Artikkelit

Olen ahminut taas liikaa ilmastonmuutosta, robotisaatiota, digitalisaatiota, väestöräjähdystä, eläinhävitystä sekä pakolaisongelmia. Jaoin vielä lukemani, aivan kuin se helpottaisi että muillekin tulee paha olo? Jaettu tieto ei helpota tuskaa. Se lisää sitä.

Olen tehnyt tuota kauan. Pelolla ja valheilla maailmaa pyöritetään, mutta pääseekö niiden alta pois?

Päässäni on nytkin aivan liikaa knoppitietoa kaikesta pahasta. Siksi tekeekin hyvää lukea mm. Hans Roslingin Faktojen maailma -tyyppistä kirjaa, jossa palautetaan meille lukijoille usko maailmaan, ihmiseen. Helpottavaa meille on myös oleilu ulkona, luonnossa. Olo maaseudulla kesäisin on kevyempää henkisesti, koska se on palkitsevampaa fyysisesti. Ahdistukseen helpotusta tuovat myös kävelyt sekä pidempi vaeltaminen luonnossa.

Luonto parantaa sen minkä nykyahdistus sairastuttaa.

Koneet inhimillistyvät ja ihmiset koneellistuvat. Pitää aidosti taistella tuota välttääkseen. Pekka Vahvasen loistavassa artikkelissa Mielekkyyden kuolema (alla ote, Image 10/2018) kerrotaan lisää aiheesta. Tilasin Pekan kirjan aiheesta. Siinä oli osuvasti kerrottu, että:

Kaikissa asioissa pitää olla haaastetta jotta niistä nauttii. Liian helpolla saatu ei toimi. Pitää paikkansa. Kirjanlukuhetki, kaksi osaa hyvää sarjaa Prime Videosta tai hyvä ruoka maistuvat paremmalta, kun on niitä ennen tehnyt jotakin fyysisesti palkitsevaa.

Professori Minna Halme kertoo olennaisen

Yksilötasolla ei ole paljoa mitä voimme tehdä. Jos tiputtaa Suomessa hiilijalanjälkensä kohtuutasolle, siinäpä se sitten onkin.

Nyt kaikki teot odottavat poliitikkoja ympäri maailman: Esimerkiksi hiilidioksidivero pitäisi saada heti käyttöön kaikkialla. Aalto-yliopsiton vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme puhui artikkelissaan muutakin erittäin viisasta.

Tutkimusten mukaan yritykset, jotka toimivat kestävästi niin sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta, menestyvät keskimäärin paremmin. Miksi suuri osa yrityksistä ei silti edelleenkään panosta kestäviin ratkaisuihin?

Yrityksiä johdetaan nykyisin hyvin lyhyen aikavälin mittareilla. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut – ekologisesti järkevät ja yleensä myös yhteiskunnallisesti järkevät – ovat taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Mutta jos halutaan rahastaa maksimaalisesti, syntyy ongelmia, joissa sosiaaliset ja ekologiset kestävyyden tavoitteet törmäävät lyhytaikaiseen taloudelliseen intressiin. Tuotteista tehdään helposti hajoavia ja ne valmistetaan maissa, joissa työolosuhteet ja lainsäädäntö mahdollistavat halvan työvoiman. Suomen ja monien muiden maiden osakeyhtiölaki mahdollistaa hyvin lyhytjänteisen voitontavoittelun, jota nykyinen sijoittamisajattelu suosii.

Mistä kehitys johtuu?

Se on 1930-luvun alun suuren Yhdysvaltain laman seurausta. Hehkulamppu oli ensimmäinen tuote, jonka kohdalla alettiin tehdä niin sanottua suunniteltua vanhenemista. Tuottajat alkoivat keskenään sopia kartelleista, joiden mukaan yksi hehkulamppu ei saa kestää kuin tietyn ajan, vaikka teknisesti olisi ollut mahdollista tehdä kaksi kertaa kauemmin kestäviä lamppuja. Samanaikaisesti mietittiin, miten Yhdysvalloissa tulevaisuudessa estetään suuri lama. Silloin syntyi ajatus, että ihmiset pitäisi saada kuluttamaan enemmän. Me olemme edelleen samalla tiellä. Silloin ympäristövaikutuksia ei vain vielä tiedostettu.

Viime vuosina vähäpäästöisiin tuotteisiin on kuitenkin panostettu paljonkin?

Suhteellisesti onnistutaan tekemään vähemmän bensaa käyttäviä autoja ja vähemmän vettä ja sähköä käyttäviä pesukoneita, mutta luonto ei kysy, onko tämä suhteellisesti tehokkaammin tehty, vaan absoluutit ratkaisevat. Kun katsotaan maapallon resursseja ekologisen jalanjälkimittarin mukaan, ne on Suomen osalta käytetty huhtikuussa, koko maailman osalta elokuussa.

Miksi emme reagoi, vaikka tieto maapallon kantokyvyn ehtymisestä on ollut olemassa vuosikymmeniä?

Kun systeemistä on rakennettu tietynlainen tai kun se on rakentunut tietynlaiseksi, sen muuttaminen tarkoittaa, että jouduttaisiin toimimaan hyvin eri tavalla. Tämä ei palvele kaikkien tahojen lyhyen aikavälin intressejä.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Koko viime talvi Suomessa yritettiin yritystukipurkua. Etujärjestöt puolustivat status quota, saavutettuja etuja. Vuodesta 2013 saakka tässä maassa on ollut käytettävissä ympäristöministeriön selvitys siitä, että ympäristölle haitallisia yritystukia maksetaan noin kolme miljardia euroa. Se on suunnilleen sama summa kuin yritykset maksavat yhteisöverona. Esimerkiksi teollisuus maksaa käyttämästään energiasta veroja ja niitä palautetaan takaisin.

Onko jotain tehtävissä?

Esimerkiksi aurinkoenergiatoimijoiden asemaa auttoi paljon, kun perustettiin Lähienergialiitto, joka ajaa kestävän, hajautetun energian asemaa. Uusien, vielä pienien yritysten pitäisi järjestäytyä paremmin, vaikka Lähienergialiiton esimerkin mukaisesti, niin ne saavat äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Lisäksi isojen jo toimialalla olevien yrityksien pitäisi olla niin fiksuja, että ne alkaisivat vanhan rinnalla tehdä uutta. Wärtsilä on hyvä esimerkki: siellä tulevaisuus nähdään niin, että se on menossa aurinko- ja tuulienergiaan ja muuhun vastaavaan, ja panostetaan siihen. He ovat tänä kesänä ottaneet sellaisen kannan, että tuulivoima on taloudellisesti järkevämpi ratkaisu kuin ydinvoima.

Mitä poliitikkojen pitäisi tehdä yritystukien uudistamisen lisäksi?

Pitäisi säätää hiilidioksidipohjainen arvonlisävero. Liha voisi olla ensimmäinen kokeilukategoria. Ylipäätään pitäisi pohtia, millä tavalla työn verotuksesta saataisiin painopistettä ekologisen haitan verottamiseen. On myös haitallista sääntelyä: esimerkiksi puolet taloyhtiöiden asukkaista olisi valmiita harkitsemaan taloyhtiön tuottamaa aurinkosähköä, mutta tämä ei lainsäädännöllisesti ole mahdollista.

Onko nykyistä markkinatalousjärjestelmää mahdollista yhdistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävään toimintaan?

Yksi ideaali olisi, että ympäristövaikutukset voitaisiin kytkeä irti talouskasvusta, mutta sellaista ei ole saatu aikaiseksi. Monet vannovat tämän ideaalin nimeen, mutta ei sellaisesta ole näyttöä eikä todisteita siitä, että niin tulisi tapahtumaan. Älyllisesti rehellinen näkemykseni on, että on siirryttävä kohti kohtuullisuutta siinä, kuinka paljon kulutetaan, mutta sen ei tarvitse tulla elämän laadun kustannuksella. Meillä on vielä köyhyydenpelkolähtöinen tapa suhtautua materiaan. Ajatellaan, että materia tuo onnea, mikä ei tutkimusten mukaan ole totta sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty.

