24 vuotta sitten aloitettu talouskuri saavutti maaliviivan

,

Aloitimme 28 vuotiaina tarkan talousbudjetoinnin, jonka turvin nyt, 24 vuotta myöhemmin, olemme saavuttaneet tavoitteemme. Jos terveyttä riittää, emme tarvitse taloudellista apua ennen eläkeikäämme.

Nuori ensiasunnon ostaja sai hienon loftasuntomme juuri omakseen. Samalla se oli kolmas hyvä asuntokauppamme. Niiden turvin saamme nyt nauttia, jos sitä tarvitsemme, omasta pienestä perustulosta aina eläkeikäämme saakka. Yrittäjälle se antaa patjan mihin nojata, jos ei kauppa käykään niin että saisi palkkaansa maksettua.

Olen osittain jo luopunut toivosta, että Suomi valtiona koskaan ymmärtää moisen pois verotettavan perustulon hienoutta. Ei auta, jos valtaosa ei koskaan halua muuttaa mitään isosti.

Salaisuus ovat ne pienet, tarkasti kontrolloidut menot

Emme todellakaan ole varakkaita. Olemme vaan tehneet valintoja, joiden ansiosta kulumme ovat runsaat 1000€ kuukaudessa, kahdelta ihmiseltä. Jätimme vain turhan kuluttamisen pois ajat sitten ja seurasimme budjettia. Joka kuukausi piti jättää säästöön tietty summa. Sitä kun noudatti 24 vuotta ja siinä sivussa teki hyviä asuntokauppoja, pääsimme nyt tähän tilaan.

Jatkamme budjetointia silti edelleen – ja noudatamme sitä myös yrityksemme Pikku Apurin kanssa. Sama simppeli Excel toimii meille. Ja siis, perustulomallimmekaan ei toimisi ilman peruskuria. Se antaa vain äärimmäisen turvan, jos ei ole varaa maksaa palkkoja, jotka muuten nekin ovat meillä todella pienet verrattuna moniin yrittäjiin.

Tässä vielä linkki 10 vuotta vanhaan budjettiblogiin ja -oppaaseen.

Nyt enää pitää hoitaa päänsä parempaan kuntoon. Siinä ei auta edes tarkka budjetointi.