Artikkelit

Vaikka historian suuressa kaaressa asiat menevätkin parempaan, ei voi olla masentumatta nykymaailmasta. Media suoltaa ikävää, omat poliitikot ovat etääntyneet lopullisesti kansasta ja pelaavat omia valtapelejään. Ison maailman johtajat ovat joko hulluja, narsisteja tai sosiopaatteja. Tarvitsemme nyt vastavoimaa.

Yksi sellainen elää tuossa aika vieressä. On ollut mahtavaa seurata sivusta Anna Saivosalmen matkaa itsensä löytämiseen. Teoriaopettajasta tuli toisenlainen opettaja. Nyt Anna opettaa ja tartuttaa positiivisuutta meihin muihin liikunnan ja oman kehon tuntemisen kautta, omalla ehtymättömällä energiallaan, joka kumpuaa puhtaasta intohimosta. Hän kirjaimellisesti – ja kirjallisesti – elää nyt unelmaansa.

”Tarvittavat taidot voi opettaa, mutta luonnetta ja henkilö- tai sosiaalisia taitoja (character) et.”

Pelisilmä

Tuon nostolauseen on aika moni sanonut.

Itse lisäisin listaan vielä taidon, joka niputtaa nuo kaikki: Pelisilmän. Ihailin jo nuorena jalkapalloilijana ja jääkiekkoilijana pelaajia, jotka epäitsekkäästi tarjoilivat mitä uskomattomampia syöttöjä pelikavereilleen. Ihailen vieläkin. Maalipyssyt siinä vierellä voittivat tilastoja, kun taas pelin aivot pysyttelivät aina siellä taaempana. Kaikki pelistä tietävät kyllä ymmärsivät miksi homma toimi.

Myöhemmin olen huomannut pelisilmän toimivan, ja kyllä, tiedän että itselläni se on, myös muussa elämässä. Siellä se laajentuu ns. elämäntaito-opiksi. Miten osaat toimia aikuisena yhteiskunnassa niin, että pärjäät: saat ruokaa, katon pääsi päälle, ehkä toisenkin katon sekä mukavia ystäviä niitä jakamaan. Yrittäjänä pärjääminen jo edellyttää kymmeniä taitoja, jotta homma pelaa myös samaan perheeseen kuuluvilla tai vieruskavereilla.

Miksei elämäntaito-oppia opeteta koulussa!!!?!?

Positiivisuus

Olen taipuvainen melankoliaan ja jopa synkkyyteen. Mietiskelen ja luen paljon, joten masennuksen torjunta on ollut osa minua jo nuoresta saakka. Osaan kyllä olla positiivinen ja energinen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä jaksan. Nyt joudun jättämään tiettyjä uutisia tietoisesti välistä, suojellakseni päätäni.

Annaa ja muita positiivareita seuraamalla saan energiaa. Hyvä tarttuu. Jaksan taas lähteä edistämään omia oikeita mielenkiinnon kohteitani ja en tyydy pelkästään vain rutiinien hoitamiseen.

Joten kiitos teille energiapaneeleille. Tässä torppapöydän toisella puolen on onneksi se itselle tärkein patteri, jonka tarmo tarttuu joka päivä niin, että löydän itsenikin kaivamasta syreeneille kuoppia tai kirjoittamassa käsikirjoituksia sellaisiin mainoksiin ja viesteihin, joita itse maailmassa nyt kaipaan.

Taidot voi opettaa, mutta vierelle tarvitaan energiapattereita, jotta mikään tässä maailmassa valmistuu, voisi olla uusi viisaus.

Olen nyt 10+ vuotta ollut pienyrittäjä Varsinais-Suomessa, jossa olen syntynytkin. Tunnen tämän heimon. Vaan millainen se onkaan?

Tykkään pirusti tästä vaiheesta, kun kehittää innoissaan uutta palveluideaa johon uskoo ja luottaa ja ei malta odottaa sen valmistumista. Ei siitä maailmanmenestystä tule, mutta josko toisi lisäleipää vaikka kymmenelle ja auttaisi satoja?

