Seuraavat vuodet elämässä (toivomus) liikutaan enemmän kauniissa maisemissa

Kirjoitin aiemmin työpuolen suunnitelmista seuraaville vuosille. Nyt vuorossa on ei-työelämän toivomukset.

Pidän suljettua musiikkiryhmää Facebookissa, jossa nostan aina esiiin mm. menehtyneitä artisteja. Tänäkin perjantaina “lämppärinä” on harvinaislaatuisemman yhtyeen, Low:n, kunnioittaminen.

Ko. yhtye koostuu Alan Sparhawkista ja Mimi Parkerista, jotka ovat olleet alusta asti myös aviopari. Sikälikin iso yhteenkuuluvuus heihin.

No, pari kuukautta sitten Alan peruutti yhtyeensä jo sovitun kiertueen, koska Mimiltä (54v.) oli löytynyt syöpä, johon heti vyörytettiin massiiviset hoidot. Nyt, pari päivää sitten mies ilmoitti vaimonsa kuolleen. Pim, pari kuukautta ja sinulla ei ole enää vaimoa eikä työparia. Eikä meillä ole yhtyettä josta pitää.

Klisee elämisestä juuri nyt pitää ottaa tosissaan

Kyseinen esimerkki on pahimmasta päästä. Onneksi suuri osa meistä saa elää vanhemmaksi ja osa vielä suht terveinä, jolloin vuosista pääsee nauttimaan, ei kärsimään.

Jo aiemmin, loppukesän burnoutissa, josta olen päässyt levolla irti, päätimme elää enemmän Pian kanssa. Tehdä taas uudelleen niitä asioita joita voimme.

Teimme niin jo vuosia aiemmin, kun mm. ostimme asunnon Hua Hinista, jossa vietimme 1-2kk:tta joka vuosi. Sitten jotenkin taas unohdimme osan siitä, kun tämä Pikku Apuri piti nostaa blogista yritykseksi, joka maksaisi molempien palkatkin.

Nyt on siis aika taas elvyttää liikunnalliset ja nautinnolliset reissut, koska toki voimme tehdä missä vain työtämme.

Jos on paskin säkä, emme välttämättä ole tekemässä yhtään reissua enää ensi vuonna. Mutta jos elämmekin terveenä pitkään ja saamme käydä lempikohteissamme monesti, niin voitamme lisää 😎

Miinuspuolelta katsottuna liikumme enemmän autolla ja myös lentäen. Hiilijalanjälkemme kasvaa taas suuremmaksi. Koitamme tosin olla joka kohteessa kauemmin, jolloin matkustus ei tunnu niin pahalta ja kompensoimme hiilivuotoja muussa elämisessä. Mutta matkustushäpeä toki osuu taas lujempaa. Mutta juuri nyt kuoleman pelko voittaa hiilijalanjälkihäpeän niukasti.

Niinpä vaellusreissut kutsuvat. Koostan niistä tänne blogiin muille neuvoksi reittejä ja kuvitusta.