Artikkelit

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä?

Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä.

Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin.

Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä.

Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme?

Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä.

Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

Kun on tarpeeksi kauan tehnyt lujaa töitä ja säästänyt sen mitä ihminen tarvitsee turvakseen, on velvollisuus nauttia ajastaan heti – ei sitten joskus.

Tausta

Olemme viitisen vuotta saaneet ottaa vaimoni kanssa vapaammin, koska saimme ajoissa jo asunnot velattomiksi. Olen monesti kirjoittanut, kuinka aloimme jo 90-luvulla noudattamaan simppeliä budjettilomakkeen kuria. Elimme silloin, suuremmilla palkoillakin, kuin nyt. Kuukausimenot rutistettiin 1000-1500€:oon kuukaudessa. Siitä jäi sitten väkisinkin paljon lainojen maksuun ja säästöön. Tämä tasan viisi vuotta sitten kirjoittamani budjettipohja-blogijuttu on edelleen ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni.

Hullua on se, että mitä vapaammaksi pyrimme, sitä enemmän saamme työtä tehdäksemme.

Nyt

Nytkin tämä syysalku on juostu aivan hulluna uusien asiakasprojektien kimpussa. Upeaa on katsoa, miten vastikään yrittäjäksi Pikku Apuriin hypännyt Pia tekee yhdessä kanssani isoa kampanjaa koko Pohjoismaihin ja muutamaa vaativaa myymäläsuunnittelua.

Päätimme hyvin yksinkertaisesta perussäännöstä jo aiemmin:

Kun työtä tulee, se hoidetaan ekstrahyvin, koska tulee aikaa jolloin sitä ei ole.

Olemme jo päättäneet, että jahka pahin kiire hellittää, lennämme lämpimään ja myös tutkailemme viileämpiä kaupunkikohteita Euroopassa. Monelle on edelleen epäselvää se, että tietotyöläinen, joka tekee työnsä kannettavalla tietokoneella, ei tarvitse toimistoa, saatikaa pomoa kello kaulassa vahtimaan.

On käsittämätöntä, että Suomen tasoisessa hyvinvointikehdossa käytämme voimiamme aikuisten ihmisten holhoamiseen. Suoritamme edelleen työaikaa, emme työn tuloksiin perustuvaa tulosta.

Tavallaan elämme jo nyt eläkeaikaa, sillä jos saamme elää eläkeikään, eläkkeemme ovat niin pieniä, että meidän pitää tehdä työtä ehkä edelleen? Kiitos vain ahneet polvet edellämme. Ja polville meidän jälkeemme – jääkö mitään?

Aika

Normaali työaikani on hankalaa määritellä, koska olen oma pomoni, mutta se menee suurin piirtein näin – peruspäivänä, ei kiireaikoina:

  • Herään yleensä klo 6-7 aikaan (joskus klo 3-5), jolloin luen lehdet ja uutiset. Siihen menee n. tunti.
  • Sitten avaan sähköpostit ja teen kiireisimmät työt, joita asiakkaat ovat illalla vaatineet/ toivoneet. Siihen menee n. 30 minuuttia – tunti.
  • Siirryn toimistomme Manillaan, koko 240 metriä pitkän työmatkani. Olen siellä yleensä klo 8-9.30.
  • Teen lujasti töitä klo 8/9 – 13 välisen ajan. Saan siinä enemmän aikaan, kuin ”töissä” ollessani kahdessa työpäivässä.
  • Iltapäivästä tulen kotiin syömään lounaan yhdessä Pian kanssa. Sen jälkeen pyrimme lähtemään pitkälle kävelylenkille (2+ tuntiselle).
  • Lenkin jälkeen (ja joskus sen aikanakin) katson taas postit – onko jotakin kiireellistä?
  • Jollei ole, saatan ottaa hetken iisisti, esim. lukea kirjaa ja nukahtaakin.
  • Joskus klo 17-19 teen viimeiset työt ja saatan jo tehdä seuraavien päivien pohjiakin, jos tarmo riittää (onpahan sitten vähemmän edessä).
  • Ilta rauhoitetaan muille askareille.

Jos tuosta nyt laskee, niin varsinaisia työtunteja tulee päivässä 4-8 välillä. Väittäisin, ettei tietotyöläinen pysty tekemään luovaa työtä kuin maksimissaan 5-6 tuntia niin, että jälki on tasokasta.

Sitten tulee päiviä, kun olen jo tehnyt sen päivän työt aiemmin tai asiakas venyykin kommenteissaan, materiaaleissaan tmv. Silloin pidän vapaata työstä, lukuunottamatta postin lukuja. Viikonloppuisin en tee maksullista työtä, mihin huom. en laske blogikirjoituksia ja omaa markkinointia. Niihin menee helposti 4-6 tuntia viikossa.