Mutta kun päästään palvelun demovaiheeseen, siihen kun alkaa näyttää sitä muille, muistaa että on Suomessa, tarkemmin vielä Varsinais-Suomessa.

”Noita nyt on maailma täynnä”. ”Ei kannata koittaa, Googlet ja Facebookit on liian ylivoimaisia”. ”Ihan sama mitä täällä Suomessa tekee kun Kiina ratkaisee kumminkin”. ”Kui sää voit jaksaa tommost enää eres yrittää?” ”Ihan kiva”.

Lisäksi kilpailijaa tai kaveria harvoin tuetaan, lyödään kyllä.

Kun eliniän kypsynyt kyynisyys kohtaa mustahkon huumorin värittämän skeptisyysjanan päätepysäkin, olet saapunut Varsinais-Suomeen.

Jos täällä saa kommentin: ”ei paskempi”, tietää että tällä on mahis. Ajatelkaa, että tuosta ilmapiiristä ja asenteesta huolimatta täälläkin osassa Suomea joku silti pystyy palkkaamaan lisäjengiä töihin. Se on kova juttu.

Ei kait tästä syksyst enää paskempi voi tulla? (tuo on siis kehu)

positiivinen-na%cc%88yte

Turkulaisen kolumni.

Olen 10 vuotta mekastanut netissä. Nyt viimeisen vuoden olen kyseenalaistanut molempien, mekastamisen ja netin, voimaa.

Tiedän toki saaneeni työtä ja lukijoita 2500 blogikirjoituksen ja ziljoonan muun jutun takia, mutta kaikki ”hallitus on huono” ja ”tämäkin on paskaa” -kirjoittelun jakaminen vaan musertaa.

Suomimedia tosin ON aidosti masentava. Kun Suomi kokeilee sovituskopissa ahdistuspaitaa ja masennushousuja, kaikki koot sopivat valettuna. Osaamme kieriä ja nauttia piikkihöyhenistä ja huonosta tervasta. Ja täällä Turussa jopa aloitamme monet lauseet kieltosanalla, ”Et sää mittä mihinkä lähtis?”.

Päätyseinä vilahti – aivot kilahti

Kesän loputtua saatu ja poistettu melanooma muutti miestä. Arvot olivat jo aiemmin hakeutuneet kohdilleen, mutta nyt ne naksuivat lukkoon. Ei elämää oikeasti kannata käyttää murehtimiseen vaan lähimmäisiin, rakastamiseen, iloon ja nautintoon.

Itse asiassa en edes tiedä mitä tästä vielä seuraa, mutta tunnen kuinka aivot päivittyvät ruksutellen ja mieli työstää uutta elämänvaihetta. En vain vielä saa/ osaa pukea uutta minää päälleni. Olen hiljaa ja hiljainen, koska ”käyn”. Tuleeko kuinka vahva seos, sen näkee sitten joskus?

Sekin on muuttanut kaupunkilaista, että vanhalla torpalla saa asua kesät. Nautinto vyöryy yli, kun vain seuraa luonnon ja sen eläinten menoa, touhuaa puutöitä tai rupsuttelee maata. Kuin ihmeen kautta maa antaa vielä ruokaakin pöytään.

Ilon kautta

En silti ihan pahimpaan start-up -pöhinä-positiivisuuteen meinaa sortua. Kuten muutamat niissä piireissä touhuavat kaverini ovat sanoneet: ”Siellä kyllä pidetään kauheetä fiilistä yllä, suunnitellaan ja strategioidaan, mutta aika harva oikeasti tekee mitään”.

Opettelen pikku hiljaa ajattelemaan positiivisia asioita heti aamusta. Elinikäisen uteliaalle uutisnarkkarille se jo on iso prosessi, josta voi vain hiljaa oppia pois. Ensin pitää katsoa mistä uutisensa meinaa lukea tai katsoa. Sitten varovasti kurkkia konepellin alle. Sosiaalisen median rajoitin on pakko laittaa päälle. Facebookin algoritmi pitää automaattisesti seinävirrastani pois ne, jotka eivät sen mielestä sinne sovi.

