Artikkelit

Olemme saaneet käsiimme vielä salaiseksi tarkoitettua testimateriaalia VTTT:n, Valtion Tosi Tieteellisestä Tutkimuskeskuksesta. Asiakirjat olivat tallennettuna ovelasti Maktiivialli 3 -nimellä, mutta TTMT, Todellisen Tekniikan Maailman Toimittajamme, sai hakkeroitua ne itselleen.

Oikeistohallituksen Aktiivimalli 3 lanseerataan loppuvuodesta 2018

Musta laite mustassa pipossa on lähes huomaamaton.

Musta laite mustassa pipossa on lähes huomaamaton.

Toteutus on yksinkertaisuudessaan nerokas. YLE-veroa korotetaan sen verran, että jokaiselle kansalaiselle saadaan hankittua edukkaat GoPro Hero -kamerat, joihin on liitettynä pieni verkkolähetin. Kamera asetetaan erikoisvalmisteiseen Valtion Haltian valmistamaan, hengittävään mutta riittävän kireään pipopantaan. Kamera kuvaa aktiivitoimien alla olevaa kansalaista 24/7.

Aktiivimallipalvelimet, johon jokaisen kansalaisen videofeed lähetetään, sijaitsevat Olkiluoto 3:n jätteiden salaisessa loppusijoituspaikassa, jossakin rauhoitetun luonnosuojelualueen alla Pohjois-Suomessa, missä ei ole aktiiviasukkaita, vain passiivijätettä. Palvelimiin on pääsy vain hallituksen jäsenillä, sekä TE-keskuksen upseereilla.

Jos videoista selviää, että kansalainen on ollut passiivinen, häneltä lähtevät tulot. Jos taas selviää, että kyseessä on liika aktiivisuus, kuten esim. monella yrittäjällä, häneltä lähtevät tulot. Te-keskus määrittää oikean aktiivisuusraja-alueen.

”Tämä on selkeästi 2020-luvun, pitkän tähtäimen, mutta lyhyen sulkuaukon ratkaisu. Ei voida enää olettaa, että ihmiseen voi sitä vähääkään luottaa, mihin olemme koko 2000-luvun tottuneet. Panos-tuotos -suhde otetaan lähtödataksi myös määritettäessä tulevia eläkeratkaisuja sekä SoTe -malli nro. 55:n himmeliä, jonka olisi tarkoitus valmistua yhdessä Olkiluodon voimalan kanssa ennen suuria vedenpaisumuksia 2080-luvun alussa.”, kertoi TE-luutnantti Sokea Piste salaisesta lokaatiosta.

Olen vihdoin päättänyt, ettei aroistakaan aiheista kannata pantata tässä henkisesti vapautuneessa ja asiallisen keskustelukulttuurin ympäröimässä Some-Suomessa mielipidettään. Siksi tulen nyt kaapista mm. näissä asioissa:

  • Esimerkiksi nyt tapetilla olevasta maahanmuuttolinjasta olen jyrkästi mielipiteettä.
  • Samoin uskontoja pidän henkilökohtaisesti mielipidäkkeettöminä.
  • Hallituksen poikkeuksellisen kovasta linjasta olen selkeästi mieli täysin pitämättömänä.
  • Mitä tulee sukupuolikysymyksiin, annan mielelläni piteettömän linjani viitoittaa tietä.
  • Puolueita ei moni erota enää toisistaan. Itse olen ehdottomasti keskiharmaahkolla alueella hiljaa – mieliperänpitäjänä.
  • Eriarvoisuus kasvaa, koska köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Niin kauan kun itse pysyn pienyrittäjänä, mikään yhteiskunnan tilanne ei sinällään minua koske, koska pienyrittäjä on käytännössä pakotettu mielipitäytymiseen.

Mielenpitämättömät voisi olla muuten hyvä puolue, tai ainakin akustisen yhtyeen siitä saisi. Se soittaisi tietysti hiljaisia instrumentaalipitämättömiä klassikoita.

Sain kunnian olla tänään kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla kuukauden päästä. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus.

Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi.
  • Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • 94% Suomen yrityksistä on mikroyrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla meidän mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseen.
Koko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty.

Päätin kirjoittaa auki tavan, jolla olen tehnyt viimeiset 3-4 vuotta työtäni, sillä tämä ei muutu, jos vain asiakkaita riittää. Olen antanut sille nimeksi valovoimainen työnteko. Se on mahdollisimman kaukana kikyistä ja muista vanhan ajan jäänteistä.

Taustaa

Vuodesta 1992, kun astelin ATK-opintojen ohella Novoshop -myymälään töihin, nautin vain rahasta. Oli outo tunne saada parikymppisenä+ paljon rahaa joka kuukausi. Nautimme kuluttamisesta ja lainan maksusta koko 90-luvun aina vuoteen 2005 asti. Silloin päähäni pätkähti suunnitelma yrittämisen ja normiarjen rinnakkaiselosta. Alkoi yrittäjän tie.

