Artikkelit

Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkäri Saara Huovisen vastaanotolla Terveystalossa. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 2,1 vuotta sitten, kesällä 2016. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 112,40€ kerta, mutta en ole koskaan maksanut mitään näin iloisena. Olen nimittäin terve.

Iloinen maksu.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille tauti leviää tai uusii sinä aikana. Itsellä melanoomapatti oli niin pintaesiintymä (arvot 0,8, clark II, mitoosit 0), eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Nyt olen siis virallisesti taas terve ja aion nauttia siitä.

Käyn Saaralla edelleen vuoden välein ja siinä välissä tutkimme Piuskin kanssa kroppani muutaman kuukauden välein, tai ainakin aurinkomatkojen jälkeen.

Alussa, taudin yllätettyä, olin pitkään paniikissa. Kuljin zombiena varjoisia kujia. Nyt olen oppinut taas elämään auringon kanssa. Eräs ihotautilääkäri kiteytti ihosyövät hyvin:

Auringon vaikutus ihmisen kehoon on malja. Yksittäinen palaminen ei välttämättä vaikuta, mutta elämän aikana saadut UV-säteet täyttävät maljaa, joka jokaisella on erikokoinen.

Valkoihoisilla, ihotyyppi 1:n ihmisillä, malja on pienempi. Itsellä on melko tumma iho, mutta omaa riskiä kasvattavat sadat luomet, vaikkakin melanooma tulee todella usein paljaaseen ihokohtaan, ei luomeen. Näin kävi minulla. Vain Piuskin terävä huomiokyky pelasti minut melanooman leviämiseltä. Menin lääkärille ajoissa.

Ja muista: Jos luomi tai patti vaivaa sinua, otata se pois ja tutkituta se patologisella. Lääkärit ovat usein väärässä.

Kolme opittua elämänviisautta melanoomamatkan varrelta:

  1. Katso aurinkolomalla ja kotimaan aurinkopäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai 50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee 3+ lukemissa. Saatika jos se ”Kreikkalukemissa 6-10 tai Thaimaasellaisissa 10-15”. Lataa huippuhyvä UV-sovellus esim. Apple-puhelimeesi tästä.
  2. Älä välitä sitäkään vähää mitä muut sinusta ajattelevat. Tee ja elä itse itseäsi ohjaten.
  3. Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkärillä. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 1,8 vuotta sitten. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 117€ kerta, mutta se on silti halpa vakuutus.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille se uusii sinä aikana. Itsellä se oli niin pintaesiintymä, eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Olin edelleen puhdas. Erikoislääkäri ei siis nähnyt sadoista tummista luomistani poistamisen tai jatkotutkimisen arvoisia.

Kohta olen sen kriittisen kahden vuoden rajan yli. Olen todella iloinen, vaikka syöpä -sana onkin meihin niin kauhistettu, ettei se koskaan lähde pois mielestä, vaikka olisitkin terve.

Kaksi opittua matkan varrelta

  • Katso aurinkolomalla ja kotimaan kesäpäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai ainakin 30-50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee kovissa lukemissa.
  • Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa, ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

 

Ilmastonmuutos jarruttaa jokaisen matkailusta pitävän aivoissa, mutta pysäyttäjäksi ei sekään liene riittävä syy.

Kun 90-luvulla saimme töistämme sen verran ylimääräistä, että saimme asuntolainaerät ja muut velat kuitattua, ja jotain jäi säästöön, ampaisimme heti matkalle. Siitä lähtien reissasimme loma-ajat. Vuosien 2005 ja 2016 välillä mm. Thaimaa tuli tutuksi, koska ostimme sieltä velaksi pienen condonkin seitsemäksi vuodeksi. Nyttemmin matkojamme määrittävät pääosin UV-arvot.

Globaaliloton voittajat opiskelemassa muita kulttuureita

Suomalaiset kuuluvat maailmaloton top5:een. Sattuma synnytti meidät juuri tänne, eikä esim. junaradan varteen Mumbaissa tai länsimaisen elektroniikan polttajiksi Ghanaan. Useimmilla meistä on aikaa ja varaa matkustella, tutkia maailmaa. Sekin on hyvä pitää mielessä, kun valittaa Airbus 320:n ahtaista penkeistä.