Kun muistaisi joka päivä sen, että täällä (ainakin vielä) kelpaa elellä. Meitä ei ammuta mistään, maa ei järise alta eikä tulivuori ryömi päälle. Diktaattori ei kahmi rahoja ja hakkaa vääräpäisiä. Ja ainakin päiväsaikaan uskaltaa vielä kävellä melkein missä vaan.

Kai se viisastuminen hiipii liberaalimmankin kaverin ihon alle? Vaikka sitten pakkopysähtymisen kautta. Veikko Lavin sanoin:

”Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan mitä tarjoo elämä.

Eihän suremalla maailmasta

mitään saa

päivä päivältä vaan lähestyypi maa.

Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan elämä!”

Jari Liitola, pikkuapuri ja elämän opiskelija

Olen melanoomapysähdyksestä lähtien ollut hiljaisempi mies. Minä ”käyn”. Vaimokin sanoi että kuulee sen raksutuksen mitä päässä ja kropassa tapahtuu. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta ensimmäisiä päivityksiä alkaa jo tulla.

Olen 2500 blogijutulla ja yleisellä nettimauhkaamisella saanut vuosien saatossa hienosti työtä useammallekin henkilölle. Olen samalla hengittänyt mediavirtaa niin, että nyt se tulee ihosta ulos. On pysähdyttävä. On ajateltava itseään.

Suomimedia on sairas ja ainakin minun on ryömittävä sieltä ulos, jotta pysyn järjissäni. Olen sylkenyt kaikki luonnoksina kelluvat poliittiset blogijutut nyt ulos ja eräs aikakausi sai samalla päätöksensä.

Kun alkaa olla siinä pisteessä, että parasta netissä on Tullikoirien Facebook-sivut, on otettava vinkki totena ja muututtava.

Elämä vanhalla torpalla muutoksen aloitti – jo ennen pikapysähdystä. Kaikki se luonnonvoima, hiljaisuus ja vauhdittomuus voitti puolelleen. Elämä on aidosti nautittava ainesosa. Negatiivisen uutisoinnin saa ilman minun apuanikin.

Itse asiassa koko maan olisi käännettävä kammesta. Suomen on muututtava. Tämä jalka edellä ei kannata nousta enää yhteenkään aamuun.

Olen niin kauan ollut utelias ja tiedonahmija, että kestää toki tovin oppia muuksi. Aloittaa voi Tullikoirasivuston lisäksi myös Anna Saivosalmen blogista.

Aloitan varovasti valikoimalla uutislähteeni ja luettavani. Rajoitan sosiaalista mediaa rajulla kädellä. Pidän mielummin lempeämmällä kädellä vaimoani. Tee samoin jos tunnet samaa ahdistusta. Me paranemme, emme paralysoidu.

Aika kauan tätä hommaa sai tehdä, ennen kuin palaset alkoivat naksahdella paikoilleen siitä, miksi joku yritys pärjää hyvin ja miksi useat eivät pärjää?

Lyhyesti voi kiteyttää, että muun elämän sekä työn tausta-asiat pitää olla kunnossa, jotta myös markkinoinnissa ja myynnissä onnistuu.

  • YKSILÖ:
    • Ihmisen elämä pitää olla balanssissa. Hän tekee työtä, joka sopii arvoilleen ja nauttii siitä. Kotona asiat ovat kunnossa. Elämän suunta on oikea.
  • YHTEISÖ:
    • Puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Parannetaan koko ajan yhteisiä toimia. Toimintaa ohjaa luottamus ja läpinäkyvyys.
  • ASIAKAS ON KAIKEN KESKELLÄ
  • PALVELU:
    • Hyvä myynti ja markkinointi on erinomaista asiakaspalvelua. Asiakas saa enemmän kuin odotti. Nyky-Suomessa ei pitäisi olla korkea rima?
  • MITEN SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Kun yhteisöllä on ammattitaito, asenne ja yhteispeli kunnossa, asiakas saapuu luoksesi! Hyvä tuote/ palvelu plussaa.
  • MISTÄ SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Verkoista, kasvoillasi ja muista medioista – Omalla työllä ja/tai rahalla. Ketkä tekevät itse enemmän, säästävät organisaation rahaa – ja päinvastoin.