Joka tapauksessa koitamme pitää, varsinkin torppakautena, eli toukokuu-syyskuun loppu, kolmipäiväisiä viikonloppuja. Lisäksi vapaapäivät menevät torppatöissä.

Ja torpalla asuessamme meillähän on ihan omanlaisensa työrytmi, eli sadepäivät ja kuumimmat jaksot tehdään maksullisia tietokonetöitä – muuna aikana ei.

Kun olemme matkoilla, teemme oikeastaan torppasäännöillä töitä, eli sadekuuroajat sekä keskipäivän kovimmat uv-ajat, eli klo 12-15 (melanoomasta jäänyt viisaus). Muuten olemme täysin vapaana tekemään mitä huvittaa.

Voin kertoa, että en pystyisi parempaa suunnittelemaan. Vaikka saisin lottovoiton, en osaisi olla aloillani. Tekisimme aivan samoin töitä kuin nytkin.

Muuten: Tämä teksti kirjoitettiin Gregg Allmanin viimeiseksi jääneen albumiin tahtiin. Iso suosittelu! Greggkin koittaa siinä kertoa, että eläkää kun elätte, älkää silloin kun kuolema jo kolkuttaa tuvan laseihin.

Olen vuosia ihmetellyt, miten esim. suuremmat mainostoimistot pärjäävät edelleen? Osa ei pärjääkään, YT-neuvottelut vaan pidetään pimeässä, salassa. Nimittäin ”juhlat” ovat ohi. Tosin itse en niihin koskaan osallistunutkaan.

Yrittäjänäkin tulot ovat koko ajan suurempien kivien alla. Enää ei voi luottaa siihen, että asiakas tulee ja ostaa. Itse teen n. kymmenen tuntia viikossa työtä sen eteen, että jatkossakin joku ottaa Pikku Apurin tai Viidakkorummun verkkosivujen tai sosiaalisen median kautta yhteyttä. Vielä on onneksi ottanut.

Vaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että parasta työtä ja jälkeä syntyy, kun toisilleen luontevasti sopivat ihmiset markkinoivat palveluitaan ristiin, rastiin ja tutuilleen.

Kun kohtaan loistavaa palvelua tai mahtavan tyypin, kirjoitan siitä aina. Sanon sitä totuusmarkkinoinniksi.

Viime aikoina on tapahtunut sellainen muutos, että kiitoksen kohde on ottanut yhteyttä – kiittääkseen ja usein kertoakseen, että nyt tulee kauppaa ovista ja ikkunoista. Jos jotain saisin toivoa, se olisi hienoa, että veisivät vielä sanaa lähipiirilleen palveluistamme. Silloin kaikki voittaisivat. Antamalla saa paremman olon kuin saamalla.

Hyvää kesää ja Jussia kaikille täältä Taivassalon torpan pihalta! Erityisesti toivon sitä muille pienyrittäjille, tässä muuten upeassa, mutta yrittäjävihamielisessä maassa.

Jari ja Pia, Pikkuapurit

 

Olen aina kummastellut sitä, ettei vaaleissa pienyrittäjien äänet kelpaa kenellekään? Uuden SY:n kyselyn mukaan olisi nimittäin aihetta. Itse äänestän vain ehdokasta, joka ottaa hoitaakseen asiamme.

On hyödytöntä ajaa kärkiteemana isoja asioita, kuten kestävää kehitystä. Et sinä siihen riitä. Vain lukuisat pienet voit korjata.

Pelkästään yksinyrittäjiä meillä on jo 180 000, ja määrä lisääntyy tuhansilla koko ajan (useimmiten pakosta). Kun siihen lisätään 2-3 hengen yritykset, pienyrittäjiä lienee jo yli 300 000? Jos joku täysipäinen ehdokas lähtisi taistelemaan meidän puolesta, tässä olisi korjattavia.