Uusien paikkojen, ihmisten ja kulttuurien näkeminen sekä niihin sisälle kurkkaaminen on kasvattanut enemmän kuin kaikki käymäni koulut yhteensä.

Tärkeimpänä olen oppinut kuuntelemaan puhumisen sijaan. Perspektiivini tästä kohtuullisen pienestä planeetastamme ja sen asukkaista on parantunut huimasti. Tiedän paikkani, satumaisen onneni ja Suomeni paikan pallolla hyvin. Kiitollisuuskin lisääntyi. Sosiaaliset kykyni ovat parantuneet, kun on saanut viettää aikaansa useista eri maista olevien kanssa, oppien ja vertaillen. Ja tietysti olen opetellut nauttimaan elämästä. Minulle oman jalanjäljen jättäminen työn kautta maailmaan ei ollutkaan se oikea polku.

Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on parempi kielitaito. Englannilla pärjää, muttei espanjan-, ranskan-, italian-, thain- tai kreikankielen taidoista haittaakaan olisi. Vielä ehtii, vaikkei aivo enää niin sieni olekaan, maksa on.

Ilmastonmuutos syyllistää lennot

Emme saisi lentää. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat jotakuinkin 25-30% koko hiilijalanjäljestäni. Se on paljon. Ja se vaivaa, syyllistää. Pitäisi vain matkustaa kotimaassa, siitä kun jää ne verovaratkin, melkein aina, omaan maahan.

Ongelma on se, että suomalaiset eivät niin kiinnosta. Ulkomaillakin koitamme välttää paikkoja, jonne suomalaiset kerääntyvät yhteen. Kyllä meitä täällä näkee ihan tarpeeksi. Muiden maiden ihmisiä ja paikkoja on kivampi nähdä kun niissä on ainakin lupaus erilaisuudesta.

Enkä ole lainkaan niin varma siitä olisinko oppinut niin paljon joensuulaisilta, tamperelaisilta ja inarilaisilta? Eikä suomalaisissa mitään vikaa ole, mutta on meistä eksotiikka kaukana.

Mitä täällä tekee? Miksi olemme täällä?

Itselle matkailun tarve on nyt peruskysymys. Tässä iässä pohtii, varsinkin kerran melanooman jo saaneena, elämän perusjuttuja.

Mitä haluan vielä nähdä? Mihin käyttää se aika, mikä meille on annettu?

Emme saaneet tai tehneet lapsia. Se on monelle suuri elämän jakolinja. Olemme siis ”vapaampia” menemään ja liikkumaan kuin lapselliset. Siksi teimme 17 vuotta työtä sen eteen, että molemmat voisimme tehdä työmme kannettavalla tietokoneella. Nyt olemme kohta vuoden niin tehneet.

Siksi jatkossa tulemme tekemään työtämme hyvin erilaisista paikoista, Suomessa ja muualla. Miksi emme, jos siihen 17 vuotta yritimme?

Mietin kuolinvuodettani. Mietin kumpaa katuisin siellä: matkustamattomuutta ilmastonmuutoksen takia vai syyllisyyttä 2000 kg:n vuosittaisista CO2 -lentopäästöistä?

Valitsin hedonistisesti. Otan syyllisyyden mutta matkustan pääosin Euroopassa. Maissa, jossa UV-arvot sen sallivat. Ja teen sen ajan töitä sisällä kun UV helottaa pahasti.

Koitamme kompensoida pienissä teoissa ja tavoissa suurta syntiämme – kuten ihmiset kaiketi ovat tehneet jo vuosituhansia, ennen ensimmäistäkään polkupyörää saati lentävää konetta.

Irlantilainen runoilija Brendan Kennelly kertoi eräässä haastattelussa, että hän on kirjoittajana saanut apua sellaisesta säännöstä, että hän kuvittelee olevansa kuollut. Siten pääsee kirkkaampaan ja merkityksellisempään lopputulokseen eikä pelkää muiden mielipiteitä.