MARKKINOINTI 2016: MISTÄ HYVÄ MARKKINOINTI KUMPUAA

leijonat

Suunnannäyttäjät?

Voi eilistä. Voi edellispäivää. Voi koko turnausta.

Koko ikäni olen ollut jääkiekkofani, elänyt täysillä lajin mukana. Eilinen junnuleijonien mestaruus osui vielä paremmin Suomen koko kansaan kuin 1995 tullut legendaarinen miesten 1. MM-kulta.

Sillä kaikki tietävät kuinka asennevammainen Suomi juuri nyt on. Sedät vallassa tekevät kovaa oikeistolaista politiikkaa, joka ajaa kansaa vielä etäämmälle, vallasta ja toisistaan.

Moni voi ajatella, että nämä olivat ”vain jääkiekkokisat”, ja niinhän ne olivatkin, mutta olisiko meidän kaikkien syytä ottaa oppia nuorista leijonista?

SUOMI TARVITSEE THE VALMENTAJAN

Pikkuleijonien menestyksen portaat (pukuhuoneen seinältä).

Pikkuleijonien menestyksen portaat (pukuhuoneen seinältä).

Jukka Jalosen valmentajafilosofiaa pitäisi nyt soveltaa Suomeenkin. Aleksi Saarelan sanoin: ”

Saarela näkee Jalosen vaikutuksen positiivisena paitsi peleissä, myös niiden ulkopuolella.

− Huikea koutsi. Ei tullut yhtäkään erätaukoa tai vapaapäivää, että olisimme stressanneet jostakin.

Yksi tärkeimmistä valmentajan ominaisuuksista on sopeuttaa pelityyli joukkueen materiaaliin sopivaksi. Siinä Jalonen onnistui Saarelan mielestä

− Jukka tiesi, että meillä on hyökkäysvoimaa, eikä välttämättä pelit pääty aina 2−1. Hän antoi meidän olla sellaisia, kuin me olemme eikä yrittänyt korjata meitä puolustavaksi joukkueeksi. Sillä voitettiin sitten mestaruus.

UUSI SUOMI?

Ainakin itsestä tuntuu, että Suomea yritetään nyt väkisin tunkea tietynlaiseksi. Sellaiseksi mitä Suomi ei ole. Nyt täällä esim. estetään yrittäminen, ei tueta sitä. Valtaa pitävät suojelevat asemiaan ja itse valtaa.

Olisiko korkea aika antaa Suomenkin yrittää myös jääkiekon ulkopuolella, ja tukea meitä matkalla?

Jääkiekossa ja sen ulkopuolella menestytään joukkueena. Yksilöinä ei menesty, vaikka olisi maailman parhaat samassa kasassa. Nyt Suomessa halutaan yksilöitä (yksisarviset ja muita megamenestyjiä). Ei arvosteta muita.

Suomessa ei nähdä sitä, että isoja menestyksiä tulee vasta kun pohjatyöt on tehty hyvin. Nyt ei ole.

Kuva YLE: https://www.google.fi/imgres?imgurl=http://img.yle.fi/urheilu/jaakiekko/jaakiekon_nuorten_mm_2016/article8562511.ece/ALTERNATES/w960/Jesse%252520Puljuj%2525C3%2525A4rvi&imgrefurl=http://yle.fi/urheilu/nuorten_mm-kisojen_ex-pistelingolta_kova_povaus_puljujarvi_varataan_numeroilla_1-3/8564445&h=640&w=960&tbnid=8aiJsqOs1EIO9M:&docid=SOOj5jseSUaYXM&ei=qbiMVpP1DIX5yQPHo5jwCg&tbm=isch&ved=0ahUKEwjT7c_ly5TKAhWFfHIKHccRBq4QMwgfKAMwAw

(Kuva: YLE)

Katsokaa Puljujärveä, katsokaa tuota Joukkuetta! Iloa, riemua ja hyvää asennetta täynnä. Suomessa tekemisen riemu on tukahdutettu. Korjataanko se?

Olen työskennellyt muutamassa muussakin maassa kuin Suomessa.

