Artikkelit

Kun 2017 loppuvuodesta sain vinkin lähteä legendaarisen Wihannon kodinkoneliikkeen kyytiin, en tiennyt kuinka kiva ja työntäyteinen asiakassuhde siitä lopulta tulisi. Hommia on paiskittu.

Verkkosivuista aloitettiin

Ihan ensimmäiseksi piti uudistaa verkkosivut WordPress-pohjaisiksi ja mobiilitoimiviksi. Urakka on vielä kesken, mutta nyt juuri saimme heidän kanssaan tuotteistettua Wihannon palvelut ja arvot.

Tuotepuolta vielä pohdimme: lähdetäänkö verkkokauppaan – ja jos – niin millä laajuudella ja kulmalla, vai pysytäänkö vinkkipohjaisessa tuoteuutisoinnissa, kuten nyt teemme?

 

Tehtiin myös Black Fridaynä testi. Tein erillisen Black Friday -kampanjasivuston (previkkakuva yllä), johon ohjasimme SoMen kautta kävijöitä. Lopputulos: Toimitusjohtajan kiitos-soitto jälkeenpäin ja Wihannon myyntiennätys.

SoMe ja Google auki

Sivujen lisäksi avasimme Wihannon Facebookin, Instagramin sekä nyt viimeisimpänä LinkedInin. Se ei olisi ollut kannattava veto ilman Janin (Jan Wihanto) mukaan tuloa remmiin. Natiivi instamies ottikin heti arkijulkaisuista kopin.

Googlessa meillä on lisäksi koko ajan perusmainontaa ohjaamassa sivuille.

Suurin työ – Mainonnan ja viestinnän konsepti uusiksi

Pian ja minun suuri ponnistus oli uudistaa Wihannon mainonta sekä viestintä.

Piti kehittää konsepti, joka taipuu loistavasti sekä printti- että SoMepuolen tarpeisiin. Tehtiin modulaarinen kokonaisuus, jossa ”neliöitä” voi yhdistää mihin kokoon tahansa.

Nyt kun palvelutkin on konseptoitu samaan, voi Wihanto mainostaa esim. kahta päätuotetta ja välissä niille kuljetusta sekä asennusta pienemmin neliöin. Tai sitten kaikkia vain eriksen, tarpeen mukaan.

Myymäläuudistus kulman takana

Alkuvuonna 2019 olisi tarkoitus katsoa, onko mitä tehtävissä itse myymälätilalle? Pian ammattitaitoa tarvitaan taas, kun Janin kanssa lähdemme sitä kokonaisuutta pyörittämään.

Täytyy myös kehua kun on paikka: Sakarin, Janin ja Juhanin kanssa homma sujuu. Olemme sopineet hyvin yhteen ja vuosisopimus Wihannon kanssa antaa meille myös muutakin kuin laskutusta. Tätä työtä on palkitsevaa tehdä!

 

 

On tullut vajaassa vuodessa todettua, että vaikka sinulla olisi loistavakin idea, sille rahoituksen hakeminen on vaikeaa.

Vaikeaksi sen tekee se, että sijoittajamaailmassa valtaosa tuntuu olevan öykkäröiviä mulkkuja. Ja kuten Mato Valtonen jo aikoinaan sanoi: ”Mulkkujen kanssa ei tehdä päivääkään töitä!”.

Itselle tärkeämpää on sen mulkun valoa nopeampi Exit, kuin idean.

Exit=Yrityksen myyminen. Usein startupissa mukana on perustajien lisäksi sijoittajia, jotka haluavat sijoitukselleen tuoton. Exit tehdään yleensä myymällä yritys tai sen tuote teolliselle ostajalle, toimivalle johdolle tai listataan pörssiin.

ELÄMÄ ENSIN

Lähipiiristä löytyy taas kahden viikon sisään kolme varoittavaa esimerkkiä, joissa suurella todennäköisyydellä pitkäaikainen työperäinen stressi on laukaissut MS-taudin ja/tai syövän.

Kaikki sairastuneet ovat ensi ”töikseen” harmitelleet, mikseivät lopettaneet hullua hommaansa aiemmin? Miksi uhrasivat parhaat vuotensa työlle?

Meillä on nyt kasassa yli 50% rahasta ideaa varten, mutta se omaosuuden haku tuntuu olevan vaikeaa.

Etsimme nimittäin sellaista partneria, joka olisi kiinnostunut viemään idean pitkällekin kanssamme. Silloin kemia, empatia ja miellyttävyys ovat meille pakkoja. Jos hakisimme vain ”rahaa”, olisimme jo saaneet sen – mutta kaupan päälle olisi leipäveitsisetin sijaan tullut kasa mulkkuja. Ei kiitos.

Eli jos tiedät kivan ihmisen, jolla on hieman ylimääräistä rahaa liikaa, saa vinkata 😉

Olen työskennellyt muutamassa muussakin maassa kuin Suomessa.

Täällä on yksi piirre yli muiden: Työ on harvoin kivaa.

Onko Suomessa nykyään hirveää työskennellä? Onko historiamme huonoimmat hallitukset saaneet näin pahan ilmapiirin aikaan? Vai onko kuitenkin jokaisen oma asenne ratkaiseva?

On. On. Kyllä.

Toki itselläkin on pinna kireämmällä silloin, kun budjettilaskelmat näyttävät uhkaavilta. Pienyrittäjällä se asteikko menee näin:

  • Peipponen = 6+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ihan jees = 3+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Ei sitten nukuta = 1+ kuukautta palkat ja maksut eteenpäin kunnossa
  • Täysi paniikki = Mistä seuraavan kuun työt?

Lisäksi voi olla henkilökohtaisia syitä olla vittumainen, mutta minusta pääpointti on:

Ei omia huolia kaadeta syyttömän niskaan.

En usko itsekään mihinkään naminamiseisopeilinedessäjakerroettäoletparas -soopaan, mutta jokainen meistä voisi edes yrittää aamulla arvostaa sitä kyseistä päivää. En usko, että meillä on muuta elämää kuin tämä. Siksi jokainen paska päivä on täysin turha ajanhukka.

Voin toki olla sijais-sylkykuppi niin kauan kuin nallepinnani kestää. Tiedän itseni hyvin. Se pinna kestää pitkään, mutta kun se ei enää kestä, lopetan kerrasta ja annan mulkkujenkin asiakkaiden kuulla, kuinka ankeita ihmisiä he oikeasti ovatkaan.

Josko taas koitettaisiin olla välillä positiivisiakin siellä työpaikalla ja kunnioittaa edes muiden elämää, jollei omaa enää jaksa?

Tämän kirjoituksen saa näemmä kirjoittaa joka vuosi. Tässä vuodelle 2015.

Pikku Apuri