Artikkelit

Teemme Piuskin kanssa tällaisen. Kumpikin vastaa omansa ja sitten istumme miettimään, miten asiat totutetaan käytännössä. Suosittelen kaikille pariskunnille.

Jos saisit valita ihan mitä vaan

  1. Mitä haluat tehdä työksesi 2020-luvulla?
  2. Miten ja missä haluat elää 2020-luvulla?
  3. Mitä haluat harrastaa 2020-luvulla?
  4. Haluatko tehdä matkoja tai pitkiä matkoja? Mihin? Miten? Koska?

Ei ole muuten helppoa

Olemme nyt parisen viikkoa miettineet tahoillamme. Jo ensimmäinen kysymys on iso.

Tässä vaiheessa ikää ja uraa voi jo miettiä mielihalujen, ei taloudellisten pakotteiden ohjaamana. Itselle työn merkityksellisyys on ydinsana.

Kakkoskysymyskään ei ole helppo. Haluaako asua Suomessa, ja jos, niin missä? Maaseudulla ja kaupungissa kuten nyt, vai vain yhdessä paikassa?

Voimme tehdä työmme missä vain, mutta en usko vielä siihen, että saisimme näin hyvin asiakkaita jos asuisimme esim. Lapissa. Moni haluaa kuitenkin edelleen nähdä naamatusten, ei vain Google Hangoutsin tai Skypen kautta.

Ulkomaille muutto on aivan yhtä helppoa kuin muutto Lappiinkin. Jos uskoo saavansa asiakkaita mistä vain, työ ei pidättele ketään.

Harrastuskin voi jopa määrittää työn, tai ainakin se voi vaatia tiettyä paikkaa, mutta se lienee näistä helpoimpia vastattavia.

Matkustaminen on sitten se helpoin vastattava, kun on jo paljon ehtinyt sitäkin tehdä. Ja ilmastonmuutoskin mietityttää matkustamisen taustalla.

”Käymällä listan läpi molempien osalta osaamme ottaa toisen paremmin huomioon ja voimme tehdä suunnitelmia molempien tulevaisuudentoiveiden eteen.”

Ilmastonmuutos on totta. Meitä on liikaa. Hukumme muoviin. Tarvitsemme nopeasti laboratorioissa tuotettua ruokaa, jotta edes joku puu jäisi pystyyn. Jotain pitäisi kaikkien tehdä. Keräsin muutaman ratkaisevan kysymyksen.

Jokaisen pitäisi siirtyä lihattomaan ja maitotuotteettomaan ruokavalioon. Se on suurin keino ehkäistä ilmastonmuutosta.

Olemme muutaman vuoden siirtyneet kohti lihattomaa ruokavaliota, esim. punaista lihaa emme enää syö, mutta kokonaan ilman lihaa emme ole osanneet olla vieläkään. Possua, kanaa, leikkeleitä ja makkaraa menee vähän edelleen, vaikka tiedämme tämän olevan se tärkein kysymys.

Olisiko esim. hintojen rankka nosto ilmastolle kriittisissä tuotteissa keino hillitä niiden kulutusta? Maitolitra maksaisi 5€ ja kilo lihaa 50€? Meiltä loppuisi. Emme niin paljoa maitotuotteita tai lihaa rakasta.

Liikennepäästöjä pitää vähentää heti, erityisesti lentoliikenteestä. Lomat pois?

Jos lentoliikenteen kasvu jatkuu nykyistä tahtia eikä lentämisen hiilidioksidipäästöjä onnistuta rajoittamaan, vuonna 2050 jo neljännes koko Euroopan päästöistä tulee lentämisestä.

Niin. Olemmeko valmiita lopettamaan lentolomat? Ei enää talvireissua Teneriffalle tai kesämatkaa Kreikkaan? Lähellä ollaan, sillä olemme jo matkustaneet paljon (eli saastuttaneet ilmaa jo rajusti!). Tässä hedonismi silti voittaa, koska lennot ovat halpoja ja päänuppi voi niiiiiiin paljon paremmin muualla. Sama lääke tepsisi: Lentohinnat moninkertaisiksi?

Pitää tosin mainita, että matkailussa mielellään puhutaan vain haitoista. Hyödyt ovat myös kiistattomat. En ole missään oppinut niin paljon kuin puhumalla muunmaalaisille ja muunlaisille ihmisille ympäri maailman.

“Travel is fatal to prejudice, bigotry, and narrow-mindedness, and many of our people need it sorely on these accounts. Broad, wholesome, charitable views of people and things cannot be acquired by vegetating in one little corner of the earth all one’s lifetime.”—Mr. Mark Twain

Kulutusyhteiskunta alas ja kierrätys- & jakamisyhteiskunta tilalle tai joku muu?

Thomas Piketty argumentoi kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, että ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääoman tuottavuus on ylittänyt reaalisen talouskasvun, mikä johtaa tulevaisuudessa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkaa koko länsimaisen demokratian olemassaoloa.

Ongelmien torjumiseksi Piketty ehdottaa globaalia progressiivista varallisuusveroa. Oxfamin mukaan yksi prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia yhteensä. 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhimmät 50 prosenttia.

Hukumme länsimaissa turhaan tavaraan samalla kuin tuloerot räjähtävät maailmanlaajuisesti. Mutta missä välissä ja kuka muuttaisi kuluttamiseen perustuvat yhteiskuntajärjestelmät?

?

Niin kauan kuin pidämme kiinni saavutetuista eduistamme ja annamme hedonismin voittaa, maapallo ja me kaikki kärsimme. Voit toki olla teknologiauskovainen, jolloin odotat vaan kaiken pahan ratkeavan uusien keinojen tullessa käyttöön. Juuri nyt tilastot osoittavat meidän menevän kohti pahaa tuhoa.