Vuoteen 2013 asti tarvitsin rinnalleni tekijöitä, jotka osasivat tehdä verkkoon asioita. En osannut itse tarpeeksi. Nyt osaan tarpeeksi verkkojutuistakin, vaikken siinä vielä hyvä olekaan. Ja toki vierellä on edelleen paremmin osaavia.

Halusin lisätä työn ja arjen väliin lisää vapautta. Opin, että kaikki tämä voi loppua tänään. Sitä voi kuolla. Memento mori. Jossakin vaiheessa sitten ymmärsin keinon. Vielä paremman rytmin elää ja tehdä työtä. Annoin sille nimenkin.

Valovoimainen työnteko

Täytyy muistaa, että tapa maksaa. En saa sellaisia rahoja mitä saisin normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saan paremman mielen. Ennaltaehkäisen omaa mielisairauttani.

Lyhyesti kerrottuna se tarkoittaa tätä:

  • Teen hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta tähän saakka, eli maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5,5 kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko, ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennän tietokonetöitä. Teen niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä edessä?

Terassisuunnitelma 2017.

Nyt kohta alkaa torpalla terassin päälityöt ja kaunistukset. Viime syksynä tehtiin yhdessä Spinkkilän Pekan ja Josen johdolla perustukset. Larjamalta hankittua Siperian lehtikuusta tulee n. 60+ neliötä pintaan ja lisää kaiteisiin ja portaisiin. Päälle tulee 3m*3m paviljonki katoksella ja sinne sisään eurolavasohva sekä pöytä. Avotilaan tulee pihagrilli ja aurinkotuolit kaasugrillin ohella.

Lisäksi torpalla tehdään perinnekorjausta, jossa mahdollistetaan rouvan elo vielä meidän jälkeenkin, mutta siitä lisää tuonnempana. Kohta voimme kertoa muutenkin meille isoja uutisia. Mutta siitäkin vasta hieman myöhemmin. Kivaa kevättä!

 

 

Julkaisen aina erittäin fiksut jutut suoraan myös omassa blogissani. Tällä kertaa nauretaan kikyille ja muille 70-luvun hallituskeinoille tieteen avulla. HS:ssa 13.3 julkaistu artikkeli kertoo lisää.

Raataminen töissä on turhaa – tällaista työn pitäisi olla, jos tiede saisi päättää

Digitalisaatio ja globalisaatio pakottavat meidät suhtautumaan työhön ja tuottavuuteen toisin, kirjoittaa Pekko Vehviläinen.

KESTÄVYYSVAJE. Yleissitovuus. Työ on työlästä, mutta vielä kamalampaa on työttömyys; mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoja, ja viisastu. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi.

Protestanttinen työetiikka ja sosiaalidemokratia nostivat maamme maailman eturivin hyvinvointivaltioksi, mutta digitalisaation aikana kurttuotsaisuus tuottaa työelämässä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muurahaiset toteuttavat evoluution niihin ohjelmoimaa keonkasausalgoritmia. Jos niiden taaperruksesta jotain opittavaa on, niin opetus on se, että kuningatar kerää koko potin.

JOS tyydymme tekemään pelkästään muurahaisten työtä, emmekä pysähdy miettimään, kenelle ja miksi työtä teemme, nielaisee digitaalinen globalisaatio työmme hedelmät kuin talviunilta herännyt karhu muurahaispesän. Meille jää vain hiki- ja itkukarpaloita kerättäväksi.

Digitalisaatio ja globalisaatio pakottavat meidät suhtautumaan työhön ja tuottavuuteen toisin. Sen sijaan, että miettisimme miten teemme nykyistä työtämme enemmän ja nopeammin, voimme miettiä toisia, tuottavampia vaihtoehtoja. Kannattaako työtä tehdä lainkaan, jos se tehdään muualla tai koneen toimesta nopeammin, paremmin ja halvemmalla? Miten työtä pitää tehdä, jos sitä ylipäätään tehdään.

Hikoilun, raatamisen ja puurtamisen sijaan vastauksia kannattaakin hakea päinvastaisesta suunnasta. Tutkimukset näyttävät osoittavan, että lepo, luovuus ja leikki tarjoavat parhaat edellytykset menestyä ja kehittyä uudessa taloudessa. Ja näyttö on vahvaa.

TORONTON YLIOPISTON JÄRJESTÄMÄSSÄ TUTKIMUKSISSA havaittiin tuotteliaimpien työntekijöiden noudattavan tiettyä rytmiä: 52 minuuttia työtä, 17 minuutin tauot välissä.

Työ oli noin jaettuna keskittynyttä ja häiriötöntä, ja lepotauot yhtälailla häiriöttömiä: aivot saivat levätä keskittymisjaksojen välillä. Stanfordin yliopiston tutkimus havaitsi koripalloilijoiden heittotarkkuuden kasvavan yhdeksän prosenttia, kun heidän annettiin nukkua 10 tuntia yössä. Sama yliopisto havaitsi, että luovan työn tehokkuus oli jopa 60 prosenttia parempi kävellessä.