Mistä uusi malli löytyy?

Sosiaalisten liikkeiden kyky tuottaa ideologista murrosta on asia, johon meidän pitäisi panostaa enemmän. Itse kunkin yksilönä. Pidän demokratiaa, puoluejärjestelmää ja vahvaa valtiota hirveän hyvinä asioina, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa valtiot ja poliitikot näyttävät halvaantuneilta. On tärkeää, että et myös ne, jotka uskovat tasa-arvoon, hyvinvoinnin tärkeyteen ja luonnon säilyttämiseen, puhuvat vahvasti omansa puolesta. Usein se voidaan mieltää naiiviksi; on helppo olla kyyninen ja kriittinen. Kriittisyys voi olla alkuenergia, mutta kriittisen ihmisen pitäisi myös ehdottaa uutta. Kyynisyys ei ole ratkaisu. Se on moraalitonta.

Aloitin asiakkaidemme kanssa palaverisarjan, jossa jokaisen kanssa pohdimme päällä olevaa ilmastonmuutoksen vaikutusta heidän liiketoimintaansa.

Oxymoronhan se on, markkinointi ja ilmastonmuutos. Markkinointialalla taivutetaan ihmistä perinteisesti ostamaan enemmän. Vaan jatkossa tarvitaan vähemmän, vain tarpeeseen, mutta laatua. Tai sitten voidaan uusiokäyttää materiaaleja ja rakentaa niistä uutta, kuten tekee mm. lempibrändini Patagonia (alla yhden heidän Worn wear -korjaajan videomaistiainen).

Patagonia

Patagonia tosiaan ostaa, myy ja korjaa vanhoja Patagonia -vaatteita ja tarvikkeita Worn Wear -merkin alla. Tässä verkkokauppa. Worn Wear -sivuilta löytää mm. kaikki vinkit miten korjata erilaisia heidän vaatteitaan.

Omat asiakkaat, Midas ja Wihanto

Olemme vasta kahden kanssa istuneet alas ja miettineet strategiaa jatkoon, mutta olen jo niistäkin erityisen ylpeä 🙂

Midas Kultaseppien kanssa olemme olleet täysin samalla aaltopituudella alusta asti. Aloitimme vuosi sitten ja olemme tähän asti tehneet meidän Piuskin luomaa brändimainontaa, tekemiäni Facebook- ja Instagram-kampanjoita, verkkosivustokehitystä ja Googlemarkkinointia. Nyt aiomme nostaa uusiokäytön roolia, eli Midashan tekee vanhoista koruista uusia, muuttaa tai korjaa niitä. Kierrätys is the name of the Midas game.

Wihannon kanssa teemme parhaillaan heille kokonaan uutta graafista ilmettä sekä palvelutuotteistusta. Tulokset nähtävissä vasta lokakuun loppupuolella. Nostamme esiin korjaamisen, auttamisen, asentamisen ja kuljettamisen. Kun muut pistävät kasaamaan itse ja heittämään kökköä kaatopaikoille, Wihanto korjaa, fiksaa ja huolehtii.

Näissä asioissa Pikku Apuri voi auttaa. Kannattaa tarkastella omaa liiketoimintaansa ilmastonmuutoksen kautta: Miten voit muuttaa sitä niin, että saat elantosi, mutta teet myös hyvää?

Siinähän se alla tönöttää. Jokaisen meidän suomalaisen seuraavan 10 vuoden päästötavoitelukema. Jokainen voi mitata lähtötasonsa Sitran sivuilla olevan testin avulla, vaikkei se nyt niin tarkkaan olekaan rakennettu. Saisiko Sitra siitä ns. advanced -version?

Tein testin ja se näyttää nyt paljon, koska kolme ulkomaan matkaa tänä vuonna.

 

Kaksi asiaa muuttuu: Lennot ulkomaille ja ruokavalio

Ulkomaan reissut on kohta tehtävän Teneriffan vaellus- ja työmatkan jälkeen vähäksi aikaa tehty. Sillä saamme 2-3000 hiilikiloa pois – molemmat. Olemme 15 viime vuoden aikana lentäneet ja matkustaneet paljon, ja siten paitsi sivistäneet itseämme hurjasti, myös kuormittaneet maapalloa liikaa.

Matkustaminen painottuu kotimaahan ja lähikohteisiin, jonne pääsee autolla tai junalla, vaikkakin kotimaan matkailu onkin todella kallista. (Katselin mm. viime viikolla Espoosta hotelliyötä. Halvin oli 179€. Järkyttävää).

Ruokavalio 80-90%:sti kasvispainotteiseksi

Minua on aina kasvisruokaohjeissa häirinnyt se, että ne on tehty pienille tai reseptiruoat ovat jotenkin ”höttöisiä”. Olen 193cm/ 100kg, joten kaipaan järeämpiä kasvisruokareseptejä. Nappailin nyt muutamia sellaisia kuvina Kasvisruokamaanantai -kirjastamme. Niitä otamme nyt arkisin käyttöön. Kana-/ kebab-/jauheliha jota syömme, syömme vain juhlaruokana viikonloppuisin, kunnes nekin voi jättää vähemmälle.

Maitotuotteet ovat se toinen paha (kannattaa lukea muuten tämä Guardianin juttu ruokavaliosta).

The new research shows that without meat and dairy consumption, global farmland use could be reduced by more than 75% – an area equivalent to the US, China, European Union and Australia combined – and still feed the world. Loss of wild areas to agriculture is the leading cause of the current mass extinction of wildlife.

 

 

Kasvisruokareseptejä kuvina:

 

 

 

Ilmastonmuutos on totta. Meitä on liikaa. Hukumme muoviin. Tarvitsemme nopeasti laboratorioissa tuotettua ruokaa, jotta edes joku puu jäisi pystyyn. Jotain pitäisi kaikkien tehdä. Keräsin muutaman ratkaisevan kysymyksen.

Jokaisen pitäisi siirtyä lihattomaan ja maitotuotteettomaan ruokavalioon. Se on suurin keino ehkäistä ilmastonmuutosta.

Olemme muutaman vuoden siirtyneet kohti lihattomaa ruokavaliota, esim. punaista lihaa emme enää syö, mutta kokonaan ilman lihaa emme ole osanneet olla vieläkään. Possua, kanaa, leikkeleitä ja makkaraa menee vähän edelleen, vaikka tiedämme tämän olevan se tärkein kysymys.

Olisiko esim. hintojen rankka nosto ilmastolle kriittisissä tuotteissa keino hillitä niiden kulutusta? Maitolitra maksaisi 5€ ja kilo lihaa 50€? Meiltä loppuisi. Emme niin paljoa maitotuotteita tai lihaa rakasta.

Liikennepäästöjä pitää vähentää heti, erityisesti lentoliikenteestä. Lomat pois?

Jos lentoliikenteen kasvu jatkuu nykyistä tahtia eikä lentämisen hiilidioksidipäästöjä onnistuta rajoittamaan, vuonna 2050 jo neljännes koko Euroopan päästöistä tulee lentämisestä.

Niin. Olemmeko valmiita lopettamaan lentolomat? Ei enää talvireissua Teneriffalle tai kesämatkaa Kreikkaan? Lähellä ollaan, sillä olemme jo matkustaneet paljon (eli saastuttaneet ilmaa jo rajusti!). Tässä hedonismi silti voittaa, koska lennot ovat halpoja ja päänuppi voi niiiiiiin paljon paremmin muualla. Sama lääke tepsisi: Lentohinnat moninkertaisiksi?