Olen vuosia ihmetellyt, miten esim. suuremmat mainostoimistot pärjäävät edelleen? Osa ei pärjääkään, YT-neuvottelut vaan pidetään pimeässä, salassa. Nimittäin ”juhlat” ovat ohi. Tosin itse en niihin koskaan osallistunutkaan.

Yrittäjänäkin tulot ovat koko ajan suurempien kivien alla. Enää ei voi luottaa siihen, että asiakas tulee ja ostaa. Itse teen n. kymmenen tuntia viikossa työtä sen eteen, että jatkossakin joku ottaa Pikku Apurin tai Viidakkorummun verkkosivujen tai sosiaalisen median kautta yhteyttä. Vielä on onneksi ottanut.

Vaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että parasta työtä ja jälkeä syntyy, kun toisilleen luontevasti sopivat ihmiset markkinoivat palveluitaan ristiin, rastiin ja tutuilleen.

Kun kohtaan loistavaa palvelua tai mahtavan tyypin, kirjoitan siitä aina. Sanon sitä totuusmarkkinoinniksi.

Viime aikoina on tapahtunut sellainen muutos, että kiitoksen kohde on ottanut yhteyttä – kiittääkseen ja usein kertoakseen, että nyt tulee kauppaa ovista ja ikkunoista. Jos jotain saisin toivoa, se olisi hienoa, että veisivät vielä sanaa lähipiirilleen palveluistamme. Silloin kaikki voittaisivat. Antamalla saa paremman olon kuin saamalla.

Hyvää kesää ja Jussia kaikille täältä Taivassalon torpan pihalta! Erityisesti toivon sitä muille pienyrittäjille, tässä muuten upeassa, mutta yrittäjävihamielisessä maassa.

Jari ja Pia, Pikkuapurit

 

Eihän näitä ajatuksia saisi ääneen kirjoittaa, tai julkiseksi, mutta luin eilen yhdeltä makuulta puoliväliin Mikko Kalajoen Miesmuisti -kirjaa. Tiedän Mikon vuosien takaa, ja aika yhteneväiset ovat ammattipolkumme olleet, mutta kuitenkin Matin ja Tepon maailmanlaajuisen dilemman hengessä:

Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
Jos sä rakkaani seisot mun vierelläin

Eli siis, jos toinen seisoo vierellä ja toinen tallaa, miten …. noh, eteenpäin.

Kirjassa väsynyt, tai ainakin motivaatiolerpahtanut mainosmies löytää (myös) ammattinsa murenevan altaan. Samaa olen hieman pohdiskellut viimeiset vuodet.

Uudet tuulet

Ensimmäinen tuuli on se, että hyvä ja laajahko perusosaaminen on kärsinyt inflaation nopeiden pikahuomioiden edessä. Tubettajat, in-game -mainostajat ja viraalisakit ovat omalla ammattikuvalla kuitenkin vieraampaa maata. Siinä mielessä lukeutuu jo setämiehiin, että sellainen yleissivistyksestä kumpuava pääosaaminen ei ole enää arvossaan. Väitetään, ettei jengi enää jaksa lukea viestejä. Halutaan yhdellä klikillä kaikki: ostaminen, kuuluisuus ja ammatti. Ja jos siihen pääsee, yritykset haluavat nopea kiitäjän siivellä myydä sekä autoa ja kanansiipiä.

Toinen on tämä: Tehdään kaikki kaikki itse -muoti. Annetaan amerikkalaisten perustaa tekniset alustat joilla se raha tehdään ja tehdään me muut niille ilmeiseksi duunit! Ihan sama mitä: Porakoneen lainaamisesta sukupuolikumppanuuksiin.

Kolmas uhkasuunta tulee teknologiavauhdista. Applikaatiotkin alkavat olla vanhoja kun AR (Augmented Reality) ja VR (Virtual Reality) -sovellukset ryntäävät puhelimiimme. Olisi siis ehkä oikea siirto opetella ja tuottaa sellaisia? Paitsi ettei siihen löydy opettajia. Itse ne on kantapään kautta opittava, koska Suomessa ainakin opetetaan vielä ”digitaalisia osaajia”, jotka osaavat ”tiputtaa esitteen verkkoon”.

Robert Johnsonin risteyksessä

Olemme löytäneet itsemme blueslegendan mukaisesta tilasta ja paikasta. Koko alaa kuljettanut kuuma moottoritie on vaihtunut maaseudun soratieksi, joka nyt haarautuu y-risteykseen. Jottai tarttis tehrä? Vai odotetaanko LP-levyteollisuudellekin käynyttä uutta invaasiota?

Mikkomaisen kirjan Mikko on kyllä tehnyt.

Joudun kuulemaan ja lukemaan useita kertoja päivässä, miten nyt joku kaiken kattava ihmemaasopimus syntyy tai ei synny. Syynä sen syntymiseen tai syntymättömyyteen on aina joku KGB tai muu kirjainyhdistelmä. Tiistaina on EK poikkiteloin, torstaina AKAVA, muina päivinä AKT jne.

osa MEISTÄ elää edelleen kansakouluajan säännöillä?

Yrittäjä tekee työnsä jos niitä on. Jos töitä on, saa ehkä palkkaa sinä kuukautena. Jos on hyvä siinä mitä tekee, ja on suhteita sekä markkinointikykyjä, töitä voi olla muutamaksi kuukaudeksi jonossa. Voi olettaa, että saa palkkaa jopa maaliskuulle asti?

