Kehututtaa
Tästä keksihyllyindeksistä tuli mieleen lisäkehut, sillä nythän kaikki valittavat: 1% syystä, 99% ilman syytä – josko kehuttaisikin välillä?
On aivan ihanaa saada asua puolet vuodesta maalla
Mitä ihmettä tekisin Suomessa, jossa olisi vain pääkaupunkiseutu ja muutama suurkaupunki? On mahtavaa herätä pelkkään lintujen lauluun ja köpötellä pieruverkkareilla postilaatikolle hakemaan paikallisaviisi, keittää aamukaffet, ja istua rauhassa ilman yhtään sähköaparaattia.
Jatkaa siitä saunalle, jossa tuikata vesipata tulille, korjata matkalla puuvajan kahva ja tammitynnyrin pohja, ja sitten mennä tietokoneen ääreen töihin hetkeksi. Aina löytyy jotain käsillä tekemistä, oikeaa työtä, ja jollei löydy, vedän sohvalle pitkäksi, pitkäksi ajaksi pötkölleen.
Onneksi en polttanut siltojani ollessani muilla työssä
Mikään nykyelämästämme ei olisi mahdollista, jos olisin kohdellut työkavereitani, asiakkaitani tai pomojani huonosti tai välinpitämättömästi. Kun en niin tehnyt, kaikki nuo mahtavat ihmiset tuovat meille työtä vuodesta toiseen, ja mahdollistavat sen, että saamme elää yrittäjinä, jotka voivat tehdä työtään mistä vain, kunhan löytyy tietokone ja nettiyhteys.
Sattumalle (ja parille tutulle) kiitos oikeista hetkistä
Onko se joku Jumalista, spaghettisellainen tai jopa Allah, universaalinen sattumus (mitä epäilen eniten) tai Kismet, mutta joku voima sai minut vuonna 1990 törmäämään tulevaan vaimooni. Se sama voima pitää meidät edelleen kylkimyyryläisinä.
Sama kaveri tai kaveritar heitti eteeni 1980-luvulla tusinan verran sellaisia ystäviä, jotka ei viereltä häviä edes potkiessa. Sitäkin on jollekin koitettu.
Kiitos myös ex-lentokapteeni Kuosmaselle, joka tuli raahaamaan hunningolle suunnanneen teinin ylös Kärsämäen montusta, ja istutti minut Singaporesta raahaamansa, ensimmäisen PC-koneen eteen.
Saimme vielä bonuksena omakotitalon kokoisen jalkamaton kylmien jalkojemme alle. Kuosmasten löytökoira Bella oli nimittäin suuri ja isosydäminen patja, joka söi loppuikänsä Perezin pizzoja sekä hanhenmaksaa ja pääsi kuolemaan hymy hännässään.
Heitän tässä samalla haasteen lukijoilleni: Kehu jotakin, sanallisesti tai vaikkapa blogissasi (tai Facebookin seinällä). Levitetään hetkeksi vaaleanpunaa Suomeen.
Lopuksi vielä vinkkejä elämään Shirley Mansonilta (Garbage-yhtyeestä). Vinkeistä osa tuntui kovinkin fiksulta.
