500 000 askelta ylös ja alas Teneriffaa (Marras-Joulukuussa 2018)
Viimevuotisen Teneriffan vaellusreissun anti jäi kesken. Emme nähneet Anagan metsiä emmekä kunnolla Teiden luonnonpuistoa. Nyt korjasimme ne asiat, ja pari muutakin siinä ohessa. Ohessa nopeat kertomuksen Teneriffan päävaelluksistamme 2018 (kävelimme toki monta pienempää kohdetta, useastikin): Mascan vuoristo, Anagan ikimetsät ja Teiden luonnonpuisto.
Sijoitimme säästöistämme 5000€, jotta saimme skipattua Turun alueen mustimman hetken marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin. Ja hienosti se onnistui. Kun astuimme Turun lentokentälle 18.12. klo 13, maassa oli ohut lumipeite ja lisää satoi.
Kuukauden reissussamme kävelimme tosiaan keskimäärin 17 000 askelta päivässä, joka on n. 12-13km. Ja ne ketkä ovat Teneriffan pohjoisosissa taaplanneet, tietävät sen olevan vailla tasamaata. Liikuttua tuli siis n. 400km/ nenä. Viimevuotisessa blogissa olikin jo käsitelty osa reissuista, joten nyt ne muut.
Miksi Teneriffa?
Tätä opasta olemme seuranneet, mutta jossain kohtaa se, johtuuko käännöstyöstä, ei ole kovinkaan tarkka.
- Siellä ei ole luonnossa myrkyllisiä tai vaarallisia eläimiä. Sen kun menet mihin lystää!
- Siellä ei ole liian kuuma ja eritoten tällaiselle melanooman läpi käyneelle, UV meidän talviaikaan maksimissaan 4-5.
- Reitit ovat hyvin opastettuja, toisin kuin esim. Kreetalla.
- Ruoka ja juoma ovat halpoja, eli ts. meille jotka emme shoppaile, elämä on todella edullista.
- Ja kruununa: Keski- ja Pohjoisosat saaresta on täynnä toinen toistaan upeampia vaelluskohteita.
Los Gigantes ei ollut kiva, mutta oli senkin rantabulevardi hieno.
Ensimmäisen viikon vietimme tukikohtanamme Los Gigantes, joka oli kamala. Täynnä brittituristeja ja toinen toistaan huonompia ruokaravintoloita (yhteys?). Mutta Gigantesin vieressä on a) Mascan rotko ja vuoret sekä b) Atlannin meriretket. Siksi menimme sinne.
Isoja fisuja katselemassa.
Nähtiin me merellä siis kaksi vasarahaita, merikilpikonnat ja tunnin verran seurasimme pallopäävalasperhettä. Ikimuistoinen reissu sekin. Mutta nyt oli aika lähteä vaellukselle. Pistä vaikka tämä soimaan ja lähde kuvaretkelle.
Mascan vuoret (Santiago del Teide – Masca)
Ensimmäisen vaelluksemme alku oli kamala. Olimme olleet ruokamyrkytyksen (kiitos kaupan aukinaisen Serranokinkkupaketin) kourissa koko yön. Pia oksensi vielä viimeiset aamulla klo 5 ja lähtö oli klo 9. Mietimme mennäänkö, mutta päätimme mennä. Toisin kuin vaellusoppaassamme sanottiin, tämä vaellus ei ole helppo, se on keskiraskas, koska heti alkuun noustaan rajusti ylös.
Mutta oli hieno vaellus tämäkin. Siinä kuljetaan vuorten harjannetta pitkin ja näkymät sekä alas Mascan kylään että toiselle puolelle, Atlannin merelle, ovat huimia. Lopuksi tullaan mutkitellen alas Mascan kylään, josta viimeksi lähdimme Mascan rotkovaellukselle.
Nyt rotkovaellus oli sulki, kun viisi saksalaista olivat menneet sinne omin päin, keli oli muuttunut huonoksi ja heidät jouduttiin pelastamaan rotkosta kalliisti, armeijaoperaatiolla. Pormestarille se riitti ja nyt rotko on kiinni, kunnes miettivät sinne maksujärjestelmää. Ottakoon mallia esim. Samarian rotkosta, Kreetalta. Siellä homma pelaa.
Kuvatarina:
Seuraava reissu oli sitten upein – ehkä ikinä – no, Samarian rotko parhaimmillaan keväällä veti tästäkin yli.
Anagan ikimetsät (Suuri Faro de Anagan kierros)
Anagaankin otimme oppaan (Gregorios Trekking, hieno reissujärjestäjä), koska Anagan alue on iso ja laaja. Sekin 42€/ henkilö, kuljetuksineen kaikkineen.
Ensi kertaa sinne mennessä kannattaa ottaa ohjattu reissu. Ja pojat mikä reissu. Jo pitkä, mutkikas vuoristotie autolla Anagan koillisosan päähän oli elämys. Tiet olivat valojen ja varjojen leikkiä, aivan kuin Sormusten Tarusta. Mutta sitten pääsimme vasta alkuun.
Tämän reissun voi tehdä itsekin. Vuokra-autolla tai bussilla Anagan viimeiseen kylään, Chamorgaan, jossa asuu enää kourallinen ihmisiä. Kohta ei ketään. Sieltä alkaa ja sinne loppuu tämä n. 5-6 tuntinen vaellus.
Kuvatarina:
Anagan yllä tuuli lujaa. Kännykkäni on myös lompakko, ja tätä kuvatessa lensivät niin kansainväliset Kela-kortit kuin satasen setelikin. Onneksi löytyi lähipuskista.
Ja sitten vuokrasimme Fiat 500 avomallin ja ajoimme kuu- ja mars-maisemiin Teiden luonnonpuistoon.
Teiden luonnonpuisto (Rogues de Garcia -reitti ja muuta)
Teidellä kävimme opastetun Humboldtin reissun viime vuonna, ja nyt tiesimme miten sinne ja siellä liikkua. Niinpä Fiiu alle, katto auki ja muutama kilometri ylöspäin, jossa lämpötila laski +4 asteeseen, kunnes luonnonpuiston auringossa se nousi +18 asti.
Samoilimme autolla koko puistoalueella ja kävimme katsomassa huipulle johtavaa köysirataakin, mutta jätimme välistä, sillä meillä ei nyt ollut tarpeeksi lämpimät talvivaatteet mukana. Teiden huipulla, 3718 metrissä on pakkasta ja tuulee. Siellä ON kylmä ohuissa vaelluskamoissa. Köysirata ylös maksaa 27€/ nenä.
Sen sijaan päätimme kulkea kuuluisan Rogues de Garcia -reitin – ja onneksi niin, sillä sekin oli upea reissu. Ohessa videopätkä keskeltä loppunousua.
Kuvatarina:
Emme voi muuta kuin suositella samaa, jos tykkäät liikkua luonnossa. Teneriffa on siihen mahtava kohde juuri Suomen pimeimpään aikaan, marras-joulukuussa.
