Artikkelit

Tupakanpolton lopettaminen heinäkuussa 2018 oli fiksuin tekomme ikinä. En vaan osannut odottaa, että siitä seuraa painonnousua. Nyt hoidamme sitä.

Kävelemme Piuskin kanssa keskimäärin 8-10km joka päivä. No joskus se jää työkiireiden takia, mutta keskimäärin tuo pitää paikkansa. Se ei vaan tiputa painoa. Se kylläkin kohottaa kuntoa ja poistaa pääläskiä. Itselle on tullut vajaassa vuodessa 6-7 liikakiloa. Kyllä tupakan lopetus vaan hidasti aineenvaihduntaa.

Säännölliset pitkät kävelyt tulivat muuten muutama vuosi sitten kuvaan, kun hurahdimme muutenkin luonnossa oleiluun. Lisäksi ostamani Suunnon kello, jossa on aloitusnäytössä askelmittari, oli lopullinen isku. Nyt se lukema on minulle ruoska tai peli, jota en saa hävitä. Joka päivä mittariin pitää saada 10 – 15 000 askelta.

Painon pudottamiseen tehokkain keino on kuitenkin syömisen tarkkailu: Enemmän kasviksia, vähemmän roskapaskaa.

Syömmekin enää harvakseltaan jauhe- tai muuta lihaa. Pääosa ruoista on jo kasvispohjaisia. Kebab on silti heikkous, josta en suostu luopumaan. Harva voittaa hyvää kebab- tai gyrosannosta!

Syömisen lisäksi olemme ottaneet aamuisen painonnosto, dead bugs– ja lankutusvoimistelun oheen joka toisena aamuna tehtävän, Michael Mosleyn HIIT-treenin:

Ja on muuten tehokasta. Viidessä minuutissa saa sykkeet kattoon ja itsensä hengästyneeksi. Tuon kun yhdistää voima- ja core-treeniin, luulisi kropankin kevenevän?

Viimevuotisen Teneriffan vaellusreissun anti jäi kesken. Emme nähneet Anagan metsiä emmekä kunnolla Teiden luonnonpuistoa. Nyt korjasimme ne asiat, ja pari muutakin siinä ohessa. Ohessa nopeat kertomuksen Teneriffan päävaelluksistamme 2018 (kävelimme toki monta pienempää kohdetta, useastikin): Mascan vuoristo, Anagan ikimetsät ja Teiden luonnonpuisto.

Sijoitimme säästöistämme 5000€, jotta saimme skipattua Turun alueen mustimman hetken marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin. Ja hienosti se onnistui. Kun astuimme Turun lentokentälle 18.12. klo 13, maassa oli ohut lumipeite ja lisää satoi.

Kuukauden reissussamme kävelimme tosiaan keskimäärin 17 000 askelta päivässä, joka on n. 12-13km. Ja ne ketkä ovat Teneriffan pohjoisosissa taaplanneet, tietävät sen olevan vailla tasamaata. Liikuttua tuli siis n. 400km/ nenä. Viimevuotisessa blogissa olikin jo käsitelty osa reissuista, joten nyt ne muut.

Miksi Teneriffa?

Tätä opasta olemme seuranneet, mutta jossain kohtaa se, johtuuko käännöstyöstä, ei ole kovinkaan tarkka.

  • Siellä ei ole luonnossa myrkyllisiä tai vaarallisia eläimiä. Sen kun menet mihin lystää!
  • Siellä ei ole liian kuuma ja eritoten tällaiselle melanooman läpi käyneelle, UV meidän talviaikaan maksimissaan 4-5.
  • Reitit ovat hyvin opastettuja, toisin kuin esim. Kreetalla.
  • Ruoka ja juoma ovat halpoja, eli ts. meille jotka emme shoppaile, elämä on todella edullista.
  • Ja kruununa: Keski- ja Pohjoisosat saaresta on täynnä toinen toistaan upeampia vaelluskohteita.

Los Gigantes ei ollut kiva, mutta oli senkin rantabulevardi hieno.