  1. Jollei koko eläkejärjestelmää kyetä rakentamaan uudelleen, YEL-”sakkomaksujen” porrastaminen ja minimin laskeminen. Koko maksu on yleisesti todettu huijaukseksi, mutta on kohtuutonta vaatia työkkärien verran käteen kuukaudessa tienaavilta satasia kankkulan kaivoon. Jos tienaat 1000€/kk bruttona, YEL saisi olla korkeintaan 50€.
  2. Työttömät saisivat yrittää yrittämistä. Nyt siitä on ehdotuskin, mutta jos oikeasti halutaan työttömyydestä eroon järkikeinoin, ei pakottamalla, työtön saisi yrittää. Tästä käänteinen vaikutus on palkkaaminen. Palkkaisin mieluusti pätevän työttömän ihan maksamalla töihin, jos esim. sosiaalikulut tippuisivat alussa.
  3. Pienyrittäjille palkansaajaa vastaava turvaverkko. Nyt pitää yritys lopettaa, polttaa, tuhkata ja unohtaa. Sen jälkeen voit ehkä saada jotain tukea vuoden päästä? Sairasta. Eikö se riitä jos voi näyttää, ettei yritys elätä? Ja puolisokin kärsii yrittäjyydestä. Onko yrittäminen siis pelättävä rutto vai kansalaisen aktiivisuutta? Ja YEL-minimi nousee koko ajan, nyt vaaditaan 12 564€:n vuositulot, että saat edes työttömyyskorvauksen.
  4. Kevytyrittäjyys takaisin. Nyt sitä tuhotaan. Emme ole enää vuosikymmeniin eläneet maailmassa, jota hallitus ajaa tänne. Ihmisen soisi olla työtön, palkollinen, yrittäjä ja opiskelijakin samaan aikaan. Ainakin 2020-luvun edistyneessä yhteiskunnassa.
  5. Jollei koko järjetöntä byrokratiaa voi rakentaa kokonaan uudelleen, TE-keskusten virkailijoille edes aito vastuu. Jokainen esiintyy nimellään, myös kaikki Kafkalaiset komiteat laitoksen sisällä. Päätöksistä saa ja pitää valittaa. Nyt ei täysin järjettömistä päätöksistä saa valittaa, kun kasvoton Orwelliaaninen organisaatio kyykyttää ihmistä.

Miettikää kuinka monta työtöntä aktivoituisi, jos ylläolevat olisivat totta?

Jos saisimme 500 000 aidosta työttömästä (rekistereistä siivottuja pakkolaisia on paljon) edes 10%-20% kokeilemaan omia siipiään, paljonko säästäisimme vuodessa?

P.S. Ja tiedän, että ko. asiat kuuluisivat enemmän eduskuntaan, mutta kun siellä ei kukaan nyt meitä edusta, niin ensin kunnasta läpi ja sitten eduskunnasta 🙂

Apurissa kirjoitamme myös yrittäjyydestä laajasti. Se tarkoittaa kritisoivia blogipostauksia enemmän kuin positiivisia, koska yritämme osaltamme levittää sanaa asioista, jotka ovat aivan päin seiniä pienyrittäjyydessä. Meillä kun ei Suomessa ole ketään etujamme valvovaa järjestöä. Suomen Yrittäjät ovat isojen asialla – pikku EK.

Eilinenkin juttu on saanut isot lukijamäärät jo vuorokaudessa ja se on kritiikin tehtävä: Kertoa mitä Suomessa on vialla. Mutta kuten huomaatte, tarjoamme myös korjauskeinoja, muuten negatiiviset jutut olisivat pelkkää vali(s)tusta.

Totuushan on se, että pienyrittäjä elää kaupoista. Kun on työtä ja saa laskuttaa, tämä on paras työ maailmassa (jos työstään pitää).

Pienyrittäminen on maanis-depressiivistä työtä

Koko sen 10 vuotta mitä itse tätä olen tehnyt, ei ole montaa tasaista hetkeä. Menee ylihyvin tai työtä on liian vähän. Kun tulee depressioaikoja, käytän aikaa yrityksen ja itseni kehittämiseen, jotta jatkossa taas kauppa kävisi. Melko luonnollista.

Kun kauppa käy ja saa tehdä työtään, maailma glitteroi vaalenapunaista pölyä joka nurkastaan.

Harva pienyrittäjä silti uskaltaa avata näppäimistöään, suutaan kyllä. Pelätään että asiakkaat juoksevat karkuun, jos kirjoitetaan julki mitä oikeasti ajatellaan. Itse en ole koskaan välittänyt suodattimista ja olen siksi saanutkin asiakkaita, joiden kanssa on luontevaa tehdä työtä. Ei tarvitse feikata. Ja työhakemuksia tulee joka viikko 🙂

Palkansaajan pitää välttää negatiivisuutta – hymy korviin vaikka väkisin

Kun olet muilla töissä, joko johto- tai rivitekijänä, negatiivisuutta tai kriittistä linjaa vältetään loppuun asti. Se tahraa julkisivun, aiheuttaa poispotkimisen uhan ja ei näytä omistajille tsempiltä.

Siksi et juuri koskaan näe suuremmilta yrityksiltä läpinäkyvyyttä (muuta kuin sanoissa). Katsopa valtaosan tiedottamista: Vain hyviä asioita kerrotaan ulos. Kehitettävää, kritiikkiä tai suoria mokia ei koskaan. Naminamia vaan jokaiselle.

Väitän Ellun Kanojen kanssa, että ne yritykset, jotka uskaltavat olla läpinäkyviä kaikissa toimissaan, voittavat markkinoilla. Ne saavat parhaat tekijät ja tulevaisuuden asiakkaat.

Evoluutio jatkaa siten väsymätöntä jauhamistaan kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. Kuten tohtori King joskus hienosti sanoi:

“The arc of the moral universe is long, but it bends towards justice.”

