Artikkelit

Nyt riitti, nimittäin surku (maailman tilasta). 48 vuotta riittää. En ole saanut mitään aikaan olemalla vihainen tai jakamalla kriittistä kepakkoa. Juu, vain keppiä tarjoava hallitus ja ulkomailla lukuisat sekopäät. Riitti. En ota enää osaa murheisiin, vaan mennään ilolla – kaksimetrisen ”bear hug” tulossa.

Olen ollut aina niitä jotka kantavat maapalloa harteillaan. Murhetta riittää ja siinä pellossa ollaan kieritty. Uusi ystävä Rostockista, Mike, sai aikaan naksauksen. Hän oli päättänyt mennä vaan ilolla ja hymyllä – ja se tarttui meikäläiseenkin, varsinaissuomalaiseen mörökolliin.

Nyt opetellaan menemään ilolla ja sen valolla. Ei varmaan käy heti ja helpolla.

Se ei tosin tarkoita asiakkaillemme helpompaa, päinvastoin. Toimitusjohtaja leiskaa -tyyppiset asiakkuudet voivat viimeistään nyt hakeutua muualle – ellet tosiaan osaa myös tätä hommaa.

Olen tehnyt 20+ vuotta pääosin mitä asiakas haluaa. 90% siitä on ollut mitäänsanomatonta, koska olin liian kiltti. Voi olla positiviinen ja iloinen, myös asiakasviestinnässä, muttei tarvitse olla laimea.

Tämä voi olla ammatillinen itsemurha tai sitten jymypotti. Jos siis haluat ison mielipiteen suoraan, soita. Jos haluat jees-henkilön, soita muualle. Mutta ole iloinen, se tarttuu.

Eloton elämä on liian lyhyt.

 

Vasta nyt, 30+ vuoden työnteon kohdalla, alkaa ymmärtää enemmän arjen onnen salaisuuksia. 10 vuotta sitten alkanut SoMe-vyöry vinksautti maailman minäminä -moodiin, joka mielestäni on nyt ajanut seinää päin.

Olemme onnekkaita juuri nyt, sillä pääasiakkaamme työssä ovat aivan ihania yrityksiä ja ihmisiä. Meissä monessa on se yhteneväistä, että tiedämme mitä on olla rikki. Lisäksi ymmärrämme myös pienuuden hienouden. Muuten: Aina puhutaan ylöspäin skaalaavuudesta, mutta kannattaisi opetella skaalaamaan myös alaspäin.

Joku on käynyt läpi burnoutin. Joku jopa lievän masennuksen. Nyt teemme yhdessä töitä, autamme ja terapioimme siinä sivussa. Ja meillä on kivaa.

Samalla on ”joku luukku taas avautunut”. Huomaan paremmin kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan? Kuka hyökkää omia totuuksiaan, kellä on todella narsistisia piirteitä ja ketkä ovat aidosti kiinnostuneita siitä mitä sinulle kuuluu?

Ole oma mediasi -mantra

Sisällöntuotannon ja media-alan tekijänä aloimme vuosia sitten jo kuulla kuinka jokaisen kannattaisi nyt olla oma mediansa. No nyt osa on, osa ei vaikka kuinka on yritetty. Medioita Suomessa ovat lähinnä tubettajat, pari tosi-tv -tähteä ja sitten YLE, HS ja pari muuta ”vanhaa mediaa”.

Olen paljonkin syyllinen aikamoisen turhaankin älämölöön, asiaan josta kirjoitinkin kuukausi sitten. Nyt opettelen vihdoin siitä irti. Kirjoitan enää juttuja, jotka pitävät minut järjissäni tai selkeyttävät aivojani. Jotkut osaavat sen ajatellen, puhuen tai piirtäen, minun pitää kirjoittaa jotta ymmärrän paremmin.

Et ole mitään ja samalla kaikki

Olen kuullut sen ennenkin, mutta eilen kuulin sen taas.

En katso moniakaan ohjelmia tv:sta, mutta Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmaa katson, koska se on iloista viihdettä. Saa minut hyvälle tuulelle. Viime jaksossa tätä aihetta sivuttiin ja Tuomas Kyrö piti hienon lauselmahetken, joka päättyi: ”Sinä, rakas kirjoittaja, et ole mitään ja samalla kaikki.”

Upeasti sanottu.

Ihmiset kertovat elämästään, odottavat peukutuksia ja hyväksyntää. SoMen alkuvaiheessa joku niitä saikin, mutta nyt kaikilla on elämä niin täynnä ”omaa elämäänsä”, että ei aidosti ole aikaa kiinnittää huomiota mitä muut tekevät tai eivät tee.

