Syvä luottamus ehkäisee sairauksia ja haavoittuvuuden salliminen työssä tekee parhaat tiimit

Nauliuduin eilen illalla Radio Suomen ohjelmaan, jossa tutkija Miia Paakkasta haastateltiin. Suosittelen kuuntelemaan, kun se kanavalla 30 päivää on.

Mitä jos voisit parantaa terveyttäsi, unesi laatua, oppimista, työelämääsi, ihmissuhteitasi sekä yleistä tyytyväisyyttäsi ja onnellisuuttasi vain yhtä taitoa harjoittamalla? Näiden kaikkien sanotaan kehittyvän paremmiksi, kun parantaa omaa myötätuntokykyään. Miten myötätunto toimii ja miten sitä voi harjoitella?

Maria Jyrkäksen vieraana Miia Paakkanen, myötätunnon ja tunnetaitojen tutkija Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

https://areena.yle.fi/1-4616833

Kaksi tutkimusta

Kaksi asiaa jäi mieleen yli muiden: Harvardin hyvinvointitutkimus, jota on tehty vuodesta 1938 asti sekä Googlen 180 erillisen tiimin kaksi vuotta kestänyt tutkimus siitä, mikä tekee tulokseikkaimmat tiimit. Jos niistä haluat kuulla, kuuntele kohdasta 41 minuuttia 20 minuuttia eteenpäin.

Vastaukset:

Googlen tutkimuksessa tärkein pointti tuloksekkaalle toiminnalle oli psykologinen turva, eli uskallus olla haavoittuvainen ja lupa kysyä tyhmiä. Se mahdollistaa luottamuksen, empatian ja rennon työnteon.

In a team with high psychological safety, teammates feel safe to take risks around their team members. They feel confident that no one on the team will embarrass or punish anyone else for admitting a mistake, asking a question, or offering a new idea. In other words, great teams thrive on trust.

Harvardin jättitutkimuksen onnellisimmat ja terveimmät ihmiset, vielä 80 ikävuoden jälkeenkin, olivat sellaiset, kellä oli hyvä, luottamuksellinen ja hyväntahtoinen sosiaalinen suhde, eli esim. hyvä kumppanuus (aviosuhde tmv.). Se ehkäisi jopa muistisairauksilta ja muilta pahoilta vanhuuden taudeilta. Mammona, raha tai alhainen kolesteroli ei siis ole vastaus.

“The surprising finding is that our relationships and how happy we are in our relationships has a powerful influence on our health,” said Robert Waldinger, director of the study, a psychiatrist at Massachusetts General Hospital and a professor of psychiatry at Harvard Medical School. “Taking care of your body is important, but tending to your relationships is a form of self-care too. That, I think, is the revelation.”

Dr. Robert Waldinger at his West Newton home with wife Jennifer Stone, directs the Harvard Study of Adult Development, the longest study of physical and mental well-being among adults. We interview him for a piece on the longevity of the study, which is part of the four-article Aging Series. Rose Lincoln/Harvard Staff Photographer

”The people who were the most satisfied in their relationships at age 50 were the healthiest at age 80,” said Robert Waldinger with his wife Jennifer Stone.

Close relationships, more than money or fame, are what keep people happy throughout their lives, the study revealed. Those ties protect people from life’s discontents, help to delay mental and physical decline, and are better predictors of long and happy lives than social class, IQ, or even genes. That finding proved true across the board among both the Harvard men and the inner-city participants.

Eli: Jos johonkin tässä elämässä kannattaa sijoittaa, se on hyviin sosiaalisiin suhteisiin.

/0 Kommentit/by

Turun Perhelääkärit on Pikku Apurin kolmas vuosisopimusasiakkuus

,

Yrittäjänä yksi parhaista fiiliksistä on tulla ulos hyvästä palaverista. Tapaat firman, jossa on mukavia ihmisiä ja bonuksena vielä se, että tekevät arvokasta työtä. Meille kävi eilen niin. Illalla lähetin tarjouksen pitkästä vuosiyhteistyöstä ja asiakas halusi yhden muutoksen: Aloitetaan heti eikä silloin kuin ehdotin 🙂

Otin tavoitteeksi vuonna 2017 keväällä, kun Pia tuli mukaan perhemainostoimistoksi muuttuneeseen Pikku Apuriin, että lähtisin hakemaan kolmea vuosisopimusasiakkuutta. Olin kyllästynyt tekemään yksittäisiä projekteja. Halusin oppia paremmin tuntemaan asiakkaan ja liiketoimintansa, koska uskon siten syntyvän parempaa työtä.

Nyt, 2019 alussa Pikku Apurin unelma ja tavoite on täysi: Meillä on Pian kanssa kolme upeaa ja mukavaa asiakasta, joita autamme vaikka ja missä, ympäri vuoden.