Joudun kuulemaan ja lukemaan useita kertoja päivässä, miten nyt joku kaiken kattava ihmemaasopimus syntyy tai ei synny. Syynä sen syntymiseen tai syntymättömyyteen on aina joku KGB tai muu kirjainyhdistelmä. Tiistaina on EK poikkiteloin, torstaina AKAVA, muina päivinä AKT jne.

osa MEISTÄ elää edelleen kansakouluajan säännöillä?

Yrittäjä tekee työnsä jos niitä on. Jos töitä on, saa ehkä palkkaa sinä kuukautena. Jos on hyvä siinä mitä tekee, ja on suhteita sekä markkinointikykyjä, töitä voi olla muutamaksi kuukaudeksi jonossa. Voi olettaa, että saa palkkaa jopa maaliskuulle asti?

Muualla Suomessa syntyy poru, jos palkka nouseekin vain 70 senttiä huhtikuusta 2017 eteenpäin. Kuinka sekaisin te olette?

Maksan kaikesta enemmän valtiolle kuin työntekijä. Enkä koskaan rikastu työlläni. Toivon, että saan siitä pienen palkan vielä jatkossakin. Sitä varten minun on opiskeltava ja ahmittava uutta joka päivä. Se on se standardi. Näin toimien ehkä saan toiminnalleni tulevaisuuden?

Tuntuu siltä, että elän ulkopuolella, vaikka meitä samanlaisia on lähes 300 000. Olemme suurin ”ammattiliitoista” Suomessa, mutta meillä ei ole liittoa.

Meillä ei ole kuin oma pää, joka pitää eduistamme kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valtio kuppaa meiltä joka vuosi lisää, muttei anna juurikaan mitään. Onneksi tästä tykkää.

Olen jutellut kesän kuluessa useiden markkinointialaa työkseen tekevien sekä alaa sivuavien tahojen kanssa, ja vastaukset ovat samat:

  • Liikevaihdot ovat 1-2 vuoden sisään romahtaneet 20-30%, joillakin jopa 50%
  • Samaan aikaan kaikki lakisääteiset maksut vaan nousevat, eli kulupuoli syö hurjasti vähenevää tulosta
  • Asiakkaat eivät tee juuri mitään – ovat käpertyneinä ja peloissaan, vetävät pois jo ”varmoja” tilauksiaan jne.

Eli mitä tästä seuraa? Valtava määrä yrityksiä lopetetaan, koska niitä ei enää kannata pitää.

Teemme varmaan itsekin järkeistystoimia, sillä kuulun mukaan neljään eri yritykseen ja jokaisesta tietenkin on nousevia kuluja. Ei mitään järkeä. Nousukausi on lopullisesti ohi, paitsi pakkomaksuissa.

Suomi lähinnä estää pienyrittämistä, ei auta sitä.

Uskon kuitenkin vanhaan totuuteen: Jos teet hyvää ja laadukasta työtä mukavasti asiakasta kohdellen, ei pitäisi olla ongelmia.

Nauttikaahan loppukesän keleistä!

Loppuvuodesta 2014 näkyi jo merkkejä, mutta nyt se on todellakin totta: Yritykset eivät juuri enää investoi eivätkä osta markkinointia. Rahat on loppu ja väkeä vähennetään. Käperrytään.

Noin puolella pk-yrityksistä markkinointibudjetti on alle tuhat euroa tai yrittäjä ei osannut sanoa budjetin suuruutta. Yli 5 000 euroa vuodessa markkinointiin käyttää vajaa viidennes yrityksistä.

Jos pienyritysten liikevaihto laskee ja sisääntulevien laskujen maksuajat vaan pitenevät, ollaan heti pulassa ilman kassapuskuria.

Hätärahaa ei saa kuin epäisänmaallisella korolla. Varsinkin pankit käyttävät yritysten hätätilanteita laillisen ryöstön tilaisuutena.

HALLITUS NYSVÄÄ

Ja mitä hallitus tälle isolle ongelmalle on tehnyt? Muutoksen, joka ei juuri muuta mitään.

Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista muuttuu 1.5. lähtien siten, että maksuaika elinkeinonharjoittajien välisissä saatavissa saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on erikseen sovittu. Aiemmin raja oli 60 päivää.

Pienen yrityksen näkövinkkelistä muutos tarkoittaa tätä: Isommalle tehtäessä et voi mitään, jos iso sanoo maksuajaksi 90 päivää. Teet tai joku muu tekee! Eli muutos olisi pitänyt olla poikkeukseton! Jos siitä on erikseen sovittu -lause pois. Nyt 1,5 vuotta väännetty ja lobattu peruskorjauskin on yhtä tyhjän kanssa. Kysykää vaikka pienyrittäjiltä, jotka tekevät työtä suuremmille yrityksille.

MITÄ PITÄÄ TEHDÄ – EILEN!