Pitää tosin mainita, että matkailussa mielellään puhutaan vain haitoista. Hyödyt ovat myös kiistattomat. En ole missään oppinut niin paljon kuin puhumalla muunmaalaisille ja muunlaisille ihmisille ympäri maailman.

“Travel is fatal to prejudice, bigotry, and narrow-mindedness, and many of our people need it sorely on these accounts. Broad, wholesome, charitable views of people and things cannot be acquired by vegetating in one little corner of the earth all one’s lifetime.”—Mr. Mark Twain

Kulutusyhteiskunta alas ja kierrätys- & jakamisyhteiskunta tilalle tai joku muu?

Thomas Piketty argumentoi kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, että ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääoman tuottavuus on ylittänyt reaalisen talouskasvun, mikä johtaa tulevaisuudessa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkaa koko länsimaisen demokratian olemassaoloa.

Ongelmien torjumiseksi Piketty ehdottaa globaalia progressiivista varallisuusveroa. Oxfamin mukaan yksi prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia yhteensä. 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhimmät 50 prosenttia.

Hukumme länsimaissa turhaan tavaraan samalla kuin tuloerot räjähtävät maailmanlaajuisesti. Mutta missä välissä ja kuka muuttaisi kuluttamiseen perustuvat yhteiskuntajärjestelmät?

?

Niin kauan kuin pidämme kiinni saavutetuista eduistamme ja annamme hedonismin voittaa, maapallo ja me kaikki kärsimme. Voit toki olla teknologiauskovainen, jolloin odotat vaan kaiken pahan ratkeavan uusien keinojen tullessa käyttöön. Juuri nyt tilastot osoittavat meidän menevän kohti pahaa tuhoa.

Ilmastonmuutos jarruttaa jokaisen matkailusta pitävän aivoissa, mutta pysäyttäjäksi ei sekään liene riittävä syy.

Kun 90-luvulla saimme töistämme sen verran ylimääräistä, että saimme asuntolainaerät ja muut velat kuitattua, ja jotain jäi säästöön, ampaisimme heti matkalle. Siitä lähtien reissasimme loma-ajat. Vuosien 2005 ja 2016 välillä mm. Thaimaa tuli tutuksi, koska ostimme sieltä velaksi pienen condonkin seitsemäksi vuodeksi. Nyttemmin matkojamme määrittävät pääosin UV-arvot.

Globaaliloton voittajat opiskelemassa muita kulttuureita

Suomalaiset kuuluvat maailmaloton top5:een. Sattuma synnytti meidät juuri tänne, eikä esim. junaradan varteen Mumbaissa tai länsimaisen elektroniikan polttajiksi Ghanaan. Useimmilla meistä on aikaa ja varaa matkustella, tutkia maailmaa. Sekin on hyvä pitää mielessä, kun valittaa Airbus 320:n ahtaista penkeistä.

Uusien paikkojen, ihmisten ja kulttuurien näkeminen sekä niihin sisälle kurkkaaminen on kasvattanut enemmän kuin kaikki käymäni koulut yhteensä.

Tärkeimpänä olen oppinut kuuntelemaan puhumisen sijaan. Perspektiivini tästä kohtuullisen pienestä planeetastamme ja sen asukkaista on parantunut huimasti. Tiedän paikkani, satumaisen onneni ja Suomeni paikan pallolla hyvin. Kiitollisuuskin lisääntyi. Sosiaaliset kykyni ovat parantuneet, kun on saanut viettää aikaansa useista eri maista olevien kanssa, oppien ja vertaillen. Ja tietysti olen opetellut nauttimaan elämästä. Minulle oman jalanjäljen jättäminen työn kautta maailmaan ei ollutkaan se oikea polku.

Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on parempi kielitaito. Englannilla pärjää, muttei espanjan-, ranskan-, italian-, thain- tai kreikankielen taidoista haittaakaan olisi. Vielä ehtii, vaikkei aivo enää niin sieni olekaan, maksa on.

Ilmastonmuutos syyllistää lennot

Emme saisi lentää. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat jotakuinkin 25-30% koko hiilijalanjäljestäni. Se on paljon. Ja se vaivaa, syyllistää. Pitäisi vain matkustaa kotimaassa, siitä kun jää ne verovaratkin, melkein aina, omaan maahan.

Ongelma on se, että suomalaiset eivät niin kiinnosta. Ulkomaillakin koitamme välttää paikkoja, jonne suomalaiset kerääntyvät yhteen. Kyllä meitä täällä näkee ihan tarpeeksi. Muiden maiden ihmisiä ja paikkoja on kivampi nähdä kun niissä on ainakin lupaus erilaisuudesta.

Enkä ole lainkaan niin varma siitä olisinko oppinut niin paljon joensuulaisilta, tamperelaisilta ja inarilaisilta? Eikä suomalaisissa mitään vikaa ole, mutta on meistä eksotiikka kaukana.

Mitä täällä tekee? Miksi olemme täällä?

Itselle matkailun tarve on nyt peruskysymys. Tässä iässä pohtii, varsinkin kerran melanooman jo saaneena, elämän perusjuttuja.

Mitä haluan vielä nähdä? Mihin käyttää se aika, mikä meille on annettu?

Emme saaneet tai tehneet lapsia. Se on monelle suuri elämän jakolinja. Olemme siis ”vapaampia” menemään ja liikkumaan kuin lapselliset. Siksi teimme 17 vuotta työtä sen eteen, että molemmat voisimme tehdä työmme kannettavalla tietokoneella. Nyt olemme kohta vuoden niin tehneet.

Siksi jatkossa tulemme tekemään työtämme hyvin erilaisista paikoista, Suomessa ja muualla. Miksi emme, jos siihen 17 vuotta yritimme?

Mietin kuolinvuodettani. Mietin kumpaa katuisin siellä: matkustamattomuutta ilmastonmuutoksen takia vai syyllisyyttä 2000 kg:n vuosittaisista CO2 -lentopäästöistä?

Valitsin hedonistisesti. Otan syyllisyyden mutta matkustan pääosin Euroopassa. Maissa, jossa UV-arvot sen sallivat. Ja teen sen ajan töitä sisällä kun UV helottaa pahasti.

Koitamme kompensoida pienissä teoissa ja tavoissa suurta syntiämme – kuten ihmiset kaiketi ovat tehneet jo vuosituhansia, ennen ensimmäistäkään polkupyörää saati lentävää konetta.

Kevyet mullat maailman parhaalle dataprofessorille. 3:18 min kestää maailman vaikeimpien ongelmien visualisointi.

Ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen niin alakulo valtaa mielen. Tämä vuosi oli paska vuosi: Oma melanooma, hirveä määrä hyviä kuolleita artisteja ja ennen kaikkea: Toivo maailmalta hiipuu.

Erdogan, Trump, Sipilät, Brexit, Le Pen, Putinin uho … lista on karmiva. Valtaan tässä valheiden ja kohinan täyttämässä maailmassa ovat päässeet taantumuksellisimmat. Kiitos median ja sosiaalisten toimijoiden algoritmien, kuplaelämä on vallassa täällä ”vanhassa maailmassa”. Totuus ja tiede ovat nyt tappiolla.

Pakko yrittää silti tiristää jostakin toivoa siihen ainoaan taisteluun, jota maailman nyt pitäisi käydä täysillä: Ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Tulisi jo kevät, uuden kasvun alku ja torpparin elämä.

alakulo

Huomasin loppuvuodesta sellaisen, että sisällä leijui aika ajoin tumma pilvi. Pilvi on voimattomuutta liian ison asian edessä. Se syö iloa pois kaikesta. Lisäksi jatkuva disinformaatio, suomalainen masennusmedia sekä infotykitys kaivertavat samaa onkaloa. Ilon hetket ovat todella niitä, hetkiä.

