Artikkelit

Kaikki kestää aikansa ja nyt näyttää, että Facebook alkaa pölyttyä sekä kuihtua.

Aika moni on kyllästynyt antamaan tietojaan täysin moraalittomalle toimijalle, kuten tästä jutusta käy ilmi. Jopa 400 000 suomalaista on lähtenyt palvelusta kesän aikana! Nyt taas rakennetaan parempia ”Facebookeja”, jopa täällä Suomessa.

Diasporahan on pitkään yrittänyt olla se puhdas yhteisösivusto, mutta eipä siitä paljoa juttua kuule. Tässä juttua Diaspora -projektista.

Ylen jutussa mainittu Mydata.org -yhteisö on perustettu oikeudenmukaisempia ohjelmistoja tukemaan.

Ja tottahan se on. Oma Facebook -feedini on jo pitkään ollut täyttä paskaa ja roskaa täynnä. Kavereiden päivitykset ovat loistaneet poissaolollaan, joten käyttöni on romahtanut.

Asiakasmainontaa SoMessa

Itse teen ja hoidan muutamille asiakkaille markkinointia verkossa, mm. Googlessa, Facessa ja Instagramissa.

Tilastoista huomaan, ettei Facebook enää toimi kuin paikallisissa kampanjoissa, paikallisille yrityksille. Instagram ja Google määräävät tahdin. Kuvakeskeisyys on siis edelleen nousussa ja pitkät tekstimassat laskussa. Kultakalojakin lyhyempi ihmispinna palaa kohta puhki.

EDIT: Kaveri huomautti aiheellisesti, että Facebookin pitää pinnalla enää todella hyödylliset ryhmät, kuten esim. Pelastetaan vanhat talot ja Messenger-viestittely (mm. kaukotuttujen kanssa).

Ulkopuolisena kun katsoo, verkkomaailmassa on vieläkin niin insinörttimäisiä piirteitä, että heikottaa. Yli 10 vuotta on saanut selvittää termejä asiakkailleen. Ihan syystä.

Kun tilaat verkkosivut, siihen liittyy paljon muutakin kuin se, että joku vaan tekee sivut ja ”tiputtaa ne verkkoon”, kuulua vanhaa myyjätuttua lainatakseni.

Kerrataan hieman, mitä paketti pitää sisällään

Ensimmäinen asia mitä sinun tai teidän pitää miettiä on se, ketä haluatte tavoittaa sivujenne avulla. Sisällön pitäisi olla kovin erilaista, jos halutaan ”kaikkia kuluttajia” tai vaikkapa telakkapomoja ympäri maailman, mutta eritoten Saksasta.

Kirjoita siis ensin kohderyhmät tärkeysjärjestyksessä. Koita saada termeistä tarkkoja, tyyliin: Mainos- ja viestintätoimiston projektipäälliköt ja johtajat. Ei ”kaikki pomot”.

Kun kohderyhmät ovat kasassa, voit aloittaa otsikkotasojen miettimisen. Mieti otsikkoja vaikka sen kautta, millä sanoilla asiakkaasi Googlesta hakevat sinua tai edes alaasi?

Olisi hyvä, jos pääotsikoita olisi mahdollisimman vähän. Pääotsikoiden alle kyllä mahtuu monta sinne sopivaa, ja sitäkin kannattaa miettiä. Mitä ytimekkäämpää tekstiä ja mitä vähemmän, sen parempi.

Yleisin jako pääotsikoissa on aina akseli: Mikä? – Miten? – Miksi? – Missä?

Noiden lisäksi on tapana tehdä etusivusta eräänlainen best of kaikista edellisistä. Kannattaa ainakin kertoa, mitä töitä on tehnyt. Sitä asiakkaat lukevat. Jos saat asiakkaasi kertomaan sinusta hyviä juttuja, aina parempi.

Otsikoiden alle sitten hahmotellaan sisältötekstit – lyhyesti, ytimekkäästi.

Muista koko ajan, että sivujesi ensisijainen tehtävä on myydä osaamistasi tai tuotteita / palveluasi!

Lopuksi kaikki koristellaan. Ammattimainen web-graafikko on ystävä johon kannattaa luottaa. Paraskin sisältö voi olla karmea kokemus huonosti paketoituna.

Nykyään on hyvä muistaa, että webjumala Google arvostaa sivujen nopeaa latautumista. Ei siis mitä vain videoita ja raskaita kuvia. Sisältö ratkaisee, mutta jos sen latautumista pitää odottaa yli kolme sekuntia, et ole olemassa.

Kun sivut ovat kasassa (ne eivät ole koskaan valmiit)

Hosting (ja domain)

Sivut pitää laittaa johonkin serveriin ja julkaista ne sieltä. Sivujen tekijällä ei enää ole omia koneita nurkissaan, vaan tämän päivän serverit ovat pilvipalveluservereitä. Googlella, Amazonilla ja muilla digin pyhillä hengillä on omia konesalejaan salaisissa paikoissa, merien pohjissa ja tuomiovuorten uumenissa, jonne vain pupilliverkkoskannatut puoligyborgit pääsevät. Ostat heiltä tilan sekä osoitteen (domainin) sivuillesi ja he takaavat molempien toiminnan. He ovat hosting-ammattilaisia.