Muualla Suomessa syntyy poru, jos palkka nouseekin vain 70 senttiä huhtikuusta 2017 eteenpäin. Kuinka sekaisin te olette?

Maksan kaikesta enemmän valtiolle kuin työntekijä. Enkä koskaan rikastu työlläni. Toivon, että saan siitä pienen palkan vielä jatkossakin. Sitä varten minun on opiskeltava ja ahmittava uutta joka päivä. Se on se standardi. Näin toimien ehkä saan toiminnalleni tulevaisuuden?

Tuntuu siltä, että elän ulkopuolella, vaikka meitä samanlaisia on lähes 300 000. Olemme suurin ”ammattiliitoista” Suomessa, mutta meillä ei ole liittoa.

Meillä ei ole kuin oma pää, joka pitää eduistamme kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valtio kuppaa meiltä joka vuosi lisää, muttei anna juurikaan mitään. Onneksi tästä tykkää.

Vakio elokuinen postaus: Mitä uutta kivaa sitä nyt kehittäisi?

Vanha työelämä murtuu nyt alta. Eräs tuttu käytti hienoa vertauskuvaa digitaalisuudesta/ automaatiosta: Kiikkulautaa. Nyt kävelemme jo laudan keskustan alueella ja kohta se mäjähtää vauhdilla pohjaan. On tosiaan absurdia seurata, kuinka pihalla valtiomme vetäjät ovat ”tunnin työaikalisäyksineen”.

Kaksi toteuttamiskelpoista unelmaa

Itsellä on kova halu lähteä kehittämään jotakin hyödyllistä ja pitkäkestoisempaa projektia. Olen nyt yli 15 vuotta tehnyt lyhytkestoisia markkinointi- ja digiprojekteja, ja tekisi mieli saada työstään myös ns. arvolatausta, eli muutakin kuin rahaa 😉

Ideoita on laatikossa muutama hyväkin, ja odottelen nyt vahvistusta, josko eräs kaverini idea lähtisi liikkeelle piakkoin.

Eikä idean tarvitse olla aina applikaatio tai muu digitäräys. Niitäkin alkaa olla jo niin paljon, ettei meillä ole aikaa omaksua enää uusia, ainakaan massakuluttajapuolella.

Pelejä tekevät nyt kaikki, muttei se niin kiinnosta. Meillä on valtava määrä tarpeita vanhus-, nuoriso- ja arkipuolelta, joihin olisi kiva keksiä parannuksia: Asumiseen, kuolemiseen, elämiseen. Hyödyllistä, joka tarjoaa muutakin kuin vain viihdettä.

Toinen halu liittyy pitkään matkailuun: Voin toimia työssäni ns. Nomadtekijänä vaikka mistä päin maailmaa, joten se mistä päin tekisi mieli vielä terveenä nähdä, kun Suomi syöksyy 6-7kk:tta kestävään pimeyteen.

Siksi etsin nyt myös muutaman mukavan ja sellaisen yrityksen, jonka tuotteisiin ja palveluihin uskon, ja tarjoan itseni ammattilaisavuksi markkinointi-, some- ja sisältötuotantoon kuukausilaskutuksella.

Mikäli pitkämatkalaisuus toteutuu esim. ensi vuonna, aiomme vuokrata loft-asuntomme Aurajokirannasta siksi aikaa (5-6 kk:tta).

Matkailu avartaa mieltä, torjuu rutiinikuolemaa, opettaa nöyryyttää, arkiviisautta ja sosiaalisuutta. Miksei siis matkustaisi?

Eli:

  • Jos omaat idean, muttet tekijöitä, tai olet tekijä ilman ideaa, pukkaa viestiä alta.
  • Jos olet kiinnostunut tupsahtamaan Turun jokirantaan asumaan puoleksi vuodeksi vuokralle, pukkaa myös viestiä.
  • Jos yrityksesi haluaa palkata pääosin etänä toimivan markkinointi-, sisältö- ja someammattilaisen kuukausilaskutuksella (alk. 500€+alv.), pukkaa viestiä!

Ristu Linturi pukee niin hienosti Auvo Rouvisen blogissa tieteen todistaman maailman kehityksen, ettei muita sanoja tarvita. Tämän soisi kaikkien lukevan, eritoten Suomen päättäjien.

Ei voi kun ihmetellä, miksei tällaista puhetta kuulla eduskunnassa sekä hallituksessa ja ohjata sen mukaan Suomi mahdollisuuksien aallonharjalle (kirjaimellisesti)?

Mahdollisuuksien utopia vai vaarojen vuoristorata kohti tulevaisuutta?

Risto Linturi

Arvoisat kuulijat,

Yhdysvaltain senaatti päätti tammikuussa, että ilmasto muuttuu. Ihmisen vaikutusta ei saanut mainita. Republikaanit eivät taipuneet tieteen kannalle, vaikka demokraatit lahjoivat Keystonen öljyputkella. Meille useimmille tiede ei onneksi ole politiikkaa. 98% aihetta käsitelleistä tutkimuksista osoittaa ihmisen syypääksi. Minut herätti asian vakavuuteen eräs uusi ilmastomalli kymmenen vuotta sitten. Se selitti lämpenemisen historian lisäksi myös lämmön alueellisen jakauman. Väärä selitys vain harvoin sopii moniulotteisiin tosiasioihin yhtä hyvin. Heräämiseni jälkeen luin tiedemiesten keskustelua aiheesta parintuhannen tunnin verran. Se ei riitä tieteen tekemiseen, mutta sitä vähempi ei tunnu riittävän tieteellisen väittelyn ymmärtämiseen.