Sen sijaan koitan nyt keskittyä nauttimaan elosta ja ilosta. Terapiajuttuja silti valuu vielä niin kauan kuin aivot vielä jotain oivaltavat.

Nokia teki Suomelle hyvää, mutta yhden erittäin huononkin asian, josta tuli tapa: Työtä alettiin tehdä, laskuttaa ja vaatia vain aikaperusteisena.

Tietotyöläisenä, vieläkin kohtuu luovana sellaisena, on kova selittäminen asiakkaille siinä kun tilattu työ vaatii miettimistä, pohtimista, selvittämistä, taustatutkimusta ja ennen kaikkea röllöttämistä.

Uskon, tiedän jopa, että luova prosessi, oli se millainen tahansa, vaatii henkilöltä laajan yleistiedon ja hyvän maailman tajun, jotta siitä tulee hyvä. On pitänyt olla ikänsä utelias ja lukea paljon. Keskinkertaista ja huonoa saa nopeastikin, monikin.

Jos asiakas haluaa vaikkapa kampanjan, alan purkamaan asiaa aina tällaisen prosessin läpi:

  • Otan selvää asiakkaasta ja heidän alasta ja työstään. Käyn läpi kaikki heistä saamani infot netin kautta: Kotisivut, some-kanavat, työntekijät, tuloksen, kehitysnäkymät palveluilleen ja tuotteilleen tästä eteenpäin jne.
  • Prosessoin tuloksia, puran sen atomeiksi ja kirjoitan yhteenvedon.
  • Saatan jo silloin kirjoittaa nopeita ideoita paperille, jos sellaisia päästä tippuu. Ne eivät ole vielä kokonaisuuksia, vaan tippoja sieltä ja täältä: Kampanjan idea tai vain siinä käytettävä slogan, mitkä kanavat ainakin ko. ideaan voisivat sopia, millaisen kokonaisuuden saisi kohtuu edukkaasti jne.?
  • Sitten röllötän. Se tarkoittaa sitä, että kokonaisuus saa muhia pikkulämmössä alitajunnassani – päiviä.
  • Joku muusikko joskus sanoi, että biisin teko on kuin ”waiting the God or some kind of spirit to enter the room”, eli odotellaan jonkunlaista välähdystä, johdatusta tmv. Joskus se voi tulla samana päivänäkin, kesken pesukoneen täyttämisen, kuvan osoittaman terassilautojen naputtelun tai pelkän kävelyreissun. Joskus se ei tule koskaan ja asiakkaalle tarjotaan ”ihan kiva 7+ tai 8-” -kampanjaidea.
  • Kun lopullinen idea on voittanut karsinnan, vasta silloin alkaa se työ, josta asiakas ehkä kuvittelee maksavansa. Se vaatii vähemmän aivoa, mutta sitäkin enemmän tuntemusta kanavista, missä ja mihin ko. kampanja kannattaa rakentaa ja miten.

Joskus, hyvin usein itse asiassa, kaipaan vastapallottelijaa. Kaksi aivoa kun saa hyvän tennismatsin käyntiin, tulos on yleensä aina parempi asiakkaalle.

Selitä sitten tuo – joka kerta – jokaiselle. Ei luovalle prosessille saisi laittaa tuntihintaa. Siksi moni haluaa laskuttaa ns. konseptista. Se pitää sisällään 1-10 päivää kovaa funtsimista. Vasta sitten voidaan käynnistää päivä- tai tuntihinnoittelu.

Koska tässäkin kyseisessä tapauksessa voidaan puhua investoinnista. Asiakas investoi osaamiseeni/ osaamiseemme, ja minä/ me lupaamme sen investointirahan takaisin mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeiset rahat asiakas saa kaataa kassaansa, nettotulona. Jos tilaat huonon kampanjan, siitä maksat usein laskun. Se summa ei tule koskaan takaisin sinulle.

Kun runsas vuosi sitten pelästyin melanoomadiagnoosista, muutuin pysyvästi. Tajusin aidosti elämän jokaisen päivän olevan lahja. Paolocoelhonismit sikseen, mutta klishee vaatii totuuden pohjakseen. Siitä tulikin mieleeni loistava Facebook-ryhmä. Liity teepussiaforismiklaaniin heti.