Maailma on pullollaan huonoja hostingtoimijoita. Tunnistat heidät siitä, etteivät sivusi näy netissä tai ne pätkivät koko ajan. Hyviä ei montaa ole. Kysy siis verkkopuolen ammattitekijöiltä, mikä yritys on luotettava ja edukas.

Nyt sivusi ovat livenä. Hyvä tekijä teki ne ja sivut laitettiin hyvän hosting-firman hoteisiin (pilvipalveluserveriin).

Ylläpito

Nyt työ vasta alkaa. Hyvä tekijä on kouluttanut sinut muokkaamaan sivusi sisältöä, mutta sivusi on todennäköisesti tehty julkaisujärjestelmällä (CMS -lyhenne). WordPress on niistä suosituin ja maailman yleisin. Jo 30% maailman verkkosivuista on sen päälle luotuja.

Julkaisujärjestelmä vaatii jatkuvaa hoitoa. WordPresskin päivittyy koko ajan paremmaksi, mutta sen sadattuhannet lisäosat vasta muuttuvatkin. Osa kuolee, uusia syntyy, vakituiset kehittyvät. Kaikkea tuota kehittävät kymmenettuhannet kehittäjät, koodarit, ympäri maailmaa.

Ammattilainen tietää mitä lisäosia tai teemoja käyttää. Lisäksi hän osaa huolehtia niistä, jotta sivusi toimivat. Siitä sinun on maksettava. Jos et maksa, sinun pitää hoitaa sivusi tekniikkakin. Osaatko varmasti?

Markkinointi

Nyt verkkosivusi ovat livenä, toimivat ja ammattilainen huolehtii niistä. Mistä saataisiin niille kävijöitä? Markkinoinnista voisi kirjoittaa kirjoja, mutta alla pari vinkkiä.

Ne pitää löytyä Googlesta kun asiakkaasi tarjoamaasi etsii. Lisäpiste. Kolmas piste. Siihen on kaksi tietä: Oma työsi tai ostettu apu – tai molemmat.

Suosittelemme kirjoittamaan juttuja/ blogikirjoituksia. Sekin on kokonaan oma taitonsa, tageineen ja muine kikkoineen. 2500 omaa kirjoitusta luovii verkossa koko ajan, ja niiden takia saamme puolet uusista asiakkaistamme. Niiden kirjoittamiseen on mennyt 12 vuotta. Se on yksi tie.

Voit myös ostaa ammattilaisen ”pistämään googleasiasi kuntoon”. Se maksaa satoja euroja kuukaudessa. Usein tuhansiakin, jos isompi yritys kyseessä.

Toki voit itsekin opetella. Aloita vaikkapa tästä.

Sitten on se SoMe. Facebook, Insta, Twitter, LinkedIn, YouTube jne. Jokainen on oma urakkansa ja huolehdittava. Kannattaa siis avata vain omalle liiketoiminnallesi sopivat kanavat, ja sellainen määrä, joita ehdit hoitaa ja päivittää.

Ja kaiken päälle vielä ns. perinteiset mediat, joihin ostat palvelua mm. mainostoimistolta. Radio, tv, lehdet, ulkomainonta – tai vaikkapa sissikampanja omaan kaupunkiisi?

Ai niin, sähköpostiosoite!

Kyllä. Tarvitset ammattimaisen sähköpostiosoitteenkin – tai useita. Verkossa mattimottonen.fi on hyvä osoite ja domain, joten sitä ei kannata romuttaa matti@hotmail.com -kauheuksilla. Simppeli matti@mattimottonen.fi on ammattilaisen valinta.

Kysy sähköpostiosoitetta verkkotekijältäsi. Hän varmasti suosittaa ostamaan sen hosting-kumppaniltaan, jolta hän ostaa myös osoitteen ja verkkosivun hostingin.

Lopuksi

Ei siis ihme, ettei kaikki osaa ostaa verkkosivuja, saati -kauppaa. Auton ostaminen on tuskaa, mutta verkkotuotanto on moninkertaisesti vaikeampaa. Voit mennä vikaan monta kertaa. Ja saattaa olla, että yksi mätä omena ylläolevasta listasta riittää.

Tärkeintä on antaa sinusta/ yrityksestäsi ja työstäsi ammattimainen kuva, huumoria unohtamatta. Siksi kannattaa turvautua verkossakin ammattilaiseen. Se siskonpoika varmaan osaa jotain, mutta brändisi hallitsijaksi hänestä ei ole.

Vasta nyt, 30+ vuoden työnteon kohdalla, alkaa ymmärtää enemmän arjen onnen salaisuuksia. 10 vuotta sitten alkanut SoMe-vyöry vinksautti maailman minäminä -moodiin, joka mielestäni on nyt ajanut seinää päin.

