Artikkelit

Niin siinä kävi, että mopo lähti keulimaan taas. Juttelimme Restartin ammattilaisten, Laurin, Erikin ja Jaakon kanssa, että tehdään nyt kaikki – kunnolla.

Kirjoittelin parisen viikkoa sitten siitä, että availin ulkoverhousta hirsien vaihtoa varten sekä hirsien kuntoa katsastaaksemme. No nyt otimme multiaislaudat ylös tuvasta, nähdäksemme missä kunnossa pohja on ja mitä pohjarakenteesta löytyy.

Ja olihan siellä kaikkea, mutta harmiksemme joku oli tunkenut pohjan täyteen kivivillaa – ja vielä maata vasten. No, ei onneksi ollut kosteutta tai märkää. Pohja oli kuiva, mutta hetken asiaa mietittyämme päätimme nostaa tässä syystalven aikana koko lattian ylös ja tehdä multipenkki uusiksi, kunnolla. Tämä siis jo päätettyjen hirsien vaihdon lisäksi.

Onneksi vanhat, jykevät lattialankut ovat 95%:sti kunnossa. Vain muutama pitää korvata Larjaman Sahan lankuilla.

Muuten: Jos et tiedä mikä multi-/multapenkki on, Saatsin blogissa on siitä hyvä selitys.

 

Ostimme 120 vuotta vanhan rouvamme aikanaan nopeasti, heti ihastuen, jo pari päivää ennen ensiesittelyä. Tiesin, että tällainen alkuperäiskuntoinen hirsitorppa menee heti, olimmehan kolmisen vuotta moisia kiertäneet ja huomanneet, että 99,5% kaikista oli pilattu jossakin vaiheessa väärillä rakennusratkaisuilla. Vielä kun tonttikin oli täydellinen idylli, talot juuri oikein sijoitetut ja fengshuit kohdillaan, latasimme puolisokkona rahat pöytään.

Vaikka olemme tehneet hurjan määrän perusparannuksia taloon, lähinnä avanneet lisää ilmanvaihtoluukkuja, tukeneet rakenteita, ohjattu sadevedet paremmin talosta ulos tai talteen, ja laskeneet siten sisäkosteuden määrää 20%:lla, 55-65%:sta 30-40% välille, emme tienneet talon rakenteiden oikeaa kuntoa ja tilannetta. Olemme myös nähneet keväisin, niiden paritteluaikana, tuvan päätyikkunan alla muutamia öhkömönkijäisiäkin, jotka yleensä kertovat lahosta puusta.

Niinpä päätimme aikaistaa perusteellista kunto- ja rakennetarkastusta vuodella ja tilasimme torpallemme jo nyt Rakennusperinteen ystävien päämaestron, Re-startin Lauri Leppäsen, joka itse asiassa oli yksi päämotivaattori vanhan torpan ostoon.

Mr. Leppänen kalkkimaalin pesussa.

Näimme Laurin esitelmän Tuuma ry.:n tilaisuudessa vuonna 2013 ja mies vakuutti heti. Mahtava tatsi ja tietotaito, noin nuorella kaiffarilla.

Tarkastuskäynti

Tupamme alapohja on ns. multipenkki/ maapohja, joten siihen omat pääepäilyksemme osuvat. Tuvan lattiat lienee pakko nostaa ylös ja katsoa alarakenteen kunto ja mitä sen kanssa tehdään? Lisäksi hirsiseinistä löytyy varmasti useita korvattavia hirsiä, ehkä jopa alimmaisista, joten kengityskin lienee edessä. Kuinkahan paljon on muuta lisäparannettavaa? Paljonko saamme budjetoida tuleville vuosille? 10, 20, 30 000€?

Vaikka vanha rouva antaa niin paljon hyvää, huolenpito hänestä on vaativaa.

Lauri kurvasi pihaan, paiskasimme kädet ja mies syöksyi silmät kiiluen vanhan rouvamme hameen alle. On aina mahtavaa nähdä ihminen, joka on aidosti työstään innoissaan. Kiersimme koko talon ulkoa ja sisältä, Lauri rupsutteli ja rapsutteli, kokeili ja kopsutteli. Juttelimme siinä samalla ja mm. Risto Kivilahti paljastui yhteiseksi ystäväksi (taas se maailman pienuus!).

Lopuksi Lauri sanoi, ”ettei näitä ole enää montaa, tällaisia timantteja.” Pialle tuli kyyneleet silmiin, koska hän oli monet yöt pelännyt isoja rakenneremppoja ja rahan menetyksiä. Lauri vielä lisäsi, että ”teille ei tule koskaan tuolla asenteella ongelmia, olette tehneet kaiken juuri oikein.”