Kolme siksi, ettemme ehdi tekemään työtämme kunnolla, jos asiakkuuksia olisi enemmän. Kolme myös siksi, että se tuo meille riittävän kk-summan, jotta voimme elää hyvää elämää. Isoja tuloja emme saa, mutta kapean pitkän leivän.

Emme voisi olla enempää onnellisia juuri nyt. Nyt emme siis ota muita vuosisopimuksia enää, kun ei mahdu. Jos haluat jonoon, laita viestiä jari@pikkuapuri.fi -sähköpostiin. Jos tila vapautuu, saat paikan.

Toivommekin kivaa työtä ja taloudellista turvallisuutta myös muille mikroyrittäjille. Se ei ole helppo tavoite tässä isoja yrityksiä suosivassa, pienyrittäjävihamielisessä maassa. Ja huomasin sellaisenkin hauskan asian, kun katselin asiakkuuksiamme. Pikku Apuri on pienten puolella. Asiakkaamme ovat kaikki perheyrityksiä 🙂

 

/0 Kommentit/by

Wihannon pesupäivät

,

Rykäistiin pika-pikaa Wihannolle pesupäivät pystyyn. Pian suunnittelema Wihannon uudenlainen printtikonsepti sai ensiesiintymisensä päivän lehdessä ja pesupäivät on isosti esillä verkossa, mm. verkkosivuilla, Facebookissa ja Instagramissa.

/0 Kommentit/by

Tupakka lähti, kilot tulivat. Nyt poltetaan kiloja.

Kyllä se paikkansa piti mitä sanottiin. 5-10% tulee useimmalle lisää painoa, kun lopettaa tupakanpolton. Kohta on puoli vuotta lopettamisesta ja on aika polttaa kiloja tupakan sijaan. 

Molemmille tuli muutamia kiloja, vaikka olemme kävelleet hurjia määriä ja kuntoilleet muutenkin paljon.

Aika harva tietää, että tupakan lopettaminen hidastaa aineenvaihduntaa ja kun alat maistaa paremmin, ruoka – ja eritoten makeat herkut – maistuvat enemmän. Nämä yhteensä aiheuttavat 1. lopetusvuoden aikana painonnousua. Duodecimin julkaisussa lisää.

Nyt tiputamme kilot normitasoon lisäämällä kasvisruokia, vähentämällä alkoholijuomia ja herkkujen syömistä sekä liikkumalla enemmän.

Kävely on uusi musta

Kävelimme kuukauden aikana Teneriffalla lähes 400 kilometria. Mutta saimme myös maittavan buffet-aamiaisen joka aamu ja olutta sekä viiniä tuli tiputeltua usein. Paino ei siis tipahtanut, vaikka kunto roimasti parantuikin.

Kun pääsimme takaisin kotiin, odotti jo joulu ja herkuttelu. Joulun jälkeen aloitimme saman kuin Teneriffalla.

Nastat kengät, nastakengät.

Nyt aiomme kävellä vähintään 45 kilometria viikossa, eli 6-7km:a päivä. Nyt olemme pari viikkoa kävelleet n. 10km:a päivässä, oli keli mikä tahansa. Nastakengät tuli hommattua ja ne ovatkin olleet molemmilla jalassa lähes joka päivä. Turun leveysasteella tarvittaisiin vielä kurahousutkin:

Jos katsot nastakenkien designia, nehän ovat kuin 3-vuotiaan Teemun kurasaappaat, mutta skaalattuna parimetriselle jässikälle. Saisiko nastakenkiin optiona siis parimetrisen kurahousut? Kumilenkillä kenkien alta kiinni. Alkaisi olemaan Turun leveysasteille sopiva asuste.

Kävelyn lisäksi aiomme käydä kerran viikossa uimassa ja olemme ottaneet simppelin aamujumpankin rutiiniksi: Lankutus, dead bugseja 30 kertaa ja päälle käsipainoilla muutama sarja. 10-15 minuuttia joka aamu.

Vaikka olen pitkä jässikkä, haluan taas painaa vain kaksinumeroisen lukeman. Olo on parempi niin.

 

/0 Kommentit/by

Suomen Asbestitekniikalle esite

Asiakkaamme Suomen Asbestitekniikka on muuten yksi mukavimmista. Yrityksen omistajat ovat aina huumorilla ja naurulla liikenteessä. Heille on siis toisin sanoen kiva tehdä töitä. 

Nyt heidän vanha esitteensä oli kieltämättä ”homeessa”, joten saimme heiltä kasan raakatekstiä ja pari kuvaa, josta sitten Pian kanssa loihdimme simppelin perusesitteen.

Vastaavan saat meiltä 500€+alv. hintaan, jos tarvitset. Esitteen saa myös ”taiteltavaksi lehdeksi” verkkoon, jos sellaista haluaa. Esimerkki alla.