Kertaan lyhyesti ennakoinnin kannalta tärkeimmät kiinnekohdat. Edetään sen jälkeen tulevaisuuden uhkiin ja teknologisiin mahdollisuuksiin. Ilmastotieteessä pitäydyn IPCC:n konsensusarvioon ja siitä laskettuihin päätelmiin. Talouden ja teknologian osalta arvioni ovat omiani, mutta yhtyvät monien suurten konsulttien arvioihin.

Hiilidioksidipäästö kasvavat edelleen nopeasti. Kiinan päästöt ovat jo lähes yhtä suuret kuin EU:n, USAn ja Intian yhteensä. Sään ääri-ilmiöt sekä kuivuus ovat lisääntyneet. Ilmakehän lämpeneminen pysähtyi vuosikymmeneksi. Ylimääräinen lämpö varastoitui meriin. Tämä oli vain tilapäinen hengähdystauko. Vuosi 2014 oli mitatun historian lämpimin huolimatta siitä, ettei lämpötilaa nostavaa El Ninoa ollut.

Yhteiseksi tavoitteeksi on sovittu lämpenemisen estäminen yli kahden asteen, esiteolliseen aikaan verrattuna. Tätä pidetään vaarallisten muutosten todennäköisenä rajana. Raja ylitetään 33% todennäköisyydellä, jos ihmisten aiheuttamat hiilipäästöt yhteensä saavuttavat 800 gigatonnia. Tuosta kiintiöstä on 2014 loppuun mennessä käytetty 560 gigatonnia. Nykytasolla jäljellä on yhteensä 21 vuoden päästöt. Jos kasvu jatkuu, aikaa on vähemmän ja kiintiö täyttyy jo vuoden 2030 lopussa. Jokainen lähivuosi sen jälkeen nostaa vaarallisen ilmastonmuutoksen riskiä viidellä prosenttiyksiköllä. Tulevina vuosina päästöt eivät vähene. 2020 asti päästökasvu on jo sinetöity voimaloiden rakentamispäätöksissä. Jos haluamme pysyä kolmannesta pienemmässä riskissä, tulisi 2020 alkaen vähentää hiilidioksidipäästöjä globaalisti 7% vuositahdilla. Vaikka sietäisimme suuremman riskin pienenisi tavoite vain vähän.

Näin suuret vähennystavoitteet ovat hyvin vaikeita parhaillekin vähentäjille. EU on ainoa, joka on vähennyksissä oikeasti onnistunut. Vähennys on ollut vuositasolla 2%, josta taantuma selittää osan ja suuret ponnistukset toisen osan. Päästötonneina tämä on murto-osa pelkästä Kiinan päästöjen kasvusta.

Meidän on hyväksyttävä ikävä tosiasia: ilmasto tulee suurella todennäköisyydellä lämpenemään yli vaarallisen rajan. Käsiä ei silti pidä nostaa ylös, päin vastoin. Arktisilla alueilla ja Kalifornian rannikolla mitataan oireellisia metaanipurkauksia. Metaanin määrä ilmakehässä on kääntynyt jälleen nousuun. Brasilian sademetsä oireilee sekin kuivumisen merkkejä. Sekä arktisen alueen metaanin vapautuminen ilmakehään että Brasilian sademetsien kuivuminen savanneiksi johtaisi katastrofiin. Jokainen askel tästä vielä lämpimämpään suuntaan kasvattaa riskiä sellaisiin automaattisiin takaisinkytkentöihin, jotka nostavat lämpötilaa nopeasti ja paljon.

National Geographic kustansi joitakin vuosia sitten Mark Lynasin erinomaisen kirjan Six Degrees. Kirja kuvaa geologisen aineiston ja muun nykytieteen valossa, minkälainen maapallo oli, kun se viimeksi oli yhden, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi astetta lämpimämpi. Jos päästöjä ei saada lopetetuksi, päädymme nykytahdilla mahdollisesti viiteen asteeseen. Se maailma muistuttaa helvettiä, sivilisaation loppua.
Yritän nyt sanoa mahdollisimman selvästi. Teimme mitä tahansa, emme pysy riskirajan alla. Sen jälkeen panokset vain kasvavat, eli nyt on entistä suurempi syy yrittää sekä rajoittaa päästöjä että varautua elämään turbulentissa maailmassa. Riskiraja ylittyy vaikka vain jo pumpattavaksi löydetyt öljyvarat poltetaan. Raja ylittyisi vaikka uusia öljylähteitä ei löydettäisi eikä kaasuun ja hiileen koskettaisi.

Katsotaan välillä positiivisia näkymiä. Aurinkoenergia maksoi sata kertaa nykyistä enemmän Kekkosen ollessa Suomen presidenttinä. Asennetun aurinkoenergian hinta on laskenut siitä alkaen keskimäärin 7% vuodessa. Sillä tahdilla hinta puolittuu kymmenen vuoden välein. Tuore Deutsche Bankin arvio kuitenkin sanoo, että hinta laskisi jopa 40% jo seuraavan kahden vuoden kuluessa. Laboratorioissa on kehitteillä teknologioita, joiden avulla hinta voisi laskea 90%. Luvassa on lähes ilmaista sähköä.