Huomasin jo muutaman viikon nettitauon vaikutuksen, kun viimeksi olimme Thaimaassa. Oloni parani huomattavasti. Lopetin kokonaan suomimedian lukemisen sekä lähes kokonaan sosiaalisen median seuraamisen.

Niinpä päätin tänä vuonna hylätä koko vuodeksi valtion päätösten seuraamisen, pääosan uutisoinneista, vähentää SoMe-aikaa sekä ohittaa erilaisten hampaankiristelijöiden postituksia. Auttaa.

Ohessa nopeasti analysoitua tunneskaalaa uutisvirrasta, kun elät keskellä infomyrskyä. Ts. aika harva asia tuntuu miltään. Sinusta tulee emotionaalisesti tunnoton. Se on pelottavaa, ja kun tuon huomasin, muutin tapojani heti.

skaalaa

 

SUOMI ON ÖKYRIKAS KAIKILLA MITTAREILLA

Uudessa Image-lehdessä on niin hyvin kirjoitettu tutkija Janne Saarikiven Kohti parempaa -juttu, että sitä on pakko referoida, koska sitä ei (vielä) ole bittimaailmassa.

Meille nimittäin valehdellaan koko ajan, joka tuutista. Meidän pitäisi kilpailuloikata, tuottohypätä ja vaikka mitä. Palkat pitäisi alentaa ja töitä tehdä koko ajan lujempaa – vain siten pärjäämme maailmassa. Katsotaanpa miten pärjäisimme suomalaisen nykypolitiikan onnistuessa esim. singaporelaisia vastaan?

Katselin Singaporea sillalta. Edessä siinteli yksi maailman suurimmista satamista, alla kulki kahdeksankaistainen moottoritie, ympärillä kohosi kiiltäviä pankkimaailman temppeleitä. Ajattelin samaa kuin moni eurooppalainen tässä maisemassa: miten selviämme näiden suuruudenhullujen, 24/7 kasvua takovien talousihmeiden rinnalla? Sydämen syke nousee, kun vain katsoo tätä rahan, talentin, valon ja orjatyön määrää. Pitkää päivää, lyhyttä lomaa, jokaisella selkeä käsitys siitä, mihin valtionjohto uskoo, mitä tavoittelee, mitä siltä on turha odottaa.

Singapore on väkiluvultaan Suomen kokoinen kaupunkivaltio. Kuuntelin siellä ollessani pääministeri Lee Hsien Loongin kansallispäivän puheen (23.8.). Sitä saattoi seurata kiinaksi, englanniksi, tamiliksi, malaijiksi tai viittomakielellä. Tiivistettynä sanoma oli: kukaan muu ei ole vastuussa elannostasi, jokaisen on tehtävä kovasti työtä sekä yksilönä että ”Team Singaporen” jäsenenä, jotta menestys voi jatkua.

>Viesti ei ollut uutinen, vaan toteamus siitä, että kaikki on ennallaan. Singaporea johdetaan kuin yritystä. Sosiaaliturvaa ei juuri ole. Muuta ei ole luvattukaan.

Singaporelaiset ovat nousseet 50 vuodessa hökkelikylistä metropolin räikeään säihkeeseen. On ruokaa, asunnot, töitä pian kahdelle miljoonalle ulkomaalaisellekin. Työttömyysprosentti: 2. Kaksi!

Kehityksen hinta: autoritaarinen hallinto, valtavat tuloerot, kuolemantuomio, onneton sananvapaus, hiipivä pettymys siitä, että onni ei tullut rahan mukana eikä menestys kohdellut kaikkia samoin.

Lisää rahaa = Hyvinvointi pysyy? Ylittäessään tietyn perustulotason, ihmisen onnellisuus ei lisäänny vaan laskee.

Kuka on niin lapsellinen, että kysyy koko ajan kuka hyppää pisimmälle, korkeimmalle ja kellä on pisin? Yritysjohtajat ja poliitikot, ehkä yliopiston rehtoritkin.

TEE TOISIN JA TAISTELE SEN PUOLESTA

IMG_5745

Totuus.

Talous on globaali, politiikka ei ole. Se on systeemin suurin ongelma. Jos politiikka on merkityksellistä, se on globaalia tai paikallista politiikkaa.

Tärkein kysymys on, miten jäämme eloon ja miten edes muutama delfiinii, puu ja gorilla voisi jäädä eloon kanssamme?

Sitä ei voi päättää Suomen pääministeri.

IMG_5747

Mitä meille kerrotaan?

Globaali puolue

Hyvät ihmiset, perustakaa globaali puolue, joka ajaa samaa asiaa kaikissa maissa. Sen tulee vaatia

  • päättömän kasvun pysäyttämistä,
  • itsekkyyden lopettamista,
  • ihmisarvoa,
  • armeijoiden poistamista.

Sen tulee ajaa ihmisten, eläinten ja kasvien asiaa, ei yritysten ja talouden.

IMG_5753

 

Olemme jo tovin opetelleet ns. kohtuutaloutta (degrowth).

Nyt Suomen Luonnonsuojeluliitto on tehnyt aiheelle hyvän kirjasen, jonka voit ladata ja lukea ilmaiseksi heidän sivuiltaan – tai tästä: Kohtuutalous_webversio

Ns. "iso kuva".

Ns. ”iso kuva”.

Kohtuutalous on sosiaalisesti oikeudenmukaista taloutta ja toimintaa, joka huomioi maapallon kantokyvyn rajat. Se on sekä moniulotteinen käsite että yhteiskunnallinen liike, joka tavoittelee talouskasvusta riippumatonta hyvinvointia.

… Kohtuutalous on ennen kaikkea kriittisyys kasvua kohtaan. Kohtuutalous kyseenalaistaa talouskasvun roolin hyvinvoinnin lähteenä ja yhteiskunnallisena päämääränä. Se tahtoo syrjäyttää talouskasvun yhteiskuntaa ja ajatteluamme hallitsevana ideologiana.

Kohtuutalouden puolestapuhujien mukaan maailmanlaajuista ympäristökriisiä ei voida ratkaista pelkästään tuottavuuden, teknologian, ekotehokkuuden tai talouskasvun avulla. Talouskasvun tavoittelun katsotaan pikemminkin johtavan yhä vakavampiin ympäristöongelmiin ja estävän hyvän elämän.

Luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin turvaamisen nimissä kohtuutalous kannattaa vapaaehtoista ja suunnitelmallista tuotannon ja kulutuksen vähentämistä kestävälle tasolle. Vähentämisen ohella kohtuutalous korostaa laadullista muutosta tuotannossa ja kulutuksessa.

Asioita on opittava tekemään paitsi vähemmällä, ennen kaikkea paremmin.

Kyse ei ole taantumuksesta tai paluusta vanhaan, vaan pyrkimyksestä löytää uudenlaisia tapoja luoda hyvää elämää tasapainossa luonnon kanssa.

Kohtuutalous ajaa talouden politisoimista ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien tuomista poliittisen päätöksenteon piiriin. On tunnustettava, että talous on aina poliittista: talouden rajat ja toimintatavat määrittyvät aina yhteisössä tietoisen tai tiedostamattoman politiikan seurauksena. Kohtuutalouden voi ymmärtää arvomaailmana, joka asettaa luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin talouskasvun tavoittelun edelle.

Kohtuutalous ei myöskään ole yhtä kuin taantumasta johtuva talouslasku. Päinvastoin – taantuma kertoo kasvutalouden epäonnistumisesta.

Eräs kansainvälisen degrowth-liikkeen motoista onkin: ”Your recession is not our degrowth”. Kasvuttomuudella on kasvuyhteiskunnassa tuhoisat seuraukset, ja siksi vähentämisen rinnalla tulee rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kasvu ei ole hyvinvoinnin edellytys. Pelkkä vähentäminen ilman yhteiskunnallisia muutoksia johtaisi lamaan, työttömyyteen ja yhteiskunnan epävakauteen.