/0 Kommentit/by

Pienyrittäjän kuolema – miten toimia?

Olemme Pian kanssa Pikku Apuri. Pitkään olimme jo jutelleet, että jos minulle sattuu jotain, Pia on kusessa kaikkien työjuttujen kanssa. Mitä pitää tehdä ja mistä niitä tekee? Oli aika puhua kaameat asiat läpi ja tehdä ohjeistus.

Taisin olla 12-vuotias, kun juoksin kaksikerroksisen pienkerrostalon yläkerroksesta, jossa silloin asuimme, alas ykköskerrokseen, jossa puolestaan asuivat veljekset, jotka olivat ystäviäni. Veljeksistä nuorin oli kuuro. Kun soitin ovikelloa, ovi avautui salamana ja keittiöveitsi välähti. Kuului kimeä klinggggg! -ääni, kun se osui siihen aikaan muodissa olleeseen kangasvyön 2cm*2cm -kokoiseen metallisolkeen. Kuuro ystäväni oli katsellut juuri Errol Flynnin elokuvaa ja eläytyi siihen melko vahvasti. Eipä tullut veitsestä mahaan, mutta lähellä oli.

Meille jokaiselle voi koska tahansa käydä kalpaten, tavalla tai toisella. Siinä pitää sitten hirveän surun keskellä hoitaa kuitenkin arjenkin asiat. Jos olette, tai toinen on, palkkatyössä, se ei ole niin työlästä, mutta jos olet pienyrittäjän puoliso, tai kuten meillä, samaa pienyritystä, kamaluuteen kannattaa varautua ennakolta.

Niinpä otimme nenäliinat esiin ja kävimme muutama päivä sitten Piuskin kanssa asiat läpi, jos minulle sattuisi jotain. Olen hoitanut yrityksieni asioita 13 vuotta ilman tukea. On ollut onni, ettei käynyt mitään, sillä en ollut koskaan käynyt kaikkea läpi yhtiökumppanieni kanssa. Nyt käytiin.

Mitä tehdä?

Tein Pialle listan, jossa käydään kohta kohdalta läpi asiat, jotka hänen kannattaa meidän tapauksessamme tehdä, jos minulle jotain kävisi.

Kävimme läpi mm.:

  • kehen ottaa kirjanpitoa ja muita talousasioita varten yhteyttä?
  • miten hoidetaan laskutus ulos ja sisään, kuka laskuttaa, mistä ja miksi?
  • mistä löytää pitämäni budjettitaulukot ja muut yritysdokumentit?
  • miten pääsee yrityksen pankkitileille?
  • mistä löytää muita tärkeitä tunnuksia ja salasanoja eri palveluihin?
  • keneen kannattaa ottaa yhtyettä, jos haluaa myydä mökkiä, asuntoa jne?
  • mihin ottaa yhteyttä vakuutusjutuissa, mihin pankkiasioissa?

Pia on vasta ollut 1,5 vuotta mukana yrittäjänä, joten hänelle on muutenkin yrittämisessä paljon opittavana. Pikku Apuri on niin minuun liittynyt ja liitetty, ainakin vielä, että asiat piti viimeistään nyt käydä läpi. Pia oppii koko ajan lisää, yrittämisestä ja ammattitaitoa, mutta ainakaan nyt ei tarvitse enää niin paljoa pelätä, jos jotain kamalaa sattuu.

Sama asia pätee muuten omiin vanhempiinkin. Kannattaa tehdä ajoissa edunvalvontaasiat ja muut kuntoon, ettet sitten maksa turhaan veroja tai tappele, kun suru on muutenkin ylivoimainen.

 

 

/1 Comment/by

Upea, terve vuosi 2018 / A healthy year 2018

Olipas upea vuosi!

Terveys säilynyt edelleen ja sen lisäksi heinäkuussa molemmat jättivät tupakanpolton pois. Saimme sen myötä lisää kuntoa, jota sitten tarvittiinkin.

Saatiin ottaa näitä ”omakuvia” tänä vuonna Taivassalon torpan ja Aurajokivarren lisäksi satumaisen upealta Kolilta, Kreetalta rakkaiden ystävien kera, Pearl Jamin keikalta Padovasta – uusien ystävien kera -, Venetsiasta ja tietenkin loppuhuipennuksena kuukauden visiitiltä Teneriffalta.

Viimeisen jouluotoksen piirsi Piuski juuri äsken.

Sen myötä kaikille meidän kamuille ja kivoille Pikku Apurin asiakkaille mukavaa vuotta 2019 – ja tätä joulurauhaa sitä ennen.

———

What an amazing year!

Got to be healthy and both quit smoking on July.

We were lucky enough to take these ”our pics” in various places this year: In a beautiful winter landscape of Koli, Finland, from Crete with dear friends, from Pearl Jam gig in Padova with a bunch of new friends, from Venice and finally, the whole month in Tenerife.

