Artikkelit

Melanooman 1. puolivuositarkistus oli juuri. Vaikka mielestäni en ole asiasta huolehtinut, mieli oli toista mieltä. Olen käytännössä valvonut muutamaa yötä lukuunottamatta kaikki lähiyöt. Koko yön. Väsyttää, muttei nukuta. Ja vaimo vieressä tekee samaa.

Tuntuukin absurdilta vastailla sukulaisten ja asiakkaiden pyyntöihin ja käskyihin, kun pelottaa niin perkeleesti. Kai se on tämä minä-minä -maailmanvaihe.

Aika vähän ihmiset enää kysyvät toisiltaan kuinka voit?

Nimittäin vain se merkitsee. Piste (kuten Aurinkokuningas on opettanut). Vakavan sairauden pelko vie pois kaiken muun, halusit tai et. Sitä katselee itseään ja toimintaansa sivusta. Ihailee miten tuo kykenee toimimaan, kun oikea minä vieressä on 30%:a zombi.

IKÄKRIISI SAMAAN AIKAAN

Maija, aivan ihana lääkärimme, on viisas ja kokenut. Kertoi nähneensä satoja tapauksia, hyviä ja huonoja. Jokaisessa potilas joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen. Jokaisessa.

Itsellä on meneillään tuplaurakka, koska lähenen 50 ikävuotta. Se on joskus ollut vanhan ihmisen ikä, nyt se on keski-ikää, mutteivät aivot ja geenini sitä muutosta näin nopeasti ymmärrä. Se on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, kiitos lääketieteen, tiedon ja ruoan.

50-vuotiskorteissa alkavat näkymään pinkit ruusupuskat. Niin se vain on.

Tässä sitä siis ollaan. Rakennan itseäni uudelleen ja koitan ymmärtää, että edessä on paljon vähemmän kuin takana.

Niin, puolivuotistarkastus oli puhdas. Muutama rasvapatti oli, mutta ”niitä kuulemma tulee enemmän vaan”. Louis C.K. iän summasi jo aikoinaan hyvin. Kivaa kevättä!

Loistava kuva kiteyttää paljon elämästä.

Loistava kuva kiteyttää paljon elämästä.

Ko. kuva kertoo paljon. Sitä vastaan voi taistella yrittäjänä. Yrittäjyys on lähes ainoita ammatteja, jossa on mahdollisuus kontrolloida ajankäyttöään. Jos elämäntilanne sallii, voi tehdä vähemmän töitä ja saada niukemmin rahaa, tai voi tehdä työnsä pääosin silloin kun haluaa.

KELLO KAULASSA KURISTAA

Palkkatyöläinen on edelleen sidottu kelloon ja yhteiskunnan oravanpyörään. Kadut ruuhkautuvat joka kaupungissa klo 7.40-9 ja 15.30-17.15 välisiksi ajoiksi. Muurahaiset matkalla pesään tai pesästä.

Ei tarvitsisi viedä unista ja kärttyisää lasta (tai itseään!) hoitoon, kouluun (töihin!) vain siksi, että kolmikantasopimus vuodelta Paehkinaesaaren rauha edellyttää vanhemman läsnäoloa työpaikalla klo 8.30?

Maanantaiaamut on harvalle aikuisellekaan elämän parasta aikaa. Aivoista puolet on vielä viikonlopussa.

Olemme Suomessa päässeet jo sen verran pitkälle, ettei meillä enää Aasian halpatehtaista tutut ”pomot” kävele piiskat kädessään tekijöiden selän takana, vaan ”henkisiä selkäpomoja” löytyy vieläkin. Joillekin meistä se on vieläkin tärkeämpää että tekijä on työpaikalla, kuin se, tekeekö hän työnsä ajallaan ja hyvin?

Pikku Apuri