Juu, päätyseinää otetaan pintalaudoista syksyllä auki ja vaihdetaan lahot hirret pois jos sellaisia näkyy, mutta se on päivän, parin juttu. Muuten kehotti antamaan torpan suurin piirtein olla noin ja nauttia raakana.

Kun vilkutimme tuolle mukavalle ”Suomen tanskalaiselle maajussille” heipat ja auto kaarsi pihasta, oli pakko avata olut. Isot pelot ja epäilykset olivat kaikonneet ja jäljelle jäi ylpeä olo siitä mitä olimme jo muutamassa vuodessa oppineet perinnerakentamisesta ja talon ”hengestä”. Nyt pariksi päiväksi varsinaiseen työhön Turkuun ja perjantaina takaisin ”kotiin”.

Perusparannuksia

Enää pari kuukautta, niin pääsee taas muuttamaan maalle. Tänä vuonna yritämme ottaa iisimmin, mutta meidät tuntien se on tuomittu epäonnistumaan.

Ainoa suurempi urakka on viime vuonna rakennetun terassipohjan päällystystyöt (yllä). Päälipuuksi valitsimme Siperian lehtikuusen, 145mm leveänä lankkuna. Samasta puusta rakennetaan myös portaat ja ristikkoaita terassin ympärille. Puut tilaamme tietenkin 3km:n päästä ammattilaisilta, Larjaman Puutavaraliikkeestä, jonka logon, ilmeen ja sivuston olemme saaneet suunnitella ja tehdä.

Urakka alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ja (note so self!) viikossa saisi tietenkin olla valmista, jotta 60+m2:n terdestä pääsee kunnolla nauttimaan. Se melkein tuplaa sisällä olevan tilan, joten nyt alkaa olemaan ruhtinaallisesti ajanviettopeittoa torpalla.

Ja torpan selkärankaankin (kuva yllä) ”pistetään titaanivahvike”, eli Spinkkilän ammattimiehet tulevat ja torppa ”vedetään n. 3-4cm kasaan” ja paksuimman tukihirren kaveriksi tulee samanmoinen megapattinki. Runsas satavuotinen rouva kun oli päässyt takapuolestaan hieman jo levahtamaan.

Perinnerakentamista, sen säilyttämistä ja kestävää kehittämistä. Itse sanomme tekevämme kulttuurityötä. Tulisi jo huhtikuu.

Tässä oma ”raamattumme” viimeiseltä vuodelta:

FullSizeRender_9

On nimittäin tullut 4+ kuukaudessa (syksy 2014, kevät 2015) tehtyä yhtä paljon raksahommia kuin nettihommeleita. Torpan salipuoli alkaa olemaan viimeisiä kattolistoja ja sähkömiehen käyntiä vaille, sitten saamme vihdoin kasata loput kalusteet sisään.

”Ennen”.

”Jälkeen”.

Vielä syksyksi haaveilemme kuvassa näkyvän päätyikkunan korvaamisesta ovella, joka johtaisi vielä rakentamattomalle terassille. Se pääty kun on ilta-aurinkoon näyttäytyvä. Siten saisimme talon molempiin päätyihin ulko-oleskelutilat ja niiden välistä löytyvälle ”etelän futiskentällekin” grillipaikan.

Onneksi on superosaava vaimo, jolla pysyy käsissä niin viherkasvien taimet kuin sirkkelikin!

Ensi viikolla, jos sää sallii, tulevat vielä peltikattojen maalarit. Jo kulunut, käsin saumattu peltikatto saa kokomustat kledjut päälleen. Ostetaan siis runsaasti lisävuosia koko talolle.

Ensi vuoteen jääkin sitten torpan varustaminen aurinkosähköllä. No, sitä ennen luvassa on siis paljon lisähommia. Ilon kautta!

MARKKINOINTIAKIN TEHDÄÄN

Koko kevät ollaan Apurin ja Rummun taholta paiskittu myös markkinoinnin parissa. Rummun sivuilta näkee tarkemmin mitä kaikkea, mutta …

Kesälle jää vielä kokonaisen tapahtuman onnistunut läpivienti. Nimittäin Ruissalon Kalastusmessut 2015 on Apurin hommeleita. Elokuun 15. heilutaan siellä kameran kanssa, ja tehdään jo töitä seuraavan vuoden messuja varten. Jos olette ulkoilu- tai kalastusimmeisiä, käykäähän merkkaamassa tapahtuma kalentereihinne verkkosivuilta tai Facebookista!

