Kiitolliset Madeiralla
Tällä reissulla olemme puhuneet paljon kiitollisuudesta Pian kanssa. Onhan tämä nyt parasta meille mitä rahalla saa. Pitää olla kiitollinen terveydestään, rakkaudestaan ja tästä elämästä.
Kuten olen nyt jo useasti kertonutkin, meillä oli monin tavoin rankka syksy. Matkapäivään pääsin raapimalla itseni väkisin. Kun kone lähti, pääsi iso huokaus, koneen ohella, ilmoille.
Nyt ollaan oltu täällä kaksi viikkoa ja vielä viikko jäljellä. Kävelty on keskimäärin n. 20 000 askelta päivässä (15 km:a) ja joka kolmas päivä on ollut lepoa. Painoa lienee lähtenyt kiloja, vaikkemme virallisesti olekaan punninneet itseämme.
Teen myöhemmin kotona oman kävelyaiheisen blogijuttunsa tästä reissusta, samoin kuin Teneriffa-Madeira -saarivertailun.
Kaksi kesälomaa pitävät masennuksen etäämmällä
Olen monesti kirjoittanut, että vuosielämämme Pian kanssa sisältää kaksi “kesälomaa”, joista toisen vietämme aina kun Etelä-Suomessa on se kamalin keli, marras-joulukuussa.
Olemme tehneet niin yli 10 vuotta, koska kestämme erittäin huonosti märkää ja pimeää. Masennumme. Ei se halpaa ole, mutta henkisesti se on pakko tehdä.
Ensin saimme viettää pimeäpakoa Thaimaan Hua Hinissa ja nyt myöhemmin Teneriffalla sekä täällä Madeiralla, joissa UV-arvot ovat entiselle melanooma-potilaalle sopivat, alle 3. Thaimaassa ne olivat jopa 13.
Ensimmäinen vesiputouksen läpikävely Levada do Rei -reitiltä, viime lauantaina.
Mutaista on ollut levadoilla.
Pidämme täällä kuntolomaa. Kävelemme vuorilla sekä Atlannin rannoilla ja syömme niukasti. Osittain täällä Madeiralla syömme niukasti siksikin, että ravintolahinnat ovat suht kalliilla tasolla ja ruoka pääosin kuivaa ja mautonta. Viikon lomalla voi nauttia, muttei näillä 3-4 viikon budjettilomilla.
Tällä kertaa emme ole edes joutuneet tekemään paljoa töitä. Normaalisti työ on ollut meillä talvireissuillakin lähes päivittäistä.
Koitetaan muistaa hyvät päivät
Moni meistä unohtaa nauttia parhaistakaan hetkistä: Tapellaan, äksyillään ja murjotetaan.
Olemme täälläkin jutelleet, miten näkymä Atlanninmerelle hotellin parvekkeelta alkaa tuntua tutulta jo pian, aivan kuin Puerto de la Cruzissa kävi näkymälle Teiden tulivuorelle. Ihminen tottuu niin hyvään kuin pahaankin hyvin nopeasti.
Juo lämmintä viiniä, älä äksyile – on viisas hautakiviteksti, ja kuulemma vanha. Se tuli vastaan tästä loistavasta Jarkko Martikaisen jutusta. Aika on kuin sisilisko, juuri se oli tässä – on sekin hieno lause, muistaakseni edesmenneen Ilkka Malmbergin, joka oli HS:n toimittaja. Koitetaan muistaa nuo, vaikka se niin kovin vaikeaa onkin.
Tammikuu kun saa, oma oloni helpottaa, sillä vuosikalenterini pääni sisässä on painovoimainen. Ylimpää löytyy tammikuu. Kun valo lisääntyy ja lumet saapuvat Etelä-Suomeenkin, mieli kohenee ja ulkonakin on kivampi kävellä. Painovoimamittari laskee kevyemmin tammikuusta heinäkuulle.