Ymmärrän toki monia, keille liika suoruus on pelottavaa. Anteeksi siitä, mutten osaa enää muuta. Jos siis olet:

  • egosi vanki ja haluat olla se suurin huoneessa
  • olet tärkeä multitaskaaja, mutta et aidosti osaa asiaasi
  • tärkeilet tittelilläsi ja alistat mukavallan avulla alaisiasi ja asiakkaitasi
  • olet juuri jostain korkeakoulusta tahi toisesta toimitusjohtajuudesta singahtanut, muttet oikeasti ymmärrä mitään

….älä oikeasti soita meille äläkä tilaa koskaan meiltä.

Kun perustimme 1. yrityksemme Viidakkorummun, julistin silloinkin ponnekkaasti, ettei sitten mulkkujen kanssa tehdä töitä. Kummasti silti vaan tehtiin, kun kassa läheni nollaa. Nyt ei tarvitse sitäkään enää niin varoa, joten nyt nautimme tavallisista, ihanista asiakkaistamme, joita Rummussa ja Apurissa onneksi on paljon. Kun osaa asiansa tai on vaan ystävällinen, se toimii paljon pidemmälle kuin tärkeily pinssit tojossa.

Niissä sadoissa palaveripöydissä, missä on viettänyt aikaansa, ylivoimaisesti karismaattisimpia ovat tavalliset, ystävälliset ja hiljaiset. Be kind.

Olen kohta 20 vuotta tehnyt pääosin nopeita irtoprojekteja. Montaa päällekäinkin. Plop, plop, plop. Kerran tuo tahti vei toisesta keuhkosta ilmatkin – onneksi vain vuorokaudeksi. Mutta nyt pelkkä sarjasuorittaminen on nähty.

On tullut kyllä tehtyä ihan kaikkea markkinoinnin alalla, sen pienimmän bannerin tai radiomainoksen käsikirjoittamisesta vuosia kestäviin asiakasvastuisiin. Voin jo ilman omakehua sanoa, että osaan ja tiedän kohtuullisen kauhallisen markkinoinnista ja erilaisista liiketoiminta-aloista – vaikka kyllä sen sanominen varsinaissuomalaista kuitenkin inan nolottaa. Pitäisi sanoa vaan, että kait mää ny jottai osaan, jolla jättää kuulijalle tai lukijalle kuitenkin sen käsityksen, ettei se kaikkea osaa. Itsellekin jää varmempi varsinaissuomalainen mieli, sellainen kivahko olo, mutta kuitenkin hieman karvas ja katkerahko, joka mahdollistaa itsensä lisärääkkäyksen.

Nyt on tullut vastaan pari asiakasmahdollisuutta. Toinen vuosia kestäneen taistelun ja toinen ihan suosittelun takia, joilla on potentiaalia olla ”elämän pituisiakin”. Ts. olisi mahdollisuus keskittyä aidosti ideoimaan, kehittämään ja vierihoitamaan uutta tai paremmin toteutettua liiketoimintaa ja katsoa saako niitä lentämään. Olisin tyhmä, ellen tarttuisi tilaisuuteen.

Nimittäin uudenlaisen tai vanhaa paremman liiketoiminnan konseptoinnissa olen parhaimmillani. Sen olen itsestäni jo oppinut. Vielä jos sen saa tehdä alaan, josta pitää, kiinnostus on tapissa.

Muutos ei tarkoita, että jätän kaikki irtoprokkikset, mutta mahdollistaa maratooneihin siirtyminen sen, ettei näin pitkään työkseen alaa tahkoneen ammattilaisen enää tarvitse ottaa ihan kaikkea sisään. Ei tarvitse selittää, miksi jonkun mainoskoon muutoksesta pitää laskuttaa satanen tai kaksikin, tai miksi kalenteriominaisuuden lisääminen verkkosivuille kestää jopa neljä tuntia.

Ja vielä suurempi muutos alkaa 1.5. 2017, eli ensi maanantaina, mutta siitä kerromme vasta ylihuomenna.

Vanha laivamekaanikko

Törmäsin eilen netissä hyvään tarinaan, jossa ison laivan koneessa oli vika ja sitä olivat koittaneet useat jo saada toimimaan. Lopulta vanha konemestari saapui valtavan työkalulaukkunsa kanssa paikalle ja tuhtasi aikansa koneen parissa. Kävi sen läpi kauttaaltaan, otti sitten ison kumipäisen vasaran ja kumautti kerran – kone käynnistyi.

Laivanomistaja sai parin viikon kuluttua 10 000 dollarin laskun ja kimmastui: ”Mitä helvettiä? Sinähän kumautit moottoria kerran ja se oli siinä! Vaadin eritellyn laskun.”