Täällä on yksi piirre yli muiden: Työ on harvoin kivaa.

Onko Suomessa nykyään hirveää työskennellä? Onko historiamme huonoimmat hallitukset saaneet näin pahan ilmapiirin aikaan? Vai onko kuitenkin jokaisen oma asenne ratkaiseva?

On. On. Kyllä.

Toki itselläkin on pinna kireämmällä silloin, kun budjettilaskelmat näyttävät uhkaavilta. Pienyrittäjällä se asteikko menee näin:

  • Peipponen = 6+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ihan jees = 3+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ei sitten nukuta = 1+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Täysi paniikki = Mistä seuraavan kuun työt?

Lisäksi voi olla henkilökohtaisia syitä olla vittumainen, mutta minusta pääpointti on:

Ei omia huolia kaadeta syyttömän niskaan.

En usko itsekään mihinkään naminamiseisopeilinedessäjakerroettäoletparas -soopaan, mutta jokainen meistä voisi edes yrittää aamulla arvostaa sitä kyseistä päivää. En usko, että meillä on muuta elämää kuin tämä. Siksi jokainen paska päivä on täysin turha ajanhukka.

Voin toki olla sijais-sylkykuppi niin kauan kuin nallepinnani kestää. Tiedän itseni hyvin. Se pinna kestää pitkään, mutta kun se ei enää kestä, lopetan kerrasta ja annan mulkkujenkin asiakkaiden kuulla, kuinka ankeita ihmisiä he oikeasti ovatkaan.

Josko taas koitettaisiin olla välillä positiivisiakin siellä työpaikalla ja kunnioittaa edes muiden elämää, jollei omaa enää jaksa?

Tämän kirjoituksen saa näemmä kirjoittaa joka vuosi. Tässä vuodelle 2015.

Pikku Apuri

 

En yleensä niin perusta näistä "quotelapuista", mutta tässä täsmää kaikki.

En yleensä niin perusta näistä ”quotelapuista”, mutta tässä täsmää kaikki.

Olen pitkään jo hautonut sellaista ajatusta, ettei enää 44-vuotiaana tarvitse tehdä töitä mulkkujen kanssa. Sellaisten, ketkä eivät pätkääkään ole edes projektista kiinnostuneita, ja jotka kohtelevat tekijöitä kuin kaaleriorjia. Mulkkuja siis.

Itse ainakin koitan nauttia enemmän töissäkin. Olen muualla töissä ollessani huomannut, että työtään voi tehdä hyvälläkin asenteella. Valitettavasti Suomessa törmää usein sellaisiin, keiden pitäisi lopettaa nykytyönsä välittömästi. Kaikesta huokuu negatiivisuus ja tylyys. Sellainen henkilö tartuttaa asenteensa nopeasti muihinkin, ja sitten ollaankin jo siinä pisteessä, että kaikki toivoisivat projektin äkkiä loppuvan.

Ei vaan enää itse jaksa moista mulkkuutta. Haluan olla iloinen elämässä yleensäkin kun vielä on terve, niin nyt haluan iloa myös työssäni. Toivottavasti yhä useampi muukin?

Pikku Apuri

Olen nyt kuullut monilta kavereilta Suomesta, kuinka valo puuttuu täysin. On pelkkää mustaa ja ankeaa. Ja se näkyy ilmapiirissä, esim. asiakkaiden sähköpostiviesteistä. Pelkkää negatiivista marmatusta ja vaatimista, usein vielä täysin ilman syytä. Tulee se sama paha olo kuin siellä ollessa, vain lukemalla työposteja.

Tiedämme masennukseen taipuvaisina oikein hyvin, mitä Suomessa on elää loka-tammikuu väli. Siksi emme olekaan enää siellä silloin, toivottavasti koskaan? Painostava tunnelma kaiken kaikkiaan.

Missä on kaikki kunnioitus toista ihmistä kohtaan? Syljetään vain ongelmia eteenpäin.

VOI OLLA TOISINKIN

Ota löysin rantein, älä jännitä.

Ota löysin rantein, älä jännitä.

Toista se on täällä, auringon ja positiivisten ihmisten keskellä. Tätä elämän pitäisi olla välillä ihan kaikille.