Ensimmäisen viikon vietimme tukikohtanamme Los Gigantes, joka oli kamala. Täynnä brittituristeja ja toinen toistaan huonompia ruokaravintoloita (yhteys?). Mutta Gigantesin vieressä on a) Mascan rotko ja vuoret sekä b) Atlannin meriretket. Siksi menimme sinne.

Isoja fisuja katselemassa.

Nähtiin me merellä siis kaksi vasarahaita, merikilpikonnat ja tunnin verran seurasimme pallopäävalasperhettä. Ikimuistoinen reissu sekin. Mutta nyt oli aika lähteä vaellukselle. Pistä vaikka tämä soimaan ja lähde kuvaretkelle.

 

Mascan vuoret (Santiago del Teide – Masca)

Ensimmäisen vaelluksemme alku oli kamala. Olimme olleet ruokamyrkytyksen (kiitos kaupan aukinaisen Serranokinkkupaketin) kourissa koko yön. Pia oksensi vielä viimeiset aamulla klo 5 ja lähtö oli klo 9. Mietimme mennäänkö, mutta päätimme mennä. Toisin kuin vaellusoppaassamme sanottiin, tämä vaellus ei ole helppo, se on keskiraskas, koska heti alkuun noustaan rajusti ylös.

Mutta oli hieno vaellus tämäkin. Siinä kuljetaan vuorten harjannetta pitkin ja näkymät sekä alas Mascan kylään että toiselle puolelle, Atlannin merelle, ovat huimia. Lopuksi tullaan mutkitellen alas Mascan kylään, josta viimeksi lähdimme Mascan rotkovaellukselle.

Nyt rotkovaellus oli sulki, kun viisi saksalaista olivat menneet sinne omin päin, keli oli muuttunut huonoksi ja heidät jouduttiin pelastamaan rotkosta kalliisti, armeijaoperaatiolla. Pormestarille se riitti ja nyt rotko on kiinni, kunnes miettivät sinne maksujärjestelmää. Ottakoon mallia esim. Samarian rotkosta, Kreetalta. Siellä homma pelaa.

Kuvatarina:

Seuraava reissu oli sitten upein – ehkä ikinä – no, Samarian rotko parhaimmillaan keväällä veti tästäkin yli.

Anagan ikimetsät (Suuri Faro de Anagan kierros)

Anagaankin otimme oppaan (Gregorios Trekking, hieno reissujärjestäjä), koska Anagan alue on iso ja laaja. Sekin 42€/ henkilö, kuljetuksineen kaikkineen.

Ensi kertaa sinne mennessä kannattaa ottaa ohjattu reissu. Ja pojat mikä reissu. Jo pitkä, mutkikas vuoristotie autolla Anagan koillisosan päähän oli elämys. Tiet olivat valojen ja varjojen leikkiä, aivan kuin Sormusten Tarusta. Mutta sitten pääsimme vasta alkuun.

Tämän reissun voi tehdä itsekin. Vuokra-autolla tai bussilla Anagan viimeiseen kylään, Chamorgaan, jossa asuu enää kourallinen ihmisiä. Kohta ei ketään. Sieltä alkaa ja sinne loppuu tämä n. 5-6 tuntinen vaellus.

Kuvatarina:

Anagan yllä tuuli lujaa. Kännykkäni on myös lompakko, ja tätä kuvatessa lensivät niin kansainväliset Kela-kortit kuin satasen setelikin. Onneksi löytyi lähipuskista.

Anagassa 1.

Ja sitten vuokrasimme Fiat 500 avomallin ja ajoimme kuu- ja mars-maisemiin Teiden luonnonpuistoon.

Teiden luonnonpuisto (Rogues de Garcia -reitti ja muuta)

Teidellä kävimme opastetun Humboldtin reissun viime vuonna, ja nyt tiesimme miten sinne ja siellä liikkua. Niinpä Fiiu alle, katto auki ja muutama kilometri ylöspäin, jossa lämpötila laski +4 asteeseen, kunnes luonnonpuiston auringossa se nousi +18 asti.