Saamansa piti. Vanhan konemestarin erittelyssä oli kaksi riviä: Vasaralla kumauttaminen 2 dollaria ja tieto siitä mihin paikkaan kumauttaa, 9998 dollaria.

Sisällöntuottajan arkea

Törmäämme lähes päivittäin yllä mainitun ”kumaustuspaikan” kyseenalaistajiin.

Yleisvika on se, että nyt 80% asiakkaista luulevat osaavansa mm. graafisen suunnittelun, tekstin teon, netin tekniset asiat ja valokuvaamisen. Juttelemme useasti, että se ”loistoidea” vaatii monasti joko esseen pituisen selityksen siitä, miksi ko. asia ei nyt vaan sovellu tehtäväksi sillä idealla, tai se hylätään kauniisti heti, koska keksimme saman ja hylkäsimme sen jo.

Kaikilla aloilla on asiantuntijansa. Vanha perstuntuma taisi olla se, että jotain pitää harjoittaa 10 000 tuntia sen jotenkin hallitakseen? Jos siis opiskelee ja tekee valitsemaansa tointa vaikkapa kahdeksan tuntia päivässä, vaatii se 3,5 vuotta jokapäiväistä työtä, viikonloput ja pyhät mukaan lukien, jotta alkaa hallita hommaa joten kuten. Japanilaisilla puusepillä 35 vuotta.

Hulluinta vielä omalla alallamme on se, että jos minulla on 20 vuoden kokemus alalta, ja olen nyt 20 kertaa nopeampi tekemään töitä kuin nuorempana, yleinen laskutusperuste tai -toive on silti aika, esim. tunti- tai päivähinta.

Eli siis mitä paremmaksi tulen, sitä vähemmän minulle kuuluu työstäni palkkaa?

Eipä silti, kivaa hommaahan tämä on, siistiä sisätyötä kuitenkin.

Juttelimme muutaman kaverin kanssa työn tasosta. Pätee yleisestikin, mutta mietin etten itsekään ole vuosiin tehnyt projektia, jossa jokainen osapuoli olisi ollut sitä tosissaan miettimässä ja tekemässä.

Aikataulu määritetään ensin ja sen perään halpa hinta. Siksi lopputuotteet ovat täysin keskeneräistä tai ihan tuubaa.

Kun katsoin Netflixin Abstraktio -sarjasta (alla traileri) 1. osan, joka käsitteli huippukuvittaja Christoph Neimannia, hävetti. Hyvä tulos vaatii aikaa. Se vaatii sellaista miettimisen melua, että naapurihuoneessa vedetään ovi kiinni.

Esimerkkinä. Paljon jutellaan nordic noirista ja eritoten sen buumin aloittaneiden tanskalaisten tv-sarjojen menestyksestä. Esim. Vallan Linnake -sarjan (Borgen) käsikirjoittaja Adam Price, joka on ammatiltaan kokki, teki työtään oikean aavistuksen ja vision viemällä pieteetillä  ja sitä seurattiin tarkasti tuotannossa. Lisäksi Tanska valtiona satsasi sitä ennen vuosia käsikirjoittamiseen. Eli takana oli vuosien työ, tukea ja rahaa. Tekijöiden annettiin tehdä, luoda, rauhassa.

10-15 vuotta sitten

Kun saimme markkinointiprojektin 2000-luvun alussa, ensimmäisenä siihen valittiin tekijätiimi. Meitä istui 2-5 suunnittelijaa huoneessa miettimässä – tunteja. Sen jälkeen jokainen mietti yksin, ehkä päiviä. Sitten kokoonnuttiin ja lyötiin yksi ideoista ritariksi, joka pääsisi valloittamaan Gallian. Ei se sitä ehkä tehnyt, mutta se johtui meistä, tekijöistä. Olisi pitänyt olla fiksumpi, parempi!

Se idea, joka nyt menee liveksi, ihan oikeasti tuotantoon, heitettiin roskikseen kuudentena ajatuksena silloin joskus. Se idea keksittiin 22 minuutissa – ja todettiin liian huonoksi. Nyt, teknologian kehityttyä, jokainen on omasta mielestään valokuvaaja, kirjoittaja ja graafinen suunnittelija. Paitsi ettei ole.

Se joka luulee olevansa, tuottaa sellaista lopputulosta, minkä kokeneempi, alaa intohimoisesti harjoittanut ammattilainen heittää 18 minuutin mietinnän jälkeen roskakoriin. Vaan ei, nyt se menee läpi ”riittävän hyvänä”.