Itse olen kuin uusi ihminen, koska jätin myös lukematta kaikki suomimediamarmatukset kun saavuin tänne. Painostakin lähtenyt terveellisesti syömällä ja liikkumalla jo 6kg:aa.

Nyt alkaa viimeinen 2,5 viikkoa, ja arveluttaa jo tulla takaisin sinne negatiivisuuden kehtoon. Se imee kuitenkin taas mukaansa, vaikkei haluaisi. Koitankin nyt skipata myös siellä mediat, liikkua vaikka väkisin siinä räntäsateessa ja repiä se ilo jostakin elämään.

Ensi viikonloppuna rakkaat ystävämme Pom ja Ryaw (äiti ja tytär) täyttävät yhteensä 66 vuotta. Luvassa on naamiaisbileet heidän ravintolassaan. Sitten ampaisemme kolmen päivän pikalomalle Cha-amin Novotel-hotelliin. Viimeisenä viikonloppuna vietämme vaimoni kanssa täällä hääpäivää, kaikkien ystäviemme kanssa, kunnes siirrymme Finallandian koneeseen.

Ihminen voi olla positiivinen tai tylyn ahdistunut, ja kaikkea siltä väliltä. Jokainen päättää sen itse. Oppia Veikolta.

Pikku Apuri

 

Taivas ja Helvetti -kirjassa törmäsin perheeseen, jotka ajattelevat ja toteuttavat samaa isoa suunnitelmaa kuin mekin. Jos haluat lyhyesti kuulla Satu Kontisen perheen ajatuksia elämästä, klikkaa ja kuuntele.

Suomessa on paljon hyvää, mutta sen suunta mietityttää itseäkin vuosi vuodelta enemmän. Maamme on asenneilmapiiriltään negatiivinen ja ahdasmielinen.

Olemme metsäkansaa edelleen, myös siinä pahassa. Tulemme vielä tukehtumaan entistä typerämpiin kieltoihin ja säädöksiin, ellei suuntaa muuteta ja vanhoja rakenteita pystytä nopeasti purkamaan. Luin juuri, että Suomi menettää jo nyt tuhansia korkeakoulutettuja ulkomaille.

ASENNE

Satu perheineen teki niin, että ei kertonut asiakkailleen lähdöstään ulkomaille. Ja kun asia ensi kertaa nousi eteen, ettei hän olekaan ”istumassa toimistossa kahdeksasta neljään”, se ei ollutkaan enää ongelma. Sivistynyt asiakas näkee ja jopa kannustaa tietotyöläisen mahdollisuuksia työskennellä missä vain.

Asenneilmapiiri vaikuttaa itseenikin paljon. On hienoa liikkua maissa, joissa on ystävällinen ja positiivisempi kulttuuri. Tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja kutsuvat kotiinsa syömään. Omaa yrittäjyyttä ja sen aloittamista tuetaan, ei haluta tuhota, kuten täällä.

MEILLÄ ON VAIN YKSI ELÄMÄ

Anna mököttäjien surra elämäänsä. Eivät he muutu. Sinun pitää tehdä niin.

Elä niin, että sinun ja läheisesi on hyvä olla. Jos se vaatii sitä, että valitset elää pysyvästi nomadina tai osan vuodesta toisissa maissa, tee niin. Järjestä elämäsi siihen. Kaikki on mahdollista.

OMA TÄHTÄIN

animationjaripia

Me tähtäämme siihen, että Suomeen jää lähes omavarainen tukikohta, joka ei aiheuta kuluja silloinkaan, kun täältä on poissa. Muutaman vuoden päästä meillä on se valmiina. Sitten olemme valmiita elämään missä vain.

Pikku Apuri

 

 

Taas sen huomaa – perspektiivin. Suomesta on mahtavaa olla pois, edes hetki. Sitä valituksen määrää!

  • Älä lue päivittäisuutisia – ne tekevät sinulle vain huonoa
  • Lue hyvistä medioista vain sinua kiinnostavat uutiset, tai älä lue lainkaan
  • Äläkä kuuntele kaikkea tosissasi
Mitä sitten vaikka sähköt ovat vähän sinnepäin. Ne kuitenkin kukkivat.

