Ja siis, en tarkoita nyt ”mainosonnea”, jossa on päälleliimattu hymy, vaan sellaista rehellistä onnea, joka on ”not sponsored by”.

Suomessa tulee valitus siitä, että hymyilee liikaa. Sen valituksen vaimoni Pia on työssään joskus saanut. Minua ja elämääni on jopa vihattu, koska olen onnistunut tekemään siitä meille sopivan, liikkumisvapaan. Pitäisi vaan kärsiä kuten muutkin ja valittaa. Valittamisella tähänkin hautaan -pitäisi lukea aika monessa hautakivessä.

Kateus, katkeruus, viha tai jopa ihan nurkkakuntainen tyhmyys saavat itse asiassa minut näyttämään onneani vielä enemmän. Ajattelen niin, että jos näytän eteen, että onni on mahdollista yhä useammalle ihan tavallisellekin ihmisille, niin ehkä yhä useampi uskaltaa koittaa jotakin uutta?

Sinun ei tarvitse olla rikas. Voit olla kekseliäs ja tehdä asioita eri tavoin kuin muut.

”Kuten kuka hyvänsä luova ihminen, haluaisin hallita uraani hiukan enemmän”, sanoi Marilyn Monroe Lifen haastattelussa 3.3.1962. Seuraavana päivänä haastettelusta hän kuoli. (TS, 10.7.2021)

Vuonna 1996 mietin, että olisipa se hienoa, jos joskus molemmat voisivat tehdä työtään paikkavapaasti. En miettinyt rahaa, mietin mekaniikkaa ja logistiikkaa. Nyt olemme jo seitsemän vuotta täälläkin Taivassalon torpalla työtämme tehneet. Huomenna voisimme käynnistää tuon auton tuossa ja ajaa mihin vain, läppärit kainalossamme, elämään.

Iso kiitos niille asiakkaillemme jotka kannustavat meitä eivätkä mollaa. Molla-maijat tiputellaan kyydistä. Valittakoot muille, viimeistään omalle kivelleen.

Siskon nuorempi Nooa, nyt 13v., sanoi pari vuotta sitten Pialle: ”Pia. Sä aina hymyilet. Olet ihana kun aina hymyilet.” Voiko paremmin sanoa?