Arvion mukaan 80% maailmasta on jo lähivuosina tilanteessa, jossa rakennusten oman aurinkoenergian kustannukset alittavat verkosta ladattavan sähkön hinnan. 2030-luvulla katto- ja seinäpinnotteisiin integroidun aurinkosähkön kustannus saattaa Suomessakin alittaa jopa sähkön siirtohinnan, kiinteistön omistajan näkökulmasta. On vain ajan kysymys, milloin halpa aurinkoenergia kannattaa varastoida polttoaineeksi ja tuottaa sen avulla pimeän ajan sähkö paikallisessa polttokennossa.
Tällä hetkellä suurin aurinkoenergian lisääjä on Kiina. 2014 lopussa Kiinassa aurinkoenergiateho oli 33 Gigawattia. Vuositasolla se vastaa karkeasti koko Suomen sähköntuotantoa. Vuonna 2017 Kiinan tavoite on kaksinkertainen, 70 Gigawattia. Pääosa uusista paneeleista asennetaan liikerakennusten katoille. Paneelien ja asennuskustannusten hinnan jatkuvasti laskiessa tahti luonnollisesti kiihtyy.

Tuulienergia kehittyy sekin. Googlen Makani – energialeija, tuottaa kokeissa perinteistä tuulivoimalaa enemmän energiaa. Materiaa kuluu 90% vähemmän. Mastoa ei tarvita, vain leija, vaijerit ja maa-asema. Yksikkökoko on nyt 600kW.

Muista hiilivapaista energiaratkaisuista lähiaikojen tärkeisiin seurattaviin kuuluvat sarjavalmisteiset pienet ydinvoimalat. Lockheed Martin on yksi globaaleista teollisuusjäteistä. Se ilmoitti suunnitelleensa rekkakonttiin mahtuvan sadan megawatin fuusiovoimalan, jonka toimivan prototyypin he aikovat saada rakennettua tänä vuonna. Hanke on epävarma, mutta suuren pörssiyhtiön on oltava vakavissaan.

Kehitys on nyt nopeaa – vuoteen 2030 mennessä kaiken tieteellisen tiedon määrä on kaksinkertaistunut. Lupaavia hankkeita nousee kuin sieniä sateella. Vaikuttaa siksi ilmeiseltä, että energiantuotannon kustannus tulevaisuudessa laskee. Uudet tuotantomuodot ajavat perinteiset energiantuotantotavat tieltään. Tähän kuitenkin kuluu aikaa, eikä lämpenemistä yli kahden celsiusasteen näillä keinoin voida estää.

Ilmastonmuutokseen on reagoitu vaatimalla ihmisiä säästämään. Monet ovat laskeneet asunnon lämpötilaa, siirtyneet välillä julkisiin kulkuvälineisiin ja vähentäneet kulutusta. Näillä asioilla saattaa rauhoittaa omatuntoaan. Näistä puhuminen kuitenkin estää todellisten ratkaisujen syntymistä. Tarmo ohjautuu sellaiseen, joka ei juurikaan auta. Joka vuosi jokaisen tulisi säästää keskimäärin 7% kaikesta energiankulutuksesta edellisen säästön lisäksi. Säästäminen johtaa varsin nopeasti kivikauteen ja vasta se taso riittää, jos muutos ei lähde systeemeistä.

Esimerkki systeemisestä muutoksesta on siirtyminen sähköautoihin ja autoiluun palveluna. Miljoona robottiautoa riittäisi kaiken nykyisen liikennetarpeen tyydyttämiseen. Autotallit ja parkkipaikat voisi jättää rakentamatta, kaupunkirakenne voisi olla paljon tiiviimpi ja liikkumistarve vähäisempi. Jos autot kulkisivat sähköllä, säästyisi energiaa niin paljon, että säästetyillä rahoilla rakentaisi yhden Olkiluodon ydinvoimalan viiden vuoden välein. Yksi riittäisi kaikkien autojen tarpeisiin.

Vain systeemisellä muutoksella on merkitystä. Haaste on niin suuri. Siirtymistä hiilivapaisiin energiamuotoihin on helpotettava. Energiavarastoja on kehitettävä ja käyttöä suunnattava siten, että energiaa käytetään eniten silloin, kun sitä on uusiutuvista lähteistä saatavilla. Jos kansalaisia johonkin kannustetaan, heitä tulee kannustaa tukemaan systeemistä muutosta energiataloudessa ja toimimaan sen puolesta. Aurinkolämmön keräimet ja lämmön varastointi maaperään yhdessä maalämpöpumppujen kanssa kannattaa ja lisääntyy suurissa kiinteistöissä jo nyt.

Bioenergian potentiaali on energiantuotannossa melko alhainen. Jokainen rikka on tietysti tärkeä rokassa ja siksi bioenergiasta kannattaa puhua, mutta sen tukeminen synnyttää helposti järjestelmän, joka kuluttaa energiaa enemmän kuin tuottaa sitä. Toisaalta, jos bioenergia käytetään vain pimeään tuulettomaan aikaan, antaa se tilaa moninkertaiselle määrälle aurinkoenergiaa. Vipuvaikutus on merkittävä.

Hiilidioksidin talteenotosta on puhuttu pitkään. On muistettava, että puhutaan valtavista määristä – 40 miljardia tonnia tulisi vuosittain kuljettaa putkistoissa tai laivoilla sopiviin varastointipaikkoihin. Vaikka uusi energialaitos rakennettaisiin suoraan öljynporausalueen viereen, nostaisi talteenotto energian hintaa arviolta viidelläkymmenellä prosentilla. Aurinko- ja tuulienergian hinnan nopean laskun vuoksi näyttää siltä, että näihin investointeihin ei laajamittaisesti ryhdytä.

Geoengineering eli ilmastonmuokkaus on aihe, joka on toistuvasti nostettu esiin viimeisenä keinona, jos hiilidioksidin määriä ei onnistuta rajaamaan. Keinoiksi on esitetty valtamerien lannoittamista rautajauholla, ilmakehän himmentämistä rikkihiukkasilla ja pilvien valkaisua suoloilla.