Vuorokausirytmimme tekee meidät uneliaiksi, mutta Harvardin yliopiston tutkimus osoitti, että iltapäivän yli tunnin kestävät torkut palauttivat työkyvyn ennalleen. Warwickin yliopiston tutkimus havaitsi onnellisten työntekijöiden olevan 12 prosenttia tuottavampia kuin vertailuryhmä.

Googlen sisäinen tutkimus osoitti, että kaikkein tuottavimmat tiimit olivat ne, joissa ihmiset kokivat olevansa turvassa ja tasa-arvoisia. Melbournen yliopiston tutkimus totesi yli 3 000 työntekijän työviikon pituuksia ja tuottavuutta vertailtaessa, että paras tuottavuus saatiin työskentelemällä 30 tuntia viikossa. Maailman työjärjestön ILO:n raportti osoittaa joustavan työajan ja työaikapankkien käytön parantavan huomattavasti työn tuottavuutta.

ELI miltä tämä tieteen viitoittama, ja samalla erittäin tuottava uusi työ sitten kuulostaisi?

Paikallisesti sovitut ja joustavat työajat. 30 tuntinen työviikko. Kuusituntinen työpäivä, jaettuna viiteen keskittyneeseen jaksoon häiriöttömässä, turvallisessa ja tasa-arvoisessa työympäristössä. Välissä pitkät tauot, kävelylenkit, ja mahdollisuus ottaa kunnon torkut iltapäivällä. Työ, jossa työntekijöiden onnellisuus ja hyvinvointi ovat etusijalla.

PRINCETONIN yliopiston antropologi Gregory Clark muuten hämmästyi omassa laajassa maailman taloushistoriaa koskevassa tutkimuksessaan.

Metsästäjä-keräilijäyhteisöiden ”työhön” käyttämä aika on vain 2–4 tuntia päivässä. Mutta he eivät syökään leipää, vaan riistaa, kalaa, hedelmiä, marjoja – ja niin – muurahaisia.

muumit

Olen ajanut itseni politiikan ulkopuolelle. En kestä enää nykyistä. Olen saanut totaalisen ummetuksen asiaan (kiitos kuvasta Jukka!).

En tajua missä kohtaa mopo ajoi pöpelikköön jos sanotaan avoimesti, että elämme ”kilpailuyhteiskunnassa”?

En minä ainakaan elä. Minä elän omaa elämääni läheisten rakkaitten ihmisten ja eläinten kanssa. Toivon että saisin elää hyvän elämän, rakastettuna, rakastavana ja mahdollisimman terveenä. Ja toivon samaa muillekin.

img_8417

Tekstiä ei löydy vielä Imagen verkkosivuilta, joten …

Uudessa Imagessa oli taas loistavan Reeta Rädyn kirjoitus, Kivat ja tehokkaat, jossa viitattiin laajaan, Googlen työntekijöistä tehtyyn tutkimukseen. Siinä selvisi, että:

Parasta tulosta tekivät kivat, toisiaan kuuntelevat ja ymmärtävät ihmiset.

Ei kovin vaikeaa uskoa. Ei siinäkään höpisty kilpailusta sanaakaan. Jos ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin ja ystävällisesti, kuuntelevat erilaisiakin mielipiteitä, syntyy hyvää – työtäkin.

Kun katsoo uutisia, oman ja muiden maiden johtoa, on selvää, ettemme kulje enää samaa tietä, emme edes samassa läänissä. Taidankin kelata taustamusiikistani uudelleen kohtaan 6:10, josta alkaa upea nousu (Metallican Halo on Fire).

Oletteko huomanneet saman minkä kaveri juuri tokaisi:

Meille tuputetaan 284144918:aa dietti-, liikunta- ja muuta ohjeistusta, mutta päähän (aivoihin) saa kaataa ihan mitä vaan!

TV, netti ja radio suoltavat 24/7/365 meihin 99,9%:sti täyttä paskaa. Nykyhallitus kun on mitä on, lisää se ahdistusta isolla kertoimella. Katsokaa nyt ”uutisia”: Pelkkää pelottelua, uhkia, sotaa ja negatiivisuutta. Jutut ovat lisäksi ilman lähteitä, eli kriittisesti ajatteleva skeptikko ei juurikaan usko mihinkään niistä. Paskavirta täyttää silmien photonikentät ja ilmojen megahertzitaajudet niin, ettei edes linnut kohta mahdu lentämään.

Kuka osaisi kertoa keinon suojata aivojamme ja päitämme? Kuka kehittäisi toimivan aivodieetin tai aivovalion (ruokavalio > aivovalio)? Onko tehty tutkimusta siitä, miten tällainen ahdistuslaava vaikuttaa kansaan? Luulisi sillä olevan iso syy tietynlaiseen pahan kierteeseen?

Täysi netti-, tv-, lehti- ja radiokielto on mahdottoman työläs, vielä kun tekee niissä työtään. Mikä siis keinoksi?

Olen tähän asti pitänyt 1-2 viikon mediapakoja etten oikeasti masentuisi.

Nimittäin kun lukee masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia, alkaa se lista pelottaa vielä enemmän kuin kaikki ahdistusinfo yhteensä.