Alv-huojennus pienille, reaaliaikainen alv-maksaminen, kohtuullisen koron hätärahoituskeinoja pienyrityksille, jne. Tärkein kaikista on summaus, pienyrittäjälaki, eli erillinen laki meille lähes 200 000:lle pienyrittäjälle. Miksei moista jo ole?

Suomessa on tällä hetkellä yli 300 000 yritystä, josta pk-sektorin osuus on noin 98 prosenttia eli noin 180 000 ammatinharjoittajaa ja yksin yrittäjää. Suomen Pienyrittäjien mukaan Suomeen tarvitaan pienyrittäjälaki heitä varten. Kysymys on yrittäjien oikeusturvasta.

– Haaste on se, että nämä noin 180 000 yrittäjää ovat Suomessa tällä hetkellä täydellisesti lainsuojattomia. Heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä vastaavantasoista kuluttajansuojalakia kuten yksityishenkilöillä. Maassamme on toki pk-yrityksiä, jotka voivat hyvin, mutta verottajan tietojen mukaan yrittäjistä noin neljännes eli 40 000–45 000 yrittäjää elää kädestä suuhun: alta tonnin kuukaudessa olevilla tuloilla. Tämä on käsittämätön yhtälö: millä nämä ihmiset oikeasti elävät?

Niin, kerropa Sipilä, millä ihmiset elää?

Loppujen lopuksi ongelma on varsin simppeli:

Jos lakisääteiset maksut vain nousevat ja eivät jousta, mutta liikevaihdot supistuvat jopa 50%, edessä on konkurssi tai yrityksen toiminnan raju supistaminen – työntekijät ulos!

Pikku Apuri

 

 

Automme kattoaukosta näkyy päättymättömien koivunlatvojen vilinä. Aurinkoinen keli ja olemme taas ajelemassa palaverista kohti Taivassalon torppaa. On toukokuu, vuonna 2018.

Jos palaveri oli tuloksekas, saamme talouteemme 1200€ lisätulot, perustulojen päälle. Laskimme juuri, että sillä voimme ostaa perunamaalle suojapeitot ja uuden aurinkovalon saunan eteiseen.

Tulot ja menot

Käteen jäävät tulomme ovat tipahtaneet hurjasti viime vuosina. Hallitus on jatkanut suurinta virhettään koko 2010-luvun tuhotessaan säästökuurillaan kotimaisen kysynnän. Ja yli 40 prosenttia kokonaisveroihin on pienituloisille katastrofi. Onneksi tajusivat korvata KELA-/Työkkärihelvetin perustulolla, muuten täältä olisivat jo kaikki kykenevät muuttaneet ulkomaille.

Onneksi mekin tajusimme varautua tulevaan jo hyvissä ajoin. Kulutasomme onkin nyt viilattu n. 700-800 euroon kuukaudessa. Se on kaksihenkiseltä perheeltä vähän, mutta tulotasoon nähden toimiva. Olemme sopivasti omavaraisia.

Koska käteen jäävät tulot ovat romahtaneet, suhteutimme ajankäytön uusiksi. Teemme työtä n. 3-4 päivää viikossa ja elämme vapaana saman määrän. Jos haluaisi tai olisi tarve lisärahalle, tekisi enemmän työtä. Emme tarvitse, emmekä halua.

NUORET, Eläkeläiset ja jämähtänyt työlainsäädäntö

Kauhistuttaa monen muun asema. Onneksi ehdimme tekemään riittävän omaisuutemme ennen digirakennemuutosta, mutta nuoremmat ikäluokat ovat kusessa, niin monin eri tavoin.

Pelkästään liian suuriin eläkkeisiin menee jättimäinen määrä rahaa. Eläkekatto olisi pitänyt tulla jo vuosia sitten, mutta eiväthän päättävät omiaan syö? Samalla kuitenkin kaikki pienituloiset eläkeläiset joutuvat taistelemaan kotonaan, koska ei ole varaa yksityisiin hoitopaikkoihin ja kunnan hoitopaikkoja ei juurikaan enää ole.

Suurin este on edelleen työlainsäädäntö, jota pääministeri Sipilä koitti saada joustavammaksi, mutta Suomen virallinen jarrukenttä, kolmikanta & AY-pamput, sai hankkeen taas torpattua.

Edelleenkään ei siis kannata palkata työntekijää. Nyt ei oikeastaan ole varaa edes olla yrittäjä. Ja edelleen voit olla vain yksi seuraavista: opiskelija, työtön, eläkeläinen, työntekijä, työnantaja tai yrittäjä. Kahta et saa?!!?

Siksipä itsekin vedin firmat laatikkoon ja laskutan erillisen laskutuspalveluyrityksen kautta. Vaikka maksan heille 20% kaikesta, on se paljon edullisempaa kuin oma yritys. Sairas maa?

SILTI, UPEA ELÄMÄ

Siinä viime vuosien maakohtaiset kuulumiset.

