Vanhan hirsitorpan perusteellinen kuntotarkastus

Ostimme 120 vuotta vanhan rouvamme aikanaan nopeasti, heti ihastuen, jo pari päivää ennen ensiesittelyä. Tiesin, että tällainen alkuperäiskuntoinen hirsitorppa menee heti, olimmehan kolmisen vuotta moisia kiertäneet ja huomanneet, että 99,5% kaikista oli pilattu jossakin vaiheessa väärillä rakennusratkaisuilla. Vielä kun tonttikin oli täydellinen idylli, talot juuri oikein sijoitetut ja fengshuit kohdillaan, latasimme puolisokkona rahat pöytään.

Vaikka olemme tehneet hurjan määrän perusparannuksia taloon, lähinnä avanneet lisää ilmanvaihtoluukkuja, tukeneet rakenteita, ohjattu sadevedet paremmin talosta ulos tai talteen, ja laskeneet siten sisäkosteuden määrää 20%:lla, 55-65%:sta 30-40% välille, emme tienneet talon rakenteiden oikeaa kuntoa ja tilannetta. Olemme myös nähneet keväisin, niiden paritteluaikana, tuvan päätyikkunan alla muutamia öhkömönkijäisiäkin, jotka yleensä kertovat lahosta puusta.

Niinpä päätimme aikaistaa perusteellista kunto- ja rakennetarkastusta vuodella ja tilasimme torpallemme jo nyt Rakennusperinteen ystävien päämaestron, Re-startin Lauri Leppäsen, joka itse asiassa oli yksi päämotivaattori vanhan torpan ostoon.

Mr. Leppänen kalkkimaalin pesussa.

Näimme Laurin esitelmän Tuuma ry.:n tilaisuudessa vuonna 2013 ja mies vakuutti heti. Mahtava tatsi ja tietotaito, noin nuorella kaiffarilla.

Tarkastuskäynti

Tupamme alapohja on ns. multipenkki/ maapohja, joten siihen omat pääepäilyksemme osuvat. Tuvan lattiat lienee pakko nostaa ylös ja katsoa alarakenteen kunto ja mitä sen kanssa tehdään? Lisäksi hirsiseinistä löytyy varmasti useita korvattavia hirsiä, ehkä jopa alimmaisista, joten kengityskin lienee edessä. Kuinkahan paljon on muuta lisäparannettavaa? Paljonko saamme budjetoida tuleville vuosille? 10, 20, 30 000€?

Vaikka vanha rouva antaa niin paljon hyvää, huolenpito hänestä on vaativaa.

Lauri kurvasi pihaan, paiskasimme kädet ja mies syöksyi silmät kiiluen vanhan rouvamme hameen alle. On aina mahtavaa nähdä ihminen, joka on aidosti työstään innoissaan. Kiersimme koko talon ulkoa ja sisältä, Lauri rupsutteli ja rapsutteli, kokeili ja kopsutteli. Juttelimme siinä samalla ja mm. Risto Kivilahti paljastui yhteiseksi ystäväksi (taas se maailman pienuus!).

Lopuksi Lauri sanoi, “ettei näitä ole enää montaa, tällaisia timantteja.” Pialle tuli kyyneleet silmiin, koska hän oli monet yöt pelännyt isoja rakenneremppoja ja rahan menetyksiä. Lauri vielä lisäsi, että “teille ei tule koskaan tuolla asenteella ongelmia, olette tehneet kaiken juuri oikein.”

Juu, päätyseinää otetaan pintalaudoista syksyllä auki ja vaihdetaan lahot hirret pois jos sellaisia näkyy, mutta se on päivän, parin juttu. Muuten kehotti antamaan torpan suurin piirtein olla noin ja nauttia raakana.

Kun vilkutimme tuolle mukavalle “Suomen tanskalaiselle maajussille” heipat ja auto kaarsi pihasta, oli pakko avata olut. Isot pelot ja epäilykset olivat kaikonneet ja jäljelle jäi ylpeä olo siitä mitä olimme jo muutamassa vuodessa oppineet perinnerakentamisesta ja talon “hengestä”. Nyt pariksi päiväksi varsinaiseen työhön Turkuun ja perjantaina takaisin “kotiin”.