Viikolla ilmestyi kaksi loistavaa artikkelia, joissa summataan hienosti kaikki se, mikä nyt on päättäjiltämme kadoksissa. Tässä referaatit ja linkit juttuihin.

Anna-Stina Nykänen kiteyttää Hesarin jutussaan jo alussa, mikä demokratiassamme on pielessä:

EN LAKKAA ihmettelemästä, miten demokratia toimii. Joka vaalien alla kansa tekee selväksi, mitä se haluaa. Että pitää huolehtia vanhuksista ja lapsista hyvin. Eikä koulutuksesta tule tinkiä. Ja mitä tapahtuu? Juuri niistä tingitään.

Yli puolet kansasta maksaisi lisää veroja, jotta vanhuksista ja lapsista huolehdittaisiin hyvin. Ja miten käy? Vanhuksilta ja lapsilta leikataan lisää. Veroja lasketaan.

Jos kansanvalta toimisi, mentäisiin ihan toiseen suuntaan.

Heidi Lemmetyinen katsoo Suomea USA:sta ja teksti on kuin omasta kynästä:

Suomen suurimpia kilpailuvaltteja minulle henkilökohtaisesti ovat hyvä työntekijänsuoja sekä sopiva tasapaino yksityiselämän ja työn välillä. Työpäivät ovat britteihin tai jenkkeihin verrattuna melko lyhyitä ja lomat pitkiä. Yhteiskunta on rauhallinen ja arkielämä helppoa.

Paitsi että eipä taida olla enää. Itsensä työllistävien työttömyysturvaa on heikennetty ja pienipalkkaisia kehotetaan osallistumaan palkanalennustalkoisiin.

Innovaatiohehkutus on pelkkää tyhjää länkytystä, kun koulutuksesta leikataan samalla satoja miljoonia. Taskulaskimen sydämen paikalla omistava pääministeri on avoimesti ilmaissut arvostuksen puutteensa korkeaa koulutusta kohtaan, eikä vieläkään ymmärrä ettei valtiota voi johtaa kvartaalitaloudessa.

En oikeasti ymmärrä, kuinka tähän on tultu ja miksei demokratia enää toimi? Jos joku viisaampi sakki (vaikkapa työryhmä) nyt pitäisi asettaa, olisi sen kiireesti ehdotettava korjausta koko demokraattiseen valintajärjestelmäämme. Vaan ei laput silmillä oleva halua poistaa itseään jalustalta.

Äärirepublikaanisen hallituksemme toimet tuovat mieleen erään Kokoomusvaikuttajan vastauksen joskus laman aikaan 90-luvulla, kun häneltä kysyttiin, että minkä suuruinen työttömyyskorvaus on? Norsunluutornin asukki tokaisi, että ”Kai se joku 10 000 markkaa on?”. Yhtä pihalla ovat nykyhallituksen sedät pienyrittäjien tai työttömien tilanteesta.

Suomihan on nyt tilanteessa, jossa työttömät eivät uskalla tehdä työtä, koska se vaarantaa korvauksen ja yrittäjät eivät uskalla palkata, koska tekijä sivukuluineen maksaa liikaa. Samassa ihmetellään miksi Suomi taantuu lisää?

On totta, että iso osa päätöksistä tehdään EU-tasolla, mutta työllisyyden nopeaan parantamiseen on keinoja, jos taantumuksen apostolit vain kuuntelisivat eivätkä ainoastaan leikkaisi.

  • Työttömät: Pakottamisesta ja nöyryyttämisestä tukemiseen ja mahdollisuuksien kokeilemiseen (esim. Perustulon avulla).
  • Yrittäjät: Yritykset jaetaan mikro-, pien-, keski- ja suuryrityksiin. Kaikki verot, sivukulut ja maksut porrastetaan koon ja liikevaihdon suhteen mukaisesti. Mikroyrityksiin suurimmat tuet ja avut – ja samat pois suuryrityksiltä.
  • Suuryrityksiä verotetaan toimintamaan mukaisesti, ympäristöhaitoista 100-kertaiset rapsut, YT-laki uusiksi, jne.

TYÖTTÖMÄT LANNISTETAAN

Tuttava on tällä hetkellä yksi lähes puolesta miljoonasta työttömästä, mutta hänellä olisi mahdollisuus tehdä satunnaisia projektitöitä laskutuksen kautta.

Siksi hän soitti työvoimatoimistoon kyselläkseen miten tuon voisi tehdä niin, ettei vaaranna työttömyysturvaansa. Vastaus oli uskomaton, ottaen vielä huomioon että elämme yhdessä maailman johtovaltioista vuonna 2016:

”Jokainen tekemäsi projekti pitää selvittää erikseen TE-keskuksen kautta. Työttömyyskorvaukset seisahtuvat aina kun teet irrallisen työprojektin.”

Työtön on siis tässäkin asiassa jonkun TE-keskuksen virkahenkilön mielivaltaisessa talutushihnassa. Ei voi tietää, montako yrittäjyyttä TE-keskuksen virkailija tuhoaa esim. huonona maanantaipäivänään, sillä tapauksistahan ei voi valittaa?

