Tuttua laulua laulaa Yle Areenasta löytyvä itävaltalainen dokumentti Vihreitä valheita, mutta tällä kertaa melko terävästi.

Siinä kierretään ensin katsomassa, miten palmuöljylle tehdään tilaa polttamalla sademetsiä. Sen jälkeen kurkataan ”vihreän Saksan” suurimpaan roistoon, RWE -yhtiöön, jonka avohiililouhokset Garzweilerissa ovat kuin scifileffoista (videopätkä alla).

Louisianan BP-katastrofista loikataan Brasiliaan, jossa suuryritykset ryöstävät alkuperäisasukkaiden maat karjankasvatusta varten.

Teksasin Austinissa professori Raj Patel pääsee sanomaan muutaman erittäin osuvan tärpin:

Meillä on tuhansia viherpesu ja kestävä kehitys merkkejä. Lähes kaikki niistä ovat teollisuuden tai suuryritysten itsensä keksimiä ja niille ei ole mitään oikeita perusteita.

… tai seuraava:

Meillä on Fair trade -merkki. Mitä ovat ne 99,9% muuta tuotetta, Shitty trade -tuotteitako?

… tai:

Suuryritykset hukuttavat tahallaan meidät kuluttajat informaatioon. Pitäisi olla viiden tai kahdeksan eri tieteenalan ekspertti ymmärtääkseen kokonaisuuksia, joita meille koitetaan myydä ”vihreinä”.

Mikä neuvoksi? Minkä on muututtava?

Maapallolle aivan liian fiksu – ja siksi vaarallinen – Noam Chomsky pääsee ääneen. (Häntä et muuten juuri päämedioissa koskaan näe, niin fiksu hän on.)

Chomsky on huolestunut: nykyisen suunnan jatkuessa todennäköisesti edessä on järjestyneen, sivistyneen elämän mahdollisuuksien tuhoutuminen jo lähitulevaisuudessa.

Suuryhtiöiden vallassa oleva maailmanjärjestys pitää tuhota. Tilalle pitää saada demokraattinen, globaali, työntekijöiden omistukseen perustuva yritystoiminta, jossa voitot hyödyntävät suoraan tavallisia ihmisiä.

Lisää fiksua voit kuunnella 23 minuutin edestä tuosta alta.

Aloitin asiakkaidemme kanssa palaverisarjan, jossa jokaisen kanssa pohdimme päällä olevaa ilmastonmuutoksen vaikutusta heidän liiketoimintaansa.

Oxymoronhan se on, markkinointi ja ilmastonmuutos. Markkinointialalla taivutetaan ihmistä perinteisesti ostamaan enemmän. Vaan jatkossa tarvitaan vähemmän, vain tarpeeseen, mutta laatua. Tai sitten voidaan uusiokäyttää materiaaleja ja rakentaa niistä uutta, kuten tekee mm. lempibrändini Patagonia (alla yhden heidän Worn wear -korjaajan videomaistiainen).

Patagonia

Patagonia tosiaan ostaa, myy ja korjaa vanhoja Patagonia -vaatteita ja tarvikkeita Worn Wear -merkin alla. Tässä verkkokauppa. Worn Wear -sivuilta löytää mm. kaikki vinkit miten korjata erilaisia heidän vaatteitaan.

Omat asiakkaat, Midas ja Wihanto

Olemme vasta kahden kanssa istuneet alas ja miettineet strategiaa jatkoon, mutta olen jo niistäkin erityisen ylpeä 🙂

Midas Kultaseppien kanssa olemme olleet täysin samalla aaltopituudella alusta asti. Aloitimme vuosi sitten ja olemme tähän asti tehneet meidän Piuskin luomaa brändimainontaa, tekemiäni Facebook- ja Instagram-kampanjoita, verkkosivustokehitystä ja Googlemarkkinointia. Nyt aiomme nostaa uusiokäytön roolia, eli Midashan tekee vanhoista koruista uusia, muuttaa tai korjaa niitä. Kierrätys is the name of the Midas game.

Wihannon kanssa teemme parhaillaan heille kokonaan uutta graafista ilmettä sekä palvelutuotteistusta. Tulokset nähtävissä vasta lokakuun loppupuolella. Nostamme esiin korjaamisen, auttamisen, asentamisen ja kuljettamisen. Kun muut pistävät kasaamaan itse ja heittämään kökköä kaatopaikoille, Wihanto korjaa, fiksaa ja huolehtii.