Mitä sitten vaikka sähköt ovat vähän sinnepäin. Ne kuitenkin kukkivat.

Sorrun itsekin aina vanhaan ansaan Suomessa. Luen ja kuuntelen murheita. Täällä Thaimaassa on lähes kaikki asiat huonommin kuin kotona, mutta asenteessa nämä pesevät meidät ihan 100-0. Ihmiset eivät huolehdi huomisesta, koska tässäkin päivässä on tekemistä. Ja nukutaan, nautitaan ja xxx:taan aina kun aikaa.

Suomi on maailman ykkösmaa monella mittarilla, mutta asenneilmapiirissä varmaan viimeisten joukossa. Emme nauti enää juuri mistään. Teemme vain työtä, luemme talouden jokapäiväisistä alamäistä ja hoidamme perheitä. Emme ehdi enää elää. Talous, talous, talous, business, business, business.

Ihan mahtavaa tehdä täältä töitä (vaikka niitä nyt onkin liikaa). Samaa taistelua se on kuin sielläkin, mutta pääsee sentään pois sulkemalla hetkeksi koneensa ja menemällä ulos.

Olemme onnekkaita.

Pikku Apuri

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa kohta 15 vuotta ja vakituisessa työelämässä tulee 20 vuotta täyteen. Siinä ajassa on tullut vastaan monenmoista yritystä, kumppania ja toimijaa. Niissä on ollut huimia eroja.

Kun astut yritykseen sisään, tunnet ja aistit heti sen ”hengen”. Valtaosassa vierailemistani yrityksistä on ollut hiljaista. Ei ääniä. Vienoja pään nostoja, ”moi”. ”Moi vaan”.

Sitten on ollut toisenlaisia: huumori valtaa ilman ja tunne on rento, luottavainen. Tuosta tunteesta voi päätellä paljon, jos kulkee aistit auki.

Lucky bastards

Olemme olleet onnekkaita viime vuosina. Vastaan on tullut muutama kumppani, joissa homma pelaa: Mainostoimisto Satumaa, I Rice Hua Hinissa ja Place Marketing. Heillä on poikkeuksellisen hyvä meininki, kiireistään riippumatta.

Onko tuo rekrytoinnin ansiota? Varmasti. Onko se kiinni johtajista? Taatusti. Suurin syy molempien hyvään henkeen on kuitenkin työntekijöiden asenne. Molemmissa esimerkeissä tuetaan ja autetaan työkaveria. Kummassakin myös uskalletaan kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä, koska luottamus on tapissaan. Opimme kaikki koko ajan uutta, miksi peittää sitä? Sehän on elämän hienoimpia asioita.

Conclusions

Mukavien ihmisten kanssa työ vaan on hauskempaa. Toki tulee maanis-depressiivisiä kausia (Jei! – Fuck all – Jei!), mutta niitä tulee jokaisessa pidemmässä suhteessa. Sitä vaan huomaa yleisonnensa juontuvan paljon siitä, kenen kanssa on saanut ja saa tehdä töitään. Elämisessä työtä kuitenkin tehdään paljon, kun aurinko nousee taivaan kaarelle.

Itselle on ollut tärkeintä kaikkien kohteleminen tasa- tai ylivertaisena. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka tietävät vähän kaikesta, mutteivät osaa kunnolla mitään. Olen siis riippuvainen muista, jotta palkkani juoksee. Tänäänkin palkkani juoksee siksi, että olen yrittänyt olla polttamatta siltoja, ja kontaktit vielä pelaavat.