Ilmakehän himmentäminen rikkiyhdisteillä vaatisi laskelmien mukaan viisi sataa lentokonetta jatkuvasti ilmassa. Jos toiminta loppuisi esimerkiksi kriisitilanteessa, sen jälkeinen lämpeneminen olisi hyvin nopeaa. Merien lannoittamisen ja pilvien muokkaamisen vaikutukset ovat monella tavalla ennakoimattomia. Siksi niihin tuskin ryhdytään vielä edes kahden asteen lämpenemisen aiheuttamien haittojen vuoksi ellei esimerkiksi arktisen alueen metaanivarojen purkautumisriski kasva suureksi.

Joudumme siis hyvin suurella todennäköisyydellä sopeutumaan maailmaan, joka on jo pian nykyistä selvästi lämpimämpi. Katsotaan tilannetta vuosina 2030 ja 2050.

Hiilidioksidipäästöt kasvavat IPCC:n skenarion RCP8.5 mukaan. Tämä johtaa vuoden 2030 todennäköisen lämpötilan puoli astetta nykyistä korkeammaksi. Siihen lukuun ei enää juurikaan voi vaikuttaa. Tähänastiset ilmaston muutokset siis karkeasti kaksinkertaistuvat. Samaa polkua jatkamalla ylitämme vaarallisen lämpenemisen rajan todennäköisesti jo vuonna 2050. Hienosti onnistuneet rajoitustoimet siirtäisivät lämpenemistä sukupolven myöhemmäksi. Huomatkaa muuten IPCC:n papereita lukiessanne: niissä lämpötilaennusteiden nollakohta on 0.61C-astetta teollistumisen alkua korkeammalla. IPCC:n luvuilla siis jo +1.39C on sama kuin puhuttu kahden asteen riskiraja. Muistakaan myös: mantereilla lämpötila nousee valtameriä selvästi enemmän ja nousu arktisten alueiden lähellä on suurempi kuin lähellä päiväntasaajaa.

Suomessa siis lämpötilat saattavat nousta useilla asteilla jo lähivuosikymmeninä. Merenpintojen nousu sen sijaan on hidasta ja aiheuttanee suurempia ongelmia vasta vuosisadan loppupuolella. Lämpötila nousee suurella varmuudella niin paljon, että valtamerien pinta seuraavien satojen vuosien kuluessa tulee nousemaan useilla metreillä ja sitä aiemmin on suuri joukko muita huolenaiheita.

Lämpeneminen tulee lisäämään ilmastoon liittyviä anomalioita. Niistä olemme saaneet esimakua. Kuivuus leviää monille nyt viljaville alueille. Voimakkaat lämpöaallot vaivaavat lauhkeitakin vyöhykkeillä. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät.

Tämä aiheuttaa suuria ongelmia sekä ruokatuotannolle että luonnolle.

Merien suuri ongelma tulee olemaan hiilidioksidin imeytymisestä johtuva happamoituminen, joka on todella suuri uhka esimerkiksi krilleille, simpukoille ja muille ravinkoketjujen kannalta olennaisille lajeille. Happamuus kasvaa vuosisadan loppuun mennessä 150%. Monet merien ravintoketjut voivat tuhoutua jo vuoteen 2050 mennessä. Meri on ollut yhtä hapan viimeksi 20 miljoonaa vuotta sitten.

Väestö kasvaa edelleen. Vuonna 2050 meitä on noin kymmenen miljardia, jos suuria väestötuhoja ei satu ennen sitä. Maailmantalous on nykyisestä kaksinkertaistunut jo 2030-luvulla ja nelinkertaistunut 2050-luvulla. Kiina on vuonna 2030 yhtä suuri kuin EU ja USA nyt yhteensä. Samaan yltää Intia vuonna 2050. Silloin Kiina on jo kaksi kertaa silloistakin USAta suurempi. Maailma tulee muuttumaan. Suomen suhteellinen ostovoima maailman rajallisista resursseista putoaa puoleen vuoteen 2030 mennessä ja kolmasosaan nykyisestä 2050 mennessä. Tähän on sopeuduttava.

Euroopan lämmetessä muuttuvat kesät Etelä-Euroopassa tuskaisiksi, kuten jo nykyiset kesät Yhdysvaltojen eteläosissa. Yhdysvalloissa kesäinen muuttoliike etelästä pohjoisiin osavaltioihin ja talveksi takaisin etelään onkin suurta. Samaan tulee johtamaan Euroopan yhdentyminen ja ilmaston lämpeneminen. Kuvitelkaa, jos vaikkapa vain pari prosenttia Euroopan Unionin väestöstä matkustaisi kesäisin lauhkeaan Suomeen. Kesämökkiläisten määrä lisääntyisi kymmenellä miljoonalla.

Mihin meidän siis tulee sopeutua? Rajallisista resursseista emme saa tulevaisuudessa olla näin riippuvaisia. Niiden sijaan meidän on opittava käyttämään tieteen hedelmiä, grafeenia, nanosellua ja aurinkoenergiaa sekä muita raaka-aineita, joista ei ole pulaa. Halpaa energiaa saamme jatkossa eniten kesäisin. Ylijäämä varastoidaan lämmöksi tai polttoaineiksi. Opimme käyttämään energiaa silloin, kun sitä halvalla saa.

