Mikään ei tunnu miltään, kun sinulla on vakavan sairauden uhka (nyt opetellaan ilo uudelleen)
Kävin melanooman poiston jälkeen ihotautispesialistilla, joka määräsi dermatoskooppitutkimuksen jälkeen poistettavaksi kuusi lisäluomea. Äsken, kolme viikkoa myöhemmin, sain soiton patalogisista tuloksista. Olen puhdas nyt. Voi taas opetella elämään.
Omat tsekkaukset 3kk:n välein ja sitten lääkärin kanssa puolen vuoden välein. Seuraava 1,5-2,5 vuotta on olennaista pysyä puhtaana, sitten uusiutumisen riski laskee.
Olen ollut täysin turta, teflonia, elokuun löydöksestä tähän päivään.
Nauru piti vääntää kahvasta, sosiaalisista tapaamisista en muista juuri mitään ja seksuaalinen viettikin oli kokonaan tukahdutettu. Sinä olet zombi. Kun on aidosti pahalla tiedolla isketty maahan, sieltä nouseminen kestää. Nyt pitää jotenkin löytää uudelleen elämän ilo, muuten menettää liikaa. Päivä kerrallaan sekin tehdään. Ilo ja arki pitää opetella uudelleen.
Jutun pointtini on klisee:
Nauti ihan oikeasti kaikista terveistä päivistä. Et tiedä montako niitä on.
Ja käytä ne päivät ihmisten kanssa, joista saat iloa, virtaa ja hyvää oloa. Älä anna energiaimureiden tyhjentää.
P.S. Yksi vaarallinen piirre pelästymisestä tarttui mukaan: Rohkeus ja tietynlainen välinpitämättömyys. En välitä pätkääkään enää mitä joku on minusta mieltä. Suodattimeni sanoa jotakin on myös lyhennetty 1/10 -osaan. Se voi olla myös huono asia 😉
Pikkuapuri kirjoittaa jälleen kerran viisaasti. Näin sanoo 2 ja puoli vuotta sitten maailman pysähtymisen kokenut. Se tuli ihan puskasta. Vuosittaisessa rutiinimammografiassa löytyi syöpä. On valtava onni asua Suomessa, jossa syöpätutkimus ja -hoito on maailman huippua. Lisäksi kaikki tarvitsevat hoidetaan. Ei pelkästään varakkaita. Vuosittaiset tarkastukset vielä muutaman kerran, mutta kaikki näyttää hyvältä. Arjessa yleensä unohdan koko asian. Toistaiseksi pakollinen hormonilääkitys aiheuttaa joitakin pikkuikäviä kuten mielialan heittelyä. Suurempi harmi puolisolle, joka ei ole oppinut muistamaan tätä tosiasiaa. Summa summarum: ei tarvitse olla urhoollinen ja peloton. Ja todella, se arvojen järjestys ?
Kiitos Kaija, ja mahtavaa että sinäkin voiton puolella! Allekirjoitan jokaisen sanan. Voimaa jatkoon 🙂
Kiitos toivotuksista ja täältä myös itsellesi jatkuvaa voimaa. Oman operaatioprosessini aikana pidin tiiviisti yhteyttä kenialaiseen kummityttäreemme, joka oli jo opiskellut sairaanhoitajaksi. Hän halusi paitsi tietää miten milloinkin voin, myös hoidosta ja tutkimuksista ihan kaiken. Oli täysin ihmeissään suunnilleen kaikesta. Siitä, miten paljon tutkimuksista saatiin tietoa ja että ne tehdään kaikille siinä tilassa oleville, yleisessä teveyshoidossa.
🙂