Yhtäkkiä sen tajusin: Parasta on juuri nyt

Vaikka näitä upeita aamuja on täällä Taivassalon torpalla saanut nauttia jo maaliskuusta, vasta tänään oivalsin, että tämä on aidosti parasta elämässäni – koskaan. Luin taas tämän muutaman vuoden vanhan Imagen jutun Vierikon, Ijäksen ja Suosalon yhteisestä purjehtimisesta ja inspiraatio iski.

Olemme monen vuosien remontit saaneet tehtyä ja yrityksemmekin porskuttaa sopivaa tahtia eteenpäin. Jos Apuri olisi vene, olisi se ehdottomasti sellainen keskimoottorillinen kustavilainen avoruuhi, pienehkö, teknisesti vähän arvaamaton, mutta jykevä, aaltojenkestävä, eteenpäinpuskeva. Taloudellisesti pärjäämme riittävän hyvin.

Mutta ennen kaikkea terveys: Ei edes flunssaa vuosiin, kummallakaan. Jotain pientä kremppaa toki välillä, ollaanhan jo 50:ä, mutta hyväkuntoisia.

Bill tietää.

Uskon vakaasti, että tämä mahdollisimman stressitön tapamme yrittää yhdessä on avain myös perusterveyteen.

Päivä torpalla

Herään täällä yleensä 8+ tunnin unien jälkeen aamupissalle. Kello on jotain 7+, päätellen auringon kiertokulmasta. Kävelen kulahtaneissa crocs-kopioissani pihalle (Lidl, 4,99€ kuusi vuotta sitten). Lintujen aamuturinat täyttävät aamuauringon säteiden keihästämän ilman. Raikasta. Muuten hiljaista. Koneetonta.

Pia vielä nukkuu, joten koitan keittää mahdollisimman hiljaa vedenkeittimessä kahvivedet. Laitan puristepannuun pari kauhallista Löfsbergs-nimistä kahvia. Sämpylöitä pakkasesta sulamaan, vanhojen ruisleipien viereen. Tänään ei jaksa kaurapuuroa.

iPad käteen ja lempipaikkaani, tuvan sohvalle pötkölleen. Vaikkei niissä puhuta juuri koskaan oikeasti järkevää, kuten uuden talousjärjestelmän kehittämisestä tai toimivien sosiaaliverkkojen rakentamisesta (perustulo!), niin luen uutisia. Yleensä HS, Yle, BBC ja joskus joku muukin. Twitter on nopea uutisalusta, vaikka muuten se onkin aikusten kinakenttä, josta pysyn hyvän etäisyyden päässä. Twitter on kuva alla:

Twitter (ja SOME) on tätä.

Tuosta tulikin vielä toinen kuva mieleeni (kuva alla). Olen kohta itsekin tuossa vaiheessa. En jaksa enää todistaa olevani oikeammassa, tai edes jäljillä. Luovutan. Idiootteja on aivan liikaa, ainakin äänessä. Fiksummathan pysyvät yleensä taustalla, hiljaa.

Keanu on oikeassa.

Kun Pia herää, alkaa yleensä joku touhuaminen. Vaimoni on katalyytti, joka lataa itsensä auringossa ja hyvässä tuulessa.

Itse katson tärkeimmät it-työt (asiakkaiden pyynnöt, tarjouspyynnöt ja muut nopsat päivitykset) heti aamusta. Sitten voi hetken jotain puuhata ulkona. Tänään ei ollut mitään puuhattavaa, joten aloitin aidot nettihommat jo klo 9. Tänään pitäisi saada RehuX-nimisen yrityksen sivuja eteenpäin. Niihin tulikin hurja määrä muutoksia ja menee pari päivää, ennen kuin saan ne lähelle livekuntoa. Olen joskus tehnyt nuo nykyisetkin sivut, mutta nyt ne on aika jo päivittää.

Katson kännykän UV index -nimistä sovellusta (suosittelen kaikille). Sen teen joka aamu. Melanooman saanti saa järkiinsä. Kuten nähdään, ei mitään asiaa aurinkoon klo 11-16 ilman 50 -rasvaa tai pitkähihaisia paitaa. Etelä-Suomi on uusi Kreeta.

Olemme täällä tavattoman onnellisia. Tämä on, yllättäen, meidän näköinen paikka. Ja kuten Vesa ja Martti sanovat tuossa hienossa Imagen jutussaan, ei kiinnosta pätkääkään, mitä muut ovat mieltä:

”Mua ei enää pätkääkään kiinnosta, mitä mieltä joku on mun tekemisistä. Saa olla ihan mitä mieltä vaan. Mun oma elämäni on mulle paljon tärkeämpi”, Vierikko sanoo.

”Ja sen on ymmärtänyt, että ei ulkopuolisetkaan enää välitä siitä. Että sun täytyis jotenkin lunastaa paikkasi”, Suosalo sanoo.

Tärkeintä on huomata olevansa onnellinen, muuten tunne saattaa mennä ohi. Yleensä sen muistaa vasta, kun ei ole enää onnellinen tai menetti jotakin, puolisonsa, terveytensä, läheisen.

Nettityön jälkeen pitää yleensä puuhata jotakin ulkosalla, vastapainoksi. Silloin klo 16-17 jälkeen, kun UV maltillinen. Pari-kolme tuntia jotakin, kunnes mennään syreenien väliin pesulle. Juu, teimme tuonne takapihalle sellaisen luonnon pesupaikan. Siellä on mahtavaa pestä itsensä päivän päätteeksi. Kun kerran nyt pitkään tätä hellettä-melkein hellettä, ulkopesupaikka on käytössä.

Kuvassa ulkosuihku. Pesupaikka sijaitsee alempana.

Ei päivässä mitään ihmeellistä tapahtu, mutta siltikin kaikki ihme tapahtuu.

Huomenna mennään kiertelemään “kylillä”. Käydään ainakin Kustavin Savipajalla, maailman parhaita munkkeja syömässä. Sieltä tosin saattaa sepän pajalta löytyä liian hienoja takorautajuttujakin. Voipi tulla kalliit munkit?

Peterzen on kallis, mutta kaunis. Saatetaan käydä sielläkin.

Iltapäivästä lupasin käväistä naapurin Allulla. Vien hälle pienen viskipotun, koska on meille rakas. Jos jaksan, niin illalla voisi pitää musanurkan torpalla. Viskiä omaankin lasiin ja julkisesti soittelen Youtubesta musiikkia. Mukavaa.

Ja seuraavan aamuna kaikki uudelleen. Kivaa kesää ystävät. Menkää onneksenne!