Samoilimme autolla koko puistoalueella ja kävimme katsomassa huipulle johtavaa köysirataakin, mutta jätimme välistä, sillä meillä ei nyt ollut tarpeeksi lämpimät talvivaatteet mukana. Teiden huipulla, 3718 metrissä on pakkasta ja tuulee. Siellä ON kylmä ohuissa vaelluskamoissa. Köysirata ylös maksaa 27€/ nenä.

Sen sijaan päätimme kulkea kuuluisan Rogues de Garcia -reitin – ja onneksi niin, sillä sekin oli upea reissu. Ohessa videopätkä keskeltä loppunousua.

Rogues de Garcia (el Teide)

Kuvatarina:

Emme voi muuta kuin suositella samaa, jos tykkäät liikkua luonnossa. Teneriffa on siihen mahtava kohde juuri Suomen pimeimpään aikaan, marras-joulukuussa.

Netti on pullollaan ohjeita ”oikeaan” ruokavalioon, kuntoiluun, voimailuun ja elämään. Päätin kerätä tällaisen peruslistan, jotka tuntuvat sopivan erinomaisesti ainakin isokokoiselle, osittain rikkinäiselle, tietokonetyötä tekevälle miehelle (193cm/98kg).

Konetauot

Kun viettää työkseen ja myös vapaa-ajalla aikaa jollakin koneella 3/4 vuorokaudesta, ensimmäinen terveysvinkki on pitää siitä kaikesta kunnon taukoja (kuten Esko Valtaojakin neuvoo).

Netti täyttää pään tiedolla, mutta yhä enemmän myös kaikella paskalla, negatiivisuudella, huutamisella jne. Olen ottanut tavaksi pitää kaikesta kuukauden tauon n. puolen vuoden välein.

Miten moisen onnistuu kahden yrityksen vetäjänä ja tekijänä pitämään?

Olen siirtänyt yrityksen byrokratian (viestintä, laskutus, jne.) digitaalisiksi. Postiluukku kolahtaa siis enää satunnaisesti. Sen johdosta voin tehdä työtäni mistä vain – tai olla tekemättä.

Suurin vaara on kuukauden täyspysähdys myynnissä, koska myyn kaiken yrityksemme työn. Markkinointia suorittaa kymmenessä vuodessa kirjoitetut 2000 blogikirjoitusta ympäri nettiä. Ei siis haittaa, jos lisäämisestä pitää tauon.

Kuukauden tauko kaikesta digitaalisesta palauttaa elämän: Paremman parisuhteen, luonnon ja elon nautinnot, pään ja ruumiin rentoutumisen sekä yleisen virkeyden.

Kuntoilu

Ajoittaisena iskiasvikaisena ja kaksi kertaa (salibandyssä) olkapään sekä polven sijoiltaan menojen takia kuntoilumahdollisuudetkin rajoittuvat.

Lihaskunnosta pitää pitää vanhemmiten entistä parempaa huolta. Silti joudun kuntosalilla varomaan ärsyttämästä alaselkääni. Samoin juoksu kovalla alustalla (matto, asfaltti) on kiellettyä. Nopeat käännöt ja liikkeet no-no (sähly, laskettelu, squash ymv.). Mitä siis on jäänyt?

Olemme vaimoni kanssa tykästyneet pitkiin, 10-15 km:n reippaisiin kävelylenkkeihin ja luonnossa vaeltamiseen (lähinnä ulkomailla). Uinti on myös erittäin ok, kuten omaa painoa hyödyntävät lihaskuntoliikkeetkin, esim. punnertaminen, lankutus jne. Pidän Polar Loopin avulla huolen siitä, että saavutan 10-12 000 askeleen päivämäärän.

EDIT: Ja blogiani seuraavat tietävätkin, että olen kohta kolme vuotta tehnyt työni seisten. Minulla on torpalla, kotona ja toimistossa seisomapöydät – ilman tuoleja. Selkävaivat helpottivat heti.

