(Digi)elämän uudelleenjärjestelyä

Olemme uudelleenjärjestelleet normielämäämme korona-aikana ja saman kokee myös digitaalinen osa.

Nyt kun siivoamme ja luovumme tavaroista, niin samalla aloitin myös digisiivoamisen:

  • Heitin korona-aikana Facebooktutuistani 80% pois. 1000 ”kaverin” sijasta on nyt alle 200 tuttua, joista alle 10% ystäviä.
  • Instagramin avasin ensimmäisten joukossa, mutta nyt muutin tilin Pikku Apuri -yritystiliksi ja avasin itselleni oman, yksityistilin. Sinne hyväksyn enää ne ketkä sinne haluan.
  • Olen viimeiset viikot hiljentänyt kirjoituksia kaikissa kanavissa.
  • Muutaman viime vuoden aikana olen saanut digitaalisesti niskaani pari sekopäätäkin, jotka terrorisoivat välillä elämäämme. Moisille on aika vähän stoppauskeinoja, kohtaukset pitää vaan kestää läpi. Onneksi 99% palautteesta on ollut hyvää.

Vuosien 2006-2022 välillä kirjoitin yli 3000 blogikirjoitusta Viidakkorummun ja Apurin mainontana – ilman viilauksia. Varmaan yli 90%:a niistä en itsekään allekirjoita enää. Ihminen muuttuu, viisastuu ja näkee nuoremman itsensä aika tyhmänäkin ja varsinkin naiivina. Se on julkisen näkyvyyden hinta ja sen toinen puoli.

Mitä nettiin pistät, sinne se jää – kiusaamaan jää vain oma pää.

Lisäksi kirjoitin ajatuksiani julkisesti auki ihan oman mielenterveydenkin takia. Viisaampi olisi kertonut ammattilaiselle saman tai kirjoittanut vain itselleen.

Miten ja miksi kirjoitin?

Harva ei-yrittäjä ymmärtää millaista on hankkia asiakkaita tarpeeksi jotta kaikki läheiset ihmiset saisivat palkkansa. Luulevat että ihan vaan huvikseen puhumme niitä-näitä ja välillä ihan mitä sattuu ja teemme outojakin tekoja, kuten liitymme Yrittäjäjärjestöön tai jotkut jopa Rotareihin ja muihin ”seuroihin”. Mitä tahansa että palkat saadaan kasaan.

Sekopäille ja osalle muistakaan ei nimittäin aukea digimelskaamiseni perussyy:

Meillä ei mikroyrityksenä ollut koskaan halua markkinoida rahalla, niin tehdyt työt ja aina vaan uudet blogijutut toivat uusia asiakkaita. Niillä maksettiin 3-6 henkilön palkka 16 vuotta. Maksetaan vieläkin.

Koitin kirjoittaa mahdollisimman laajasti eri aiheista, koska niin Googlesta saa eniten haalittua asiakkaita verkkosivuille. Jos olisin tehnyt kirjoitukset normaalitarkoituksessa, olisin tehnyt juttuja vain asioista joista tiedän tarpeeksi. Nyt saatoin lukea 1-2 artikkelia tietystä aiheesta ja luoda niiden pohjalta blogin tietyillä ”avainsanoilla”, tägeillä. Niiden avulla sain taas uusia ihmisiä vierailemaan sivuillamme ja toivon mukaan myös kurkkaamaan että mitä nuo tekevät.

Viimeiset 5-6 vuotta Apurin sivuilla onkin vieraillut 4000-6000 vierasta joka kuukausi. Systeemini tehosi. Olemme saaneet uusia asiakkaita lähes vain blogien kautta – tai sitten sana on kiirinyt henkilöltä henkilölle, viidakkorumpuna. Suosituimpia ovat olleet matkailujutut kuvineen, selostuksineen ja videoineen.

Historiamme yrittäjinä:

  • Viidakkorumpu Oy toimi 2006-2010 välillä suurempien mainostoimistojen alihankkijana. Yritys koostui Salmisen veljistä, allekirjoittaneesta sekä parista entisestä työkaverista. Melko nopeasti opimme, ettei kombinaatiomme ollutkaan fiksu. Kuka sitä aloittelijana heti onnistuisi?
  • Viidakkorumpu 2.0 Oy toimi 2010-2018 välillä. Osakkaina vain minä ja Rani Salminen. Opimme Ranin kanssa itse tekemään WordPress-sivustoja ja muuta tuotantoa.
  • Pikku Apuri muuttui blogista perhemainostoimistoksi ja Oy:ksi vuonna 2017, kun vaimoni Pia tuli mukaan. Se on sitä vieläkin ja saamme työhön edelleen apua Salmisen veljiltä, joka on mahtia.

Nyt alkaa yrittämisen viimeinen jakso

Nyt vaan ei enää jaksa. Olen kirjoittanut ja näkynyt liikaa. Olen itsekin itseeni kyllästynyt, ei ihme jos joku muukin on.

Kesän aikana teen Apurille uudet sivut, johon ei tule enää kirjoituksia. Keskitymme tiukemmin vakioasiakkuuksiimme. Oma toimintani on muuttunut jo enemmän konsultin tai auttajan suuntaan. 30 vuotta alalla auttaa tietämään jotakin markkinoinnista ja viestinnästä.

Teemme jatkossakin enää mukavien kanssa työmme. Ei ole varaa tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka ovat mielestään maailman kuninkaita, kylvävät ympärilleen vain pahaa oloa ja/ tai jopa suoraa vihaa. Kukaan ei tiedä jos elämä loppuu liiankin nopsaan. Emme halua tuhlata aikaamme vääriin ihmisiin.

Vaikka tämä aika ei nyt sitä ja siihen kannustakaan, äitini sanoin: Menkää onneksenne.