Nyt Pariisin ilmastoneuvottelujen aikana saamme lukea useita hyviä ja huonompia artikkeleita ilmastonmuutoksesta, joka jo nyt ravisuttaa maailmaamme (tässä yksi paremmista). Mietin tuota ehkä maailman monimutkaisinta haastetta ja asiaa hyvin simppelisti.

FullSizeRender_7

Kuvassa olevassa talossa asuu äitini. Kun tänään kävelin klo 7.11 hänen talonsa ohitse,  valot olivat päällä. Tiedän, että hän on jo kävelyttänyt sateessa koiransa Jaden, ja lukee nyt aamun lehden, ennen liian lyhyen yöunen jatkoa, aamutorkkuja.

Mieleeni tuli, että kohta voi olla, ettei äitini asu enää siellä. Ei asu enää missään. Ajatus sai minut surulliseksi. Toivottavasti se päivä, kun kävelen siitä ohi niin, ettei äitini asu siellä enää on vielä kaukana?

Nimittäin se, että tuo kultainen ihminen on äitini on jättimäinen sattuma.

Todennäköisyys sille, että sinä tai minä synnyimme Suomeen on promilleja, ei prosentteja (syntymisemme jo itsessään on ihme). Sain viettää lapsuuden, kouluttautua, tehdä työtä ja elää maailman huipulla. Minulle maksettiin kaikki, ruuasta ja opetuksesta terveydenhoitoon. Maksetaan edelleen, vaikkakin veronmaksajina osallistumismaksumme nousevatkin koko ajan.

NYT ON MUIDENKIN VUORO

Suurimpia kysymyksiä mitä Pariisissa nyt ratkotaan, on rikkaimpien maiden vastuu ja kompensointi köyhemmille aiheuttamistaan nousukauden vahingoista maapallollemme.

On muiden vuoro nousta Suomen tasolle. Mutta me kerromme heille ettei saisi, koska olemme jo pilanneet ilman saasteillamme?

ME IHMISET

Meitä on moneksi. On niitä, jotka ajattelevat vain omaa napaansa, niitä jotka ajattelevat perhettään, niitä jotka maataan, ja sitten meitä, jotka ajattelemme maailmaa. (Toim. huom. On minulla eräs ystäväkin, joka ajattelee universumia enemmän kuin perhettään.)

Riippuen ajatteluperspektiivistä, ongelmamme ja suhtautumisemme muiden ymmärtämiseen ja auttamiseen (empatiaan) vaihtelee.

Oman navan ympärikulkijat eivät suostu mihinkään muuhun kuin napansa parantamiseen. Olemme maahanmuuttouutisista nähneet, miten vain Suomea ajattelevat suhtautuvat muihin. Mutta jos ajattelet globaalisti, muillekin on suotava mahdollisuus saavuttaa meidän jo saamat edut.

Yksi simppeli tapa huomata millä ajatteluasteikolla olet, on miettiä paljonko olisit valmis antamaan kuukaudessa rahaa ”muille” kompensaationa omasta, jo saadusta hyvinvoinnistasi?

Ja jos miettii tulevaisuutta ja ilmastonmuutoksen hyvinkin todennäköisiä kauhuskenaarioita, niin meidän kokoisen maan 5+ miljoonainen väestö muuttunee sataan miljoonaan helposti, kun myrskut ja kuivuus alkavat todenteolla siirtämään väkeä Pohjoiseen. Vertailun vuoksi: Bangladesh on Suomesta tuskin 40%:a pinta-alaltaan, mutta populaa siellä elää jo nyt 160+ miljoonaa.

Perspektiivin laajentaminen auttaa jo nyt.

45 -vuotta lähenee. Näillä geeneillä ja elämäntavoilla olen reippaasti yli puolenvälin. Olen puolieläkeläinen ilman eläkeikää. Onnistunut – lapseton – onnellinen – valkoinen – mies. 99,99977665%:lla maapallon asukeista on asiat huonommin. Silti on motivaatiot vähissä, koska:

Meidät opetetaan kuluttamaan ja elämään velaksi. Velalla ja kulutusrahoilla rajattu alueemme nimeltä valtio pyörii. Ilman velkoja ja kulutusta se ei pyöri. Niin se nyt vaan on rakennettu. Kysykää miksi, niin kukaan ei osaa vastata.

Vaan meillä täällä Pohjolassa on pitkään olleet asiat niin hyvin, että yhä suureneva joukko havahtuu kolmeen asiaan: a) kaikkea on jo liikaakin, b) asunto, kulkuvälineet jne. voivat olla maltillisempiakin ja c) ei sille naapurille, sukulaiselle tai tutulle kannatakaan kehuskella.

Mitä moisesta sitten seuraa? Motivaatio ottaa lisävelkaa tai halu kiivetä urarappusia, jotta saisi aina vain enemmän ja parempaa, katoaa. Vuosikymmeniä rakennetut portaat olivatkin sokerista, ne eivät enää kanna.

Sitten alkaa valtiokin piiputtaa, kuten se juuri nyt tekee.

Nyt seuraa oudoin ja sairain apteekkikäynti. Nimittäin lääkkeiksi määrättiin lisäveroja ja raippaa sekä enemmän työtunteja????!!

Seuraa seuraavaa: 1700 km/h:ssa pyörivällä planeetalla, juuri merestä kömpinyt ihminen on ihmeissään.

Onko siinä mitään mieltä, että rakennetaan lujempaa vauhtia niitä sokerisia portaita? Jos rakennetaan niin lujaa, että kun kaksi askelmaa saadaan valmiiksi, vain yksi sulaisi? Niinkö tässä pitäisi nyt toimia?

Samaan aikaan, tyhmyytemme seurauksena, jalkojemme alla oleva maa oirehtii. Ihminen tukehduttaa sen tyhmyydellään. Se alkaa jo oireilla. Ja jos se haluaa, voi se pyyhkäistä KAIKEN tieltään hetkessä.

On se niin ennenkin tehnyt. Ja taas se hetki lähestyy.

MIKSI?

Kuluttaminen ei ole monelle meistä enää verbi eikä arki, eikä velka ole enää motivaattori. Mitä nyt? Mitä enää? Pitääkö tässä teeskennellä loput 1-50 vuotta? Kantaa valoa säkillä pimeyteen. Tappaa maa?

Suomalainen kasvaa, opiskelee ammattiin, aikuistuu, kuluttaa, (monistuu), velkaistuu, maksaa velkansa, hiihtää lapissa, ryyppää auringossa ja kuolee.

Harva kysyy, tai miettii toviakaan: Miksi?

Ristu Linturi pukee niin hienosti Auvo Rouvisen blogissa tieteen todistaman maailman kehityksen, ettei muita sanoja tarvita. Tämän soisi kaikkien lukevan, eritoten Suomen päättäjien.

Ei voi kun ihmetellä, miksei tällaista puhetta kuulla eduskunnassa sekä hallituksessa ja ohjata sen mukaan Suomi mahdollisuuksien aallonharjalle (kirjaimellisesti)?

Mahdollisuuksien utopia vai vaarojen vuoristorata kohti tulevaisuutta?

Risto Linturi

Arvoisat kuulijat,

Yhdysvaltain senaatti päätti tammikuussa, että ilmasto muuttuu. Ihmisen vaikutusta ei saanut mainita. Republikaanit eivät taipuneet tieteen kannalle, vaikka demokraatit lahjoivat Keystonen öljyputkella. Meille useimmille tiede ei onneksi ole politiikkaa. 98% aihetta käsitelleistä tutkimuksista osoittaa ihmisen syypääksi. Minut herätti asian vakavuuteen eräs uusi ilmastomalli kymmenen vuotta sitten. Se selitti lämpenemisen historian lisäksi myös lämmön alueellisen jakauman. Väärä selitys vain harvoin sopii moniulotteisiin tosiasioihin yhtä hyvin. Heräämiseni jälkeen luin tiedemiesten keskustelua aiheesta parintuhannen tunnin verran. Se ei riitä tieteen tekemiseen, mutta sitä vähempi ei tunnu riittävän tieteellisen väittelyn ymmärtämiseen.