En tiedä riittääkö rohkeus koskaan tuohon asti, mutta matkalla olen. En vaan jaksa enää turhasta lätisemisiä.

Ihmisen elämässä merkitsevät terveys, kiintoisat työt, turva (taloudellinen, henkinen sekä fyysinen), rakkaudet ja ystävät. Siinäpä se. Kaikki muu on nice to have.

Olen joskus miettinyt, että kirjoittamani n. 2200 blogikirjoitusta jää jälkeeni, ellei auringonpurkaus niitä tuhoa. Suurin osa niistä on todella nolostuttavia ja naiiveja, etenkin alkuvuosien opettelut. Mutta onpahan tehty ja sillä tuotu leikkeleitä moneen ruokapöytään (Viidakkorummun ja Pikku Apurin asiakkaista 30-50% tulee blogikirjoitusten kautta).

Asiaa voi myös ajatella sen kautta mitä meidän maksamat ja valitsemat kansanedustajat juuri nyt pohtivat rahoillamme ja ajallamme: Saako 4,9% olutta myydä tuon vai tämän nurkan takana ja saako mies tai nainen -päätettä enää käyttää sanoissa. Ollaanko siinä nyt meille olennaisten asioiden äärellä? Kannattaako ko. asioita vatvoa päivää enempää?

Olennaiset asiat tulevat vahvemmin mieleen aina ennen melanoomadiagnoosin puolivuositarkastusta. Toivottavasti ei taaskaan löydy mitään?

…ja tiedoksi: Tämä kirjoitettiin oheisen SIMO -yhtyeen uuden albumin päättävän, loistavan kappaleen päälle:

Kun on tarpeeksi kauan tehnyt lujaa töitä ja säästänyt sen mitä ihminen tarvitsee turvakseen, on velvollisuus nauttia ajastaan heti – ei sitten joskus.

Tausta

Olemme viitisen vuotta saaneet ottaa vaimoni kanssa vapaammin, koska saimme ajoissa jo asunnot velattomiksi. Olen monesti kirjoittanut, kuinka aloimme jo 90-luvulla noudattamaan simppeliä budjettilomakkeen kuria. Elimme silloin, suuremmilla palkoillakin, kuin nyt. Kuukausimenot rutistettiin 1000-1500€:oon kuukaudessa. Siitä jäi sitten väkisinkin paljon lainojen maksuun ja säästöön. Tämä tasan viisi vuotta sitten kirjoittamani budjettipohja-blogijuttu on edelleen ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni.

Hullua on se, että mitä vapaammaksi pyrimme, sitä enemmän saamme työtä tehdäksemme.

Nyt

Nytkin tämä syysalku on juostu aivan hulluna uusien asiakasprojektien kimpussa. Upeaa on katsoa, miten vastikään yrittäjäksi Pikku Apuriin hypännyt Pia tekee yhdessä kanssani isoa kampanjaa koko Pohjoismaihin ja muutamaa vaativaa myymäläsuunnittelua.

Päätimme hyvin yksinkertaisesta perussäännöstä jo aiemmin:

Kun työtä tulee, se hoidetaan ekstrahyvin, koska tulee aikaa jolloin sitä ei ole.

Olemme jo päättäneet, että jahka pahin kiire hellittää, lennämme lämpimään ja myös tutkailemme viileämpiä kaupunkikohteita Euroopassa. Monelle on edelleen epäselvää se, että tietotyöläinen, joka tekee työnsä kannettavalla tietokoneella, ei tarvitse toimistoa, saatikaa pomoa kello kaulassa vahtimaan.

On käsittämätöntä, että Suomen tasoisessa hyvinvointikehdossa käytämme voimiamme aikuisten ihmisten holhoamiseen. Suoritamme edelleen työaikaa, emme työn tuloksiin perustuvaa tulosta.

