Me olemme ilmasto -oli vakuuttava teos ja sai tekemään lisää

Luen taas paljon. Olen kausilukija ja kun lukukausi iskee, sitten luen useita kirjoja rinnan ja putkeen. Elina Backmanin esikoistrilleri Kun Kuningas kuolee oli sen verran hyvä, että pitää sekin mainita. Mieleen tuli Millenium -sarjan aloitus, tosin ihan niin hyvä se ei ollut.

Olin ostellut pisin koronakevättä kasan kirjoja, joita tiesin lukevani ehkä useammankin kerran. Rutger Bregmanin jättiopus, Humankind, odottaa pinossa seuraavana, mutta Jonathan Safran Foerin Me olemme ilmasto on nyt loppusuoralla.

Suurin opetus siinä on se, että vaikka tiedämme olevamme syyllisiä (97% tutkijoista todistaa sen), tiedämme mitä meidän pitää tehdä ja että teot pitää tapahtua NYT, emme tee paljoakaan.

Kirja on hienosti koostettu. Se ei paasaa, mutta on tehokas. Se on myös hienosti tarinallinen, seikka jonka Foer nostaa oikeastaan pääjutuksi. Jos tarina ei ole tarpeeksi kiinnostava, se ei iske. Tätä todistetaan parilla sellaisella esimerkillä, että jopa riipii selkänahkaa (lue itse).

Puolivälissä isketään faktoilla, joista otin muutaman tähänkin:

Liha on heikko

Oma toimintamme on linjassa kirjailijankin vastaavaan. Olemme lopettaneet punaisen lihan 99%:sti ja vähentäneet muutakin lihaa paljon, mutta emme ole päässeet irti. Viimeksi eilen söin Taivassalon Meriportin hyvän hampurilaisen, kun aallokko ei houkutellut meitä kokemaan Vuosnaisten meriaseman vastaavia.

Meillä suurin liha-addiktio on kana, koska teemme paljon tulista, aasialaista ruokaa. Myös jauheliha on edelleen mukana, koska sen korvikkeista yksikään ei ole vielä vakuuttanut tarpeeksi. Kohta ollaan varmasti siinä vaiheessa, sillä tarjonta lisääntyy koko ajan.

Olemme pitäneet n. 2-3 kasvispäivää viikosta, mutta se ei vaan riitä.

Nyt päätimme Pian kanssa, että kirjan hokema: Ei lihaa ennen päivällistä -otetaan vähintäänkin käyttöön. Aamupala ja lounas siis pitää pärjätä kasviksilla, mielellään useampi päivä viikosta kokonaankin.

Ei tämäkään kirja silti omaa kohtuullisen pessimististä näkemystä tulevaisuudesta muuta. Olemme menossa kovaa vauhtia tuhoon. Nykyinen politiikka eikä talousjärjestelmä anna meille mahdollisuutta muuttua. Niin se vain on. Vaikka kuinka äänestäisitte, se ei auta.

Muuten, pääsimme mekin onnellisimpana maana mukaan Jonathanin kirjaan:

Kirja listaa vielä ne sytkin, miksi itsekin olen pessimistinen realisti ilmastonmuutoksen torjumisessa:

Ei tässä muuta voi tehdä, kun koitetaan parantaa omaa tekemistä ja antaa niin paljon painetta politiikan ja talousjärjestelmien muuttamiseen sekä siirtymiseen kasvispohjaiseen ruokailuun. Sitten pitää vaan toivoa parasta.