Artikkelit

Kun ostimme vanhan torppamme Taivassalosta, kyselin tutuilta kuka tietäisi perinnerakentamisesta ”kaiken”. Muutama vinkkasi heti Pekka Spinkkilän pakeille, joten otin Pekkaan yhteyttä. Siitä lähtien olemme luottaneet Pekan ja hänen tekijöidensä ammattitaitoon vähänkin vaativammissa remonteissa.

Oli siis luonnollista, että Apuri puolestaan sai häneltä työn suunnitella Spinkkilän verkkosivut ja hoitaa myös markkinointia.

Verkkosivuston etusivu.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin As Oy Pähkinä on myyty ja As Oy Aurinkopalatsista on enää yksi asunto myymättä. Seuraavaksi myydään As Oy Merilä Kaarinasta.

Uutta ja vanhaa hyvässä suhteessa

Spinkkilä tekee rakentamisen juuri oikein. Hänen (Apurin keksimä) USP/ hissipuheensa kuuluukin:

Kaarinalaisen Oy Spinkkilä Ltd:n yrittäjä Pekka Spinkkilä yhdistää asuntorakentamisessa perinteistä ja modernia tekniikkaa ja rakennustapaa. Hänen pyrkimyksenään on tehdä rakennuksista sellaisia, että niiden sisäilma pysyy terveellisenä.

Itsekin uskon tuohon. Otetaan vanhat hyvät tavat ja yhdistetään ne hyviin uusiin. Huonoja uusia kun on myös.

Paitsi uudisrakentamista, Spinkkilä peruskorjaa oikeastaan mitä vain. Katso yrityksen palvelulista tästä.

Kivan asiakkaan kanssa on aina parasta!

Ostimme 120 vuotta vanhan rouvamme aikanaan nopeasti, heti ihastuen, jo pari päivää ennen ensiesittelyä. Tiesin, että tällainen alkuperäiskuntoinen hirsitorppa menee heti, olimmehan kolmisen vuotta moisia kiertäneet ja huomanneet, että 99,5% kaikista oli pilattu jossakin vaiheessa väärillä rakennusratkaisuilla. Vielä kun tonttikin oli täydellinen idylli, talot juuri oikein sijoitetut ja fengshuit kohdillaan, latasimme puolisokkona rahat pöytään.

Vaikka olemme tehneet hurjan määrän perusparannuksia taloon, lähinnä avanneet lisää ilmanvaihtoluukkuja, tukeneet rakenteita, ohjattu sadevedet paremmin talosta ulos tai talteen, ja laskeneet siten sisäkosteuden määrää 20%:lla, 55-65%:sta 30-40% välille, emme tienneet talon rakenteiden oikeaa kuntoa ja tilannetta. Olemme myös nähneet keväisin, niiden paritteluaikana, tuvan päätyikkunan alla muutamia öhkömönkijäisiäkin, jotka yleensä kertovat lahosta puusta.

Niinpä päätimme aikaistaa perusteellista kunto- ja rakennetarkastusta vuodella ja tilasimme torpallemme jo nyt Rakennusperinteen ystävien päämaestron, Re-startin Lauri Leppäsen, joka itse asiassa oli yksi päämotivaattori vanhan torpan ostoon.

Mr. Leppänen kalkkimaalin pesussa.

Näimme Laurin esitelmän Tuuma ry.:n tilaisuudessa vuonna 2013 ja mies vakuutti heti. Mahtava tatsi ja tietotaito, noin nuorella kaiffarilla.

Tarkastuskäynti

Tupamme alapohja on ns. multipenkki/ maapohja, joten siihen omat pääepäilyksemme osuvat. Tuvan lattiat lienee pakko nostaa ylös ja katsoa alarakenteen kunto ja mitä sen kanssa tehdään? Lisäksi hirsiseinistä löytyy varmasti useita korvattavia hirsiä, ehkä jopa alimmaisista, joten kengityskin lienee edessä. Kuinkahan paljon on muuta lisäparannettavaa? Paljonko saamme budjetoida tuleville vuosille? 10, 20, 30 000€?

Vaikka vanha rouva antaa niin paljon hyvää, huolenpito hänestä on vaativaa.

Lauri kurvasi pihaan, paiskasimme kädet ja mies syöksyi silmät kiiluen vanhan rouvamme hameen alle. On aina mahtavaa nähdä ihminen, joka on aidosti työstään innoissaan. Kiersimme koko talon ulkoa ja sisältä, Lauri rupsutteli ja rapsutteli, kokeili ja kopsutteli. Juttelimme siinä samalla ja mm. Risto Kivilahti paljastui yhteiseksi ystäväksi (taas se maailman pienuus!).