Olemme onnekkaita juuri nyt, sillä pääasiakkaamme työssä ovat aivan ihania yrityksiä ja ihmisiä. Meissä monessa on se yhteneväistä, että tiedämme mitä on olla rikki. Lisäksi ymmärrämme myös pienuuden hienouden. Muuten: Aina puhutaan ylöspäin skaalaavuudesta, mutta kannattaisi opetella skaalaamaan myös alaspäin.

Joku on käynyt läpi burnoutin. Joku jopa lievän masennuksen. Nyt teemme yhdessä töitä, autamme ja terapioimme siinä sivussa. Ja meillä on kivaa.

Samalla on ”joku luukku taas avautunut”. Huomaan paremmin kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan? Kuka hyökkää omia totuuksiaan, kellä on todella narsistisia piirteitä ja ketkä ovat aidosti kiinnostuneita siitä mitä sinulle kuuluu?

Ole oma mediasi -mantra

Sisällöntuotannon ja media-alan tekijänä aloimme vuosia sitten jo kuulla kuinka jokaisen kannattaisi nyt olla oma mediansa. No nyt osa on, osa ei vaikka kuinka on yritetty. Medioita Suomessa ovat lähinnä tubettajat, pari tosi-tv -tähteä ja sitten YLE, HS ja pari muuta ”vanhaa mediaa”.

Olen paljonkin syyllinen aikamoisen turhaankin älämölöön, asiaan josta kirjoitinkin kuukausi sitten. Nyt opettelen vihdoin siitä irti. Kirjoitan enää juttuja, jotka pitävät minut järjissäni tai selkeyttävät aivojani. Jotkut osaavat sen ajatellen, puhuen tai piirtäen, minun pitää kirjoittaa jotta ymmärrän paremmin.

Et ole mitään ja samalla kaikki

Olen kuullut sen ennenkin, mutta eilen kuulin sen taas.

En katso moniakaan ohjelmia tv:sta, mutta Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmaa katson, koska se on iloista viihdettä. Saa minut hyvälle tuulelle. Viime jaksossa tätä aihetta sivuttiin ja Tuomas Kyrö piti hienon lauselmahetken, joka päättyi: ”Sinä, rakas kirjoittaja, et ole mitään ja samalla kaikki.”

Upeasti sanottu.

Ihmiset kertovat elämästään, odottavat peukutuksia ja hyväksyntää. SoMen alkuvaiheessa joku niitä saikin, mutta nyt kaikilla on elämä niin täynnä ”omaa elämäänsä”, että ei aidosti ole aikaa kiinnittää huomiota mitä muut tekevät tai eivät tee.

Sen sijaan koitan nyt keskittyä nauttimaan elosta ja ilosta. Terapiajuttuja silti valuu vielä niin kauan kuin aivot vielä jotain oivaltavat.

Jatkoartikkeli haastatteluuni Vakka-Suomen Sanomissa. Kuva Pawel Kuczynski.

Nyt kaikkea mitä teen määrittää se, etten tiedä kuinka kauan täällä pääosin ihanassa maailmassa saan viettää. Se tarkoittaa, että pyrin edelleen vähentämään niitä asioita elämästäni, jotka masentavat ja syövät energiaani hyvistä jutuista. Mm. Taantunut setäpolitiikka Suomessa ja maailmalla, väärät ihmiset, ei-kiinnostavat asiat ja projektit jne. saavat jäädä ilman minua.

Kollega Janne kirjoitti muutama päivä sitten hyvän listauksen, miten voit vähentää häiriötekijöitä (työ)elämästäsi. Itse ehdotan simppeliä ajatuskikkaa.

Elämätyö

Lopetetaan puhuminen ja suunnitteleminen työelämä -sanajohdannaisen ympärillä. Käännetään se elämätyöksi, jolloin ensin tulee aina se muu kuin työ. Minä ainakaan en ole täällä vain tekemässä vaikutusta johonkin kaukaiseksi jäävään ihmiseen, joka ei koskaan käy meillä, emmekä me hällä.

Luuletko vanhuuden päiväsi olevan autuaammat, kun juoksit robottina vastoin tahtoasi?

Ota siis elämä omaan haltuusi, vaikka se toki tuntuu pelottavalta. Ei sinun tarvitse juosta velkapyörässä, koska sen vauhti alkaa olla jo mahdotonta. Kaikki muutkin isot asiat ovat nyt murenemassa. Twitterissä n. kolmekymppinen freelancer-toimittaja sanoi parhaiten:

”Poliitikot ihmettelevät, miksei nuoret osta asuntoja? Olen hieman päälle 30:nen ja nyt minulla on ensi kertaa varaa omaan, uuteen sänkyyn.”

Tekisikin sedille hyvää jutella 20-30 -vuotiaiden kanssa työurista, kun kaikki romuttuu alta. Luottamus ei ole kovin vahva kuin itseen, minkä voi lukea mm. tässä Hesarin jutussa.

Omistamisen tilalle tulee vuokra-, vaihto- ja jakamistalous, muttei vain ekologisista syistä, vaan siksi ettei useimmilla ole koskaan varaa muuhun.

