Artikkelit

Suomessa kaikki väittävät tekevänsä laatua. Jos katsotaan ihan mitä tahansa keskustelua, ihan mistä tahansa aiheesta, väite on ihan huuhaata. Täällä tehdään mahdollisimman halvalla siedettävää.

Vanhustenhuolto, kodinkoneet, rakentaminen tai vaikkapa mainonta, kaikessa ratkaisee pääomasijoittajan raha, tai pikemminkin sen puute. Mahdollisimman halvalla pitää saada tuottoa.

Laatu on aidosti viimeinen asia jota tavoitellaan, koska se maksaa liikaa. Muu on paskapuhetta.

Pari kertaa hieraisin silmiäni, kun luin Tom von Weymarnin haastattelun Talouselämä -lehdestä. Jos on 75 vuotias, voi jo ilmeisesti puhua rehellisemmin?

Jos pääomistajana on pääomasijoittaja, ovat toiminnan keskiössä kasvu ja kannattavuus. Johdolle asetetaan ruhtinaalliset kannustimet ja se tekee työtä käskettyä: keskittyy kasvuun ja kannattavuuteen”, von Weymarn toteaa.

”Työn laatu ja toiminnan vastuullisuus jäävät tois- arvoisiksi, kunnes koko asetelma räjähtää ja yritysten maine tahriintuu. Sitten vaihdetaan johtoa. Puolueet saavat vaalivaltin, kansa muistaa vain johdon miljoonapalkkiot ja herraviha kasvaa.”

Suppea, vain kasvuun ja kannattavuuteen perustuva malli ei hänestä enää riitä yrityksille. Niiden on otettava huomioon kaikki sidosryhmänsä, ei vain omistajia.

Eikö kaikki muut kuin johtajat tienneet kaiken tuon jo kauan sitten? Tervetuloa tekemään asioita sieltä hattaran harjalta.

Jos katson omaa, yli 20-vuotista uraa mainonnan ja markkinoinnin saralta, niin muistan vain muutaman projektin jossa laatu oli ykkösasia. Kaikissa muissa tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siedettävää halvalla ja nopeasti.

Vanha sanonta hyvää, halvalla, nopeasti -joukosta saat aina vain kaksi, et kolmea, pitää kutinsa edelleen.

Lopetetaan siis se laadusta puhuminen, koska se ei pidä paikkaansa. Jos tehtäisiin edes mahdollisimman hyvää sillä rahalla mikä on käytettävissä, oltaisiin jo voitolla.

Olen aiemminkin kertonut tykkääväni Patagonia -merkistä. Maksavat kunnon palkkaa tekijöilleen, korjaavat vanhoja vaatteita, kierrättävät materiaaleja jne. jne. Nyt vanhan takkini sisävuori värjäsi ulkovuoren ja otin heihin yhteyttä.

 

Kaatosade kasteli pitkällä kävelyllä takkini, mutta ei päästänyt vettä läpi. Lähetin Euroopan Patagonialle pari kuvaa (yllä) ja kerroin oranssin sisävuoren värjänneen pienen osan ulkovuorta. Kerroin myös, etten odottanut sitä heidän tuotelaadullaan. Sain vastauksen tunnin päästä. Tarjosivat neljä vuotta vanhan takin palautusta kierrätykseen ja uuden n. 300€ arvoisen takin tilalle!

Hi Jari,

Thanks for your email and sorry to see that it is leaking colour from the inside layer. We are happy to exchange it for you, however we no longer carry this Fogoule jacket that is from our 2015 season. We can offer you an exchange for a Rain shell from our current product line which is the Cloudridge Jacket. If this exchange works for you please just let me know what colour you would like?

Kerroin kuitenkin pitäväni vanhasta takistani ja koitan saada punaväriä siitä pois ”marttakonstein”. Erin Patagoniasta ymmärsi asian. Tarjosi kuitenkin vapaavalintaisen tuotteen verkkokaupastaan puoleen hintaan.

Näin hoidetaan laatua, brändiä ja asiakaspalvelua. Tulen jatkossa kulkemaan ko. merkin vaatteissa entistä tiuhempaan.

Nyt on lama. Ihmiset eivät tuhlaa rahojaan, vaan säästävät ja miettivät kaikki ostoksensa tarkoin. Yritykset leikkaavat kulujaan hurjaa tahtia eivätkä markkinoi osaamistaan. Poliitikot … no ei mennä sinne. Keltainen lehdistö, eli klikkihuorat lietsovat pelkoa ja paniikkia. Suomi käpertyy.

Entäs, jos ei olekaan niin?

Ihmiset, joita ennen kuluttajiksi sanottiin, ovat saavuttaneet kriittisen pisteen: Olemme sanoneet ei typerälle kuluttamiselle.