Totuus on se, että olen onnellisempi kuin koskaan. Moni ei ole näin onnekas. Paljon täällä on edelleen vinksallaan, mutta jos siitä osaa olla välittämättä, jos osaa aidosti nauttia jokaisesta terveestä päivästään, on kaikki edelleen erittäinkin hyvin.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen työskennellyt muutamassa muussakin maassa kuin Suomessa.

Täällä on yksi piirre yli muiden: Työ on harvoin kivaa.

Onko Suomessa nykyään hirveää työskennellä? Onko historiamme huonoimmat hallitukset saaneet näin pahan ilmapiirin aikaan? Vai onko kuitenkin jokaisen oma asenne ratkaiseva?

On. On. Kyllä.

Toki itselläkin on pinna kireämmällä silloin, kun budjettilaskelmat näyttävät uhkaavilta. Pienyrittäjällä se asteikko menee näin:

  • Peipponen = 6+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ihan jees = 3+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ei sitten nukuta = 1+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Täysi paniikki = Mistä seuraavan kuun työt?

Lisäksi voi olla henkilökohtaisia syitä olla vittumainen, mutta minusta pääpointti on:

Ei omia huolia kaadeta syyttömän niskaan.

En usko itsekään mihinkään naminamiseisopeilinedessäjakerroettäoletparas -soopaan, mutta jokainen meistä voisi edes yrittää aamulla arvostaa sitä kyseistä päivää. En usko, että meillä on muuta elämää kuin tämä. Siksi jokainen paska päivä on täysin turha ajanhukka.

Voin toki olla sijais-sylkykuppi niin kauan kuin nallepinnani kestää. Tiedän itseni hyvin. Se pinna kestää pitkään, mutta kun se ei enää kestä, lopetan kerrasta ja annan mulkkujenkin asiakkaiden kuulla, kuinka ankeita ihmisiä he oikeasti ovatkaan.

Josko taas koitettaisiin olla välillä positiivisiakin siellä työpaikalla ja kunnioittaa edes muiden elämää, jollei omaa enää jaksa?

Tämän kirjoituksen saa näemmä kirjoittaa joka vuosi. Tässä vuodelle 2015.

Pikku Apuri

 

Kirjoitin eilen jutun siitä, miten Thaimaahan voi saada yrityksen. Sain muutaman veropakolainen -kommentin, kuten odotinkin. Siksi avaan nyt asiaa laajemmin.

  1. Ei minulla vielä ole yritystä Thaimaassa.
  2. Olen taistellut Suomen pienyrittäjien puolesta vuosia, koska olen itse triplasellainen. Tilanne muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
  3. Meillä on vaimon kanssa ollut 15 vuotta tavoitteena unelmaelämä meille.

Suomen nykyhallitus ja sen toimet kauhistuttavat. Oikeistopopulistinen nukketeatteri esittää asioita enää vain itselleen. Pienyrittäjien tukeminen heillä on housuissaan, ei missään muualla. En jaksa enää. Ajakaa kaikki pienyrittäjät täältä pois. Kuunnellaanko sitten?

TAVOITE

Kun ensi kerran pääsimme omilla säästöillämme Kreikkaan 90-luvulla, totesimme vaimon kanssa, että meidän elämään voisi kuulua yrittäminen aurinkomaassa joskus. Siitä lähtien olemme työskennelleet sitä unelmaa kohti.

Tavoitteeseen tai unelmaan pääse vain askel kerrallaan.

  1. Piti kouluttautua ja saada hyvät työpaikat, joissa viihtyy ja joista sai kohtuullisen palkan – CHECK!
  2. Ostettiin asunto. Myytiin se. Ostettiin parempi, ilman lisälainaa – CHECK!
  3. Piti uskaltaa hypätä yrittäjäksi ja onnistua siinä – CHECK!
  4. Hankittiin pieni condo Thaimaasta – CHECK!
  5. Säästettiin sitkeästi, kunnes kesällä saimme myös unelmoimamme vanhan torpan Taivassalosta – CHECK!

Kaikkea tuota taustoitti jäätävä budjetointi ja kulukuri, josta olen kirjoittanutkin usein.

Nyt seuraavaksi mietitään keinoja, millä voisi työskennellä ja saada pieni palkka Thaimaassa silloin, kun ei olla Suomessa.

Ajatuksena olisi siis elää Thaimaassa Marras-Huhtikuun väli. Taivassalon torpassa Touko-Lokakuu. Saisi olla ekomaalainen kesät ja muuttolintu talvet. Monen unelmaelämää, joka on mahdollista ihan helvetillisellä kurilla, onnella ja työllä.

Ja siis yrittäjänä sekä vero- ja eläkemaksajana eletään sitten ei yhteen, vaan kahteen maahan. Se on kaukana Wahlrooseista se.

Pikku Apuri

leikkaus

Kyllä herätti taas tämä idioottimaisuuden huipentuma. Mikäli tämä pitää paikkaansa, on pienyrittäjien sosiaaliturvaparannusten sijaan tapaturman sattuessa tulossa niihin jopa 50% leikkaus!