Lopuksi Lauri sanoi, ”ettei näitä ole enää montaa, tällaisia timantteja.” Pialle tuli kyyneleet silmiin, koska hän oli monet yöt pelännyt isoja rakenneremppoja ja rahan menetyksiä. Lauri vielä lisäsi, että ”teille ei tule koskaan tuolla asenteella ongelmia, olette tehneet kaiken juuri oikein.”

Juu, päätyseinää otetaan pintalaudoista syksyllä auki ja vaihdetaan lahot hirret pois jos sellaisia näkyy, mutta se on päivän, parin juttu. Muuten kehotti antamaan torpan suurin piirtein olla noin ja nauttia raakana.

Kun vilkutimme tuolle mukavalle ”Suomen tanskalaiselle maajussille” heipat ja auto kaarsi pihasta, oli pakko avata olut. Isot pelot ja epäilykset olivat kaikonneet ja jäljelle jäi ylpeä olo siitä mitä olimme jo muutamassa vuodessa oppineet perinnerakentamisesta ja talon ”hengestä”. Nyt pariksi päiväksi varsinaiseen työhön Turkuun ja perjantaina takaisin ”kotiin”.

Perusparannuksia

Päätin kirjoittaa auki tavan, jolla olen tehnyt viimeiset 3-4 vuotta työtäni, sillä tämä ei muutu, jos vain asiakkaita riittää. Olen antanut sille nimeksi valovoimainen työnteko. Se on mahdollisimman kaukana kikyistä ja muista vanhan ajan jäänteistä.

Taustaa

Vuodesta 1992, kun astelin ATK-opintojen ohella Novoshop -myymälään töihin, nautin vain rahasta. Oli outo tunne saada parikymppisenä+ paljon rahaa joka kuukausi. Nautimme kuluttamisesta ja lainan maksusta koko 90-luvun aina vuoteen 2005 asti. Silloin päähäni pätkähti suunnitelma yrittämisen ja normiarjen rinnakkaiselosta. Alkoi yrittäjän tie.

Vuoteen 2013 asti tarvitsin rinnalleni tekijöitä, jotka osasivat tehdä verkkoon asioita. En osannut itse tarpeeksi. Nyt osaan tarpeeksi verkkojutuistakin, vaikken siinä vielä hyvä olekaan. Ja toki vierellä on edelleen paremmin osaavia.

Halusin lisätä työn ja arjen väliin lisää vapautta. Opin, että kaikki tämä voi loppua tänään. Sitä voi kuolla. Memento mori. Jossakin vaiheessa sitten ymmärsin keinon. Vielä paremman rytmin elää ja tehdä työtä. Annoin sille nimenkin.

Valovoimainen työnteko

Täytyy muistaa, että tapa maksaa. En saa sellaisia rahoja mitä saisin normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saan paremman mielen. Ennaltaehkäisen omaa mielisairauttani.

Lyhyesti kerrottuna se tarkoittaa tätä:

  • Teen hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta tähän saakka, eli maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5,5 kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko, ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennän tietokonetöitä. Teen niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä edessä?

Terassisuunnitelma 2017.

Nyt kohta alkaa torpalla terassin päälityöt ja kaunistukset. Viime syksynä tehtiin yhdessä Spinkkilän Pekan ja Josen johdolla perustukset. Larjamalta hankittua Siperian lehtikuusta tulee n. 60+ neliötä pintaan ja lisää kaiteisiin ja portaisiin. Päälle tulee 3m*3m paviljonki katoksella ja sinne sisään eurolavasohva sekä pöytä. Avotilaan tulee pihagrilli ja aurinkotuolit kaasugrillin ohella.

Lisäksi torpalla tehdään perinnekorjausta, jossa mahdollistetaan rouvan elo vielä meidän jälkeenkin, mutta siitä lisää tuonnempana. Kohta voimme kertoa muutenkin meille isoja uutisia. Mutta siitäkin vasta hieman myöhemmin. Kivaa kevättä!

 

 

Enää pari kuukautta, niin pääsee taas muuttamaan maalle. Tänä vuonna yritämme ottaa iisimmin, mutta meidät tuntien se on tuomittu epäonnistumaan.

