Suomessa on usein hirveää tehdä töitä
Olen työskennellyt muutamassa muussakin maassa kuin Suomessa.
Täällä on yksi piirre yli muiden: Työ on harvoin kivaa.
Onko Suomessa nykyään hirveää työskennellä? Onko historiamme huonoimmat hallitukset saaneet näin pahan ilmapiirin aikaan? Vai onko kuitenkin jokaisen oma asenne ratkaiseva?
On. On. Kyllä.
Toki itselläkin on pinna kireämmällä silloin, kun budjettilaskelmat näyttävät uhkaavilta. Pienyrittäjällä se asteikko menee näin:
- Peipponen = 6+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
- Ihan jees = 3+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
- Ei sitten nukuta = 1+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
- Täysi paniikki = Mistä seuraavan kuun työt?
Lisäksi voi olla henkilökohtaisia syitä olla vittumainen, mutta minusta pääpointti on:
Ei omia huolia kaadeta syyttömän niskaan.
En usko itsekään mihinkään naminamiseisopeilinedessäjakerroettäoletparas -soopaan, mutta jokainen meistä voisi edes yrittää aamulla arvostaa sitä kyseistä päivää. En usko, että meillä on muuta elämää kuin tämä. Siksi jokainen paska päivä on täysin turha ajanhukka.
Voin toki olla sijais-sylkykuppi niin kauan kuin nallepinnani kestää. Tiedän itseni hyvin. Se pinna kestää pitkään, mutta kun se ei enää kestä, lopetan kerrasta ja annan mulkkujenkin asiakkaiden kuulla, kuinka ankeita ihmisiä he oikeasti ovatkaan.
Josko taas koitettaisiin olla välillä positiivisiakin siellä työpaikalla ja kunnioittaa edes muiden elämää, jollei omaa enää jaksa?
Tämän kirjoituksen saa näemmä kirjoittaa joka vuosi. Tässä vuodelle 2015.
Pikku Apuri