Olen kysellyt asiaa nyt kansanedustaja Ville Niinistöltä sekä Outi Alanko-Kahiluodolta ja Suomen Yrittäjistä. Katsotaan mitä vastaavat ja mitä uutisesta seuraa?

YEL-lakko?

Olen myös miettinyt millä pienyrittäjän äänen saisi kuuluviin. Yksi tehokas keino voisi olla laajamittainen YEL-maksulakko.

Maksamme näemmä suuria summia joka kuukausi saamatta siitä koskaan mitä vastinetta. Eikö silloin kannattaisi lopettaa maksut?

Meitä on ainakin 250 000. Jos edes 10% lopettaisi maksamisen, olisi vankilasta löydyttävä tilaa 25 000 henkilölle. Sillä siihen maksujen lopetus kai lopulta johtaisi. Silti se olisi sen väärti.

Pikku Apuri

EDIT: Kuten kaveri vinkkasi, se mitä Suomi nyt oikeasti tarvitsisi, olisi pienyrittäjien oma puolue. Yrittäjäpuolue ajaisi ainoastaan ja vain 250 000 yrittäjän asioita.

 

Olen viime ajat kirjoittanut paljon yli 200 000 suomalaisesta työläisestä. Itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien määrä kasvaa koko ajan, kun yritykset ulkoistavat palkkakulujaan yksityiselle ihmiselle.

Koitan pitää metakkaa, että tämä yli 200 000 päinen joukko hyväksyttäisiin osaksi muita työläisiä.

Meillä olisi sama sosiaaliturva kuin muillakin työläisillä, ja bonuksena pakollisia maksuja porrastettaisiin yrityskoon mukaan. Utopiaa sen sijaan lienee se, että Suomessa työmarkkinat saataisiin joustamaan kunkin tarpeen mukaisesti.

Syy on ainakin täysin vanhentuneen päättäjäelimen (kolmikanta) ja tietysti päävastuullisen, eli sosiaali- ja terveysministeriön, jota johtaa Laura Räty.

Huomasin muuten, että kolmikantakaaviossa on mainittuna myös Yrittäjät. Voisiko joku nyt kertoa miten? En ainakaan tässä listassa näe yhtään yrittäjätahoa?

Suomen suurimmasta yrittäjäjärjestöstä, eli Suomen Yrittäjistä sanotaan aina, että on niin vaikeaa päästä neuvottelupöytään. Onko SY siis vaan huono? Lainaan muuten tässä SY:n ”pääartiklaa”: Suomen Yrittäjät haluaa parantaa yrittäjien asemaa, yrittämisen edellytyksiä sekä rakentaa parempaa yrittäjyyden yhteiskuntaa.”

Homma seisoo

Professori Koistisen osuva artikkeli YLE:ssa kertonee samaa viestiä:

Professorin syyttävä sormi osoittaakin muun muassa perinteisiä ammattiyhdistysliikkeitä.

– Voimakkaiden järjestöjen pitäisi kyllä pystyä puolustamaan myös heikommassa asemassa olevien oikeuksia – olivat he sitten jäseniä tai eivät.

Esimerkiksi mikroyrittäjät, freelancerit, taiteilijat ja vapaaehtoistyöntekijät voivat tällä hetkellä vain haaveilla sellaisesta turvasta, josta säännöllistä palkkatyötätekevät nauttivat, Pertti Koistinen sanoo.

– Aina sanotaan, että niiden, joita tällainen asia koskee, pitäisi järjestäytyä. Mutta ihmettelen kyllä suuresti esimerkiksi yrittäjäjärjestöjä, jotka puhuvat yrittämisen vapaudesta ja sääntelyn purkamisesta. Miksi ne eivät puhu omien jäsentensä sosiaaliturvasta?

Olemme muutaman sadan aktiivin kanssa saaneet asiaa kuitenkin eteenpäin. Saimme sen niin pitkälle, että kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto otti asian esille jo työministeri Lauri Ihalaisen edessä.

Laurin vastauksesta näkyy, paitsi hänen pitkä taustansa yhden työmarkkinajärjestön johdossa, myös täydellinen avuttomuus ”poteroituneen koneiston” edessä. ”Järjestää työ- ja sosiaaliturva, JOS TAKANA EI OLE TYÖSUHDETTA”. Mitä se Lauri puhelee?

Outi

 

Mistä me maksamme?

Tuli sellainen mieleeni, että maksamme jäseninä ja pakosta työmarkkinajärjestöläisten elämän. Maksamme myös verojen kautta kansanedustajien elämän. Me SY:n jäsenet maksamme myös Suomen Yrittäjien työntekijöille siitä, että kaikkien yrittäjien etuja ajetaan tehokkaasti tässä maassa. Huom! Iso osa SY:stä tekee työnsä esim. hallituksessa toki vapaaehtoisesti, mistä kiitos.

