Koomikko Ilkka Kivi on myös perehtynyt tulevaan ilmastokriisiin. Muutama päivä sitten hän kertoi tutkija Mari Pantsarin ja Jouni Kerosen uuden kirjan summauksesta. Meillä on kolme vaihtoehtoa tulevaisuudessa.

Media ja vaikuttajat puhuvat edelleen 95% talouskasvusta ja 5% ilmastokriisistä. Laittavatko ihmiset tietoisesti päänsä hiekkaan ja sormensa korviin? Ehkä eskapismi on parempi kuin kammottava totuus? Vai ajatellaanko uhka vieläkin niin kaukaisena, ettei vielä pidä mitään tehdä? Entä kun ensimmäinen suurkatastrofi tänne länsimaailmaankin iskee, alkaako vasta sitten tapahtua? Esim. Naurusaaren fosfaattituho kertoo, etteivät ihmiset tehneet saarellaan mitään vaikka tiesivät tuhon tulevan.

Muutoksen tekijöitä ei vaan tästä systeemistä löydy. Kuka poliitikko romuttaa oman pallinsa? Tämä kaavio alla liittynee vastuu asiaan: Rikkain promille Suomessa on miehittänyt kaikki järjestöt tiuhaan. Hyvävelikerho näyttää juuri tältä.

Itse uskon mm. Extinction Rebellion -ryhmän (Suomessa Elokapina) ja muiden tapaisensa isoon kasvuun. He voivat muuttaa maailmaa. Puolueet ja puoluepoliitikot eivät sitä tule tekemään.

Rikkain promille järjestöissä

Ihmiskunnalla on ilmastokriisin suhteen kolme vaihtoehtoa:

  • Muutamme yhteiskunta- ja talousmalleja niin, että ne rankaisevat luonnon tuhoamisesta ja palkitsevat ympäristönsuojelusta. Toisin sanoen ekokriisin torjunnasta tehdään talouden uusi veturi ja luonnonpuolustajasta yhteiskunnan sankari. Keinot tämän toteuttamiseen ovat jo olemassa kiertotaloudesta ei-fossiilisiin energialähteisiin, ne vain pitäisi ottaa käyttöön. Tämä säästää nykyisestä maailmastamme kaikkein eniten ja muuttaa arkeamme kaikkein vähiten.

Jollei tuo toteudu, joudumme vaihtoehtoon 2:

  • Siirrymme kieltotalouteen, eli vapaamman yhteiskunnan tilalle astuvat tiukasti säännellyt, voimakkaasti kansalaisten vapautta rajoittavat yhteiskunta- ja talousmallit, joilla estetään luonnon tuho. Tällainen tulevaisuus muistuttaisi paljolti sitä, mihin olemme joutuneet tottumaan koronan myötä: toimintakieltoja useille eri liike-elämän sektoreille, matkustuskieltoja, voimakkaita rajoituksia kansalaisoikeuksiin. Mutta koska ilmastokriisiin, toisin kuin koronaan, ei ole mahdollista valmistaa rokotetta, elämä ei enää koskaan palaisi ”normaaliksi” sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan, vaan poikkeustila olisi pysyvä.

Jollei sekään toteudu, kolmosvaihtoehto ei oikein houkuttaisi:

  • Jatkamme samaa rataa kuin nytkin, jolloin maapallon keskilämpötila jatkaa kasvuaan ja ekosysteemi sekä sivilisaatiot matkaansa kohti romahduspistettä. Rikkaiden valtioiden kyky huolehtia kansalaisistaan heikkenee, sodat lisääntyvät, ruoka ja puhdas vesi loppuvat, pahimmillaan miljardit ihmiset joutuvat pakolaisiksi. Alkaa vimmattu kilpajuoksu pohjalle, raivokas taistelu viimeisistä maapallon resursseista. Tällä maailmalla ei ole mitään tekemistä nykyhetkemme kanssa, vaan se on kokonaan toinen, arvaamaton helvetinkattila.

PS. Tämän ja monta muuta hienoa ajatusta voit lukea Mari Pantsarin ja Jouni Kerosen ilmastokriisin käsittelevästä Tienhaarassa -kirjasta. Itse aloitin juuri lukemisen.

 

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.