Eli ts. työtön ei voi edes kokeilla yrittämistä. Hänen pitää hypätä heti turvaverkkoalueen ulkopuolelle, vaikkei ole mitään tietoa siitä, paljonko yrittäjänä voisi laskuttaa vuodessa ja ennen kaikkea: riittävätkö edes taidot yrittäjäksi?

KEVYTYRITTÄMINENKIN TUKITTIIN

Meillä oli keino kokeilla yrittäjyyttä. Ns. kevytyrittäjyys, mutta hallituksemme tukki senkin ainoan tien, jolla työtönkin voisi kokeilla yrittäjyys-siipiensä kantoa. Esim. Ukko.fi:n kautta kulut sekä verot (20%:n veroprosentilla) ovat 1000€:n laskusta huimat 46%a, mutta ainakin sen kautta olisi voinut koittaa yrittämistä.

Ukko_1000euroa

En ihmettele lainkaan niitä, jotka siirtävät yritystoimintansa ja perheensä maahan, jossa yrittäjyyttä tuetaan. Täällä sitä tuhotaan.

Olemme ystävien kanssa jutelleet viime vuosina, että kukaan meistä ei juurikaan osta enää kulutustavaroita uutena, ja jos ostaa, ne ostetaan aina -50% -laarista. Lisäksi kaikki tuo tehdään toistuvammin verkkokaupasta, suomalaisesta tai useammin – ulkomaisesta (tämän takia eComGrowth -hankekin on niin tärkeä).

On myös hyvin tavallista viedä oikeaa roskaa kaatopaikalle, ja tulla sieltä suuremman kuorman kanssa takaisin, sillä ihmiset heittävät esim. huippuluokan umpipuisia huonekaluja menemään. Tavaroiden elektroniikkavioistakin 90% on korjattavissa 20 sentin hintaisen kondensaattorin vaihdolla. Vaan ei, heitetään pois.

Ei tarvitse olla kovinkaan nopea aivokuoren välkkeissään ymmärtääkseen, että kun tällainen tapa elää vain leviää, tälle yhteiskuntamoottorille ei käy hyvin.

Olemme toki aina kuuluneet vähemmistöön. Mielipiteet, arvot ja asennekaan ei välttämättä ole koskaan Suomeen sopineet. Nyt, republikaanien vallassa ja ammattijärjestöjen itsepäisyyden takia (meidän silmin) Suomi taantuu lisävauhtia.

Itselle on selvää, että tarvitsemme uudenlaisen moottorin. Kulutuskeskeinen yhteiskunta ei toimi enää, koska tavaraa on kaikilla jo liikaa ja maapallo ei ole pitkään aikaan länsimaista kulutusta kestänyt.

Parlamentaari poteroissaan

Näen perustuloon perustuvan mallin ainoana järkevänä vaihtoehtona, nyt alkuun. Kun pitkäaikaistyöttömien määrä tulee vain kasvamaan kasvamistaan, tarvitaan perustoimeentulo, jonka päälle voidaan erinäisin silpputöin ja vapaamman yrittäjyyden keinoin tehdä sen verran lisätuloa, mitä kukin tarvitsee. Tulevaisuuden työtulo tulee yhä useammista puroista, ei yhdestä järvipahasesta.

Vaan meillä valtaosa ajattelee perustulon olevan maksua kotisohvalle jne., mm. Kokoomuslaiset ja Demarit kärjessä. Tuo näkökulma on vanhanaikainen sekä syyllistävä, mutta en oikein jaksa uskoa oppositiovallankaan toimivan.

Ongelma onkin istuttaa kaikenlaiset samaan pöytään ja löytää keskitie kuljettavaksi.

Niin kauan, kun istumme tiukasti omissa kuplissamme ja poteroissa, mikään ei muutu paremmaksi. Suomi on kuin USA – välillä vedetään toimet janan toiseen päähän, seuraavaksi taas takaisin toiseen, ja mikään ei kulje eteenpäin.

Niin kauan kuin emme tee yhteistyötä myöskään parlamentaarisella tasolla, on turha haaveilla paremmasta Suomesta.

Kun nyt puhutaan ”kuntouttavasta työtoiminnasta”, jolla siis ruoskataan työttömiä orjiksi vääriin paikkoihin, pitäisi kääntää ajatusta myös siihen isompaan ongelmaan.

Useammat ovat oravanpyörän orjia: Tekevät pääosin epämieluista työtä puolet ajastaan, jotta voivat maksaa ihan ok -tason asunnon 30 vuodessa – tai vaan sen vuokran. He ovat joskus iloisia, mutta valtaosan apaattis-masentuneita. Siitä kärsii parisuhde, perhe, kaverit ja muutkin kanssakulkijat.

Eikö perustulo + sellainen yrittäjyys, jossa ihminen saisi tehdä työkseen mitä haluaa, ratkaisisi kokonaisen kansantaudin probleeman?

Olisiko järkevää kytkeä perustulo yrittäjyyteen?