Kertaan lyhyesti ennakoinnin kannalta tärkeimmät kiinnekohdat. Edetään sen jälkeen tulevaisuuden uhkiin ja teknologisiin mahdollisuuksiin. Ilmastotieteessä pitäydyn IPCC:n konsensusarvioon ja siitä laskettuihin päätelmiin. Talouden ja teknologian osalta arvioni ovat omiani, mutta yhtyvät monien suurten konsulttien arvioihin.

Hiilidioksidipäästö kasvavat edelleen nopeasti. Kiinan päästöt ovat jo lähes yhtä suuret kuin EU:n, USAn ja Intian yhteensä. Sään ääri-ilmiöt sekä kuivuus ovat lisääntyneet. Ilmakehän lämpeneminen pysähtyi vuosikymmeneksi. Ylimääräinen lämpö varastoitui meriin. Tämä oli vain tilapäinen hengähdystauko. Vuosi 2014 oli mitatun historian lämpimin huolimatta siitä, ettei lämpötilaa nostavaa El Ninoa ollut.

Yhteiseksi tavoitteeksi on sovittu lämpenemisen estäminen yli kahden asteen, esiteolliseen aikaan verrattuna. Tätä pidetään vaarallisten muutosten todennäköisenä rajana. Raja ylitetään 33% todennäköisyydellä, jos ihmisten aiheuttamat hiilipäästöt yhteensä saavuttavat 800 gigatonnia. Tuosta kiintiöstä on 2014 loppuun mennessä käytetty 560 gigatonnia. Nykytasolla jäljellä on yhteensä 21 vuoden päästöt. Jos kasvu jatkuu, aikaa on vähemmän ja kiintiö täyttyy jo vuoden 2030 lopussa. Jokainen lähivuosi sen jälkeen nostaa vaarallisen ilmastonmuutoksen riskiä viidellä prosenttiyksiköllä. Tulevina vuosina päästöt eivät vähene. 2020 asti päästökasvu on jo sinetöity voimaloiden rakentamispäätöksissä. Jos haluamme pysyä kolmannesta pienemmässä riskissä, tulisi 2020 alkaen vähentää hiilidioksidipäästöjä globaalisti 7% vuositahdilla. Vaikka sietäisimme suuremman riskin pienenisi tavoite vain vähän.

Näin suuret vähennystavoitteet ovat hyvin vaikeita parhaillekin vähentäjille. EU on ainoa, joka on vähennyksissä oikeasti onnistunut. Vähennys on ollut vuositasolla 2%, josta taantuma selittää osan ja suuret ponnistukset toisen osan. Päästötonneina tämä on murto-osa pelkästä Kiinan päästöjen kasvusta.

Meidän on hyväksyttävä ikävä tosiasia: ilmasto tulee suurella todennäköisyydellä lämpenemään yli vaarallisen rajan. Käsiä ei silti pidä nostaa ylös, päin vastoin. Arktisilla alueilla ja Kalifornian rannikolla mitataan oireellisia metaanipurkauksia. Metaanin määrä ilmakehässä on kääntynyt jälleen nousuun. Brasilian sademetsä oireilee sekin kuivumisen merkkejä. Sekä arktisen alueen metaanin vapautuminen ilmakehään että Brasilian sademetsien kuivuminen savanneiksi johtaisi katastrofiin. Jokainen askel tästä vielä lämpimämpään suuntaan kasvattaa riskiä sellaisiin automaattisiin takaisinkytkentöihin, jotka nostavat lämpötilaa nopeasti ja paljon.

National Geographic kustansi joitakin vuosia sitten Mark Lynasin erinomaisen kirjan Six Degrees. Kirja kuvaa geologisen aineiston ja muun nykytieteen valossa, minkälainen maapallo oli, kun se viimeksi oli yhden, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi astetta lämpimämpi. Jos päästöjä ei saada lopetetuksi, päädymme nykytahdilla mahdollisesti viiteen asteeseen. Se maailma muistuttaa helvettiä, sivilisaation loppua.
Yritän nyt sanoa mahdollisimman selvästi. Teimme mitä tahansa, emme pysy riskirajan alla. Sen jälkeen panokset vain kasvavat, eli nyt on entistä suurempi syy yrittää sekä rajoittaa päästöjä että varautua elämään turbulentissa maailmassa. Riskiraja ylittyy vaikka vain jo pumpattavaksi löydetyt öljyvarat poltetaan. Raja ylittyisi vaikka uusia öljylähteitä ei löydettäisi eikä kaasuun ja hiileen koskettaisi.

Katsotaan välillä positiivisia näkymiä. Aurinkoenergia maksoi sata kertaa nykyistä enemmän Kekkosen ollessa Suomen presidenttinä. Asennetun aurinkoenergian hinta on laskenut siitä alkaen keskimäärin 7% vuodessa. Sillä tahdilla hinta puolittuu kymmenen vuoden välein. Tuore Deutsche Bankin arvio kuitenkin sanoo, että hinta laskisi jopa 40% jo seuraavan kahden vuoden kuluessa. Laboratorioissa on kehitteillä teknologioita, joiden avulla hinta voisi laskea 90%. Luvassa on lähes ilmaista sähköä.

Arvion mukaan 80% maailmasta on jo lähivuosina tilanteessa, jossa rakennusten oman aurinkoenergian kustannukset alittavat verkosta ladattavan sähkön hinnan. 2030-luvulla katto- ja seinäpinnotteisiin integroidun aurinkosähkön kustannus saattaa Suomessakin alittaa jopa sähkön siirtohinnan, kiinteistön omistajan näkökulmasta. On vain ajan kysymys, milloin halpa aurinkoenergia kannattaa varastoida polttoaineeksi ja tuottaa sen avulla pimeän ajan sähkö paikallisessa polttokennossa.
Tällä hetkellä suurin aurinkoenergian lisääjä on Kiina. 2014 lopussa Kiinassa aurinkoenergiateho oli 33 Gigawattia. Vuositasolla se vastaa karkeasti koko Suomen sähköntuotantoa. Vuonna 2017 Kiinan tavoite on kaksinkertainen, 70 Gigawattia. Pääosa uusista paneeleista asennetaan liikerakennusten katoille. Paneelien ja asennuskustannusten hinnan jatkuvasti laskiessa tahti luonnollisesti kiihtyy.

Tuulienergia kehittyy sekin. Googlen Makani – energialeija, tuottaa kokeissa perinteistä tuulivoimalaa enemmän energiaa. Materiaa kuluu 90% vähemmän. Mastoa ei tarvita, vain leija, vaijerit ja maa-asema. Yksikkökoko on nyt 600kW.

Muista hiilivapaista energiaratkaisuista lähiaikojen tärkeisiin seurattaviin kuuluvat sarjavalmisteiset pienet ydinvoimalat. Lockheed Martin on yksi globaaleista teollisuusjäteistä. Se ilmoitti suunnitelleensa rekkakonttiin mahtuvan sadan megawatin fuusiovoimalan, jonka toimivan prototyypin he aikovat saada rakennettua tänä vuonna. Hanke on epävarma, mutta suuren pörssiyhtiön on oltava vakavissaan.