Lainaan April Rinnettä, joka on toiminut jakamistalous- ja kehityskonsulttina:

Suuret ikäluokat kasvoivat yhteiskunnassa, jossa omaisuus määritti ihmisen yhteiskunnallisen aseman. Talo, loma-asunto, kaksi tai kolme autoa ja autotalli – näillä asioilla olemme osoittaneet olevamme kelpo ihmisiä, jotka pystyvät huolehtimaan perheestään.”

Tämä elämänkatsomus ruokkii velanottoa ja johtaa ympäristölle tuhoisaan resurssien tuhlaukseen. Pakkomielteisellä omistamisella on myös sosiaaliset vaikutuksensa, Rinne väittää. Tuloksena on aika yksinäinen yhteiskunta.”

”Ilmeisin esimerkki tästä on bruttokansantuote. Ei sen pitänyt olla mikään taloustieteen Graalin malja eikä varsinkaan hyvinvoinnin yleismittari ja poliittisen päätöksenteon perusta.”

Kansantalouden tuotannon arvoa mittaava bkt levisi maailmalle toisen maailmansodan jälkeen pidetyn Bretton Woods -kokouksen myötä. Samalla syntynsä saivat Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki, jotka seuraavat silmä kovana maiden talouskuntoa juuri bkt:n avulla.

”Ekonomisteja ilmiö hämmentää. Oletuksena on, että terve kansantalous perustuu tuottavuudelle, kulutukselle, omistajuudelle ja työllisyydelle. Nämä neljä peruspilaria ovat myllerryksen keskellä.”

Vähillä rahoilla kaikki irti – vaikka sitten muualla

Eli nyt kaiken romuuttuessa (!) meidän ja varsinkin nuorempien on pakko ottaa elämästä kaikki irti vähemmällä rahalla. Pätkä- ja satunnaistyötä tekevien osuus kasvaa koko ajan ja epävarmuudesta tuli default-tila.

Ainoa keino vähentää pelkoa on menojen rankan karsimisen lisäksi joku perustulomalli. Se tulee väistämättä, mutta siihen asti, kunnes sedät asian ymmärtävät (tai kuolevat ymmärtämättä), pyristellään pelossa.

Vaikka Suomi on yksi maailman parhaista maista monella mittarilla, ymmärrän kyllä hyvin niitä nuoria ja vähän vanhempiakin, jotka muuttavat pysyvästi maihin, joissa a) yrittäminen on positiivinen asia eikä rikos ja b) elämisen peruskustannukset ovat 30%-50% sikakalliin Suomen vastaavasta.

Kun nyt katsoo tärkeintä valtiollista mittaria, Suomen tulevaa huoltosuhdetta, syytä pelkoon on meillä kaikilla, ellemme muuta nopeaan ja rankasti koko sosiaalijärjestelmäämme. Mutta silti: Elämä ennen työtä.

Huomasin loppuvuodesta sellaisen, että sisällä leijui aika ajoin tumma pilvi. Pilvi on voimattomuutta liian ison asian edessä. Se syö iloa pois kaikesta. Lisäksi jatkuva disinformaatio, suomalainen masennusmedia sekä infotykitys kaivertavat samaa onkaloa. Ilon hetket ovat todella niitä, hetkiä.

Huomasin jo muutaman viikon nettitauon vaikutuksen, kun viimeksi olimme Thaimaassa. Oloni parani huomattavasti. Lopetin kokonaan suomimedian lukemisen sekä lähes kokonaan sosiaalisen median seuraamisen.

Niinpä päätin tänä vuonna hylätä koko vuodeksi valtion päätösten seuraamisen, pääosan uutisoinneista, vähentää SoMe-aikaa sekä ohittaa erilaisten hampaankiristelijöiden postituksia. Auttaa.

Ohessa nopeasti analysoitua tunneskaalaa uutisvirrasta, kun elät keskellä infomyrskyä. Ts. aika harva asia tuntuu miltään. Sinusta tulee emotionaalisesti tunnoton. Se on pelottavaa, ja kun tuon huomasin, muutin tapojani heti.

skaalaa

 

Niin siinä sitten kävi, kun vuonna 1990 tartuin ensimmäiseen asiakaspuheluuni tietokoneen opetus- ja auttamistehtävissä. 25 vuotta myöhemmin jatkan samaa, mutta nyt verkko- ja digitalkkarina.

Olen auttanut asiakkaitani jo vuosia yritysten sisältömarkkinoinnissa, mutta kesällä tuotteistin palvelun ja sen johdosta hoidan nyt muutaman yrityksen verkko- ja sosiaalisen median tilejä kk-maksulla.

Autan siis asiakkaita muuttumaan monologeja suoltavasta, kasvottomasta tahosta kohti aitoa keskustelua omien asiakkaidensa kanssa käyvää somesähikäistä.

Palveluidea tuli asiakkailta. He eivät vaan saaneet aikaiseksi mitään verkkosivuilleen, saatika some-tileilleen. Virallinen selitys oli se, ettei ollut aikaa, mutta todellinen syy on osaamisen ja rohkeuden puute.

Yllättävän moni suomalainen yritys vieläkin jopa häpeää olemassaoloaan. Ja se on melkoinen ongelma maailmassa, jossa rajat ovat hävinneet ja aitoa dialogia pitäisi käydä globaalisti.