Eilen oli amerikkalaistuvan maailman ”osta kaikkea päivä”, eli ystävänpäivä. En ostanut kuin Tikka Masala -pikaruuan ja muutaman oluen, enkä toivottanut kaikille Facebookissa päivää. Sori. Sen sijaan haluan kirjoittaa seuraavaa:

On siis ihan sama mitä muut tekevät, jos oma työpaikkasi toimii. Ja se toimii vain, jos itse toimit. Hyvä asenne on vaikeaa muistaa joka tunti, mutta jos sitä harjoittaa, oma parantuva asenne tarttuu muihinkin. Paskana päivänä kannattaa vain jäädä kaappiin. Jännää muuten, että fyysisesti kipeänä saa jäädä kotiin, muttei koskaan asennevammaisena? Olisi jee, jos voisi sanoa työnantajalleen, että ”tänään olen kaikille turha ihminen, minulla on paska päivä”, ja voisi luvalla olla tartuttamatta muita. Hyviä asenteita kaikille!

Pikku Apuri

Ei sitä ihminen enää voi olla kiitollisempi. Taas on yksi pidempi thaielo takana ja valmistaudumme henkisesti (Varsinais-) Suomeen. Perjantaiaamuna tulee lähtö.

Pitääkö jo mutristaa suita ja kerätä taas selkäytimeen se hieman negatiivisempi maailmankuva: Vieläkö Eurooppa on pystyssä? Koska se sitten romahtaa? Mitä ovatkaan julkkikset tehneet tällä välin? Missä on JJ?

Positiivisuus ei ole perseestä

Paljon on töitä edessä, mutta se on kiva asia. Olen tehnyt täällä päätöksen, että koitan olla se oudon positiivinen kyyppari. Pitäkööt hulluna.

Täällä elämänkatsomus on yleisesti hyvinkin valoisa. Asiat murehditaan vasta kun ne ovat edessä tai päällä, ei koskaan ennen. Juontuu buddhalaisuudesta. Siinä viisaus, jonka soisi kyllä leviävän. Vaikeaa se on toteuttaa käytännössä. Itse olen tähän asti ollut juuri se päinvatsainen: Kaikki on pitänyt murehtia ja budjetoida jo valmiiksi, ja se meinasi hajoittaa minut vuonna 2011.

Tärkeintä ovat rakkaus ja terveys. Niiden jälkeen katto, seinät ja ravinto. Loput on bonuksia. Tosin eräs vanhus tokaisi kerran kuolinkirjeessään rakkauden ja terveyden ylistyksen jälkeen, että ”buy more crap you want”. Miksei niinkin?

Kiire no more

Kiire jolla ei ole oikeata tarkoitusta, on vuoden 2012 turhake. Muistaakseni koskaan ei työssäni ole ollut kiirettä jolla olisi ollut tarkoitus? Kaikki on aina ollut keinotekoista vauhtia. ”Middlemanin” toiselle sanelemaa. Olkoon sellainenkin ohi. Ainakin kysyn syytä sille.

Muita lupauksia en tee. Jokainen päivä kertokoot mihin se johtaa.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Nyt ollaan taas oltu täällä toisessa kodissa 3+ viikkoa. Viime vuosina oltu niin paljon aikaa, että alkaa tuntua hyvältä kodilta. Paljon uusia ystäviä ja ihan eri kulttuuri. Ystävällisempi. Avoimempi.

Jopa niin, että mietitään nyt keinoa viettää täällä lisää elon aikaa. Suomi on hyvä maa, mutta täällä tuntuu paremmalta olla. Miksi? Ihmiset, asenne, hymyt – nyt alkuun. Ehkä Inkat tiesivät että joku muuttaa, ei maailma?

Suomessa on juuri nyt kiristävää olla: Koska? Oletteko? Miksei? Onnistuuko? Milloin? Pyyntöjä, vaatimuksia, minä, me. Ei kiitoksen sanaa. Tee vain.

Kateutta elo täällä niittää, siinä suomalainen on ehkä maailman paras. Vaati 10-vuotis-suunnitelman ja ei-lapsia, että tähän päästiin. Ja ”word to the wiser”: Ei täällä herroiksi eletä. 1000€:n yhteisellä kuukausiliksalla täällä vedetään, lainattomana tosin. Pitkän ja tarkoin laskelmoidun suunnitelman päässä. Kulut lasketaan pilkulleen, libre officella.

Ehkä tässä silti vielä menee hetki? Muutos on meneillään. Isommat pelaajat liikkeellä. Mitään ei voi. Seurata vaan seuraavaa.

Pikku Apuri