The last pic was drawn by Pia just now.

With that we like to wish an amazing year 2019 to all our friends across this globe and some christmas peace before that.

Kolilla.
Kolilla.
Kolilla.
Kreetalla.
Kreetalla.
Padovassa.
Padovassa Pearl Jamin keikalla.
Venetsiassa.
Teidellä, Teneriffalla.
Teidellä, Teneriffalla.
Puerto de la Cruz, Teneriffa.
/0 Kommentit/by

500 000 askelta ylös ja alas Teneriffaa (Marras-Joulukuussa 2018)

Viimevuotisen Teneriffan vaellusreissun anti jäi kesken. Emme nähneet Anagan metsiä emmekä kunnolla Teiden luonnonpuistoa. Nyt korjasimme ne asiat, ja pari muutakin siinä ohessa. Ohessa nopeat kertomuksen Teneriffan päävaelluksistamme 2018 (kävelimme toki monta pienempää kohdetta, useastikin): Mascan vuoristo, Anagan ikimetsät ja Teiden luonnonpuisto.

Sijoitimme säästöistämme 5000€, jotta saimme skipattua Turun alueen mustimman hetken marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin. Ja hienosti se onnistui. Kun astuimme Turun lentokentälle 18.12. klo 13, maassa oli ohut lumipeite ja lisää satoi.

Kuukauden reissussamme kävelimme tosiaan keskimäärin 17 000 askelta päivässä, joka on n. 12-13km. Ja ne ketkä ovat Teneriffan pohjoisosissa taaplanneet, tietävät sen olevan vailla tasamaata. Liikuttua tuli siis n. 400km/ nenä. Viimevuotisessa blogissa olikin jo käsitelty osa reissuista, joten nyt ne muut.

Miksi Teneriffa?

Tätä opasta olemme seuranneet, mutta jossain kohtaa se, johtuuko käännöstyöstä, ei ole kovinkaan tarkka.

  • Siellä ei ole luonnossa myrkyllisiä tai vaarallisia eläimiä. Sen kun menet mihin lystää!
  • Siellä ei ole liian kuuma ja eritoten tällaiselle melanooman läpi käyneelle, UV meidän talviaikaan maksimissaan 4-5.
  • Reitit ovat hyvin opastettuja, toisin kuin esim. Kreetalla.
  • Ruoka ja juoma ovat halpoja, eli ts. meille jotka emme shoppaile, elämä on todella edullista.
  • Ja kruununa: Keski- ja Pohjoisosat saaresta on täynnä toinen toistaan upeampia vaelluskohteita.

Los Gigantes ei ollut kiva, mutta oli senkin rantabulevardi hieno.

Ensimmäisen viikon vietimme tukikohtanamme Los Gigantes, joka oli kamala. Täynnä brittituristeja ja toinen toistaan huonompia ruokaravintoloita (yhteys?). Mutta Gigantesin vieressä on a) Mascan rotko ja vuoret sekä b) Atlannin meriretket. Siksi menimme sinne.

Isoja fisuja katselemassa.

Nähtiin me merellä siis kaksi vasarahaita, merikilpikonnat ja tunnin verran seurasimme pallopäävalasperhettä. Ikimuistoinen reissu sekin. Mutta nyt oli aika lähteä vaellukselle. Pistä vaikka tämä soimaan ja lähde kuvaretkelle.

 

Mascan vuoret (Santiago del Teide – Masca)

Ensimmäisen vaelluksemme alku oli kamala. Olimme olleet ruokamyrkytyksen (kiitos kaupan aukinaisen Serranokinkkupaketin) kourissa koko yön. Pia oksensi vielä viimeiset aamulla klo 5 ja lähtö oli klo 9. Mietimme mennäänkö, mutta päätimme mennä. Toisin kuin vaellusoppaassamme sanottiin, tämä vaellus ei ole helppo, se on keskiraskas, koska heti alkuun noustaan rajusti ylös.

Mutta oli hieno vaellus tämäkin. Siinä kuljetaan vuorten harjannetta pitkin ja näkymät sekä alas Mascan kylään että toiselle puolelle, Atlannin merelle, ovat huimia. Lopuksi tullaan mutkitellen alas Mascan kylään, josta viimeksi lähdimme Mascan rotkovaellukselle.

Nyt rotkovaellus oli sulki, kun viisi saksalaista olivat menneet sinne omin päin, keli oli muuttunut huonoksi ja heidät jouduttiin pelastamaan rotkosta kalliisti, armeijaoperaatiolla. Pormestarille se riitti ja nyt rotko on kiinni, kunnes miettivät sinne maksujärjestelmää. Ottakoon mallia esim. Samarian rotkosta, Kreetalta. Siellä homma pelaa.