Meillä yrittäjillä kun tunnetusti ei ole lainkaan palkansaajien turvaverkkoja, ellemme todista kasalla papereita virkamiesarmaadalle, että kaikki on tuhottu, y-tunnuksista tulevaisuuteen.

Jos perustulo antaisi perusturvan, voisi monet, nyt epämieluista työtä tekevät, koittaa yrittämisen tietä. Saada elämälleen kestävän arvopohjan mieluisasta tekemisestä ja samalla keinon levittää masennuksen sijaan iloa lähimmäisilleen.

Ei kaikista siihen ole, mutta jos nyt ajatellaan vaikka 20%:lla heistä, jotka ovat tippumassa, tai pudonneet kokonaan oravanpyörästä? Silloinkin puhutaan sadoista tuhansista. Vaihtoehtona on maksaa sille kasvavalle joukolle työttömyyspäivärahaa ja lääkehoitoa. Säästettäisiinkö siis senttien sijaan välillä euroja?

Alf kirjoittaa asiasta, josta itsekin olen kirjoitellut vuosia – tuloksetta.

Olisin valmis kapinajoukkoihin heti. Olen vaatinut kauan, että pienyrittäjien turvaverkko sekä eläkemaksut pitäisi saattaa EDES palkansaajien tasolle. Kuka lähtee kanssani linnaan siitä vakaumuksesta?

YRITTÄJIEN KAPINA

Jopa meidän kovin monimutkaisessa maailmassa on asioita, jotka ovat varsin yksinkertaisia. Kuten se, että jos kesä on lämmin, kuluu enemmän jätskiä ja kaljaa. Tai se, että jos maassa on paljon nuoria ilman töitä tai tulevaisuudennäkymiä, siitä ei hyvää seuraa. Niin, tai se, että talous ilman yrittäjiä ei kovin kauaa pyöri.

Kaikki kaikkialla tietävät, että yrittäjät ovat keskeisiä jokaisen maan taloudelle. Tosiasia on, että jopa Pohjois-Koreassa, maassa, jossa vähän aikaa sitten kävin opettamassa luovuutta ja innovaatio-ajattelua, tämä on sisäistetty. Maailman sulkeutunein maa, jossa vieläkin uskotaan puhtaaseen kommunismiin ja suuren johtajan jumaluuteen, on tänään valmis hyväksymään, että yrittäjyys on tarpeellinen osa talouden toimintaa. Juu, rajoituksin ja valvottuna, mutta silti. Aikamoista.

Kun tätä miettii ja keskustelua kuuntelee, voisi kuvitella, että esimerkiksi Suomessa yrittäjyys olisi jo varsin kunnioitettu toimi – sellainen, jota viranomaiset kovasti yrittävät suojata ongelmilta ja vaivalta, jopa sellainen, joka on saavuttanut yhteiskunnassa erityisaseman. Silti tämä ei ole nyky-Suomen yrittäjän kokemus.

Puhuessani yrittäjien kanssa he puhuvat ennemmin turvattomuudesta, viranomaisten kyykyttämisestä, siitä, miten yrityksen velat voivat jäädä yrittäjän riippakiveksi vuosikymmeniksi. Välillä keskustelu käy suorastaan katkeraksi. Kapinastakin puhutaan.

Tämä viimeinen onkin aika jännä. Yrittäjien kapina, eli se, että riskejä ottamalla arvoa ja työpaikkoja luovat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan tai suorastaan kieltäytyisivät osallistumasta yhteiskunnan toimiin, on kutkuttava idea, jolla on pitkä historia. Ja me pidämme kapinahengistä, aidosti pidämme. Vallankumosromantiikka voi olla lapsellista, mutta silti…

Kysymys kuuluu: Miksei tätä ole jo tapahtunut? Mikseivät yrittäjät kapinoi kyykyttämistä ja kyttäämistä vastaan? Mikseivät yrittäjät ole onnistuneet muodostamaan aidosti vahvaa yhteistä liikettä?

Nyt joku sanonee, että onhan noita. EK, EVA, Suomen Yrittäjät, muun muassa. Näiden kiinnostuksen kohteina on harvemmin ollut ylivelkaantunut pienyrittäjä tai muut rivijäsenet. Ja juuri tässä piilee yrittäjyyden kapinan pulma.

Kapinaan vaaditaan ryhmä, joka kapinoi, ja tämä ryhmä tarvitsee kokemuksen siitä, että he ovat samalla asialla. Vaikka puhumme yrittäjistä yhtenä ryhmänä, heidän kokemuksensa ovat laidasta laitaan ja heidän asemansa varsin moninaiset. Jos haluaa lainata Marxia, ja miksikäs ei, yrittäjillä ei ole luokkatietoisuutta.

Monet yrittäjät pärjäävät tänäänkin Suomessa varsin hyvin. He eivät kapinaa kaipaa, ja tästä syystä he harvemmin taistelevat vähemmän menestyneiden puolesta, eivätkä jälkimmäiset koe, että heillä olisi yhteistä rintamaa menestyjien kanssa. Tälläisessä tilanteessa kapina on varsin vaikeasti toteutettavissa.

