Mahdollisimman halvalla siedettävää
Suomessa kaikki väittävät tekevänsä laatua. Jos katsotaan ihan mitä tahansa keskustelua, ihan mistä tahansa aiheesta, väite on ihan huuhaata. Täällä tehdään mahdollisimman halvalla siedettävää.
Vanhustenhuolto, kodinkoneet, rakentaminen tai vaikkapa mainonta, kaikessa ratkaisee pääomasijoittajan raha, tai pikemminkin sen puute. Mahdollisimman halvalla pitää saada tuottoa.
Laatu on aidosti viimeinen asia jota tavoitellaan, koska se maksaa liikaa. Muu on paskapuhetta.
Pari kertaa hieraisin silmiäni, kun luin Tom von Weymarnin haastattelun Talouselämä -lehdestä. Jos on 75 vuotias, voi jo ilmeisesti puhua rehellisemmin?
Jos pääomistajana on pääomasijoittaja, ovat toiminnan keskiössä kasvu ja kannattavuus. Johdolle asetetaan ruhtinaalliset kannustimet ja se tekee työtä käskettyä: keskittyy kasvuun ja kannattavuuteen”, von Weymarn toteaa.
”Työn laatu ja toiminnan vastuullisuus jäävät tois- arvoisiksi, kunnes koko asetelma räjähtää ja yritysten maine tahriintuu. Sitten vaihdetaan johtoa. Puolueet saavat vaalivaltin, kansa muistaa vain johdon miljoonapalkkiot ja herraviha kasvaa.”
Suppea, vain kasvuun ja kannattavuuteen perustuva malli ei hänestä enää riitä yrityksille. Niiden on otettava huomioon kaikki sidosryhmänsä, ei vain omistajia.
Eikö kaikki muut kuin johtajat tienneet kaiken tuon jo kauan sitten? Tervetuloa tekemään asioita sieltä hattaran harjalta.
Jos katson omaa, yli 20-vuotista uraa mainonnan ja markkinoinnin saralta, niin muistan vain muutaman projektin jossa laatu oli ykkösasia. Kaikissa muissa tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siedettävää halvalla ja nopeasti.
Vanha sanonta hyvää, halvalla, nopeasti -joukosta saat aina vain kaksi, et kolmea, pitää kutinsa edelleen.
Lopetetaan siis se laadusta puhuminen, koska se ei pidä paikkaansa. Jos tehtäisiin edes mahdollisimman hyvää sillä rahalla mikä on käytettävissä, oltaisiin jo voitolla.