Tavallaan elämme jo nyt eläkeaikaa, sillä jos saamme elää eläkeikään, eläkkeemme ovat niin pieniä, että meidän pitää tehdä työtä ehkä edelleen? Kiitos vain ahneet polvet edellämme. Ja polville meidän jälkeemme – jääkö mitään?

Aika

Normaali työaikani on hankalaa määritellä, koska olen oma pomoni, mutta se menee suurin piirtein näin – peruspäivänä, ei kiireaikoina:

  • Herään yleensä klo 6-7 aikaan (joskus klo 3-5), jolloin luen lehdet ja uutiset. Siihen menee n. tunti.
  • Sitten avaan sähköpostit ja teen kiireisimmät työt, joita asiakkaat ovat illalla vaatineet/ toivoneet. Siihen menee n. 30 minuuttia – tunti.
  • Siirryn toimistomme Manillaan, koko 240 metriä pitkän työmatkani. Olen siellä yleensä klo 8-9.30.
  • Teen lujasti töitä klo 8/9 – 13 välisen ajan. Saan siinä enemmän aikaan, kuin ”töissä” ollessani kahdessa työpäivässä.
  • Iltapäivästä tulen kotiin syömään lounaan yhdessä Pian kanssa. Sen jälkeen pyrimme lähtemään pitkälle kävelylenkille (2+ tuntiselle).
  • Lenkin jälkeen (ja joskus sen aikanakin) katson taas postit – onko jotakin kiireellistä?
  • Jollei ole, saatan ottaa hetken iisisti, esim. lukea kirjaa ja nukahtaakin.
  • Joskus klo 17-19 teen viimeiset työt ja saatan jo tehdä seuraavien päivien pohjiakin, jos tarmo riittää (onpahan sitten vähemmän edessä).
  • Ilta rauhoitetaan muille askareille.

Jos tuosta nyt laskee, niin varsinaisia työtunteja tulee päivässä 4-8 välillä. Väittäisin, ettei tietotyöläinen pysty tekemään luovaa työtä kuin maksimissaan 5-6 tuntia niin, että jälki on tasokasta.

Sitten tulee päiviä, kun olen jo tehnyt sen päivän työt aiemmin tai asiakas venyykin kommenteissaan, materiaaleissaan tmv. Silloin pidän vapaata työstä, lukuunottamatta postin lukuja. Viikonloppuisin en tee maksullista työtä, mihin huom. en laske blogikirjoituksia ja omaa markkinointia. Niihin menee helposti 4-6 tuntia viikossa.

Joka tapauksessa koitamme pitää, varsinkin torppakautena, eli toukokuu-syyskuun loppu, kolmipäiväisiä viikonloppuja. Lisäksi vapaapäivät menevät torppatöissä.

Ja torpalla asuessamme meillähän on ihan omanlaisensa työrytmi, eli sadepäivät ja kuumimmat jaksot tehdään maksullisia tietokonetöitä – muuna aikana ei.

Kun olemme matkoilla, teemme oikeastaan torppasäännöillä töitä, eli sadekuuroajat sekä keskipäivän kovimmat uv-ajat, eli klo 12-15 (melanoomasta jäänyt viisaus). Muuten olemme täysin vapaana tekemään mitä huvittaa.

Voin kertoa, että en pystyisi parempaa suunnittelemaan. Vaikka saisin lottovoiton, en osaisi olla aloillani. Tekisimme aivan samoin töitä kuin nytkin.

Muuten: Tämä teksti kirjoitettiin Gregg Allmanin viimeiseksi jääneen albumiin tahtiin. Iso suosittelu! Greggkin koittaa siinä kertoa, että eläkää kun elätte, älkää silloin kun kuolema jo kolkuttaa tuvan laseihin.

Vaikka se taas pelotti, varsinkin vaimoa, niin Pian siirto Pikku Apuriin oli järkevintä, mitä olemme vuosiin tehneet.