Kehitys on nyt nopeaa – vuoteen 2030 mennessä kaiken tieteellisen tiedon määrä on kaksinkertaistunut. Lupaavia hankkeita nousee kuin sieniä sateella. Vaikuttaa siksi ilmeiseltä, että energiantuotannon kustannus tulevaisuudessa laskee. Uudet tuotantomuodot ajavat perinteiset energiantuotantotavat tieltään. Tähän kuitenkin kuluu aikaa, eikä lämpenemistä yli kahden celsiusasteen näillä keinoin voida estää.

Ilmastonmuutokseen on reagoitu vaatimalla ihmisiä säästämään. Monet ovat laskeneet asunnon lämpötilaa, siirtyneet välillä julkisiin kulkuvälineisiin ja vähentäneet kulutusta. Näillä asioilla saattaa rauhoittaa omatuntoaan. Näistä puhuminen kuitenkin estää todellisten ratkaisujen syntymistä. Tarmo ohjautuu sellaiseen, joka ei juurikaan auta. Joka vuosi jokaisen tulisi säästää keskimäärin 7% kaikesta energiankulutuksesta edellisen säästön lisäksi. Säästäminen johtaa varsin nopeasti kivikauteen ja vasta se taso riittää, jos muutos ei lähde systeemeistä.

Esimerkki systeemisestä muutoksesta on siirtyminen sähköautoihin ja autoiluun palveluna. Miljoona robottiautoa riittäisi kaiken nykyisen liikennetarpeen tyydyttämiseen. Autotallit ja parkkipaikat voisi jättää rakentamatta, kaupunkirakenne voisi olla paljon tiiviimpi ja liikkumistarve vähäisempi. Jos autot kulkisivat sähköllä, säästyisi energiaa niin paljon, että säästetyillä rahoilla rakentaisi yhden Olkiluodon ydinvoimalan viiden vuoden välein. Yksi riittäisi kaikkien autojen tarpeisiin.

Vain systeemisellä muutoksella on merkitystä. Haaste on niin suuri. Siirtymistä hiilivapaisiin energiamuotoihin on helpotettava. Energiavarastoja on kehitettävä ja käyttöä suunnattava siten, että energiaa käytetään eniten silloin, kun sitä on uusiutuvista lähteistä saatavilla. Jos kansalaisia johonkin kannustetaan, heitä tulee kannustaa tukemaan systeemistä muutosta energiataloudessa ja toimimaan sen puolesta. Aurinkolämmön keräimet ja lämmön varastointi maaperään yhdessä maalämpöpumppujen kanssa kannattaa ja lisääntyy suurissa kiinteistöissä jo nyt.

Bioenergian potentiaali on energiantuotannossa melko alhainen. Jokainen rikka on tietysti tärkeä rokassa ja siksi bioenergiasta kannattaa puhua, mutta sen tukeminen synnyttää helposti järjestelmän, joka kuluttaa energiaa enemmän kuin tuottaa sitä. Toisaalta, jos bioenergia käytetään vain pimeään tuulettomaan aikaan, antaa se tilaa moninkertaiselle määrälle aurinkoenergiaa. Vipuvaikutus on merkittävä.

Hiilidioksidin talteenotosta on puhuttu pitkään. On muistettava, että puhutaan valtavista määristä – 40 miljardia tonnia tulisi vuosittain kuljettaa putkistoissa tai laivoilla sopiviin varastointipaikkoihin. Vaikka uusi energialaitos rakennettaisiin suoraan öljynporausalueen viereen, nostaisi talteenotto energian hintaa arviolta viidelläkymmenellä prosentilla. Aurinko- ja tuulienergian hinnan nopean laskun vuoksi näyttää siltä, että näihin investointeihin ei laajamittaisesti ryhdytä.

Geoengineering eli ilmastonmuokkaus on aihe, joka on toistuvasti nostettu esiin viimeisenä keinona, jos hiilidioksidin määriä ei onnistuta rajaamaan. Keinoiksi on esitetty valtamerien lannoittamista rautajauholla, ilmakehän himmentämistä rikkihiukkasilla ja pilvien valkaisua suoloilla.

Ilmakehän himmentäminen rikkiyhdisteillä vaatisi laskelmien mukaan viisi sataa lentokonetta jatkuvasti ilmassa. Jos toiminta loppuisi esimerkiksi kriisitilanteessa, sen jälkeinen lämpeneminen olisi hyvin nopeaa. Merien lannoittamisen ja pilvien muokkaamisen vaikutukset ovat monella tavalla ennakoimattomia. Siksi niihin tuskin ryhdytään vielä edes kahden asteen lämpenemisen aiheuttamien haittojen vuoksi ellei esimerkiksi arktisen alueen metaanivarojen purkautumisriski kasva suureksi.

Joudumme siis hyvin suurella todennäköisyydellä sopeutumaan maailmaan, joka on jo pian nykyistä selvästi lämpimämpi. Katsotaan tilannetta vuosina 2030 ja 2050.

Hiilidioksidipäästöt kasvavat IPCC:n skenarion RCP8.5 mukaan. Tämä johtaa vuoden 2030 todennäköisen lämpötilan puoli astetta nykyistä korkeammaksi. Siihen lukuun ei enää juurikaan voi vaikuttaa. Tähänastiset ilmaston muutokset siis karkeasti kaksinkertaistuvat. Samaa polkua jatkamalla ylitämme vaarallisen lämpenemisen rajan todennäköisesti jo vuonna 2050. Hienosti onnistuneet rajoitustoimet siirtäisivät lämpenemistä sukupolven myöhemmäksi. Huomatkaa muuten IPCC:n papereita lukiessanne: niissä lämpötilaennusteiden nollakohta on 0.61C-astetta teollistumisen alkua korkeammalla. IPCC:n luvuilla siis jo +1.39C on sama kuin puhuttu kahden asteen riskiraja. Muistakaan myös: mantereilla lämpötila nousee valtameriä selvästi enemmän ja nousu arktisten alueiden lähellä on suurempi kuin lähellä päiväntasaajaa.

Suomessa siis lämpötilat saattavat nousta useilla asteilla jo lähivuosikymmeninä. Merenpintojen nousu sen sijaan on hidasta ja aiheuttanee suurempia ongelmia vasta vuosisadan loppupuolella. Lämpötila nousee suurella varmuudella niin paljon, että valtamerien pinta seuraavien satojen vuosien kuluessa tulee nousemaan useilla metreillä ja sitä aiemmin on suuri joukko muita huolenaiheita.

Lämpeneminen tulee lisäämään ilmastoon liittyviä anomalioita. Niistä olemme saaneet esimakua. Kuivuus leviää monille nyt viljaville alueille. Voimakkaat lämpöaallot vaivaavat lauhkeitakin vyöhykkeillä. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät.

Tämä aiheuttaa suuria ongelmia sekä ruokatuotannolle että luonnolle.

Merien suuri ongelma tulee olemaan hiilidioksidin imeytymisestä johtuva happamoituminen, joka on todella suuri uhka esimerkiksi krilleille, simpukoille ja muille ravinkoketjujen kannalta olennaisille lajeille. Happamuus kasvaa vuosisadan loppuun mennessä 150%. Monet merien ravintoketjut voivat tuhoutua jo vuoteen 2050 mennessä. Meri on ollut yhtä hapan viimeksi 20 miljoonaa vuotta sitten.

Väestö kasvaa edelleen. Vuonna 2050 meitä on noin kymmenen miljardia, jos suuria väestötuhoja ei satu ennen sitä. Maailmantalous on nykyisestä kaksinkertaistunut jo 2030-luvulla ja nelinkertaistunut 2050-luvulla. Kiina on vuonna 2030 yhtä suuri kuin EU ja USA nyt yhteensä. Samaan yltää Intia vuonna 2050. Silloin Kiina on jo kaksi kertaa silloistakin USAta suurempi. Maailma tulee muuttumaan. Suomen suhteellinen ostovoima maailman rajallisista resursseista putoaa puoleen vuoteen 2030 mennessä ja kolmasosaan nykyisestä 2050 mennessä. Tähän on sopeuduttava.