Turbulentissa tulevaisuudessa viljely kannattaa siirtää maan alle, luoliin. Lämmityskustannuksia ei ole. Aurinkoenergiaa on helmikuusta marraskuuhun. Kasvit ymmärtävät pilviset päivät – säätövoimaa ei tarvita. Japanissa pimeä teollisuushalli tuottaa keinovalolla sata kertaa enemmän salaattia hehtaarilta kuin vastaava peltoala. Laitos käyttää salaattikiloa kohden sadasosan peltojen vedestä. Lannoitepäästöjä ei ole, tuholaiset tai huono sää eivät tuhoa satoja. Pellot voi jatkossa metsittää, se auttaa.

Etelä-Suomessa yhdelle neliömetrille osuva aurinkoenergia vastaa normaalin ihmisen ruoan energiamäärää. Vaikka hyötysuhde käytännössä on paljon heikompi, Helsinki voisi rajojensa sisällä kasvattaa kaiken kaupunkilaistensa tarvitseman ruoan ja tuottaa kaiken kaupungin vaatiman energian. Kerrosviljelyä tulisi testata jo nyt. Robottiautojen myötä autotalleja vapautuu kasvihuoneiksi jo vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä kaikki soveltuvat katto- ja seinäpinnat tulisi vuorata aurinkopaneeleilla. Ylimääräinen aurinkoenergia tulisi varastoida lämmöksi tai polttoaineiksi. Kriisialttiuden vuoksi Suomen tulisi olla ravinto-omavarainen.

Vuoteen 2030 mennessä kaikki tieteellinen tieto siis on kaksinkertaistunut. 2050 mennessä meillä voi olla jo kymmenen kertaa enemmän tieteellistä tietoa kuin nyt koko tähänastisen tieteen historian aikana on ehditty kehittämään. 3D-tulostimet ja robotit valmistavat lähipajassa lähes kaiken sen, joka ei kasva elatusmaljoissa ja kasvatusliemissä. Laajennettu todellisuus näyttää silmiimme kauneutta sielläkin, missä sitä oikeasti ei ole. Useimmat taudit on voitettu, uusia eläin- ja kasvilajeja luotu ja ihmisiä geneettisesti paranneltu. Robotit hoitavat apulaisten tehtävät, ihmiset lähinnä kokoontuvat päättämään, mitä koneilla teetetään seuraavaksi ja sitten seurustelemaan keskenään, kuten tehtaanjohtajat nyt. Maailma poikkeaa nykyisestä kuin 1800-luvun loppu tästä päivästä, mutta kaikki ei tietysti muutu.

Ilmaston muutos aiheuttaa konflikteja. Tulevaisuudessa robotit käyvät sotia. Autotalleissakin kehitetään itsekseen liikkuvia joukkotuhoaseita. Turbulenssi lisääntyy monella tavalla. Meidän tulee yhteiskuntana kehittää resilienssiä. Kaikki systeemiset ja keskitetyt riskit tulee eliminoida. Mielikuvitusta tarvitaan, etteivät riskit tule yllätyksinä. Muutoksen pelon vuoksi ei kuitenkaan saa jäykistyä.

Vaikka maailmasta tulee lämpimämpi paikka, selviämme kyllä, kunhan etenemme rohkeasti kohti uusia mahdollisuuksia. Emme saa takertua sortuviin rakenteisiin. Nykyisellä ajattelulla ja perinteisiä toimintamalleja kehittämällä emme tätä haastetta ratkaise. Tasapaino saavutetaan vain radikaalin kehittämisen kautta. Tieteen ja teknologian tasolla näyttää mahdolliselta saada aikaan maailma, jossa ei ole energiaongelmaa ja jossa ilmastonmuutos on saatu hallintaan, sairaudet on voitettu, köyhyys poistettu, luonto kokonaan rauhoitettu ja sotia ei tarvita. Uskon, että jo vuonna 2050 osaamme sen maailman rakentaa, jos nyt vain rohkaisemme itsemme riittävän radikaaleihin kehitysloikkiin. Sitä ennen – varautukaa kriiseihin.

Monet ovat hurahtaneet liikuntaan ja pistämään kroppansa kuntoon. Kuntoilin itsekin lujaa vielä muutama vuosi sitten, pääosin juoksua ja kuntosalia.

Noin vuosi sitten päätin keskittyä enemmän päähäni. Itsellä kun lienee tiedonjanosta, uteliaisuudesta sekä liiasta funtsimisesta johtuen lievä taipuvuus masennuskausiin. Päätin aloittaa taistelun ajoissa. Treeniin kuuluu kyllä liikuntakin, muttei enää aikataulutettuna. Tavoite on päätyä mielummin onnelliseksi kuin timmiksi.

Olen oppinut, että itselleni onnen tuovat:

  • hyvä parisuhde,
  • turvattu talous sekä
  • terveys ja
  • vaihteleva elämä.

Tuohon päälle voi sitten rakentaa pienempiä onnen hetkiä, kuten tämänaamuinen kävely oheisessa maisemassa:

Suomi häviää sittenkin?

Nyt tuntuu siltä, että Suomi on häviämässä elinpaikkakisaa. Maassamme tapahtuu nyt paljon vääriä asioita (mm. hysteerinen sääntely, yrittäjyyden lisävaikeuttaminen, yleinen pessimismi). Ehkä siksi olemme onnellisempia aina esim. Kreikassa tai Thaimaassa (Suomen kesä maaseudulla kuitenkin on yliveto).

Siksi ensi kertaa elämässäni en osaa yhtään sanoa missä olemme vuoden päästä ja mitä silloin tapahtuu? Mukana kulkeva työ mahdollistaa mitä vain. Nyt juuri Suomi ei tunnu enää pysyvältä kodilta. Toivottavasti asiat onnistutaan kuitenkin muuttamaan paremmiksi? Itsellä ei siihen enää riitä voimat.