Nyt Pia suunnittelee rautakauppaketjulle konseptia, joka pitää sisällään kaiken, ketjun nimestä värien kautta sisustukseen. Lopputulemana yrittäjälle muodostuu kevyt visuaalinen ohjeistus, joka on helppoa jakaa tuleville franchising -yrittäjille. Tuo projekti kestää aina toukokuun loppuun 2018, jonka jälkeen Pikku Apuri jää ketjun ”sisäiseksi mainostoimistoksi” huolehtimaan yrittäjien haluista ja tarpeista.

Sen lisäksi Pia on päässyt mukaan kultaseppäketjun suunnitteluun sekä todennäköisesti erään suuremman uimatarvikkeita myyvän yrityksen myymälä-/ visuaaliseen suunnitteluun. Nämä kaikki perusmainontasuunnittelun lisäksi.

En voisi olla ylpeämpi vaimostani.

Suurin autuus on kuitenkin ollut se, että saamme asua ja työskennellä täällä torpallamme Taivassalossa puolet vuodesta. Täällä rauhassa saa nukkua pitkään, työskennellä kun haluaa ja muuten touhuta ja fiksailla pihaa sekä torppaa kun siltä tuntuu.

Aikaa on, kunnes sitä ei enää ole

Kun Pia juuri kävi poistamassa yhden luomistaan, ihotautilääkäri kertoi melanoomien kasvun olevan räjähtänyt. Nyt kun luomi lähtee patologiselle, lääkärit varaavat oletuksena jo plastiikkakirurgiajan, koska sen tarve on suurempi kuin koskaan. Aurinko todella tuntuu nyt.

Josta päästäänkin lempiaiheeseeni.

Arvokkainta maailmassa on aika, ei raha. Kun sitä saa viettää rakastaen ja rakastettuna, niin ystävien kuin puolison kanssa, muuta ei tarvita. Älä siis hukkaa aikaasi viettämällä sitä väärien ihmisten sekä työn parissa tai juoksemalla rahan perässä. Tee muutokset heti.

Itse en enää keksi, miten voisin olla onnellisempi juuri nyt. Kivaa syksyä kaikille.

”digitorppari Taivassalosta”

 

Vaikka sorrunkin aika ajoin light-nihilismiin (jo sen huumoripitoisuuden takia), ja eilen Suomi romahti jääkiekossa taas, ja siksi en saanut unta kuin 1,5 tuntia, olen oppimassa jotain mitä en ennen osannut, nyt -hetken tai mahtava elämä nyt -hetken.

Kevätkin on kylmä, mutta melanoomavaaran takia sillä +27C aurinkoporotuksella, mitä viime kevät oli, ei itselle ole enää niin suurta väliä kuin entisessä elämässä, jossa viipotin auringossakin vailla huolta. Silloin elin vielä kuolemattomana. Nyt elän enemmän nyt – ehkä viikko & kuukausi kerrallaan. Sitähän meille joka paikassa toitotetaan, mutten oppinut sitä ennen säikähdystä kuolemasta.

Olen niin iloinen siitä, että sain vaimoni mukaan Pikku Apuriin ja heti hänelle mahdollisesti jopa vuosia kestävän työprojektin, mukavan sellaisen. Tänään istuimme sen projektin peruskivien päällä ja nauroimme pienen tiimin kanssa, kuinka hienoa on aloittaa yhdessä tekemään pitkää työtä, jonka avulla toivottavasti onnistumme synnyttämään uudenlaista liiketoimintaa Suomeen.

Useammin pitäisi nauttia kivasta hetkestä. Olen prosessissa poraamassa sitä ajatusta hiljaa kallooni ja samalla halusin kirjoittaa sen muillekin.

Suosittelen ihan jokaisen katsovan tämän ajatuksella, edes kerran:

Melanooman 1. puolivuositarkistus oli juuri. Vaikka mielestäni en ole asiasta huolehtinut, mieli oli toista mieltä. Olen käytännössä valvonut muutamaa yötä lukuunottamatta kaikki lähiyöt. Koko yön. Väsyttää, muttei nukuta. Ja vaimo vieressä tekee samaa.