Tämä on sääli, koska yrittäjien kapina, sellainen, joka ajaisi ennen kaikkea näistä heikoimpien asemaa eteenpäin, olisi varsin hieno asia. Tänään Suomessa pelkkä Y-tunnus voi viedä työttömyysturvan, pelkkä toive mahdollisuudelle tehdä elämälleen jotain sosiaaliturvan. Eikä tämä ole oikein.

Meillä on liikaa yrittäjiä elinikäisessä velkavankeudessa. Meillä on liikaa nuoria, jotka syrjäytyvät, koska heidän vanhempansa yrittäjyys ajaa heidät heikompaan asemaan. Meillä on liikaa kauniita tarinoita menestyneistä yrittäjistä ja liian vähän ymmärrystä yrittäjyyden kurjia kohtaan.

Kirjoittaja on liiketaloustieteen professori Åbo Akademissa.

Päivän Hesarissa oli juttu takavuosien suositusta termistä, downshiftaamisesta. Luettuani oli luontevaa tehdä itsekin tilinpäätöstä asiasta.

N. 5 vuotta sitten, lainat maksettuamme, mekin siirryimme painottamaan vapaa-aikaa työaikaa enemmän. Syntyi motto: Työ 30, elämä 70.

Leppoistaja -termi meni heti harhaan mediassa. Meistä tehtiin patalaiskoja henkilöitä, jotka vain makaavat ja ovat. Meillä totuus on ollut täysin päinvastainen – olemme tehneet työtä oman itsemme eteen lujempaa kuin koskaan.

Leppoistajana tekee työtä oman itsensä ja perheensä todellisen hyvinvoinnin eteen.

Työpaikatonta elämää

On vaatinut paljon, jotta saimme elämämme jaettua Taivassalon torppamme ja Turun keskustakämpän välille. Emme ole vieläkään ihan maalissa sen suhteen, sillä täydellinen vapaus työpaikan suhteen vaatii kaikilta osapuolilta ammattitaitoa pärjätä pelkällä tietokoneella ja nettiyhteydellä. Vaimollani Pialla koulutus ja taidot ovat vielä inan vaillinaiset siihen.

Ei ne pienet tulot, vaan miten rahansa kuluttaa

Tämän ydinkysymyksen meille esittävät kaikki ensimmäiseksi: Miten ja mistä saatte riittävät tulot pärjätäksenne? Siihen voi vastata lyhyesti vain: Treenaamalla tarkkaa ja kurinalaista budjettieloa 20 vuotta.

Meidän kahden kuukausibudjetti kaikkinensa on n. 1000-1200 euroa. Siinä ovat mukana kaksi asuntoa, eli niiden kulut, laskut, ruuat, kulkemiset ja muut.

Suurimmat menokevennykset ovat nämä kaksi: Olemme oppineet tekemään edullisia ja terveellisiä ruokia sekä välittämään vähemmän vaatteista ja muista ”muille näyttämisen keinoista”. Budjettia seuraten on helppo nähdä, että jos lipsumme jollakin viikolla, seuraavalla se on otettava kiinni. Pienillä menoilla saamme pienistäkin tuloista vielä säästöön.

Ilman yrittäjyyttä leppoistaminen ei onnistu

Valtiolle pienyrittäjä on vain rahakasa, jolta voi viedä, koska meillä ei ole järjestöjä tai muita, jotka pitäisivät puoliamme.

  • Järjettömät TyEL ja YEL -kusetukset vaativat yrittäjiltä satoja euroja kukaudessa, vaikka niistä ei suurella todennäköisuudellä ole koskaan itselle mitään hyötyä.
  • Ja kun juttelemme ulkomaalaisille ystävillemme Suomen ALV-käytännöistä, he ihmettelevät miten sellaiset voivat olla laillisia? Ennakkoverot pitää maksaa, vaikkei tiedä tulevista tuloistaan juuri mitään tässä aina vain turbulentimmassa maailmassa.
  • Pahin kaikista on silti turvaverkottomuus. Edelleen yrittäjäksi hyppäävä tulkitaan lainsuojattomaksi, jonka on käytännössä mahdotonta koskaan palata työttömyyskorvauksen tai muun pariin. Se on kansallinen häpeä. Yrittäjät ainakin tarvitsevat perustulon.

Silti yrittäjyys on oikeastaan ainoa keino elää ilman työpaikkaa. Voihan maaseudulta toki suhata työpaikalle, mutta ei se pidemmän päälle ole järkevää ajella bensaa ja aivojaan poltellen ees-taas. Vapaus kuuluu työpaikattoman elämän keskelle.

Stressaaminen jatkuu, mutta erilaisena

Ainakin itsellä tämä ns. yrittäjyys/ työpaikaton elämä/ lepoistaminen stressaa silti usein. Tuloista, vaikkakin pienistä, olet vain sinä vastuussa.

Kun palkka tulee tilille, vaikka pelaisit työpaikallasi 70%:a Candy Crushia, stressin sisältö on varmaan erilaista. Jos katson, että saan pienen palkkani enää kaksi kuukautta, alkavat unettomat yöt. Onneksi tämä vuosi on ollut hyvä ja pikkupalkat ovat varmat vuoden loppuun. Siksi nukun juuri nyt hyvin.

