Hankimme viime viikolla entistäkin pienemmän kaupunkikodin. Asumme yli puoli vuotta nykyään täällä Taivassalon torpalla, niin ihanne meille on pieni kaupunkikämppä, jossa talvikauden ajan voi asua edukkaasti. Niitä ei vaan ole markkinoilla.

Näkymää tulevan asunnon parvekkeelta.

Nyt saimme moisen. Siinä vastike on niin pieni, että se voi olla kuukausia tyhjilläänkin ilman että vie meidät vararikkoon. Samalla teimme eläkesijoituksen, koska YEL-eläkkeemme on sitten joskus melko niukka. Meidän siis pitää säästää mahdollista vanhuutta varten muin keinoin.

Olemme siis taas kymmenen vuoden tauon jälkeen velassa pankille.

Nyt alkaa se vaihe, josta itse nautin nykyään eniten, eli tavaran pois antaminen ja myynti. Nykyinen asuntomme on tilaihme, johon on mahtunut yhtä ja toista. Puolesta niistä pitää luopua. Ihan mahtavaa.

Suunnitteluaika

Laivurinkadun asuntomme jää hetkeksi vuokralle yrityksellemme, Pikku Apurille. Näin saamme rauhan rempata tulevaa pikkukotia ja voimme muuttaa rauhassa sekä yrityksemmekin saa aidon toimiston pitkästä aikaa. Sitten 1-2 vuoden jälkeen se koti menee myyntiin, joten jos loft-kuutio läheltä Aurajokea kiinnostaa, pysy tällä kanavalla jatkossakin.

Maaseutuasuminen on vienyt sydämemme. Täällä nukutaan raikkaassa ilmassa ja hiljaisuudessa pitkään ja eletään muutenkin hitaammin. On tilaa temmeltää ja ihmetellä. Siksi emme enää kaipaa kaupunkiasuntoa niin paljon. Riittää vaatimattomampikin. Meille tällainen malli toimii. Sitä sanotaan kaksoiskuntalaisuudeksi. Toisille sopii joku muu.