Tuntuukin absurdilta vastailla sukulaisten ja asiakkaiden pyyntöihin ja käskyihin, kun pelottaa niin perkeleesti. Kai se on tämä minä-minä -maailmanvaihe.

Aika vähän ihmiset enää kysyvät toisiltaan kuinka voit?

Nimittäin vain se merkitsee. Piste (kuten Aurinkokuningas on opettanut). Vakavan sairauden pelko vie pois kaiken muun, halusit tai et. Sitä katselee itseään ja toimintaansa sivusta. Ihailee miten tuo kykenee toimimaan, kun oikea minä vieressä on 30%:a zombi.

IKÄKRIISI SAMAAN AIKAAN

Maija, aivan ihana lääkärimme, on viisas ja kokenut. Kertoi nähneensä satoja tapauksia, hyviä ja huonoja. Jokaisessa potilas joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen. Jokaisessa.

Itsellä on meneillään tuplaurakka, koska lähenen 50 ikävuotta. Se on joskus ollut vanhan ihmisen ikä, nyt se on keski-ikää, mutteivät aivot ja geenini sitä muutosta näin nopeasti ymmärrä. Se on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, kiitos lääketieteen, tiedon ja ruoan.

50-vuotiskorteissa alkavat näkymään pinkit ruusupuskat. Niin se vain on.

Tässä sitä siis ollaan. Rakennan itseäni uudelleen ja koitan ymmärtää, että edessä on paljon vähemmän kuin takana.

Niin, puolivuotistarkastus oli puhdas. Muutama rasvapatti oli, mutta ”niitä kuulemma tulee enemmän vaan”. Louis C.K. iän summasi jo aikoinaan hyvin. Kivaa kevättä!

Syksyn sairastelut ovat takana ja mieli alkaa kohentua.Vakava sairaus lyö maahan, mutta sen jälkeen asiat ovat entistä lujempaa järjestyksessä. Aivot juoksevat jo, ja nyt vaan synapsien vauhtiin pitäisi saada kädetkin.

Ensimmäinen uusi tuleminen oli emoyhtiöni Viidakkorummun jo perinteeksi muodostunut ”erilainen Jouluviesti”, josta myös tämän artikkelin kuva tulee. Tällä kertaa se liittyy paitsi Sipilään (ei Terrafamegateen) myös muiden auttamiseen. Siitä sain vauhtia, ja nyt teen Viidakkorummulle täysin uutta tapaa toimia, joka alkaa heti alkuvuodesta 1.1.2017.

Tekesin kanssa meillä on vielä neuvottelut kesken globaalista uudesta tuoteryhmästä. Siitä en voi vielä enempää hiiskua, sillä mitään muuta kuin ideat ei vielä ole, mutta työnä se olisi aivan huippua päästä tekemään.

Entistä tärkeämmäksi tuleekin se, mitä teet työksesi. Auta niin saat.

Ja hei, n. 3 viikkoa talvipäivän tasaukseen. Silloin painovoimainen kalenterini siirtyy jo kevyemmälle puolelle, kohti kevättä. Eläminen on kiva asia.

Kävin melanooman poiston jälkeen ihotautispesialistilla, joka määräsi dermatoskooppitutkimuksen jälkeen poistettavaksi kuusi lisäluomea. Äsken, kolme viikkoa myöhemmin, sain soiton patalogisista tuloksista. Olen puhdas nyt. Voi taas opetella elämään.

Omat tsekkaukset 3kk:n välein ja sitten lääkärin kanssa puolen vuoden välein. Seuraava 1,5-2,5 vuotta on olennaista pysyä puhtaana, sitten uusiutumisen riski laskee.

Olen ollut täysin turta, teflonia, elokuun löydöksestä tähän päivään.

Nauru piti vääntää kahvasta, sosiaalisista tapaamisista en muista juuri mitään ja seksuaalinen viettikin oli kokonaan tukahdutettu. Sinä olet zombi. Kun on aidosti pahalla tiedolla isketty maahan, sieltä nouseminen kestää. Nyt pitää jotenkin löytää uudelleen elämän ilo, muuten menettää liikaa. Päivä kerrallaan sekin tehdään. Ilo ja arki pitää opetella uudelleen.