Kuvatarina:

Reissuesite. Hinta oli 42€/ nenä.
Piuski ihan metsässä.
Mascan kylä näkyy pisteenä alhaalla.
Las Palmasiin oli näkymät ylhäältä.
Ja norjalainen oppaamme vuoristometsässä.
Näin kerätään vuoristossa kosteutta, eli vettä.
Viljelypenkereitä.
Väsyneet vaeltajat.

Seuraava reissu oli sitten upein – ehkä ikinä – no, Samarian rotko parhaimmillaan keväällä veti tästäkin yli.

Anagan ikimetsät (Suuri Faro de Anagan kierros)

Anagaankin otimme oppaan (Gregorios Trekking, hieno reissujärjestäjä), koska Anagan alue on iso ja laaja. Sekin 42€/ henkilö, kuljetuksineen kaikkineen.

Ensi kertaa sinne mennessä kannattaa ottaa ohjattu reissu. Ja pojat mikä reissu. Jo pitkä, mutkikas vuoristotie autolla Anagan koillisosan päähän oli elämys. Tiet olivat valojen ja varjojen leikkiä, aivan kuin Sormusten Tarusta. Mutta sitten pääsimme vasta alkuun.

Tämän reissun voi tehdä itsekin. Vuokra-autolla tai bussilla Anagan viimeiseen kylään, Chamorgaan, jossa asuu enää kourallinen ihmisiä. Kohta ei ketään. Sieltä alkaa ja sinne loppuu tämä n. 5-6 tuntinen vaellus.

Kuvatarina:

Opaskirjasta ote.
Anagassa.
Kohta mennään.
Okei, sitten metsään ja ylöspäin.
Okei, sitten metsään ja ylöspäin.
Okei, sitten metsään ja ylöspäin.
Ikimetsässä.
Välillä metsästä näki uloskin.
Ylhäällä.
Ylhäällä.
Ylhäällä.
Ylhäällä.
Ylhäällä.
Tuulista oli!
Ja jes, alhaalla Chamorgassa.
Ohessa reissutietoa vielä.

Anagan yllä tuuli lujaa. Kännykkäni on myös lompakko, ja tätä kuvatessa lensivät niin kansainväliset Kela-kortit kuin satasen setelikin. Onneksi löytyi lähipuskista.

Anagassa 1.

Ja sitten vuokrasimme Fiat 500 avomallin ja ajoimme kuu- ja mars-maisemiin Teiden luonnonpuistoon.

Teiden luonnonpuisto (Rogues de Garcia -reitti ja muuta)

Teidellä kävimme opastetun Humboldtin reissun viime vuonna, ja nyt tiesimme miten sinne ja siellä liikkua. Niinpä Fiiu alle, katto auki ja muutama kilometri ylöspäin, jossa lämpötila laski +4 asteeseen, kunnes luonnonpuiston auringossa se nousi +18 asti.

Samoilimme autolla koko puistoalueella ja kävimme katsomassa huipulle johtavaa köysirataakin, mutta jätimme välistä, sillä meillä ei nyt ollut tarpeeksi lämpimät talvivaatteet mukana. Teiden huipulla, 3718 metrissä on pakkasta ja tuulee. Siellä ON kylmä ohuissa vaelluskamoissa. Köysirata ylös maksaa 27€/ nenä.

Sen sijaan päätimme kulkea kuuluisan Rogues de Garcia -reitin – ja onneksi niin, sillä sekin oli upea reissu. Ohessa videopätkä keskeltä loppunousua.

Rogues de Garcia (el Teide)

Kuvatarina:

Fiiulla ylös luonnonpuistoon.
Fiiulla ylös luonnonpuistoon.
Teiden seudulla tallattavaa riittää.
Koska muodostunut?
Teiden seudulla tallattavaa riittää.
Rogues de Garcia -reitille.
Onnelliset.
Teide kurkki reitillä kuin Sauron.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Vaellukselta.
Loppuosalta, katedraalikallion edessä.

Emme voi muuta kuin suositella samaa, jos tykkäät liikkua luonnossa. Teneriffa on siihen mahtava kohde juuri Suomen pimeimpään aikaan, marras-joulukuussa.

/0 Kommentit/by

Heippa, ”Facebook-kaverit”

n. 700 ”kaveria”. Joskus on aika ajaa ”parta”. Se sopii sulle, joo, mutta silti. Teki mieli ajaa turhat pois. Ammatin takia ei voi itse lähteä Facebookista, mutta ”kavereita” voi ja pitää karsia. Nyt on mahis pysyä mukana. Tykkää/ jaa, muuten putoa.

Elämme Piuskin kanssa unelmaelämää, mutta joillekin se on liikaa. Siis, off with the faults, on with the show”.

Siivousvuoro

Kiva ja mahtavaa te, jotka jäitte kanssamme. Odottakaa, saatte meiltä kohta live-kutsun: Jutellaan, vietetään aikaa – olette aidosti kamuja.