ARKILIIKKUMINEN

Vanhan torpan omistajana kesäkauden liikunta tulee rakentamis-, fiksaamis-, maan kuokkimis- ja puunhakkuuhommista. Muina kausina sitten vaan kävelee (tai pyöräilee)  joka paikkaan, hylkää hissit jne. Ihan perusjärkeä käyttämällä voi pitää kropastaan huolta.

JUOMAT

Vanhemmiten alkoholin kulutus tuntuu vähentyvän, koska humalassa ei ole enää niin kivaa? Väkeviä olen aina ollut huono juomaan, enkä ole koskaan oluttakaan juonut arkisin. Juominen on aina ollut kavereiden kesken sosiaalinen tapa, ja usein ns. täysivaltainen sellainen 😉

Alkoholittomista juomme vain vettä, kuplavettä ja rasvatonta maitoa. Jätimme jo vuosia sitten kaikki sokerijuomat pois. Paheena on edelleen liiallinen kahvin litkiminen työpäivisin, varsinkin liian lyhyiden yöunien jälkeen.

UNI

Kärsin 70% vuodesta lievästä työstressistä (syys-kesäkuu). Uneni ovat yleisimmin klo 11-05 -välillä, eli herään aikaisin ja saman tien pää täyttyy työasioista, jolloin uudelleen nukahtaminen on mahdotonta.

Häiriöihin auttavat kokemukseni mukaan: Hyvä työtilauskanta ja sitä kautta taloustilanne, riittävä arkiliikunta ja tasapainoinen parisuhde.

Olen kokeillut melatoniinia, joka on luonnollinen nukahtamislääke. Vaan nukahtaminen ei ole ongelma, liian aikainen herääminen on 😉

RUOKA

Olemme aina tehneet itse ruokamme. Tuoreita ruokatarvikkeita, joista kehittelemme omaan makuun sopivia, terveellisiä ruokia: Patoja, pastoja, laatikoita, keittoja jne.

Nyt olemme jättäneet valkoiset jauhot, sokerin ja gluteenitkin pois. Syömme niin hyvää omaa ruokaa, ettei ravintolaankaan ole tarvis (ja Suomessa varaakaan) mennä. Välillä kuitenkin lipsun Kuningas Kebabiin tai muuhun – olen kuitenkin heikkorankainen ihminen 😉

Tässä kiva ja edukas keittoresepti ja yksi suosikkilaatikoistamme.

Olen mukana kehittämässä MIHI-nimistä konseptia Varsinais-Suomessa. Tämän jutun kirjoitin Turkulaiseen osana Mihiä.

IMG_0604


Turku ja lähikunnat tarjoavat myös ilmaista liikuntaa

Olemme turkulaisina saaneet viime vuodet nauttia erityisesti Aurajokirannan komistamisesta sekä upeasta kirjastosta ja sen jatkeesta, kirjastosillasta. Vielä kun se kauppatori …
Vilkkaana matkailijana voi sanoa, että keskusta-alueen jokivarsi aina Halistenkoskelle asti on upeaa kokea, liikkua ja aistia. Se voittaa monet Euroopan metropolit.

Monelle ei ole selvää, että Turku ja sen lähikunnat tarjoavat myös ilmaisia liikuntamahdollisuuksia

Olen itse vahvasti mukana tekemässä eritoten nuorten liikuntapalveluita tutummaksi. Vanha Poweraction -nimellä kulkenut kokonaisuus sai turkulaisemman nimen Mihi. Mihi.fi -osoitteen kautta jo kohta 500 Mihipassin hakenutta turkulaista ja lähikuntien 13-19 -vuotiasta nuorta pääsee päivittäin kokemaan, millaista olisi harrastaa erilaisia urheilulajeja. Tarjolla on kaikkea vesiksestä kuplafutiksen kautta boulderkiipeilyyn. Ja kaikki tarjotaan ilmaiseksi.
Tällaisen yltäkylläisyyden keskellä on vaikeaa hahmottaa, että moinen ei todellakaan ole kaikkien herkkua maailmassa. Verojakin maksaa mielellään, kun saa konkreettisia palveluita ja hyötyjä vastineeksi.
Tällä hetkellä mihi-sivuilla ja sen sosiaalisen median palveluissa vierailee jo kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa.