Jutun pointtini on klisee:

Nauti ihan oikeasti kaikista terveistä päivistä. Et tiedä montako niitä on.

Ja käytä ne päivät ihmisten kanssa, joista saat iloa, virtaa ja hyvää oloa. Älä anna energiaimureiden tyhjentää.

P.S. Yksi vaarallinen piirre pelästymisestä tarttui mukaan: Rohkeus ja tietynlainen välinpitämättömyys. En välitä pätkääkään enää mitä joku on minusta mieltä. Suodattimeni sanoa jotakin on myös lyhennetty 1/10 -osaan. Se voi olla myös huono asia 😉

positiivinen-na%cc%88yte

Turkulaisen kolumni.

Olen 10 vuotta mekastanut netissä. Nyt viimeisen vuoden olen kyseenalaistanut molempien, mekastamisen ja netin, voimaa.

Tiedän toki saaneeni työtä ja lukijoita 2500 blogikirjoituksen ja ziljoonan muun jutun takia, mutta kaikki ”hallitus on huono” ja ”tämäkin on paskaa” -kirjoittelun jakaminen vaan musertaa.

Suomimedia tosin ON aidosti masentava. Kun Suomi kokeilee sovituskopissa ahdistuspaitaa ja masennushousuja, kaikki koot sopivat valettuna. Osaamme kieriä ja nauttia piikkihöyhenistä ja huonosta tervasta. Ja täällä Turussa jopa aloitamme monet lauseet kieltosanalla, ”Et sää mittä mihinkä lähtis?”.

Päätyseinä vilahti – aivot kilahti

Kesän loputtua saatu ja poistettu melanooma muutti miestä. Arvot olivat jo aiemmin hakeutuneet kohdilleen, mutta nyt ne naksuivat lukkoon. Ei elämää oikeasti kannata käyttää murehtimiseen vaan lähimmäisiin, rakastamiseen, iloon ja nautintoon.

Itse asiassa en edes tiedä mitä tästä vielä seuraa, mutta tunnen kuinka aivot päivittyvät ruksutellen ja mieli työstää uutta elämänvaihetta. En vain vielä saa/ osaa pukea uutta minää päälleni. Olen hiljaa ja hiljainen, koska ”käyn”. Tuleeko kuinka vahva seos, sen näkee sitten joskus?

Sekin on muuttanut kaupunkilaista, että vanhalla torpalla saa asua kesät. Nautinto vyöryy yli, kun vain seuraa luonnon ja sen eläinten menoa, touhuaa puutöitä tai rupsuttelee maata. Kuin ihmeen kautta maa antaa vielä ruokaakin pöytään.

Ilon kautta

En silti ihan pahimpaan start-up -pöhinä-positiivisuuteen meinaa sortua. Kuten muutamat niissä piireissä touhuavat kaverini ovat sanoneet: ”Siellä kyllä pidetään kauheetä fiilistä yllä, suunnitellaan ja strategioidaan, mutta aika harva oikeasti tekee mitään”.

Opettelen pikku hiljaa ajattelemaan positiivisia asioita heti aamusta. Elinikäisen uteliaalle uutisnarkkarille se jo on iso prosessi, josta voi vain hiljaa oppia pois. Ensin pitää katsoa mistä uutisensa meinaa lukea tai katsoa. Sitten varovasti kurkkia konepellin alle. Sosiaalisen median rajoitin on pakko laittaa päälle. Facebookin algoritmi pitää automaattisesti seinävirrastani pois ne, jotka eivät sen mielestä sinne sovi.

Kun muistaisi joka päivä sen, että täällä (ainakin vielä) kelpaa elellä. Meitä ei ammuta mistään, maa ei järise alta eikä tulivuori ryömi päälle. Diktaattori ei kahmi rahoja ja hakkaa vääräpäisiä. Ja ainakin päiväsaikaan uskaltaa vielä kävellä melkein missä vaan.

