Pikku Apuri | Yrittämisen haasteet: Mielenterveyden hoitoa
Kuten olemme etusivullammekin luvanneet, kirjoitamme myös yrittämisen haasteista. Olen nyt 17 vuotta vetänyt mikro- ja pienyrityksiä sekä samalla olemme vaimoni kanssa hoitaneet äitiäni kohta 30 vuotta. Viimeiset vuodet mieli on alkanut täyttyä kaikesta kuonasta. Kerron nyt miten hoidan päätäni, jotta se joten kuten pysyy kasassa.
30 vuotta pää kestää jatkuvaa asioiden hoitamista
Päätin vihdoin mennä ammattilaisen luokse puhumaan asioista. Tuntuu ettei oma hoito enää riitä, niin silloin pitää hakea apua. Syitä on monia.
Asiakastyötä yli 30 vuotta
Olen yli 30 vuotta toiminut ns. asiakasrajapinnassa. Se tarkoittaa vain ja ainostaan asiakkaiden ongelmien ratkaisemista. Jotkut tapaukset ovat olleet ihania ja heistä on tullut jopa tuttavia. Sitten on alle kymmenen tapausta, jotka ovat aiheuttaneet pysyviä vaurioita aivoihin. Osa noista asiakkaista on ollut puhtaita psyko- tai sosiopaatteja. Suurin osa sijoittuu siihen väliin – valtaosa välinpitämättömiin. He ovat hiljaa kun ongelma ratkaistu ja tulevat ehkä takaisin taas, kun pöydällään on lisää siivottavaa.
Äidin viikottainen hoito
Monelle tämä on oikeus ja kiitollinen asia. Meille ei käynyt niin hyvä tuuri siskoni ja vaimoni kanssa. Äitini on ollut vakavasti sairas koko ikänsä, joka on aiheuttanut paljon huolehdittavaa. Terveenä hän on täydellinen haltiahobitti, mutta sairaana mahdoton jääräpää, jonka tempaukset aiheuttavat monia ongelmia.
Suurin tästä on täydellinen kyvyttömyys huolehtia mistään, pääosin taloudestaan. Olenkin hoitanut hänen talouttaan viimeiset 20 vuotta. Nyt alkaa sekin piiputtaa ja harkitsemme asian ulkoistamista viranomaiselle (joita ei ole enää).
Oma luonne
Olen aina ollut hieman kontrollifriikki. Juuri siksi joudun henkisten taakkojen alle. Olemme Pian kanssa molemmat kokeneet burnoutit, minä kahdesti. Se johtuu siitä, että hoidamme molemmat asioita liiankin tarkasti ja stressaamme siinä matkalla hurjasti. Me olemme mm. niitä, jotka tulevat tapaamisiinkin 20 minuuttia etuajassa 😉
Jos ja kun joku menee pieleen, otamme sen aivan suhteettomana epäonnistumisena. Kuormitamme itseämme siis yli.
Kuoleman rajan tajuaminen, memento mori
Olen saanut syöpäshokin. Vain sellaisen saaneet tietävät mistä puhun. Onneksi minulla shokki oli pintapuolinen. Alla siitä lisää, mutta se aiheutti täydellisen prioriteettien muutoksen. Kohtelen kaikkia asioita perspektiivistä, jossa minulla ei välttämättä ole onnellista vanhuutta, vaan varaudun huonoihinkin uutisiin jo aiemmin. Tiedän ja tunnustan kuolevaisuuteni.
=
Nämä pääasiat ovat aiheuttaneet mielen maljan ylitsevuotamisen. Käytän samaa analogiaa, jonka ihotautilääkäri sanoi minulle, kun leikkasivat pintapuolisen melanooman pois vuonna 2016: “Ihosi on malja, joka on täynnä. Sitä ei saa enää tyhjäksi, voit vain kontrolloida sen ylitse vuotamista.”
Joudun olemaan paljon varjoissa tai aina hyvin suojattuna, kun UV-arvot ylittävät 3. Siksi mm. vietämme aikaa Pohjois-Teneriffalla marras-joulukuussa ja täällä Rukalla tammi-helmikuussa. Kesäisin emme enää reissaa kovan auringon maissa.
Mutta ihosta takaisin päähäni.
Pään suojelukeinoja
Nyt siis joudun aktiivisesti suojelemaan mieltäni. Omia toimivia keinoja ovat olleet:
- säännöllinen musiikin kuunteleminen, joskus punaviinitehosteellakin (Torpan musaillat, livenä torpalla ja viraalisti FB-ryhmässä).
- säännöllinen liikunta, varsinkin luonnossa. Liikumme Pian kanssa päivittäin ja aina metsissä ja vaaroilla/ vuorilla, jos niitä on lähellä. Se keino kun on monesti todistettukin hyväksi.
- asioiden purku ystävien kanssa. Korona-aika tosin tuhosi tätä keinoa.
- hyvä ruoka, juoma sekä
- mielen kulttuuriset lääkkeet (live-keikat, teatteriesitykset, kirjat, elokuvat, sarjat, sarjakuvat jne.).
- eläminen maaseudulla osan aikaa (huhti-syyskuu) ja paikan vaihtelut (marras-huhtikuu).
Näillä olen saanut pidettyä asioita kurissa. Koitan nyt myös puhua ammattilaisen kanssa. Pidän teidän kuulolla siitä, miten hän ja minä sen kuulimme.
“Menkää onneksenne – on äitini nerokkaimpia lauseita.”
Tarkoitan sitä todella.