Näissä asioissa Pikku Apuri voi auttaa. Kannattaa tarkastella omaa liiketoimintaansa ilmastonmuutoksen kautta: Miten voit muuttaa sitä niin, että saat elantosi, mutta teet myös hyvää?

Oih ja voih. Elämästä ei selviä hengissä, mutta eniten siellä nautin tästä – hyvästä musiikista ystävien kera. Rok ja roll oli läsnä eilen Hugossa ja vähän huumorikin. Nämä taltiot ovat Valtolle ja muille, jotka eivät pääse enää paikoille. Cheers!

Rakas Esa kuitenkin ensin.

Gonna roll

Heart of Gold

You know my name

Rokattiin vapaassa maassa

Meitä ne on ne sankarit?

Hugosta selviää hengissä

Siinähän se alla tönöttää. Jokaisen meidän suomalaisen seuraavan 10 vuoden päästötavoitelukema. Jokainen voi mitata lähtötasonsa Sitran sivuilla olevan testin avulla, vaikkei se nyt niin tarkkaan olekaan rakennettu. Saisiko Sitra siitä ns. advanced -version?

Tein testin ja se näyttää nyt paljon, koska kolme ulkomaan matkaa tänä vuonna.

 

Kaksi asiaa muuttuu: Lennot ulkomaille ja ruokavalio

Ulkomaan reissut on kohta tehtävän Teneriffan vaellus- ja työmatkan jälkeen vähäksi aikaa tehty. Sillä saamme 2-3000 hiilikiloa pois – molemmat. Olemme 15 viime vuoden aikana lentäneet ja matkustaneet paljon, ja siten paitsi sivistäneet itseämme hurjasti, myös kuormittaneet maapalloa liikaa.

Matkustaminen painottuu kotimaahan ja lähikohteisiin, jonne pääsee autolla tai junalla, vaikkakin kotimaan matkailu onkin todella kallista. (Katselin mm. viime viikolla Espoosta hotelliyötä. Halvin oli 179€. Järkyttävää).

Ruokavalio 80-90%:sti kasvispainotteiseksi

Minua on aina kasvisruokaohjeissa häirinnyt se, että ne on tehty pienille tai reseptiruoat ovat jotenkin ”höttöisiä”. Olen 193cm/ 100kg, joten kaipaan järeämpiä kasvisruokareseptejä. Nappailin nyt muutamia sellaisia kuvina Kasvisruokamaanantai -kirjastamme. Niitä otamme nyt arkisin käyttöön. Kana-/ kebab-/jauheliha jota syömme, syömme vain juhlaruokana viikonloppuisin, kunnes nekin voi jättää vähemmälle.

Maitotuotteet ovat se toinen paha (kannattaa lukea muuten tämä Guardianin juttu ruokavaliosta).

The new research shows that without meat and dairy consumption, global farmland use could be reduced by more than 75% – an area equivalent to the US, China, European Union and Australia combined – and still feed the world. Loss of wild areas to agriculture is the leading cause of the current mass extinction of wildlife.

 

 

Kasvisruokareseptejä kuvina:

 

 

 

Tähän vajaan viisikymppisen ikään päässeenä nautin stressivapaammasta tavasta tehdä työni. Siihen löytyy kaksi pääideaa miten sen teen?

1. Tee vain mukavien kanssa työsi

Pikku Apuri tekee kahdenlaista työtä:

  • Projektityötä, jossa tehdään asia x asiakkaalle y, laskutetaan ja heilutetaan kivat jatkot
  • Teemme myös ns. vuosisopimustöitä, jolloin tietyille asiakkaille teemme joka viikko markkinoinnillisia toimenpiteitä. Asiakkaat maksavat siitä meille kuukausittaisen hinnan.

Nyt olemme onnistuneet viime ajat molemmissa ”linjoissa”: Meillä on ollut todella mukavia projektitöitä, kuten esim. Aurakoulutus ja juuri nyt työn alla oleva Sellon Katse. Vuosisoppariasiakkaista mm. Wihanto ja Midas Kultasepät ovat molemmat sellaisia, joiden kanssa on kivaa tehdä työnsä ja meistä on aidosti mukavaa edesauttaa molempien liiketoimintaa.

2. Tee työsi valovoiman avulla

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta.