Kaikki te, jotka ette ole osallistuneet elämäämme enää vähään aikaan, saatte potkut.

Melanoomahälytys sai aikaan siivouksen. Ketä ei kiinnosta, ei kiinnosta minuakaan. Hyvää elämää, silti.

Juu, Apurin blogi on auki ja vapaa, joten näette silti elämää korporaatioiden takaa ja alle 1500€/kk -rajalta. Moi.

Elämä on melkoista. Se on äkkiä ohi ja kannattaa viettää niiden kanssa, jotka sinua rakastavat.

EDIT 22.12. No niin, onhan siitä vähän vaivaa, kun yksi kerrallaan pitää siivota, mutta ensimmäiset 200 poistettu ja 120 siirretty ”tuttaviksi”.

/0 Kommentit/by

Mikä on tärkeintä? Miksi elät? Mukana mm. makkaraperunasyndrooma.

Aika ajoin pysähdyn miettimään isoja. Ehkä siksi, että minut on pysäytetty miettimään niitä. Taas pohdin.

Otsikon kysymykset ovat isoja. Jos olet saanut lapsia, se lienee monen pääsyy. Pitää pitää huolta, että heistä tulee kohtuullisen täyspäisiä ja omavaraisia. Voi päästää menemään hyvällä omallatunnolla.

Jos ei ole, kuten meillä, asia tuntuu monimutkaisemmalta. Kun lakkaat, toinen jää. Kun eletään, molempien pitäisi tuntea elävänsä. ”Pitää mennä ja kokea kun vielä pystyy”.

Vaan kaikki ei ole yhtä tärkeää kaikille. Ei itsellekään enää ole tärkeää nähdä Uusi-Seelanti, ennen oli. Nyt se on jo liian kaukana – syy-seuraus -akselilla.

Toinen nimitys ko. taulukolle on makkaraperunasyndrooma. Jos joku on erikoishalpa suhteessa muuhun, sitä ostetaan, vaikka se olisi vähän huonompaakin.

Ko. logiikan seuraaminen on outoa, JOS tarkoitus on carpediemmäisesti ELÄÄ. Silloinhan pitäisi nauttia, ostaa kallista ja hyvää? Vaan ei. Jos halpaa löytyy, sitä ostetaan, koska silloin potentiaalista ostamista on enemmän jäljellä. Oletko vielä mukana?

Meillä piheys johtaa valotiheyteen

Sama pätee elämisen kulukuuriin, jota Pian kanssa olemme harrastaneet kohta 20 vuotta. Sniiduillaan pienellä, jotta pääsee esim. kuukaudeksi Teneriffalle, kun Suomessa on kamalan märkäpimeää. Elämme n. 1000-1500 eurolla kuukaudessa – joka kuukausi. Tiedän perheitä, jotka elävät samalla summalla – perheitä. Meitä on vain kaksi. Emme me koe tuolla summalla mitään menettävämme. Elämme hyvin, koska olemme tottuneet elämään pienellä. Koulusta tulimme suoraan lama-Suomeen.

Katkeruus tai tyytyväisyys?

Mutta eivät kaikki elä tai halua elää näin. Osa ostaa veneitä, autoja, isomman ruohonleikkurin, tahmeamman permanentin tai korskeamman talon. Ihan ok, jos se on se juttu.

Elämäntapahallinta on taidoista tärkein. Miksei sitä opeteta jo yläasteelta? Kuinka pärjätä elämässä.

Mutta siis takaisin otsikkoon. Itselle tärkein on kysymys: Elitkö kuten halusit? Jäikö jotain hampaankoloon?

On surullista seurata ihmistä, joka on katkera. Jolta jäi ”hänelle tarkoitettu elämä” elämättä. Toisaalta on mahtavaa nähdä ihmisiä, jotka elävät huumorilla ja hyvällä asenteella vielä vanhempanakin. He loistavat muiden keskeltä. Mutta heitä ei ole montaa. Niitä toisia on ”monempi määrä” 😉

Ole se toinen – huumorimpi.

/0 Kommentit/by

Pikku Apuri digiloikkauttaa Wihantoa

,

Kun 2017 loppuvuodesta sain vinkin lähteä legendaarisen Wihannon kodinkoneliikkeen kyytiin, en tiennyt kuinka kiva ja työntäyteinen asiakassuhde siitä lopulta tulisi. Hommia on paiskittu.

Verkkosivuista aloitettiin

Ihan ensimmäiseksi piti uudistaa verkkosivut WordPress-pohjaisiksi ja mobiilitoimiviksi. Urakka on vielä kesken, mutta nyt juuri saimme heidän kanssaan tuotteistettua Wihannon palvelut ja arvot.

Tuotepuolta vielä pohdimme: lähdetäänkö verkkokauppaan – ja jos – niin millä laajuudella ja kulmalla, vai pysytäänkö vinkkipohjaisessa tuoteuutisoinnissa, kuten nyt teemme?

