Mainostoimisto Turku | Yrittämisen haasteet | Työuupumus ei lähde levolla

Kirjoittelin aiemmin burnoutista, joka vihdoin oli sellainen jota en pystynyt itse torjumaan. Nyt on runsas kuukausi työuupumusta takana ja olo on pahempi. En osaa relata työstäni. Olen sen vanki.

MAINOSTOIMISTO TURKU | YRITTÄMISEN HAASTEET | Työuupumus ei lähde levolla

Olen 20 vuotta toiminut kuin jukuripäinen muuli. En saa lopetettua “suorittamista”. Outo ristiriita, koska en myöskään jaksa mitään ylimääräistä. Kävelyt ja kuntoilut jaksan, mutta kaikki muu ylimääräinen on pitänyt karsia pois. Heti iskee takapakki päälle. On muuten ihme fiilis kokea tällainenkin.

Osaan omasta työtuttupiiristäni nimetä heti 4-5, jotka tulevat kovaa perässä. Eivät myönnä olevansa riskialueella jo. Samanlainen olin itsekin, kunnes PAM!

Vaan uupumus kun on heikkous. Varsinkin konservatiiveille heikkoudet ovat täyttä myrkkyä, kuten tässä hyvässä tiedeartikkelissa kerrotaan. Niistä ei hiiskuta kellekään.

Monenko yrityksen olet nähnyt avoimesti kertovan esim. poispotkituista työntekijöistään? Sanotaan olevan muutosneuvottelut ja that´s it.

Heikkoudet kuuluu pitää piilossa. Työttömyys, sairaudet, vaikeudet. Turvat vaan kiinni, ettei muut “menestyneet” huomaa.

Luokittelemme ihmiset nelikentän mukaan (alla):

Mutta minusta: Olisi erittäin tärkeää saada aivoille vuosikausien ylikäynnistä lepoa, mutta sekään ei onnistunut kuten ajattelin. Katsos Jari, kun karsit vaan vähän töitä ja siitä se sitten pikku hiljaa. Ja tiedän taudin kuvan, koska olen keskustellut siitä ammattilaisten kanssa ja lukenut selvää suomea:

Työuupumus ei lähde levolla

Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi vakavasti ja pitkittyneesti uupuneella esiintyy yleensä myös kognitiivisia ja tunne-elämän hallinnan vaikeuksia sekä runsaasti yleisiä stressioireita.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Nyt olen huomannut tuon. En edes jaksa “levätä” ja hyvä niin, koska sillä tämä ei lähde. En osaa olla paikallani kuin lukemalla kirjaa tai katsomalla hyvää tv-sarjaa / leffaa. Musiikkiakin kuuntelen mieluiten heiluen ja eläen. Videopelit olisivat hyvä eskapismi, mutta aina nakuttanut taka-aivossa, että nyt vasta turhia tunteja tuhlaatkin, vaikken edes mielestäni niin ajattele oikeasti.

Opittu luterilainen moraali + överiksi vedetty velvollisuudentunto + yrittäjäluonne on tuhon mikstuura.

Lepo ei auta, niin pitääkin keskittyä tekemään mistä pitää. Itselle se suurin on musiikki ja toinen on luonto sekä samoilu siellä.

Nyt torppakauden alettua meillä on onneksi työpuolella toimivat vuosisopimusasiakkuudet ja sitten uusi asiakas pääkaupunkiseudulta, josta kerromme lisää myöhemmin. Työn puolella ei tarvitse siis panikoida. Se on iso plussa. Jos olisi normaali työpainekin tähän päälle, olisin aivan romuna.

Aikomus on ainakin opetella vihdoin soittamaan kitaraa. Olen luvannut sitäkin itselleni – ainakin 10 vuotta. Ja aina on työ jyrännyt sen. Tai joku muu. Veli-Esa toi minulle aikoinaan torpan tupareihin oman “T-Salo -spesiaalin”, jolla kelpaa rimputella.

Hellittäkää te ajoissa. Keskittykää elämässä säännöllisesti juuri sinulle itsellesi toimivaan, aitoon kivaan – johonkin muuhun kuin työhön. Ja menkää onneksenne 🙏