Ja hei, olemme nyt aidosti globaalissa kisassa. 10-15 vuotta sitten riitti, kun löi läpi Varsinais-Suomessa. Nyt tullaan ohi, läpi ja päin 1288 kertaa sekunnissa.

Nyt aloittaessa olet se Vehmaan Pullilan kylässä seisova, kuudes roskasäiliö, jota ei aina muisteta tyhjentää.

Jos minä tilaisin omilla rahoillani jotakin, jonka avulla olisi tarkoitus maksaa paitsi omat palkat, myös työntekijöiden palkkoja, jessus että haluaisin siitä hyvän. Kun nyt organisaatio x:n tuotepäällikkö ottaa yhteyttä, se jo määrätty budjetti ei ole hänen rahaansa. Se jo määrätty aikataulu ei ole hänen tekemänsä.

Tärkeintä on suorittaa työ siinä ajassa ja sillä rahalla, mitä johtoryhmän saksalaisautolla ajava, korkean koulutuksen ja ison excel -taulukon omistava henkilö määräsi. Tuntuu ettei kukaan mieti sitä, että jos budjetti sekä aikataulu olisikin 2 tai 10 -kertainen, tilanneella yrityksellä ainakin olisi mahdollisuus siihen, että pitäisi miettiä mihin ne vaadittavat Keski-Euroopan ja Aasian tehtaat rakennetaan?

Mieti ennen kuin teet tilauksen, että otatko menestymisen riskin, vai teetkö vain pois alta?

 

On tullut mietittyä, että moniko ammattilaisista uskaltaa sanoa asiakkaalle suoraan, jos joku idea tai ehdotus on huono tai kelvoton?

Markkinoinnin kentällä aihe on jotenkin arempi kuin esim. rakennuspuolella. Jos muurari tai kirvesmies sanoo minulle, ettei tuollaista kannata tehdä, koska …., niin uskon asian heti. Jos taas itse avaa suunsa, ettei kannata tehdä noin, koska …., niin asiakas ei usein usko, vaan haluaa pysyä näkemyksessään, vaikka se sitten olisikin teknologiakasvun alkuvuosilta.

Kun katsoo monien yritys-sivujen etusivuja tai vaikkapa esitettä, näkee heti mitkä asiat ovat tulleet asiakkaalta ”pakkona”. Rautalankasääntö tänään pitäisi olla sellainen, että jos sisällöstä ei ole asiakkaan asiakkaalle hyötyä tai ratkaisuksi, jätä se pois. On toki myös asioita, jotka eivät tuota suoraa hyötyä, mutta maalaavat tekijäyrityksen arvotaustoja tai asennetta. Sellaisille kyllä on paikkansa.

Usein totuuksia ei kuitenkaan sanota. Työ tehdään kuten asiakas sen haluaa tehtäväksi ja laitetaan lasku perään. Sen ajatellaan olevan helpompi tie, mutta kyllä ainakin itsellä tuollainen tapa toimia kalvaa ajan myötä isoja haavoja. Eikö jokaiseen työhön pitäisi käyttää myös aitoa ajattelua ja pohdintaa, eikä vain ”tehdä työtä pois”?

Kumpaa sinä arvostat tekijässä: Rehellistä palautetta vaikka se sattuisikin, vai pelkkää työn suorittamista?

Otsikon kysymys esitetään usein, kun yritys kysyy markkinoimisesta tai mainostamisesta. Toki tuo on elämästä yleensäkin ihan validi kysymys.

Minulta pyydettiin muutama viikko sitten Turun AMK:n toimesta laajaa selvitystä markkinoinnin tilasta vuonna 2017. Lupasin miettiä asiaa. Ja kun mietin, totesin urakan olevan aivan liian laajatöinen kirjoitettavaksi auki – ilmaistyönä ainakaan. Ja mitä minä mistään tiedän, tietoisesti mikrokokoisena yrittäjänä pysynyt setämies. Kysykää Ruolan Ekalta.

ERIKOISTU TAI NÄIVETY

Meillä on muutamia aidosti pieniä yrityksiä ja yrittäjiä asiakkaina (siis 3-5 henkilön, ei 48 henkilön yrityksiä). Eritoten he ovat nyt hukassa kehityksen rattaissa. Mitä tehdä?