Sitten ihmetellään, miksi asiakasvirrat kuihtuvat, vaikkemme edelleenkään tee mitään?

Alla esimerkkipaketteja palveluistamme. Otahan yhteyttä niin aloitetaan kanssasi.

Jotta palvelu olisi tehokasta ja toimivaa, en ota kuin muutaman lisäasiakkuuden enää.

VERKKOTALKKARIPALVELUT

Kotisivujen kunnossapitopaketti, alk. 300€/kk

  • n. 5-10 työtuntia kuukaudessa
  • käsittää vanhojen tietojen päivitystä, uusien esille ruoskimista ja graafista parannustyötä

Verkkotalkkari, alk. 1000€/kk

  • (edellisen kotisivu -tason lisäksi) monitoroi yrityksen SoMe-kanavia ja vastaa viesteihin
  • Tunti/ päivä -monitorointi jaettuna aamupäiviin ja iltapäiviin (yhteensä 20 tuntia/kk)

Päätoimittaja, alk. 2000€/kk

  • (edellisten lisäksi) tuottaa sisältöä kaikkiin yrityksen verkkokanaviin yrityksen vastuuhenkilön ohjauksella
  • Sisällöntuotantoon 2-3 tuntia/viikko, eli 8-12 tuntia/kk

Tai räätälöitynä esim. vain Twitter- ja Facebook-tilien monitorointi ja ohjaaminen jne.

Olemme Viidakkorummun ja Revolverin kanssa valmistaneet kevään 2015 kuluessa tulille herkullisen lamayrittäjägumbon, jossa pienimmätkin markkinoinnin ja myynnin vauhdittamistarpeet huomioidaan vaikka osamaksulla, ja suuremmat saavat pala-palalta -suunnittelu ja valmistus-setin.

Aiemmin liikkeelle polkaisemaani Jauhelihamiehiä en enää edes markkinoi, koska edulliset verkkotyöt ovat jo kaikille vakio. Tuotemerkistä tuli turha heti laman alettua 😉

IMG_0449

SoME-setinkin pitää olla tehokas palvelukanava, ei unohdettu turhuus!

 

DIGIHIHASTA KIINNI!

Nappaa siis kiinni jonkun yrityksemme digihihasta ja katsotaan mitä järkevää teille kannattaisi suunnitella ja tehdä!

 

Kaikki kesän 2015 aikana (1.6.-30.7.) tuotantonsa tilanneet saavat loppulaskustaan 20%:n kesäalen ja osallistuvat (vielä yllätyksenä) pysyvän kesäpalkinnon arvontaan!

Olen keskustellut viikon sisään kahden asiakkaani kanssa, sillä kummallakaan ei ole ollut oikeaa käsitystä siitä, miten sitten toimitaan, kun sivut ja muut on heille luovutettu ja kassakone ei käykään odotuksien mukaisesti.

Siitä otan nyt opin ja pyydän anteeksi. Lupaan kertoa selvemmin jatkossa, mitä nykytilanne vaatii. Tämä kirjoitus avatkoon sen keskustelun.

Pointti on tämä: Ennen toimisto teki asiakkaalle tarvittavan. Nyt sen tekee jokainen itse. Jollei osaa, siihen pitää palkata ulkopuolinen.

Me teemme välineet, joiden avulla asiakas kykenee levittämään ilosanomaansa.

Jollei meitä ole palkattu ilosanoman kirjoittajiksi, emme voi taata sitä, kuinka paljon se sanoma saa ilmaa alleen.

Voimme ja autamme jälkeenkin päin kaikessa, jossa on oikeasti järkeä. Se mitä naapuri tai tuttu kertoo, ei välttämättä tarkoita että siinä on järkeä. Mutta se apu on meidän työtämme. Siitä kuuluu meille korvaus.

Itselle ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan esim. kostausmittausta tekevälle ammattilaiselle mitä serkkuni kertoi hänen käyttämänsä Husqvarna zx 446:n kostausmittarianturin talviominaisuuksista.

OLE REHELLINEN JA ROHKEA

Ei voi mennä vikaan, jos kerrot rehellisesti missä menet tai mitä haluat. Kerro myös haasteista. Älä myy koskaan. Näe se vaiva, että katso myös pinnan alle.

Heitä suojeluvaistostasi iso osa takkaan ja polta se. Mitä nuorempi asiakaskunta, sitä enemmän he odottavat paljasta sielua. Siitä todisteena esim. tubettajien valtavat katsojamäärät.

IMG_2870

Tämäkin on sisältömarkkinointia.

 

Kuvassa yllä olevalla sinkkukaverillamme oli tarve löytää naispuolista seuraa Hua Hinista. Auttaaksemme siinä teimme hänelle iltojen aseeksi t-paidan, jossa mainostetaan viileää ilmaa – hänen huonessaan. Onnistumis- ja konversioprosentit osoittautuivat korkeiksi 😉

Nykyisen omamarkkinoinnin työmäärää ei moni ymmärrä.

