksa juuri mitään. Ville vahvisti asian. Helppo muutos – ja järkevä. Asia viedään eteenpäin.

Testi suomalaiselle politiikalle ja demokratialle

Jos saamme tuon listan läpi, tuhansien pienyrittäjien elämä onnellistuu, koska kriittinen kassatilanne paranee. Idioottimaiset ennakkomaksut ja ”ennakkoveroveikkaukset” jäävät pois. Se tekee omankin tilanteen paremmaksi, ja siten elämämme onnellisemmaksi. Jos moni muukin viitsisi vaan nähdä hieman vaivaa, niin idioottimaisuudet vähentyisivät.

Saa nähdä muuttuuko mikään? Itselle tämä on kynnyskysymys.

Mikäli kolmen kohdan listaa ei saa muutettua, lopetan äänestämisen ja politikoinnin kokonaan.

Uskoni suomalaiseen demokratiaan on häilynyt muutenkin jo vuosia. Nyt politiikkojen on todistettava, että heihin voi uskoa ja että systeemi toimii ainakin osittain.

Sitä en ymmärrä, miksi esim. Suomen Yrittäjät eivät ole saaneet tuota edellä mainittua listaa korjattua kymmenissä vuosissa, jos muutaman sadan aktiivin joukko saa sen tehtyä muutamassa kuukaudessa?

”Ei tää oo niin vaikeeta, hei” (Hannu Jortikka).

Pikku Apuri

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Facebookiin on avattu kaksi ryhmää, Yrittäjä ilman turvaa sekä Yrittäjä = (on yhtä kuin), joissa olemme jakaneet yrittäjien tarinoita, valtion käsittämättömiä, aina vaan kiristyviä lakeja, vero- ja maksu-uutisia. Meitä on jo kohta 500 ”jäsentä” ja lisää tarvitaan, sillä:

Yrittäjien, varsinkin pien-, itsenäisten- ja mikroyrittäjien asema vaan huononee. Jotain pitää oikeasti tehdä heti.

Nyt olemme yhdistämässä joukot ja tekemässä aitoa voimaa. Kiinnostaisiko olla mukana siinä porukassa?

Olemme suunnittelemassa isompaa verkkotukikohtaa ja -foorumia, johon kutsumme kansanedustajia suoraan kontaktiin.

Mukana ovat jo kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto, joka on jo ottanut ryhmän vinkkejä hienosti vastaan ja vie niitä eteenpäin sekä Ville Niinistö.

Sen lisäksi suunnitelmissa on luoda erilainen vaalikone vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, jonka avulla saisimme nostettua täysjärkisiä yrittäjätaustaisia ehdokkaita paremmin esiin. Ja muillekin tiukkaa painetta yrittäjien puolelta.

Myös Mesenaatin rahoitusta hankkeelle harkitaan. Ties vaikka tästä tulisi uudenlainen, toimiva 2010-luvun yrittäjävoima?

Tuetko voimaa ja tärkeämpää: Tuletko mukaan?

Nyt aluksi voit tulla vaan tykkäämään jommasta kummasta FB-ryhmästä. Ja uudelle liikkeelle keksitään parempi nimi, joten sitäkin voit jo ehdottaa kumpaan tahansa ryhmään 🙂

Pikku Apuri