 

Tehtiin myös Black Fridaynä testi. Tein erillisen Black Friday -kampanjasivuston (previkkakuva yllä), johon ohjasimme SoMen kautta kävijöitä. Lopputulos: Toimitusjohtajan kiitos-soitto jälkeenpäin ja Wihannon myyntiennätys.

SoMe ja Google auki

Sivujen lisäksi avasimme Wihannon Facebookin, Instagramin sekä nyt viimeisimpänä LinkedInin. Se ei olisi ollut kannattava veto ilman Janin (Jan Wihanto) mukaan tuloa remmiin. Natiivi instamies ottikin heti arkijulkaisuista kopin.

Googlessa meillä on lisäksi koko ajan perusmainontaa ohjaamassa sivuille.

Suurin työ – Mainonnan ja viestinnän konsepti uusiksi

Pian ja minun suuri ponnistus oli uudistaa Wihannon mainonta sekä viestintä.

Piti kehittää konsepti, joka taipuu loistavasti sekä printti- että SoMepuolen tarpeisiin. Tehtiin modulaarinen kokonaisuus, jossa ”neliöitä” voi yhdistää mihin kokoon tahansa.

Nyt kun palvelutkin on konseptoitu samaan, voi Wihanto mainostaa esim. kahta päätuotetta ja välissä niille kuljetusta sekä asennusta pienemmin neliöin. Tai sitten kaikkia vain eriksen, tarpeen mukaan.

Myymäläuudistus kulman takana

Alkuvuonna 2019 olisi tarkoitus katsoa, onko mitä tehtävissä itse myymälätilalle? Pian ammattitaitoa tarvitaan taas, kun Janin kanssa lähdemme sitä kokonaisuutta pyörittämään.

Täytyy myös kehua kun on paikka: Sakarin, Janin ja Juhanin kanssa homma sujuu. Olemme sopineet hyvin yhteen ja vuosisopimus Wihannon kanssa antaa meille myös muutakin kuin laskutusta. Tätä työtä on palkitsevaa tehdä!

 

 

/0 Kommentit/by

Aamulenkki La Orotavaan

Päivien rutiiniksi täällä muotoutuu seuraavanlainen:

  • Aamuherätys klo 6 aikoihin ja nopeat työjutut hoidetaan heti silloin.
  • Aamiainen klo 8 maissa ja
  • aamukävelylle klo 9 aikaan.
  • Kävelyltä uimaan klo 12,
  • ja sitten UV-arvojen huidellessa 4-6 välillä työtauko klo 12-16 välissä.
  • Iltalenkki klo 16-19 ja joku kiva ruokailu.
  • Klo 20 drinksut parvekkeella ja kirjan pariin sänkyyn (tai kiiretyöjuttuja).
  • Lights out klo 22-00.

La Orotava – eräs kauneimmista kaupungeista

Eilisen aamulenkki kulki banaaniviljelmien läpi Atlannin rantaa Bollullon biitsille. Siitä tulee n. 10 000 askeleen reissu.

Tänään lähdettiin kiipeämään La Orotavan vanhaan kaupunkiin, jonne hotelliltamme on n. 4km suoraa nousua. Tämä siis EI ole mikään huonojalkaisen tai -kuntoisen paikka.

Kun tuntia myöhemmin saavuimme Orotavaan, jouduin t-paitaostoksille. Päällä ollut oli litimärkä, kun aurinko porotti vielä nousun seuraksi koko matkan.

Kiertelimme upeaa vanhaa kaupunkia runsaan tunnin ja sitten laskeuduimme takaisin hotellille ja työn pariin. Askeleita tälle reissulle tuli n. 15 000, joista ei yhtään tasaisella maalla 🙂

Mutta hei, katsokaa mikä paikka:

 

/0 Kommentit/by

Sijoitimme säästöistämme 5000€ työpisteen valaistukseen

Muutama edelleen kyselee, miksi ja miten voimme lomailla ulkomailla pitkiäkin aikoja. Lyhyt vastaus on: ei mitenkään. Pidempi alla.

Olemme Pian kanssa aina sietäneet huonosti Etelä-Suomen marras- ja joulukuita. Pimeää, märkää, väritöntä, ihmiset mörököllittävät jne. Turun tasalla ainakin se joulukaupunkius on kaukana.

Pyrimme työuran aikana saamaan asiat siihen pisteeseen, että jonakin päivänä meille ei fyysisellä työpaikalla olisi enää väliä. 1,5 vuotta sitten saimme Piankin taidoiltaan mukaan ja nyt pieni perhemainostoimistomme voi tehdä työnsä missä vain.

Toisilla unelma on kasvattaa yrityksensä isoksi ja kuitata rikkauksia ulos. Meillä oli muita unelmia.