Lyhyt vastaus omasta mielestä on tämä:

Mieti miten voit muuttaa liiketoimintaasi, eli työsi keskeisiä arjen toimia (tai edes yhtä niistä), erottuvaksi muista?

Kauppalehdessä menestynyt verkkokauppayrittäjä Jarno Vähätapiokin virkkoo samaa. Ajatus pätee mielestäni perinteisiin kivijalkaliikkeisiinkin.

”Jos haluaa luoda nopeasti isoa, pitää luoda ainutlaatuista, sellaista, mitä muualta ei saa. Jos taas aiot kilpailla geneerisillä tuotteilla muiden verkkokauppojen kanssa, sinun pitää olla ­parempi logistiikassa tai teknologiassa”, hän sanoo. Zalandolla tuhat insinööriä ja sinulla on luultavasti yksi. Älä ole naiivi ja luule onnistuvasi siinä”.

Ainutlaatuista on tuossa ydinsana. Kuka meistä erottaa esim. pankkien, pikaruokabensisten (huoltoasemien), optikkoliikkeiden, urheiluliikkeiden, vakuutuslaitosten tai operaattorien brändejä? Kaikki tekevät ja mainostavat ihan samaa.

Edelleen paras lukemani yleiskirjoitus brändäämisestä on vuoden vanha Harvardin artikkeli: Branding in the age of social media.

To brand effectively with social media, companies should target crowdcultures. Today, in pursuit of relevance, most brands chase after trends. But this is a commodity approach to branding: Hundreds of companies are doing exactly the same thing with the same generic list of trends. It’s no wonder consumers don’t pay attention. By targeting novel ideologies flowing out of crowdcultures, brands can assert a point of view that stands out in the overstuffed media environment.

Eli mainostamisessa päädymme klisheisiin: Ihmiseltä ihmiselle, ajankohtaisesti, läpinäkyvästi, rehellisesti mutta nokkelasti.

VINKKEJÄ

Helppoa kuin heinänteko, varsinkin 1000€:n budjeteilla. Itse pikkuyrityksenä tekisin esim. näitä:

  • Aloittakaa keksimällä pieni erikoispalvelu ja laajentakaa siihen suuntaan: Pitäkää esim. asiakkaistanne ostamisen jälkeenkin ylihyvää huolta. Huollattakaa tuotteita ilmaiseksi, kutsukaa vadelmatortulle, tarjotkaa sukulaisille erikoisalennuksia, jne.
  • … ja herran jestas, satsatkaa nyt verkkosivujenne kautta toimeliaisuuteen myös verkossa. Ei staattisia sivuja kukaan katso. Tiedon pitää virrata asiakkaan ovelle. Kertokaa erikoisuudestanne tai vaikka työssä tapahtuneiden onnistumisten ja epäonnistumisten sarjaa useiden digikanavien kautta. Jotain muuta kuin pelkkiä alennuksia.
  • Järjestäkää pieniä tapahtumia eri kohderyhmille. Huutokaupatkaa vanhoja tuotteita. Avatkaa kahvila liikkeen kulmaan.
  • Solmikaa outoja ja/tai sopivia kumppanuuksia: Laukkukauppa yhdessä matkatoimiston kanssa, optikkoliike yhdessä autoliikkeen kanssa, jne.

Oli kyse sitten naamatusten tai verkon yli tapahtuvista jutuista, yhteistä niille on se sama, joka oli ”killeriapplikaatio” jo sata vuotta sitten: Hyvät tuote ja/ tai palvelu yhdistettynä superhyvään asiakaspalveluun.

Tässä vuosien saatossa on tullut tehtyä yhteistyötä kymmenien pienten ja suurempien yrittäjien sekä yritysten kanssa. Edellytys hyvälle yhteistyölle on se, että molemmat luottavat toisiinsa, muuten homma ei tule toimimaan. Itse sitoudun asiakkaaseen vähän liiankin syvälle, varsinkin silloin, jos asiakkaan tuote/ palvelu on sellainen mihin itsekin uskon.

En tiedä onko lama-Suomen merkki, mutta parin viime vuoden aikana on tullut vastaan myös yrittäjiä, jotka sortuvat lopulta pahimpaan miinaan:

Asiakas tekee hurjasti itse, missä ei sinällään ole vikaa, mutta siinä on, että se tekeminen on väärää. Annetaan omille asiakkaille väärää, tylsää tai ohiampuvaa viestiä ja liiankin ”tee-se-itse” -tyylillä. Lisäksi säästetään väärässä paikassa, vääristä asioista.