Ainoa suurempi urakka on viime vuonna rakennetun terassipohjan päällystystyöt (yllä). Päälipuuksi valitsimme Siperian lehtikuusen, 145mm leveänä lankkuna. Samasta puusta rakennetaan myös portaat ja ristikkoaita terassin ympärille. Puut tilaamme tietenkin 3km:n päästä ammattilaisilta, Larjaman Puutavaraliikkeestä, jonka logon, ilmeen ja sivuston olemme saaneet suunnitella ja tehdä.

Urakka alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ja (note so self!) viikossa saisi tietenkin olla valmista, jotta 60+m2:n terdestä pääsee kunnolla nauttimaan. Se melkein tuplaa sisällä olevan tilan, joten nyt alkaa olemaan ruhtinaallisesti ajanviettopeittoa torpalla.

Ja torpan selkärankaankin (kuva yllä) ”pistetään titaanivahvike”, eli Spinkkilän ammattimiehet tulevat ja torppa ”vedetään n. 3-4cm kasaan” ja paksuimman tukihirren kaveriksi tulee samanmoinen megapattinki. Runsas satavuotinen rouva kun oli päässyt takapuolestaan hieman jo levahtamaan.

Perinnerakentamista, sen säilyttämistä ja kestävää kehittämistä. Itse sanomme tekevämme kulttuurityötä. Tulisi jo huhtikuu.

Tässä eräs mahdollinen kohde Lokalahdelta? Vastaavia haemme siis. (Oikeasti haluaisimme remontoida vanhan kivinavetan taloksi, mutta se unelma lienee vielä liian kaukana.)

Mökki-/ maaseutuasuntomme haku jatkuu. Vehmaa taitaa jäädä taa, nyt siirrämme skannerin lähemmäs merta, Taivassaloon, Lokalahdelle ja Uuteenkaupunkiin. Teimme vihdoinkin jopa listaa niistä ominaisuuksista mitä kokonaisuudessa pitää olla:

  • Talon ympärillä pitää olla nähtävää ja vierailtavaa – pyörämatkan päässä. Tällä tarkoitamme esim. Uudestakaupungista löytyvää sympaattista keskusta. Miten kiva on välillä piipahtaa syömässä ja olusilla.
  • Itse talokokonaisuus saisi olla lähes alkuperäkunnossa. Monet vanhat talot on aikojen saatossa ”rempattu väärin”.
  • Tontti ei saa olla kalliopohjainen, sillä siihen ei juuri mitään saa tehtyä. Haemme nurmikko-/pelto-/kasvimaapaikkaa. Eräässä kohteessa oli jopa hehtaarin peltoalue. Siihen voisi perustaa Livonsaarimaisen pelto-osuuskunnan kopion!
  • Vettä pitää löytyä läheltä. Kiva jos kävelymatkan päästä, mutta pyörämatkakin kelpaa. Ei ole sanottua, ettei meillä joskus voisi olla pientä venettäkin.
  • Sähköt ja kunnan vesi pitäisi löytyä. Kesävesi menisi ehkä just ja just.
  • Paikassa pitää olla ainakin varaavan takan mahdollisuus. Puulla pitää paikka lämpiävän!
  • Kauppakin saisi olla pyörämatkan päässä

Aloitamme nyt samalla perinnerakentamisen opiskelun. Siinä sivussa vaihdamme pienen kaupunkiautomme paremmin maatila-asumisen kanssa yhteensopivaksi hissiautoksi. Hissiautoksi sanomme susirumaa Toyota Yaris Versoa, jollaisia meillä on aiemmin ollut jo pari. Pieni ja tilava, mutta ennen kaikkea siksi, että takapenkit taittuvat pohjan alle, jolloin auto on heti pieni pakkari!

Perinnerakentamisen remonttikirja saa toimia ensivaiheen oppaana. Emme ole ihan tumpuloita remppahommissa, mutta vanhasta rakentamisesta tiedämme yhtä vähän kuin muutkin. Kätevää, että kirjan sai tilata tekijältä suoraan lähes 20€ halvemmalla kuin kaupoista (25€ on suoratilaushinta).

Permakulttuuri -sanaan törmäsin jo aiemmin, mutta nyt muistin kaivaa siitä selvää. Löytyihän niitä linkkejä (1, 2, 3) ja ilmeisesti paras johdantokirja on edelleen Aikidoa luonnon kanssa: johdatus permakulttuuriin. Varasin sen nyt aluksi kirjastosta.

Uuden opiskelussa lainaan Simo Frangenin poikaa: ”Mennään nyt niin pitkälle kuin pippeli kasvaa!”.

Pikku Apuri