Erään version päätös

Olen melanoomapysähdyksestä lähtien ollut hiljaisempi mies. Minä “käyn”. Vaimokin sanoi että kuulee sen raksutuksen mitä päässä ja kropassa tapahtuu. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta ensimmäisiä päivityksiä alkaa jo tulla.

Olen 2500 blogijutulla ja yleisellä nettimauhkaamisella saanut vuosien saatossa hienosti työtä useammallekin henkilölle. Olen samalla hengittänyt mediavirtaa niin, että nyt se tulee ihosta ulos. On pysähdyttävä. On ajateltava itseään.

Suomimedia on sairas ja ainakin minun on ryömittävä sieltä ulos, jotta pysyn järjissäni. Olen sylkenyt kaikki luonnoksina kelluvat poliittiset blogijutut nyt ulos ja eräs aikakausi sai samalla päätöksensä.

Kun alkaa olla siinä pisteessä, että parasta netissä on Tullikoirien Facebook-sivut, on otettava vinkki totena ja muututtava.

Elämä vanhalla torpalla muutoksen aloitti – jo ennen pikapysähdystä. Kaikki se luonnonvoima, hiljaisuus ja vauhdittomuus voitti puolelleen. Elämä on aidosti nautittava ainesosa. Negatiivisen uutisoinnin saa ilman minun apuanikin.

Itse asiassa koko maan olisi käännettävä kammesta. Suomen on muututtava. Tämä jalka edellä ei kannata nousta enää yhteenkään aamuun.

Olen niin kauan ollut utelias ja tiedonahmija, että kestää toki tovin oppia muuksi. Aloittaa voi Tullikoirasivuston lisäksi myös Anna Saivosalmen blogista.

Aloitan varovasti valikoimalla uutislähteeni ja luettavani. Rajoitan sosiaalista mediaa rajulla kädellä. Pidän mielummin lempeämmällä kädellä vaimoani. Tee samoin jos tunnet samaa ahdistusta. Me paranemme, emme paralysoidu.