Euroopan lämmetessä muuttuvat kesät Etelä-Euroopassa tuskaisiksi, kuten jo nykyiset kesät Yhdysvaltojen eteläosissa. Yhdysvalloissa kesäinen muuttoliike etelästä pohjoisiin osavaltioihin ja talveksi takaisin etelään onkin suurta. Samaan tulee johtamaan Euroopan yhdentyminen ja ilmaston lämpeneminen. Kuvitelkaa, jos vaikkapa vain pari prosenttia Euroopan Unionin väestöstä matkustaisi kesäisin lauhkeaan Suomeen. Kesämökkiläisten määrä lisääntyisi kymmenellä miljoonalla.

Mihin meidän siis tulee sopeutua? Rajallisista resursseista emme saa tulevaisuudessa olla näin riippuvaisia. Niiden sijaan meidän on opittava käyttämään tieteen hedelmiä, grafeenia, nanosellua ja aurinkoenergiaa sekä muita raaka-aineita, joista ei ole pulaa. Halpaa energiaa saamme jatkossa eniten kesäisin. Ylijäämä varastoidaan lämmöksi tai polttoaineiksi. Opimme käyttämään energiaa silloin, kun sitä halvalla saa.

Turbulentissa tulevaisuudessa viljely kannattaa siirtää maan alle, luoliin. Lämmityskustannuksia ei ole. Aurinkoenergiaa on helmikuusta marraskuuhun. Kasvit ymmärtävät pilviset päivät – säätövoimaa ei tarvita. Japanissa pimeä teollisuushalli tuottaa keinovalolla sata kertaa enemmän salaattia hehtaarilta kuin vastaava peltoala. Laitos käyttää salaattikiloa kohden sadasosan peltojen vedestä. Lannoitepäästöjä ei ole, tuholaiset tai huono sää eivät tuhoa satoja. Pellot voi jatkossa metsittää, se auttaa.

Etelä-Suomessa yhdelle neliömetrille osuva aurinkoenergia vastaa normaalin ihmisen ruoan energiamäärää. Vaikka hyötysuhde käytännössä on paljon heikompi, Helsinki voisi rajojensa sisällä kasvattaa kaiken kaupunkilaistensa tarvitseman ruoan ja tuottaa kaiken kaupungin vaatiman energian. Kerrosviljelyä tulisi testata jo nyt. Robottiautojen myötä autotalleja vapautuu kasvihuoneiksi jo vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä kaikki soveltuvat katto- ja seinäpinnat tulisi vuorata aurinkopaneeleilla. Ylimääräinen aurinkoenergia tulisi varastoida lämmöksi tai polttoaineiksi. Kriisialttiuden vuoksi Suomen tulisi olla ravinto-omavarainen.

Vuoteen 2030 mennessä kaikki tieteellinen tieto siis on kaksinkertaistunut. 2050 mennessä meillä voi olla jo kymmenen kertaa enemmän tieteellistä tietoa kuin nyt koko tähänastisen tieteen historian aikana on ehditty kehittämään. 3D-tulostimet ja robotit valmistavat lähipajassa lähes kaiken sen, joka ei kasva elatusmaljoissa ja kasvatusliemissä. Laajennettu todellisuus näyttää silmiimme kauneutta sielläkin, missä sitä oikeasti ei ole. Useimmat taudit on voitettu, uusia eläin- ja kasvilajeja luotu ja ihmisiä geneettisesti paranneltu. Robotit hoitavat apulaisten tehtävät, ihmiset lähinnä kokoontuvat päättämään, mitä koneilla teetetään seuraavaksi ja sitten seurustelemaan keskenään, kuten tehtaanjohtajat nyt. Maailma poikkeaa nykyisestä kuin 1800-luvun loppu tästä päivästä, mutta kaikki ei tietysti muutu.

Ilmaston muutos aiheuttaa konflikteja. Tulevaisuudessa robotit käyvät sotia. Autotalleissakin kehitetään itsekseen liikkuvia joukkotuhoaseita. Turbulenssi lisääntyy monella tavalla. Meidän tulee yhteiskuntana kehittää resilienssiä. Kaikki systeemiset ja keskitetyt riskit tulee eliminoida. Mielikuvitusta tarvitaan, etteivät riskit tule yllätyksinä. Muutoksen pelon vuoksi ei kuitenkaan saa jäykistyä.

Vaikka maailmasta tulee lämpimämpi paikka, selviämme kyllä, kunhan etenemme rohkeasti kohti uusia mahdollisuuksia. Emme saa takertua sortuviin rakenteisiin. Nykyisellä ajattelulla ja perinteisiä toimintamalleja kehittämällä emme tätä haastetta ratkaise. Tasapaino saavutetaan vain radikaalin kehittämisen kautta. Tieteen ja teknologian tasolla näyttää mahdolliselta saada aikaan maailma, jossa ei ole energiaongelmaa ja jossa ilmastonmuutos on saatu hallintaan, sairaudet on voitettu, köyhyys poistettu, luonto kokonaan rauhoitettu ja sotia ei tarvita. Uskon, että jo vuonna 2050 osaamme sen maailman rakentaa, jos nyt vain rohkaisemme itsemme riittävän radikaaleihin kehitysloikkiin. Sitä ennen – varautukaa kriiseihin.

Joka vuosi näyttää ilmasto lämpenevän. Täällä Turun leveyspiireillä se näkyy pitkinä, märkinä ja pimeinä syystalvisekoituksina. Mieleen on tullut iso kysymys koskien tulevaisuutta täällä:

Kenellä on varaa menettää elämisestään lähes puolet huonon sään takia?

Tulimme Thaimaasta uuden vuoden aatonaattona. Olemme siis olleet täällä kolmisen viikkoa. Ulos olemme päässeet niistä kahtena päivänä, ja silloinkin vain 3CPO-kävelemään. Kun on tottunut D-vitamiiniin ja aurinkoon, Etelä-Suomen ”talvi” on kärsimystä. Emme me ainakaan pysty elämään neljän seinän sisällä tv:ta katsoen tai videopelejä pelaten.

On tässä ja Thaielämässä eroa.

Mihin siis talviksi?

Thaimaan ongelma pitkissä oleskeluissa ovat viisumiasiat: Kolme kuukautta siellä voi vielä kohtuullisen helpolla oleskella. Espanjassa yöt ovat kylmiä ja talojen seinät sekä ”lämmitysjärjestelmät” paperia. Mitä muita kohteita voisi harkita?

Mihin sinä voisit kuvitella muuttavasi talviaijoiksi?

Pikku Apuri

Ystävämme Hua Hinista laittoivat viestiä ja kuvia muutama päivä sitten. Siellä oli 24 tunnin aikana (lauantai-sunnuntai 5-6.10.) tullut 70cm vettä taivaalta.

HH1

Pictures by Tassannee Laine.

HH2

Pictures by Tassannee Laine.

Hua Hin nousee merestä kohti vuoria, ja suosituin turistialue on tietenkin veden äärellä. Paikallisravintolat rannassa on viisaasti rakennettu korkeiden pylväiden varaan, mutta muulla alueella vettä oli polviin asti.

Sade oli alueella ylivoimaisesti rankin 25 vuoteen. HH on tunnetusti Thaimaan kuivinta seutua, eikä kärsi tulvista kuten maan Pohjois-, Itä- ja Eteläosat. Pistää silti miettimään, onko tässäkään kyse yksittäisestä sattumasta vai alkusoittoa isommasta ilmastollisesta muutoksesta? Sen tiedämme seuraavan 50-100 vuoden sisällä.

Washington Postissa julkaistiin jo ennustus kaupunkien tulevaisuudesta suhteessa ilmastonmuutokseen:

map3a

Pikku Apuri