Kukaan ei äänestänyt tätä hallituslinjaa
Käperrymme pikku hiljaa koteihimme odottamaan pimeän ja märän peittoa. Päillä on silloin liikaa aikaa. Poissa on kesän helpottavat pihatyöt ja juhlat.
Eritoten hallituksemme OIKEA linja vetää nyt mielen matalaksi. Meidän pitää säästää ja saada talous kuntoon, mutta se miten se tehdään – siitä seuraa ahdistus: Yksityistäminen (Kokoomus), maakuntasuhmurointi (Keskusta), yleinen pöljyys (Persut). Näin sydämetöntä meno ei ole ollut koskaan. Ne joilla on jo eniten saavat lisää ja ne kellä ei menettävät lisää.
En tunnusta mitään puolueista, mutta tätähän ei kukaan äänestänyt.
Demokratia on rikki
Jo uusimmat gallupluvutkin sen kertovat.
“Epätietoisten osuus on nyt 2010-luvun suurin. Niitä, jotka sanoivat, etteivät äänestäisi lainkaan tai eivät osanneet tai halunneet sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät eduskuntavaaleissa, oli nyt 41 prosenttia.”
Vanhemmat tutut aina sanovat että näin se nyt meni, demokratia ratkaisi. Ei muuten ratkaissut. Onko kukaan tutkinut, johtuuko koko ajan nouseva “päättämättömien” määrä siitä, ettei uskota enää politiikkaan tällä mallillaan?
- Äänestimme henkilöä ja hänen edustamaansa puoluetta. Sen voiman torjuu jo täysin käsittämätön puoluekuri, jossa kaikkien on sopeuduttava ko. puoleen ajamaan asiaan, vaikka se olisi kuinka pöljä.
- Vaalien jälkeen muodostetaan hallitus. Vaikka edustajasi ja hänen puolueensa olisi vaalikakkonen, se ei välttämättä pääse hallitukseen, koska voittajapuolue neuvottelee itselleen sopivimmat kumppanit sinne.
- Hulluinta on kuitenkin se, että takki kääntyy lupauksissa aina vaalien jälkeen: Keskusta ja Kokoomus mm. lupasivat olla leikkaamatta koulutuksesta ja siitä leikataan aivan hulluna.
Tuo ei ole demokratia. Ja tätä ei tue enää juuri kukaan muu kuin kovasydämisin oikeisto.
Jokaisella ihmisellä ja kaikilla puolueilla on joitain hyviä ajatuksia.
Hallitus – Oppositio -asetelma lienee myös aikansa elänyt. Toinen jyrää kuuntelematta ja toinen haukkuu koko matkan. Vähemmästäkin ahdistuu, koska kuuntelu ja keskustelu puuttuu täysin. 50+ sedät ja tädit tuntuvat olevan immuuneja järjelle ja keskustelulle. Keskitytään vain prosesseista tappeluun. Äänet on jo saatu ja pyritään varmistamaan saatu paikka uudella kampanjalla.
Miten tällaisenkin hulluuden muuttaisi? Onneksi lohtua saa kirjoista, musiikista ja rakkaista. Viimeistään vaikka sitten pilleristä, jos pahaksi pääsee.