Asiakkaan asiakkaille toiminta saattaa silloin näkyä häröilynä, haulikolla räiskimiseltä – epätoivolta. Siitä merkkinä on usein hiljaisuus: Tuote/ palvelu ei mene kaupaksi. Varsinkin aloittavat yrittäjät ovat kärsimättömiä – sellainen olin itsekin. Uskotaan yli omaan tuotteeseen ja tehdään sataa asiaa samanaikaisesti.

Hätäilystä seuraa yleensä se, ettei kauppa käy. Siitä taas se, että kulut vedetään ihan nolliin, jolloin ne muutamatkin ostajat kaikkoavat. Homma loppuu, ennen alkamistaan.

Varsinkin uuden tuotteen ja palvelun lanseerauksessa pitäisi olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Alkutoimet pitäisi suunnitella ja toteuttaa huolella. Yhdessä suunniteltua ”runkokäsikirjoitusta” pitäisi seurata tarkasti. Kun oppii mitä, mistä ja miten asiakkaat palvelunsa haluavat, voidaan alkaa taivuttaa tuotantoa ja toimia eri suuntiin.

Olemme tehneet paljon verkkosivuja, jotka ovat jääneet siihen tilaan mihin me ne aikoinaan jätimme. Asiakas ei halua, uskalla tai ehdi päivittää sivujaan. Tällöin niillä juurikaan ei ole tarkoitusta. Rahat menivät osaksi hukkaan.

Laskin, että minulla olisi aikaa ottaa kolme asiakasta, jolle tarjoaisin kuukausimaksullista palvelua, jossa huolehdin asiakkaan näkyvyydestä verkossa. Pääkanavina tietyt some-kanavat, Google sekä asiakkaan blogi. Enempää ei ehdi kunnolla hoitamaan.

Olisi tuloksekkaampaa, mikäli Pikku Apuri tai Viidakkorumpu on tehnyt sivut WordPressillä ja sivut ovat meidän hallussamme. Tietysti voimme ensin suunnitella ja tuottaa yrityksellesi sivut, ja sitten tilaat sisältömarkkinoinnin kuukausisetin?

Jos olet kiinnostunut moisesta, pukkaappa viestiä meille tästä:

Comedy-Mask

Aika monta palaveria on tullut tässä digilähetyssaarnaaja -hommassa pidettyä 15 vuoden aikana. Vieläkin monet niistä on sellaisia, jossa asiakas, tai joku heidän johtajansa pitää tiukasti kiinni kulisseista ja naamioista.

Firmalla menee aina niin perkeleen lujaa ja itsellä vielä kovempaa. Puola on jo ”otettu” ja seuraavaksi napataan muu Eurooppa. Ja kuitenkin firman tuloksista ja tilastoista näkee, että kuraa on tullut sisään jo viidettä vuotta.

Nyt sitten haetaan kolme vuotta myöhässä sitä diginäkemystä niin halvalla kuin mahdollista!

LÄHTÖKOHTA

Paras tulos saadaan, kun yritys kertoo rehellisesti missä mennään. Itse teen ja selitän digipuolen ratkaisut ja mahdollisuudet aina avoimesti. Tilannetta parantaa vielä, kun saamme budjettiraamitkin etukäteen. On hieman eri suunnitella ja tehdä, jos käytössä on ratkaisuun riittävä rahasumma.

Toinen pääpointti on se, että suunnitteluun varataan riittävä aika. Ainakin digipuolella teknisen tekemisen jatkuva korjaaminen ja muokkaaminen on usein paitsi typerää, myös kallista.

Kolmas ratkaiseva tekijä on yhdessä tekeminen ja suunnitteleminen. Todella usein pallo heitetään vaan pois omaa pöytää sotkemasta ja odotellaan sitä sateenkaaren päätä – vailla häntää. Jos jotain uutta lähdetään kehittämään ja sillä yrityksen suuntaa kääntämään, kertoo paljon, jos yrityksen edustajat eivät ole siitä kiinnostuneita. Silloin ollaan jo lähellä valkoisen pyyhkeen kehään heittoa.

Pikku Apuri

 

 

Kuulen tämän lauseen lähes jokaiselta asiakkaalta: ”Ei mulla ole aikaa markkinoida, kun pitää tehdä työtkin!”.

Kuten valtaosa tietää, koko markkinointi on kääntynyt 180-astetta (Viidakkorummulla on siihen tuotekin). Yritys on nyt itse markkinointinsa moottori. Ja sen totuuden edessä jähmetytään tai keksitään tekosyitä.

