11 vuotta yrittäjänä ja vasta nyt opin päästämään irti huolista

Olen aina ollut erityisen tarkka ennakoija ja budjetoija. Aloitimme systemaattisen unelman jahtaamisen 30:nä vaimoni kanssa. Säästimme, elimme pienellä ja venyimme. Palkitsimme itsemme aina ulkomaan matkojen avulla, kunnes palasimme takaisin kotiin venymään.

Samaa jatkoin siirtyessäni vuonna 2006 yrittäjäksi. Entistä pienemmät ja epävarmemmat tulot vaativat vielä pienemmät menot, joten kiristin ruuvia lisää. Onnistuimme kaikissa unelmissamme 17 vuotta myöhemmin – sen takia.

Päästin irti

En edes tiedä miksi olen nyt päästänyt irti huolista, ehkä vaan väsyin huolehtimiseen, ehkä heräsin sairastumishälytyksessä? Yli 10 vuotta yrittäjänä mietin ja vatvoin öitäkin: Mistä saamme palkkamme ensi kuussa, mistä puolen vuoden päästä? Riittääkö kassassa rahat? Mitä voisimme ehdottaa millekin asiakkaalle?

Nyt en mieti enää. Ja kas, ovet aukevat ihan ihmeellisesti!

Talokehitysprojektimme sai aivan uutta tuulta, kun tuttu yli 30 vuoden takaa ehdotti tapaamista – ja hän on alan superammattilainen. Turvasovelluksemme alkututkimus valmistuu kuitenkin, vaikka jouduimme tekemään sitä normityön ohessa. Lisäksi jonossa on ainakin kolme uutta kehitysideaa, joihin haemme nyt tutkimusapua. Ja normityö markkinoinnin parissakin toimii “itsestään”. Jos on hiljaista, kohta ei enää ole. Niin se on aina mennyt.

Joten oli kyse mistä tahansa pelosta, enää ei pelota. Suurmies Mauno Koiviston sanoin: “Kyllä se siitä!”.