Toinen kasvava stressilähde ovat maailman muutokset: Robotisaatio ja digitalisaatio sekä 1950-luvun mallilla toimiva hallituksemme antavat aihetta huoleen. Jollei meille tule perustuloa, millä kohta miljoonan ylittävä työttömien määrä elää? Nimittäin työttömyys ei tipu, se vaan kasvaa. Maailmassa ei riitä enää kaikille työtä, ainakaan siinä muodossa, miten olemme sen ajatelleet ja sitä tehneet viimeiset vuosikymmenet.

Silti en vaihtaisi tätä elämää pois – koskaan. Vapaus on suurempaa kuin isoinkaan Audi tai Swan.

Olen väsynyt sosiaalisten medioiden kakofoniaan ja musta! – valkoinen! -huutomyrskyyn. Olen väsynyt myös ns. asiallisten medioiden uutis-sisältöihin, tai pikemminkin niiden uutis-suodatukseen. Ne toistavat kritiikittömästi ja ilman lähdetarkistuksia tai edes -luetteloita ylhäältä tulleet ”tiedotteet” hauki on kala -metodilla.

Ei liene enää aikaa tai resursseja enää tehdä kunnon journalistiikkaa? LongPlay taistelee olemassaolostaan, mutta se lienee ainoa vakavasti otettava kotimainen media juuri nyt?

Eikä se helpota, että Suomea viedään oikeistohallituksen ohjauksella nyt siihen suuntaan, mihin en itse halua kulkea.

Voin aina paremmin, kun lopetan yllä olevien seuraamiset, joten miksi en tekisi päätöksestä pysyvää?

TEKOJA KIITOS

Lopetan siis suodatetun propagandan lukemisen ja keskityn tekoihin. Omalta osalta olemme jo tehneetkin muutaman arvoteon:

  • Ajamme 11-vuotta vanhalla autolla, jonka muunsin etanolia polttoaineenaan käyttäväksi (eFlexFuel). ST1 tekee etanolia ruokajätteistä ja muista, joten periaatteessa ajamme homeisilla leivillä, kun emme pyöräile tai kävele. Ja säästää siinä samalla sydämensä lisäksi myös hieman rahaa (10-20%).
  • Torppa lämpiää nyt ilmalämpöpumpulla, joka saa (kohta) sähkönsä, kuten muutkin laitteet siellä, aurinkopaneeleista. Fortumin kampanja oli niin hyvä ja komponentit huippulaatua, että löin kaupat lukkoon pari päivää sitten 2,3kWp -järjestelmästä. Nyt pitää miettiä akkuratkaisua, jolla päivän sähköntuotannon saisi iltaan.
  • Ruokapuolella olemme hiljalleen siirtyneet pois lihasta ja kasvispohjaisempaan ruokavalioon. Lihasta tulee torpallakin vain juhlaruoka, mitä se joskus on ollutkin. Ruokapuolella on kuitenkin vielä paljon parannettavaa, sillä ”meidänkin liha on heikko”.
  • Järjetön tavaroiden haaliminen ja kulutusostaminen jäi jo vuosia sitten unholaan. Nyt ostamme tarpeeseen (okei, joskus vielä haluihinkin…).
  • Suunnittelemme talomallia, jossa asuminen olisi edullista ja eettistä. Suomen järjettömässä ja korruptoituneessa rakennussääntöhelvetissä sitä ei sellaisenaan voi toteuttaa, mutta katsotaan kuinka lähelle pääsisi?

Kuulin eilen, että yli 5000:n ihmisen otoksella tehty tutkimus Suomesta juuri nyt sai tulokseksi sen, että yli puolet koki olonsa ahdistuneeksi ja maan ahdistavaksi. Niin mekin.

Paljon voi vielä parantaa, mutta ainakin ollaan jo matkalla.

Hallitus tuli eilen ulos ”yrittäjyyspaketillaan”. Ehdotonta hurraata on orjakokeilun ohella herättänyt ns. työnäyte -kokeilu. Jos se nyt toimii kuin sen lukee, niin:

Soitan ELY-TE-TYÖKKÄRI-SOSSU-KELAAN, koska ”kaikki palvelut saa nyt saman katon alta”, ja tilaan sieltä aina yhden työnäyttelijän, kun Viidakkorummussa ja Apurissa on kiire.

”Saisinko yhden työnäyttelijän, jolla on näytteissään ammattilais-Wordpress -osaamista tai graafisen suunnittelun Heil Meister -tutkinto”.

Tai torpalle, kun tarvitaan kirves- tai putkimiestä: ”Saisinko putkimiestyönäyttelijän, joka voisi rakentaa lämminvesivaraajan kupariputkineen lauteiden alle?”

Ihan näppärää – oikeasti. Tuonhan voisi laventaa heti myös kasvaville sinkkumarkkinoille (yönäyte/ yönäyttelijä).

Palkkaahan ei tuosta(kaan) saa, mutta kaikkihan sitä näkyvyydelläkin pärjäävät!