Ei tajuta, että yrityksen koko olemassaolo on uhattuna, ellei muututa. Uusi aika asettaa yritykset sen kovimman kysymyksen eteen? Miksi teemme mitä teemme?

Miksi? -on kysymyksistä raa’in. Se pakottaa peilin eteen ja paljastaa kaiken. Jos yrityksen tuotteet ja palvelut ovat olleet piilossa kermakakkumarkkinoinnin alla, nyt ne vedetään framille, kaikkien nähtäville. Valehtelu, kaunistelu ja sumutus ovat poistuneet. Vain ytimeltään terveet yritykset toimivat vielä muutamankin vuoden päästä. Muut voivat jo varata muistokirjoitustilaa sieltä lempisanomalehtensä sivuilta.

Kun on perattu kysymys miksi, voidaan miettiä mitä, miten ja missä markkinoidaan seuraavat vuodet. Sen jälkeen jaetaan ”markkinoinnin avaimet”, eli kuka tekee minkäkin osuuden/roolin/työn? Pikku Apuri toimii jo muutamalle asiakkaalleen mentorina näissä alun haasteissa. Katson perään ja neuvon miten edetään muutoksessa.

Somee

Ja ei, ei kannata avata kaikkia fantsuja uusia kanavia, jollei ole ensin mietitty kenelle puhutaan, miksi, miten ja missä (vrt. kuva yllä).

Kysy siis neuvoa tai ota yhteyttä, jos olet kalsarit jalassa peilin edessä, etkä tiedä ottaisitko oluen ja pistäisit pääsi tyynyjen väliin vai tartutko kiinni uuteen.

Pikku Apuri

Otsikon lauseen voi myös painotuksella muuttaa: Koska, annat asiakkaallesi periksi.

Tiedäthän miten ideointi lähes aina menee? (Pieni) toimija haluaa toki tehdä hyvää työtä, ja jäädä siten edes jonkun muistiin, mutta tärkeämpää sille on kuitenkin saada työstään raha. Siksi projektit joustetaan lopussa keskinkertaisiksi.

Vuosien kokemuksella suuri osa projekteista menee niin, että asiakas lopussa ”keksii/leiskaa/ideoi” (tai hänen annetaan se tehdä) mikä on työn lopullinen idea. Sitä ennen on ammuttu x-määrä erilaisia tekijöiden ideoita alas, koska ne ovat ”meille kuitenkin liian erilaisia”. Päästään juuri tällaiseen ajatusketjuun:

164965_438305379596955_1109614857_n

Ja seuraava esimerkki on mielikuvallinen esimerkki. Totuus tästä kampanjasta voi olla ihan toinenkin.

Asiakas: Sehän on hauska se makkaramainos jossa on se jääkiekkoilija!

Tekijät: Jääkiekkoilija?

A: Niin, se mukavatukeva kun voitti Suomelle mestaruuden silloin!

T: Aaa, se Jutilan makkaramainos? Öh….joo….onhan se ihan kiva (pakko tykätä, että pysytään kiinni laskussa).

A: Miten ois, jos me otettaiskin se toinen jääkiekkoilija tähän meidän makkaramainokseen?

T: Toinen?

A: Niin, se hassusti puhuva?

T: …..aa Tiki?

A: Just se! Se katos vois puhua nopeesti sitä hassua Tiki-talkia?

T: ….mmmmmm. Miksei? (….edelleen kiinni laskutuksessa!)

A: Tehkääpä siitä ehdotus, niin saadaan homma pakettiin!

T: Joo, ehkä siitä vois saada toimivan? (ei saa, mutta pysytään kiinni laskutuksessa)

Sitten ne 12230 ihmistä, kun vielä katsovat suoraa tv-lähetystä Maikkarilta, näkevät kun Tiki puhuu hassuja 25 sekuntia. Yritys sai laskuttaa ja asiakas sai mainoksensa. Myyntikäyrän toivotaan nousevan.

Se toinen tapa?

Uskallatko ja osaatko vakuuttaa asiakkaallesi, että hänen makkaroilleen kannattaa tehdä jotain muuta?

Samalla rahalla voidaan luoda makkaralle taloja ja maailmoja, joiden avaimet annetaan meille ihmisille. Siihen, miltä talot ja maailmat näyttävät käyntimme jälkeen, on vaan uskallettava lähteä tai sitten ei. Valtaosa näyttää vielä vuosia, kun jääkiekkoilija puhuu hassusti mainostelevisiossa.

Pikku Apuri