Moni takoo vuosia, ennenkuin se työ konkretisoituu oikeiksi tuloiksi. Pikavoiton saa vain osumalla tuurillakin napakymppiin, kuten S-ryhmä osui aiemmin halpuuttaa -termin lanseerauksessa.

Pikku Apuri

Näinä yhdeksänä vuonna kun on tullut oltua aktiivinen blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa, yksi totuus on paljastunut:

Liika verkkoelo hajottaa päätä ja kaventaa todellista ystävyyttä.

Yle ansiokkaasti nostikin lapset ruudulle, mutta itse huomaan aikuistenkin yksinäistyvän ja apatisoituvan ruutujensa ääreen.

Omassakaan kodissamme ei enää laulu eikä viini virtaa kuten ennen, emmekä tanssi muidenkaan lattioilla. Toki vanhempi kroppa sekä aivo hylkii jo luonnostaan ajatusta seuraavan päivän totaalisesta menettämisestä, mutta kaipaa silti niitä ystäviä.

Pitänee ottaa rajat käyttöön. Työni takia käytän digilaitteita koko ajan, joka paikassa. Vapaalla pitää tehdä muutakin, kuten esim. nähdä livenä muita ihmisiä.

Maaliskuun pidän kokonaan lomaa SoMesta, sillä huomaan taas ajautuneeni suomimedian negatiivisen uutisvirran kuljettamaksi.

Toinen havainto on se, että suomimediassa puhutaan 99% työstä ja taloudesta. Miksi?

Elämä on ulkona. Saa suorittaa.

Pikku Apuri

Olemme tehneet paljon verkkosivuja, jotka ovat jääneet siihen tilaan mihin me ne aikoinaan jätimme. Asiakas ei halua, uskalla tai ehdi päivittää sivujaan. Tällöin niillä juurikaan ei ole tarkoitusta. Rahat menivät osaksi hukkaan.

Laskin, että minulla olisi aikaa ottaa kolme asiakasta, jolle tarjoaisin kuukausimaksullista palvelua, jossa huolehdin asiakkaan näkyvyydestä verkossa. Pääkanavina tietyt some-kanavat, Google sekä asiakkaan blogi. Enempää ei ehdi kunnolla hoitamaan.

Olisi tuloksekkaampaa, mikäli Pikku Apuri tai Viidakkorumpu on tehnyt sivut WordPressillä ja sivut ovat meidän hallussamme. Tietysti voimme ensin suunnitella ja tuottaa yrityksellesi sivut, ja sitten tilaat sisältömarkkinoinnin kuukausisetin?

Jos olet kiinnostunut moisesta, pukkaappa viestiä meille tästä:

Pääsy pois suomalaisesta hengettömyydestä on ajanut ahdistuksen pois. Olen lopettanut lähes kokonaan suomalaisten ”uutisten” (lue: tuskartikkelit, uusi sana) tavaamisen ja vähentänyt (anti-) sosiaalisten medioiden käyttöä 90%.

Sen sijaan olemme työnteon ulkopuolisen ajan ihmisten ja toistemme kanssa livenä: Nauramme, kuntoilemme, syömme ja juomme. Elämä vaan on niin paljon positiivisempaa täällä. Suomiystäviä toki kaipaa.

SUOMI ON NYT TUSKAISA

Ei sitä huomaa kuin matkan päästä, miten tuskaisa maa Suomi juuri nyt on.

Kaikki on valittamista, uhkia ja epäonnistumisia. Harvat yrittävät luoda positiivistakin henkeä, mutta se on yhtä kuin yksittäisen linnun harjaaminen Exxonin öljyonnettomuudessa. Työssäkin kiitos ja iloisuus loistaa poissaolollaan. Puurretaan vain ilman merkitysten miettimistä. Ja kaikki – KAIKKI – pyörii rahan ja talouden ympärillä.

Ja sitten kruununa laiton, mutta valtion hyväksymä orjatyö. Sanattomaksi vetää.

Pahinta on se, että siellä asuessa ajautuu väkisinkin kierteeseen mukaan. Vaikka tekisi mitä ei-päätöksiä, huomaa kuitenkin kommentoivansa ja osallistuvansa tuskaan.

Koitamme nyt irtisanoutua tuskasta. Vienee pitkän ajan ja keinotkaan eivät ole vielä selvillä, mutta se on seuraavana tavoitteena. Sitä kautta saa vielä entistäkin paremman elämän. Sitä kun ei koskaan tiedä, koska se pois viedään.

Pikku Apuri

EDIT: Tuli muuten laskutoimituksena mieleen, että jos jättää kokonaan pois turhat tv:n toljottamiset sekä vielä turhemmat tietokoneen edessä nyhjöttämiset, jää päivään helposti 5-8 tuntia aikaa tehdä muuta. Sitä täällä tehdään 😉

 

Kuulen tämän lauseen lähes jokaiselta asiakkaalta: ”Ei mulla ole aikaa markkinoida, kun pitää tehdä työtkin!”.

Kuten valtaosa tietää, koko markkinointi on kääntynyt 180-astetta (Viidakkorummulla on siihen tuotekin). Yritys on nyt itse markkinointinsa moottori. Ja sen totuuden edessä jähmetytään tai keksitään tekosyitä.