Pikku Apuri

 

Taivas ja Helvetti -kirjassa törmäsin perheeseen, jotka ajattelevat ja toteuttavat samaa isoa suunnitelmaa kuin mekin. Jos haluat lyhyesti kuulla Satu Kontisen perheen ajatuksia elämästä, klikkaa ja kuuntele.

Suomessa on paljon hyvää, mutta sen suunta mietityttää itseäkin vuosi vuodelta enemmän. Maamme on asenneilmapiiriltään negatiivinen ja ahdasmielinen.

Olemme metsäkansaa edelleen, myös siinä pahassa. Tulemme vielä tukehtumaan entistä typerämpiin kieltoihin ja säädöksiin, ellei suuntaa muuteta ja vanhoja rakenteita pystytä nopeasti purkamaan. Luin juuri, että Suomi menettää jo nyt tuhansia korkeakoulutettuja ulkomaille.

ASENNE

Satu perheineen teki niin, että ei kertonut asiakkailleen lähdöstään ulkomaille. Ja kun asia ensi kertaa nousi eteen, ettei hän olekaan ”istumassa toimistossa kahdeksasta neljään”, se ei ollutkaan enää ongelma. Sivistynyt asiakas näkee ja jopa kannustaa tietotyöläisen mahdollisuuksia työskennellä missä vain.

Asenneilmapiiri vaikuttaa itseenikin paljon. On hienoa liikkua maissa, joissa on ystävällinen ja positiivisempi kulttuuri. Tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja kutsuvat kotiinsa syömään. Omaa yrittäjyyttä ja sen aloittamista tuetaan, ei haluta tuhota, kuten täällä.

MEILLÄ ON VAIN YKSI ELÄMÄ

Anna mököttäjien surra elämäänsä. Eivät he muutu. Sinun pitää tehdä niin.

Elä niin, että sinun ja läheisesi on hyvä olla. Jos se vaatii sitä, että valitset elää pysyvästi nomadina tai osan vuodesta toisissa maissa, tee niin. Järjestä elämäsi siihen. Kaikki on mahdollista.

OMA TÄHTÄIN

animationjaripia

Me tähtäämme siihen, että Suomeen jää lähes omavarainen tukikohta, joka ei aiheuta kuluja silloinkaan, kun täältä on poissa. Muutaman vuoden päästä meillä on se valmiina. Sitten olemme valmiita elämään missä vain.

Pikku Apuri

 

 

Juttelin eilen vanhan työkaverin kanssa yli tunnin puhelun. Samanlaisia puheluita olen pitänyt jo usean kanssa. Niiden yhteinen nimittäjä on pelko tulevasta työstä. Pelkoa siitä, jatkuuko yritys enää vuoden päästä?

Varsinais-Suomen alueelta on jo vaikeaa saada työtä. Laadukkaita tai luotettavia verkkototeutuksia ostaa enää harva – kaikki juoksevat vain halvan hinnan perässä. Mobiilitoteutuksia ostetaan, mutta niissäkin juostaan jo hintaa.

Uusia verkkopalveluita on vaikea markkinoida, ellei kaikki ole ilmaista. Tämän seikan olemme huomanneet myös omassa Osulassamme. ”Ai se maksaa 99€ vuodessa!?” -tyyppisiä kommentteja on kuultu useita.

Ilmainen työ on ihan absurdi käsite. Onko se sitä siksi, että Google ja muut jätit suoltavat koko ajan ilmaisia palveluita? Elokuvia, tv-sarjoja, musiikkia on katsottu ja kuunneltu ilmaiseksi (luvatta) jo vuosia. En tiedä?

Rahoitushanatkin ovat pienyrittäjältä kiinni. Tukea saa vain kasvuun ja kansaivälistymiseen sekä tietysti vakkareihin, eli seisoviin sahoihin ja kelluviin juottoloihin.

Helsingissä tietääkseni vielä liikkuu raha, mutta pienyrittäjän omat muskelit eivät sinne saakka usein riitä.

Vielä on yhteistyö. Tuo sana, joka harvoin toimii.

Itsekin olen ollut jos jonkinnäköisissä foorumeissa, kokoonpanoissa, järjestöissä jne. Yhden käden yhdellä sormella voi laskea niistä tulleet työt. Tuntuu siltä, että kasataan jengiä ja sitten kukaan ei tee mitään. Odotetaan että kauppa kävelee ovesta sisään.

Kaiken huipuksi päättäjämme korottavat yrittäjien maksuja koko ajan, kauneista lauseista huolimatta. Juuri nyt tarvittaisiin esim. selkeää alennusta alle kymmenen hengen yritysten eläke- ja veromaksuihin. Nopeasti.

Mitä tehdä?

Leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä? Ei tietenkään.

Karsi turhat kulut pois. Juokse enemmän asiakkaissa. Avaa markkinoita esim. Suomen ulkopuolelta. Kehitä uusia palveluita ja innovaatioita. Keksiminen harvoin maksaa mitään. Toteuttaminen muutaman kymppitonnin ja markkinointi kaikki rahat.

Osaatko jotain todella hyvin? Panosta siihen. Tuotteista yksi hyvä palvelu/ tuote, ja katso tuleeko kysyntää?

Olen kaikesta huolimatta ”Valtaojaisella mielellä”. Meillä ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole ollut asiat näin hyvin. Turhasta murehtiminen vie työ- ja muut kyvyt. Se syö elämästä vuosia pois. Iloinen nassu myy paremmin kuin murheinen. Jalkaa eteen, veteen, veteen -sanoi Ahmed Ahnekin.

Pikku Apuri