Kai se viisastuminen hiipii liberaalimmankin kaverin ihon alle? Vaikka sitten pakkopysähtymisen kautta. Veikko Lavin sanoin:

”Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan mitä tarjoo elämä.

Eihän suremalla maailmasta

mitään saa

päivä päivältä vaan lähestyypi maa.

Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan elämä!”

Jari Liitola, pikkuapuri ja elämän opiskelija

Olen melanoomapysähdyksestä lähtien ollut hiljaisempi mies. Minä ”käyn”. Vaimokin sanoi että kuulee sen raksutuksen mitä päässä ja kropassa tapahtuu. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta ensimmäisiä päivityksiä alkaa jo tulla.

Olen 2500 blogijutulla ja yleisellä nettimauhkaamisella saanut vuosien saatossa hienosti työtä useammallekin henkilölle. Olen samalla hengittänyt mediavirtaa niin, että nyt se tulee ihosta ulos. On pysähdyttävä. On ajateltava itseään.

Suomimedia on sairas ja ainakin minun on ryömittävä sieltä ulos, jotta pysyn järjissäni. Olen sylkenyt kaikki luonnoksina kelluvat poliittiset blogijutut nyt ulos ja eräs aikakausi sai samalla päätöksensä.

Kun alkaa olla siinä pisteessä, että parasta netissä on Tullikoirien Facebook-sivut, on otettava vinkki totena ja muututtava.

Elämä vanhalla torpalla muutoksen aloitti – jo ennen pikapysähdystä. Kaikki se luonnonvoima, hiljaisuus ja vauhdittomuus voitti puolelleen. Elämä on aidosti nautittava ainesosa. Negatiivisen uutisoinnin saa ilman minun apuanikin.

Itse asiassa koko maan olisi käännettävä kammesta. Suomen on muututtava. Tämä jalka edellä ei kannata nousta enää yhteenkään aamuun.

Olen niin kauan ollut utelias ja tiedonahmija, että kestää toki tovin oppia muuksi. Aloittaa voi Tullikoirasivuston lisäksi myös Anna Saivosalmen blogista.

Aloitan varovasti valikoimalla uutislähteeni ja luettavani. Rajoitan sosiaalista mediaa rajulla kädellä. Pidän mielummin lempeämmällä kädellä vaimoani. Tee samoin jos tunnet samaa ahdistusta. Me paranemme, emme paralysoidu.

Torstaina kirurgi lopulta soitti ja kertoi leikatun lisäpalan olleen täysin puhdas. Melanooma oli todellakin vain pintaluomessa. Itku tuli meille molemmille jo kesken puhelun. Olen taas terve.

Torstai-ilta kuluikin sitten torpalla pitkälle. Rakkaat Rani ja äitinsä Pirjo liittyivät seuraamme juhlimaan, ja jaksoimmekin Ranin kanssa ihan aamuun saakka. On taas upeaa hengittää 5 viikon stressijakson jälkeen – terveenä.

On kuitenkin hyväksyttävä, että 46 -vuotiaana olen jo siirtynyt todennäköisyyksien toiselle puolen: Tästä lähtien sairauksia tulee useammin.

On siis parempi käyttää se terveenä saatu aika hyvin ja hyvien ihmisten seurassa.

Uusi takki Apurille

Käytin aikani vastausta odotellessa mm. pistämällä Apurin sivut kokonaan uusiksi. Olemme nyt markkinointiravintola, jonka kärkituote on auttaa aloittavia yrityksiä alkuun, puoleen hintaan. Se tarkoittaa että saat siis:

  • Logosuunnittelun ja -tuotannon
  • Verkkosivut
  • Käyntikortit
  • PPT/ Keynote-pohjat
  • Ja muutakin (animaatio, tv-mainos jne.)

…Kaiken -50% alennuksella. Työhön yleensä menee 1-2 viikkoa, joten maksat vain puolesta. Varaa pöytäpaikka raflastamme, niin aloitetaan.

Mutta ennen kaikkea, iloitse terveydestäsi ja nauti elämästä….. ja ethän tee liikaa töitä?