Ei tajuta, että yrityksen koko olemassaolo on uhattuna, ellei muututa. Uusi aika asettaa yritykset sen kovimman kysymyksen eteen? Miksi teemme mitä teemme?

Miksi? -on kysymyksistä raa’in. Se pakottaa peilin eteen ja paljastaa kaiken. Jos yrityksen tuotteet ja palvelut ovat olleet piilossa kermakakkumarkkinoinnin alla, nyt ne vedetään framille, kaikkien nähtäville. Valehtelu, kaunistelu ja sumutus ovat poistuneet. Vain ytimeltään terveet yritykset toimivat vielä muutamankin vuoden päästä. Muut voivat jo varata muistokirjoitustilaa sieltä lempisanomalehtensä sivuilta.

Kun on perattu kysymys miksi, voidaan miettiä mitä, miten ja missä markkinoidaan seuraavat vuodet. Sen jälkeen jaetaan ”markkinoinnin avaimet”, eli kuka tekee minkäkin osuuden/roolin/työn? Pikku Apuri toimii jo muutamalle asiakkaalleen mentorina näissä alun haasteissa. Katson perään ja neuvon miten edetään muutoksessa.

Somee

Ja ei, ei kannata avata kaikkia fantsuja uusia kanavia, jollei ole ensin mietitty kenelle puhutaan, miksi, miten ja missä (vrt. kuva yllä).

Kysy siis neuvoa tai ota yhteyttä, jos olet kalsarit jalassa peilin edessä, etkä tiedä ottaisitko oluen ja pistäisit pääsi tyynyjen väliin vai tartutko kiinni uuteen.

Pikku Apuri

”95.1 percent of the Universe is made of stuff we cannot see, yet still affects us profoundly: dark energy and dark matter.”

arnade_prostitutes_telescope_920.jpg.CROP.original-original

Photo by Chris Arnade

Phil Plait on koonnut blogiinsa vuoden 2013 parhaat avaruus- ja astronomiakuvat. Tarinatkin kuvista ovat mahtavia. Itselleni jäi pyörimään aiemminkin kuulemani totuus: Universumimme rakennusaineista 4,9% on ymmärrettäviä palikoita, melkein kaikki on ”pimeää energiaa ja materiaa”.

PIMEÄ TURKU ENERGIA

Kuluva vuosi on tuonut taas roppakaupalla lisää pahaa karmaa tänne: Edelleen jatkuva Toriparkkihanke, HC TPS:n johdon sekoilut ja viimeisenä Turku Energian ”Jouluyllätys”, jossa 80-vuotias vanhus jätettiin Jouluksi ilman sähköä, vaikka ihmiset olisivat halunneet maksaa vanhuksen sähkölaskurästit. Lopulta valtavan SoMe-paineen alla yrityksen oli pakko palauttaa sähköt.

Yritysten täällä olisi viimeistään nyt hyvä tajuta, että Some-kanavien avaaminen vaatii niiden hoitoon sosiaalisesti taitavimman henkilön koko talossa!

Mietityttää vaan, että mikä ihmisiä Varsinais-Suomessa vaivaa? Se tylyys, sosiaalinen kyvyttömyys ja negatiivisuus mikä täällä velloo, saa miettimään muuttoa muualle, vaikka kuinka ympäröivästä (muusta) luonnosta täällä pitäisikin.

Onko historia muovannut geenimme pimeän energian lähettiläiksi?

Tämä vanha maan keskus on vuosisatojen kuluessa joutunut pokkuroimaan monille suuremmille. Onko pokkurointi jättänyt jälkensä meihin ja tehnyt meistä katkeria maailmaa kohtaan? Masentaako leveyspiirin sateet ja 6kk:n syksy varsinais-suomalaisen Suomen huonolaatuisimmaksi eliölajiksi? Hei, meitä kutsutaan Suomen persreiäksi.

VUOSI 2014 – MUUTOS?

Miten olisi, jos vuonna 2014 koitetettaisiin oikeasti tuoda muille myös hyviä uutisia ja ennen kaikkea – tekoja? Kaikki alkaa jokaisen omasta asenteesta: Jos kiitoslauseetkin aloitetaan kieltosanalla, ei maailman hyvää karmaa ole helppoa lisätä.

Täällä pitäisi nyt eritoten Kaupungin ja yritysten johdossa tajuta, että KAIKKI tieto saavuttaa ihmiset.

Kassakaappisopimusten ja pöydänaluspolitiikan aika jäi jo kauan sitten.

Viikko aikaa uuden vuoden alkuun. Viikko aikaa muuttaa toiminta positiivisemmaksi, ja todistaa, ettei 95,1% varsinais-suomalaisesta ole pimeää ainetta ja energiaa! … Vai onko sittenkin?

Pikku Apuri

Olen kauan jo elänyt sosiaalis-mediallista elämää: Onhan sen alan osaaminen ammattini yksi tärkeä osa. Koittanut lähes kaikkia tunnetuimpia palveluita, ja ollut erittäin aktiivinen monissa jo vuosia, josta todisteena mm. yli 1000 blogikirjoitusta Apurille ja Viidakkorumpuun.

