Torpalta kaupunkiin ja samalla alkaa pimeän ajan konetyöurakointi

Hieman haikeana katselen satojen kurkien lähtöä viereiseltä lintujensuojelualueelta. Se tietää myös meidän muuttoa Turkuun, kaupunkiasuntoon. 

Nyt tosin torppamme on talvikuntoinen, eli tulemme Pian kanssa edelleenkin viettämään siellä muutaman päivän viikosta, mikäli työtapaamiset sen sallivat.

Muutenkin tämä kesäkausi oli kummallinen. Ei ainoastaan koronaviruksen takia, vaan myös siksi, ettei meillä ollut tänä vuonna mitään suuria parannuksia enää tehtävänä. Istutimme paljon kukkia, pensaita ja puita (ja katkoimme pari puuta), mutta itse torppa on nyt aika hyvässä kunnossa.

Noudattamamme valovoimainen työnteko tarkoittaa, että pimein jakso Etelä-Suomessa, eli lokakuu-tammikuu -väli tehdään hurjasti konetöitä. Kun aurinko alkaa taas paistamaan, talvi ja valo lisääntyvät, on taas enemmän aikaa myös ulkoiluun.

Meille siis syyskuun puolivälistä alkaa sellainen neljän kuukauden urakointi. Ja nyt alkusyksy on tuonutkin meille ennätysmäärän työtä, joten saa tässä tehdäkin. Upea juttu, että tällaisena poikkeusaikanakin meihin luotetaan ja meitä työllistetään. Niin ei ole kaikilla.

Tästä lähin siis olemme enemmän Turun kaupunkiasunnossamme, jossa teemme nyt 12 vuoden asumisen jälkeen pientä ehostusta. Kun ostimme asunnon vuonna 2008, remontoimme siellä kaiken, rakenteita myöden. Se on kestänyt hyvin aikaa ja kulutusta, mutta nyt teemme pieniä huonekalumuutoksia sekä parannetaan tehokkuutta. Otamme siis pienistä neliöistä/ tai kuutioista vielä enemmän irti.

Kaupunkiasumiseen kaikkine meluineen on taas vain totuttava. Maaliskuun loppuun 2021 eletään pääosin sitä elämää. Vaan maailmassa parasta on, kun kevään ensivalojen kajastaessa pääsee muuttamaan takaisin maalle taasen. Sitä odotellessa.

Menkää onneksenne ja pysykää terveinä!