Kesäkauden teemme työmme Taivassalon torpalta, talvet Turusta ja jos oikein hyvin käy, kuukauden marras-joulukuun aikoihin esim. täältä Teneriffalta.

Sijoitimme nytkin säästöistämme 5000€ siihen, että voimme tehdä työmme täältä Teiden juurelta.

Sen sijaan, että kävelisimme Aurajoen rantamia tai Meri-Teijon maisemia, kävelemme täällä vuorilla ja Atlannin rannalla. Mutta se maksaa meiltä 5000€.

Moni sijoittaa moisen summan parempaan autoon tai huonekaluihin. Me sijoitamme sen henkiseen hyvinvointiimme.

Missä ja mitä?

Olimme viikon Los Gigantesissa, jossa oli 2 vapaata päivää (pe ja la). Muut olivat työpäiviä.

Kun on mikrokoon yritys, työtä tehdään aina kun sitä on. Kun ei ole, vaelletaan ja harrastetaan ulkoilua.

Meille on ihan turha tulla höpisemään joistain työajoista, saatika 1900-luvun alun KiKy-sopimuksista.

Toimistonäkymää huoneesta. Teide häämöttää parvekkeen taustalta.

Nyt toista päivää yhdessä lempipaikoistamme, Puerto Cruzin yläkaupungissa (kuva toimistostamme). Ja nytkin näyttää taas pahalta vaeltamisten suhteen. Työtä on – onneksi. Siitä olemme ikikiitollisia, sillä se mahdollistaa 5000€:n investoinnin henkiseen hyvään.

 

 

/0 Kommentit/by

Ei vain lomaa vaan paikanvaihdos hetkeksi

Olimme viime Joulunaikaan Teneriffalla 1. kertaa ja tykästyimme kovasti. Paikka on kaunis ja täynnä hienoja vaellusreittejä. Tarinaa siitä tässä. Tiistaina lennämme jatkamaan siitä mihin viime Jouluna jäimme.

Koska olemme tehneet lujaa ja paljon töitä, pitää pitää digiloma. Ei tv:ta ja rajoitetusti kaikkea sähköistä. Aiomme pitää työlomaa 20.11.-1.12. – paitsi joudun hoitamaan parin vuosisopimusasiakkaan työt silloinkin.

Joulukuussa teemme Teneriffalla normisti töitä, kun nyt EU-sääntöjen mukaan data- ja puhelinkulutkin ovat kotimaan luokassa. Työnteon lisäksi aiomme vaeltaa n. 2-3 reissua joka viikko. Ensimmäinen viikko ollaan merellä, Los Gigantesissa, mutta sitten kohti Teiden vaellusmatkoja.

Takaisin tulemme Jouluksi, ettei äiti joudu olemaan yksin.

Suurempi tarkoitus on tulla takaisin terveempänä ja 4-5 kg:aa kevyempänä, koska molemmille on tullut hieman lisää 4kk sitten lopetetusta tupakoinnista. Kunto- ja työreissu siis. Hyvää Joulunajan säätöä tänne kaikille. Koittakaa jaksaa.

 

/0 Kommentit/by

Miksi kuljen Patagonian takeissa?

Olen aiemminkin kertonut tykkääväni Patagonia -merkistä. Maksavat kunnon palkkaa tekijöilleen, korjaavat vanhoja vaatteita, kierrättävät materiaaleja jne. jne. Nyt vanhan takkini sisävuori värjäsi ulkovuoren ja otin heihin yhteyttä.

 

Kaatosade kasteli pitkällä kävelyllä takkini, mutta ei päästänyt vettä läpi. Lähetin Euroopan Patagonialle pari kuvaa (yllä) ja kerroin oranssin sisävuoren värjänneen pienen osan ulkovuorta. Kerroin myös, etten odottanut sitä heidän tuotelaadullaan. Sain vastauksen tunnin päästä. Tarjosivat neljä vuotta vanhan takin palautusta kierrätykseen ja uuden n. 300€ arvoisen takin tilalle!

Hi Jari,

Thanks for your email and sorry to see that it is leaking colour from the inside layer. We are happy to exchange it for you, however we no longer carry this Fogoule jacket that is from our 2015 season. We can offer you an exchange for a Rain shell from our current product line which is the Cloudridge Jacket. If this exchange works for you please just let me know what colour you would like?

Kerroin kuitenkin pitäväni vanhasta takistani ja koitan saada punaväriä siitä pois ”marttakonstein”. Erin Patagoniasta ymmärsi asian. Tarjosi kuitenkin vapaavalintaisen tuotteen verkkokaupastaan puoleen hintaan.

Näin hoidetaan laatua, brändiä ja asiakaspalvelua. Tulen jatkossa kulkemaan ko. merkin vaatteissa entistä tiuhempaan.

/0 Kommentit/by