Kuitenkaan emme ole saaneet juuri mitään parannuksia pienempien yrittäjien asemaan – vuosikausiin.

Pitääkö siis vaihtaa maksukohdetta, ihmisiä vai lopettaa maksaminen. SY:n kohdalla olen valmis lopettamaan vastuuttoman jäsenmaksuni, mutta koitapa tehdä se eläkemaksuissa tai veroissa? Linnassa olet. Toisaalta siellä kyllä saa kolme ateriaa päivässä, toisin kuin työttömänä yrittäjänä.

Pikku Apuri

Moni kyselee miksi jaksan tai viitsin ”sählätä sen politiikan kanssa”. Vastaus on aika pitkä, mutta lyhyempi kuuluu näin:

En ole enää aikoihin ymmärtänyt, miksi sinkku, pariskunta, perhe, kunta tai valtio ylipäätään juoksee talouskasvun perässä. Se on selvää, että se tie on nähty. Ei vielä kaikkialla, mutta täällä länsimaissa ainakin.

Mielestäni maalina pitäisi olla onnellisempi elämä, yksittäisestä ihmisestä koko maapalloon.

Voin todistaa, että onni tulee ihan muusta kuin talouskasvusta. Olemme eläneet sen polun 18-36-vuotiaina. Sitten muutimme tähtäystä.

Aloitin tämänkin aamun vastailemalla Ville Niinistölle yrittäjien kolmen kohdan parantamisesta (Ville Palmun hieno kiteytys). Tiedän etteivät ne edes ole vaikeita muuttaa. Eivätkä edes maksa juuri mitään. Ville vahvisti asian. Helppo muutos – ja järkevä. Asia viedään eteenpäin.

Testi suomalaiselle politiikalle ja demokratialle

Jos saamme tuon listan läpi, tuhansien pienyrittäjien elämä onnellistuu, koska kriittinen kassatilanne paranee. Idioottimaiset ennakkomaksut ja ”ennakkoveroveikkaukset” jäävät pois. Se tekee omankin tilanteen paremmaksi, ja siten elämämme onnellisemmaksi. Jos moni muukin viitsisi vaan nähdä hieman vaivaa, niin idioottimaisuudet vähentyisivät.

Saa nähdä muuttuuko mikään? Itselle tämä on kynnyskysymys.

Mikäli kolmen kohdan listaa ei saa muutettua, lopetan äänestämisen ja politikoinnin kokonaan.

Uskoni suomalaiseen demokratiaan on häilynyt muutenkin jo vuosia. Nyt politiikkojen on todistettava, että heihin voi uskoa ja että systeemi toimii ainakin osittain.

Sitä en ymmärrä, miksi esim. Suomen Yrittäjät eivät ole saaneet tuota edellä mainittua listaa korjattua kymmenissä vuosissa, jos muutaman sadan aktiivin joukko saa sen tehtyä muutamassa kuukaudessa?

”Ei tää oo niin vaikeeta, hei” (Hannu Jortikka).

Pikku Apuri

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Facebookiin on avattu kaksi ryhmää, Yrittäjä ilman turvaa sekä Yrittäjä = (on yhtä kuin), joissa olemme jakaneet yrittäjien tarinoita, valtion käsittämättömiä, aina vaan kiristyviä lakeja, vero- ja maksu-uutisia. Meitä on jo kohta 500 ”jäsentä” ja lisää tarvitaan, sillä:

Yrittäjien, varsinkin pien-, itsenäisten- ja mikroyrittäjien asema vaan huononee. Jotain pitää oikeasti tehdä heti.

Nyt olemme yhdistämässä joukot ja tekemässä aitoa voimaa. Kiinnostaisiko olla mukana siinä porukassa?

Olemme suunnittelemassa isompaa verkkotukikohtaa ja -foorumia, johon kutsumme kansanedustajia suoraan kontaktiin.

Mukana ovat jo kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto, joka on jo ottanut ryhmän vinkkejä hienosti vastaan ja vie niitä eteenpäin sekä Ville Niinistö.

Sen lisäksi suunnitelmissa on luoda erilainen vaalikone vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, jonka avulla saisimme nostettua täysjärkisiä yrittäjätaustaisia ehdokkaita paremmin esiin. Ja muillekin tiukkaa painetta yrittäjien puolelta.

Myös Mesenaatin rahoitusta hankkeelle harkitaan. Ties vaikka tästä tulisi uudenlainen, toimiva 2010-luvun yrittäjävoima?

Tuetko voimaa ja tärkeämpää: Tuletko mukaan?

Nyt aluksi voit tulla vaan tykkäämään jommasta kummasta FB-ryhmästä. Ja uudelle liikkeelle keksitään parempi nimi, joten sitäkin voit jo ehdottaa kumpaan tahansa ryhmään 🙂

Pikku Apuri