Lisäksi pitäisi aloittaa suuremman kansainvälisen verkkokaupan konseptointityöt. Siitä saamme syksyksi haastavan projektin, jota on kiva lähteä toteuttamaan.

Aurinkosähköä!

Itsellä on kuluva vuosi kulunut myös aurinkoenergiaopinnoissa. Noviisia sitä ollaan edelleen, mutta se ei silti estä laajempia neuvotteluja mahdollisesta isommasta työhaasteesta tulevaisuudessa. Kesä tuonee vastauksia lisää, ja kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.

Naattikaa ja tehkää sitä mikä vähentää aivopaineita. Kesä on kuten elämäkin – äkkiä ohi.

Niin, on sitä onnistuttu muutakin tekemään, kuin kiukustumaan hallitukselle ja Kokoomukselle.

Heinäkuun alussa pääsimme käsiksi maaseututorppaamme, ja siellä onkin paiskittu töitä kaikki varsinaisen työn ulkopuolinen aika. Nytkin taas lähdetään viikonlopuksi levyttämään seiniä. Kuvilla on paras kertoa, joten tässä tarinaa:

Pikku Apuri

Mitä maksoit kerrostaloasunnon vastikkeesta vuonna 2004? Mitä maksat nyt, 2014? Veikkaanpa, että asumisen kustannusnousu on 50-80%?

Lifestyle

Mitä maksoit ruuasta silloin, mitä nyt? Jos vuodessa kurkun, perunan ja lihapullien kauppahinta nousee 50%, mitä maksamme (asumisesta ja) ruuasta … sanotaan vaikka viiden vuoden päästä, v. 2018?

Oletko valmis tähän?

VUOSI 2018

Olet maksanut kerrostaloasuntosi. Nyt maksat asumisesta pelkän kuukausivastikkeen.

2000-luvulla rakennettu talosi tehtiin aikataulupaineissa niin päin persettä, että sitä on pitänyt viime vuodet korjata rajusti. Tehdyt remontit ja kulunousu ovat nostaneet keskustakaksion vastikkeen 552€:oon kuukaudessa. Se on tuplaantunut viiden vuoden aikana, koska lämmitys-, vesi- ja jätehuoltokulut pelkästään ovat nousseet 150% vuodesta 2013.

Sähkönkin 100% hintanousu nostaa vitutuskäyrää. Ennen maksoit 50€/kk, nyt 100€.

Viikon ruuatkin maksavat kaksinkertaisesti. Ajatelkaa, että EU myytiin meille halvan ruuan avulla? Vaikka olet tarkan euron pariskunta, viikon ruuat vievät sinulta nyt 150€.

Olet siis lainaton, mutta pelkkä eläminen kotona tekee tiliinne 1252€:n kuukausittaisen loven.

Tuohon päälle laskuja, peruseloa ja vähän liikkumista, niin tarvitsette lainattomanakin 3000€:n bruttotulot – joka kuukausi.

Omavaraisuus on ainoa tie

IMG_5834

Kuva blogista: http://pientaelamaaetsimassa.blogspot.fi/2012/05/omavaraisuuteen-omakotipihalla.html: kuvassa on hieman alle viidensadan neliön piha. Tämänkokoisia suurten kaupunkien uudet tontit Suomessa tyypillisesti nyt ovat. Alle viidensadan neliön tontilla tilaa ei ole suurempien eläinten pitoon, mutta tältä pihalta löytyy kuitenkin kuusi kanaa, kaksi mehiläispesää sekä lihakaneja. Isot vihannestuotot saadaan kohopenkeistä sekä isosta kasvimaasta. Hedelmäpuita mahtuu tontille runsaasti, samoin marjapensaita.

  • Teet itse suuren osan asuntosi lämmityksestä: Hakkaat omistamaasi metsää, imet auringosta ja tuulesta sähkövoimaa.
  • Olet onnistunut myös saamaan pieneltä pelloltasi perusjuurekset ja vihannekset. Lihan, jos moista vielä syöt, saat naapurin maatiloilta.
  • Työt olet järjestänyt (ja kouluttautunut) niin, että voit tehdä niistä 80% kotoa. Valtaosan asiakastapaamisistakin hoidat videopuheluina ja -kokouksina.

Tuohon saa sitten lisätä kaikkea, omista vuohista ohrapaalitiivistyksiin, jos vain intoa sekä aikaa riittää. En keksi muuta lääkettä tulevaan, ainakaan jos puhutaan elämisestä maassa nimeltä Suomi. Keksitkö sinä?

Pikku Apuri