Ja toisaalta, olen aina ollut surraripää=pääsurrari, eli uteliaana ahminut kaiken tiedon ja sitten ei aivot pysähdykään koskaan. Aina löytyy ”lisäkehitettävää”, eli enemmän työtä maailmasta.

resized_twitterfeed

Nyt alan huomata oikeasti digisurrarielämän haittapuolet: Levottomuus, keskittymiskyvyn puute, nopea kyllästyminen yhteen asiaan, jatkuva ”moniajon tarve”, rauhattomuus, unettomuus jne. Ts. Kahdeksan vuoden aktiivielämä SoMessa itseni ja asiakkaiden parissa on jo vammauttanut.

Eli asialle pitää tehdä jotain: Irtautua. Itse asiassa aloitin sen jo hetki sitten.

Vuosi 2014 tuleekin olemaan kannaltani julkisesti poissaolevampi. En ole niin aktiivinen täällä yhteisöllisessä sosiaalidemokratiassa eli ATK:ssa. Fyysisesti tulen myös oleilemaan paljon kaukomailla, koska sieltä työni tekeminen onnistuu yhtä lailla kuin koto-Suomestakin, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kyllä tässä jo on oppinut mitä, koska, missä ja miten asiakkaan kannattaa tiedottaa teoistaan. Ei siihen enää lisävammautumista tarvita.

Pikku Apuri

Ammattini takia olen aktiivinen sosiaalisen median kanavissa. Viime aikoina on tullut huomattua jonkinlainen trendi. Kun päämediat suoltavat ulos pelkkää pahaa oloa, eli negatiivista uutisointia, on osa ihmisistä alkanut postittamaan ja vaatimaan vain kivoja ja positiivisia juttuja. Voisiko trendiä sanoa Cheekismiksi?

Suuren veden takana vain positiivista uutisointia harjoittava Upworthy keräsi ensimmäisen vuotensa aikana huimat 22 miljoonaa lukijaa. Suomessa ei silti taida väkeä riittää vastaavaan palveluun?

Saavutan nyt 1000 blogipostin rajan.

Vuodesta 2005 aloitettu aktiivinen bloggaaminen on johtanut siihen, että meillä on omia asiakkaita. Google kun löytää noiden 1000 postin asiasanoja melko tehokkaasti. Valtaosa asiakkaistamme tuleekin verkosta. Mutta se siis vaati kahdeksan vuotta aktiivista kirjoittamista. Useimmat yritykset ohittavat oman markkinointityön rahalla – mainoksin.

Jos haluaa hyväksi golffariksi, ei tarvitse lyödä kuin miljoona palloa. (kaverimme ja golf pro, Mark Roast)

 

1470022_10152037360396605_1868391708_n

Olen myös tieteen seuraaja ja ystävä, ja sillä saralla ei helppoja vastauksia ole. On vain epäkohta tai väite, jota sitten aletaan vänkäämään suuntaansa. Prosessi on jatkuva, kunnes saavutetaan pitävä näyte useammasta lähteestä ja vertaistutkimuksin. Ja senkin jälkeen prosessi jatkuu.

Olen myös sitä mieltä, että kaikki epäkohdat pitää nostaa esiin, olkoonkin huonoja, koska siten ne oikenevat (vertaa case: KEVA juuri nyt). Negatiivisuus ilman ratkaisuehdotuksia on kuitenkin vain pahan olon rummutusta.

Välinpitämättömyyttä ja taputtajat

Työmme puolesta kirjoitan auki normaalisti arkoja ja piilossa pysyviäkin asioita, kuten esim. yrityksemme tulostietoja ja niiden taustoja. Ne keräävät hyvin paljon lukijoita, mutta vain murto-osa lukijoista kertoo niistä julkisesti pitävänsä (tykkäämiset), saatika kommentoi julkaisua.

Suurelle osalle vierusyritykseen liittyvät kirjoitukset vaativat henkisen kynnyksen ylitystä.

Kynnykset monistuvat ja alkaa kierre. En osallistu hänenkään yrityksensä asioihin, enkä tue – kuin alamäessä.

Välinpitämättömyys syö jokaisen tuloja.

Toisaalta, ihminen on juuri sellainen digimedian ulkopuolellakin. Naapurin auto-ostos vie talouttamme eteenpäin ja perheet vararikkoon.

Yleensä hyvää työtä tekevät saavat asiakkaita. Vaikkei niistä avoimesti kerrotakaan, niin tuleville asiakkaille kerskutaan niin, että Keynotet ja Powerpointit ovat haljeta liitoksistaan. Muistan hyvin vielä vanhaa työuraani. Yleisin lause taisi olla: ”Tehdään me yhdelle isolle matkapuhelinvalmistajallekin töitä. Nimeä emme vaan saa mainita”. Noin sanoivat kaikki media-alan yritykset 90- ja 00-luvulla. Ja töitä tuli, kunnes matkapuhelimet meni.

Pikku Apuri