Vastapaino koneiden tuijottamiselle

Turku sekä lähikunnat siis tarjoavat nuorille konkreettisen vaihtoehdon ja vastapainon yhä koneistuvalle elämälle. Tietokone on itsellekin pääasiallinen työväline. Sen vastapainoksi olen vuosia kävellyt ja urheillut Turunkin mahtavissa ympäristöissä. Aivoläski palaa, pää saa happea ja ajatuksetkin kulkevat taas vapaammin.
Pyydämmekin: Rohkaise lastasi ja tuttuja nuoria kokemaan liikunnan ilot ja yhteishenki, vielä kun se on mahdollista ilman suuria kuluja.
Ja käypä kysymässä mitä mahdollisuuksia Turun Liikuntapalvelukeskuksessa on myös itsellesi. Kävelet vaan sisälle Veritas-stadionin päätyovesta, niin huomaat elämänilosi nousevan ja kunnon kohenevan – heti.

Jari Liitola


Mihi-poppoon yksi palanen ja liikkumisen fani

Hankin toukokuussa itselleni maltillisen liikuntaruoskan, Polar Loopin. Kolmen kuukauden käytön jälkeen voi kerrata kokemuksia.

Loop

Kyllä se toimii, sillä seuraan paljonko liikun keskimäärin.

Jos on paljon töitä, huomaa, että liikunta jää alle säätämäni 14 000 päiväaskeleen. Usein heilutaan siellä 70%-80% välillä. Kun taas ollaan mökillä, lukemat voivat helpostikin olla 130%-160% välillä, eli reilusti yli päivän liikkumistarpeen.

Niin, siihen siis asetetaan aluksi omat tiedot, joihin se sitten vertaa asettamaasi liikuntamäärää. Liikun aika paljon, joten asetin itselleni päivittäisen liikuntatavoitteen melko korkealle.

Alta näkee, miten kesä-, heinä- ja elokuu ovat nyt sujuneet. Luvuissa jokaisen viikon keskimääräinen liikuntaprosentti. Eli hienoa on 100% ja yli. Kulutetut kalorimäärät ovat melko tasaisia, 20 000 – 25 000kcal/ viikko. Tekee siis n. 3000 – 3500kcal päivässä.

Kesäkuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Heinäkuu

elokuu

elokuu

 

Laitteen ylivoimaisesti huonoin ominaisuus on akkukesto.

Ei millään jaksa taas yhtä laitetta ladata joka kolmas päivä, varsinkin, kun idiootit ovat taas keksineet yhden originaalin liittimen, jolla laite liitetään USB:n kautta tietokoneeseen. Eli sitä samaa piuhaa pitää raahata paikasta toiseen. Miksi helvetissä? Se juuri estää laitteen suosion.

Hyvää:

  • Laite näyttää hyvältä, eikä paina paljoa
  • Se oikeasti pistää seuraamaan paljonko liikut

Huonoa:

  • Akku kestää kolme päivää
  • Taas yksi oma ”usb-liitin/ johto”!!!!?!?!?

Mr. jokapaikanhöylä, Alffi vaan, puhuu uudessa kolumnissaan siitä, jonka huomasin jo vuosia sitten: uni on tärkein apu mihin vain. Ja vain uneton, työstressissään piehtaroiva voi tuota viisautta täysillä arvostaa.

Toinen, yhtä tärkeä seikka kaikkeen on liikunta. Omissa aivoliemissään neliseinäkentän sisällä pyörivä tuskalikko on kaameaa katsottavaa, kuunneltavaa ja luettavaa. Tiedän senkin, koska olen moinen.

Eli unohtakaa kaikki muu taloudessa ja elämässä (rakkautta lukuunottamatta). Nukkukaa kunnolla ja liikkukaa ulkona. Olet hapekkaampi ajattelija ja avuksi toisille.

Pikku Apuri