Emme suostu enää hankkimaan lisää kiinalaista paskaa nurkkiimme. Tavaroita, jotka on oikeasti rakennettu hajoamaan heti takuuajan jälkeen. Kodit ovat mm. jo niin täynnä erilaista teknologiaa ja elektroniikkaa, että 50% siitä makaa hyllyillä pölyä keräämässä.

Katsokaa ilmoitusmääriä tori.fi:ssä tai huuto.netissä. Katsokaa kotikirpputorikylttien määrää autoteiden varsilla ja businesskirppisten määrää kaupungin liiketonteilla. Liiketiloista 50% on pikaruokaloita ja kirpputoreja. Tai kurkataan uusien autojen kauppaa, vähenee 10% vuosivauhtia. Suurien asuntojen myyntiajat pitenevät, mutta sopivat käyvät kaupaksi.

Emme tiedä vielä, onko kyseessä pysyvä järkiintyminen vai laman aiheuttama varovaisuus. Tutkimukset ja tilastointi näyttävät sen vuosien päästä.

KULUTTAMISEN MUUTOS KAUPASSA

Stockmannit, Anttilat ja muut kulutustemppelit kaatuvat kilvan verkkokauppojen nousun tieltä. Jakamistalous lymyää kaiken takana, suurimpana kasvajana.

Netin avulla tutkitaan tunteja tulevaa ostosta. Luetaan foorumit, suositukset ja käytön todisteet. Lopuksi kilpailutetaan hinta – globaalisti. Osa meistä ottaa huomioon myös kotimaisuusasteen tai sen, jääkö kaupalle maksettu raha Suomeen. Vasta sitten painetaan ostoskorin kuittausta.

Prisma

Tai jos verkkokaupan käyttökokemus on Prismojen luokkaa (katso hinta myymälästä?!), jää tuote keskusvarastoon.

Palveluissakin korostetaan kotimaisuuden ja laadun lisäksi myös eettisyyttä sekä moraalia. Mikäli yrityksen tilit sijaitsevat veroparatiiseissa, fiksuimmat meistä eivät käytä sen palveluita, ja kertovat siitä vielä sosiaalisten medioiden kautta muille. Viherpesuyritykset jäävät kiinni kollektiivisen tiedon edessä.

Viisastumme, olemme fiksumpia ihmisiä. Lama vielä kiihdyttää suuntaa. Jopa niin, että kuluttaja -sanan voisi jättää historiaan?

Pikku Apuri

EDIT: Jos asia on näin, niin valtiovaltojen ”äärettömän kasvun tavoite” on kokonaan väärä latu, ei ainoastaan suunta.

 

 

 

Ykkösosassa kerroin Fairphonesta yleisesti. Nyt on viiden päivän intensiivinen perustestikäyttö suoritettu. Tässä muutamia huomioita:

fairphone

Kamera:

Iso ero Fairphonen hyväksi! Vanha iPhone 4S:n kamera on surkea verrattuna tähän. On helppokäyttöistä panoraamaa, kuvatehosteita ja muuta, suoraan kamera-applikaatiosta.

Käyttöliittymä:

Androidia ensimmäistä kertaa käyttäneenä meni hetki päästä sisään miten homma toimii. iPhonen vahvuus on sen helppous kaikessa. Android on monimutkaisempi ja sitä pääsee ”puukottamaan” enemmän. Joissakin asioissa iPhonen käyttöliittymä on siis yksinkertaisuudessaan parempi, joissakin taas Androidin, koska siihen pääsee vaikuttamaan laajemmin. Toistaiseksi tämä peli on tasan.

Yleinen laatufiilis:

Myös tasapeli. Molemmat ovat laadukkaita (ja yllättävän samantuntuisia!). Kokoeroa toki on. Fairphone lienee samaa luokkaa iPhone 5:n kanssa? Fairphonen huonointa suunnittelua ovat volumepainikkeet puhelimen sivussa, joihin tulee tökittyä normikäytössä usein. Olisi kannattanut tutkia miksi iPhonekin vaihtoi ne jämäkämpiin metallisiin?

Musiikin ja kuvien hallinta:

Doubletwist

Double Twist vaikuttaa olevan paras iTunesin korvaaja. Saat siihen ihan samalla tavoin soittolistoja, podcasteja jne. kuin iTunesiinkin. Tässä videossa näet, miten voit käyttää sitä suoraan puhelimestakin.

Parasta Double Twistissä on kuitenkin se, että voit hallita sen kautta myös kuviasi (toimii samalla tavoin kuin musapuolikin). Eli nyt sain vaihdettua sekä iTunesin että iPhoton yhteen Android-ohjelmaan! Hyvä erillinen kuvasofta on myös QuickPic, jos moista kaipaat?

Käyttökokemusta Double Twististä ei vielä ole tarpeeksi, joten tämän tuomaroin niukasti iPhonelle.

Omatunto:

100-0 Fairphonelle.

Yhteensä:

Paremman omatunnon takia Fairphone vie voiton iPhonesta. Muuten (peruskäyttäjälle) melko sama kumpaa suosii.

Pikku Apuri