Ideana on jakaa työnteko synkkiin aikoihin ja vapaa-aika kivampiin hetkiin.

  • Teemme hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5+ kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko. Mm. ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennämme tietokonetöitä. Teemme niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä näistä sitten seuraa?

Jos onnistumme noudattamaan ko. sääntöjä, se tarkoittaa sitä, että:

  • nukumme paremmin,
  • voimme paremmin ja
  • parisuhteemme voi hyvin. Se taas johtaa siihen, että
  • meistä voi olla kivaa seuraa myös ystävillemme.

Täytyy muistaa, että tällainen tapa tehdä työtään maksaa. Emme saa sellaisia rahoja mitä saisimme normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saamme paremman mielen ja ennaltaehkäisemme omaa mielisairauttamme.

Ei se jatkuva kasvu, vaan se jatkuva kasvaminen.

 

Yksi kivoimpia töitä vähään aikaan oli Aurakoulutuksen freesaus 2020-luvulle.

Piuski tuunasi logoversiot ja itse rakentelin uudet sivut, WordPressillä tietysti.  Samalla haettiin Aurakoulutukselle kuvallinen identiteetti hyvästä fiiliksestä ja nuorekkaasta meiningistä. Koska hemmot ja hemmottaret Aurakoulutuksessa ovat itse pirun mukavia ja rentoja, yrityksen näkö ulospäin pitää henkiä samaa kieltä. Tällaisia duuneja lisää!

 

 

 

Niin siinä kävi, että mopo lähti keulimaan taas. Juttelimme Restartin ammattilaisten, Laurin, Erikin ja Jaakon kanssa, että tehdään nyt kaikki – kunnolla.

Kirjoittelin parisen viikkoa sitten siitä, että availin ulkoverhousta hirsien vaihtoa varten sekä hirsien kuntoa katsastaaksemme. No nyt otimme multiaislaudat ylös tuvasta, nähdäksemme missä kunnossa pohja on ja mitä pohjarakenteesta löytyy.

Ja olihan siellä kaikkea, mutta harmiksemme joku oli tunkenut pohjan täyteen kivivillaa – ja vielä maata vasten. No, ei onneksi ollut kosteutta tai märkää. Pohja oli kuiva, mutta hetken asiaa mietittyämme päätimme nostaa tässä syystalven aikana koko lattian ylös ja tehdä multipenkki uusiksi, kunnolla. Tämä siis jo päätettyjen hirsien vaihdon lisäksi.

Onneksi vanhat, jykevät lattialankut ovat 95%:sti kunnossa. Vain muutama pitää korvata Larjaman Sahan lankuilla.

Muuten: Jos et tiedä mikä multi-/multapenkki on, Saatsin blogissa on siitä hyvä selitys.

 

Jos välillä saisi taukoa puoluebarometreistä, taloudesta ja palloilusta. Se tuli mieleeni nyt aamulla, kun katsoimme The Work -dokumentin ja Docventuresin jälkikeskustelun aiheesta. Loistavinta tv-ohjelmaa pitkiin aikoihin. Kiitos Yle. Katsokaa.

Docventures -vieraiden esittely.

The Work -dokumentti Areenalta. Traileri tuossa alla.

Loppukeskustelu.

Toki tämäkin kerää taas vastustusta ja vihaa, koska Rantala ja Milonoff kuuluvat joukkoon väärin menestytty. Se on leipälaji Suomessa se.

Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkäri Saara Huovisen vastaanotolla Terveystalossa. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 2,1 vuotta sitten, kesällä 2016. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 112,40€ kerta, mutta en ole koskaan maksanut mitään näin iloisena. Olen nimittäin terve.

Iloinen maksu.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille tauti leviää tai uusii sinä aikana. Itsellä melanoomapatti oli niin pintaesiintymä (arvot 0,8, clark II, mitoosit 0), eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Nyt olen siis virallisesti taas terve ja aion nauttia siitä.

Käyn Saaralla edelleen vuoden välein ja siinä välissä tutkimme Piuskin kanssa kroppani muutaman kuukauden välein, tai ainakin aurinkomatkojen jälkeen.

Alussa, taudin yllätettyä, olin pitkään paniikissa. Kuljin zombiena varjoisia kujia. Nyt olen oppinut taas elämään auringon kanssa. Eräs ihotautilääkäri kiteytti ihosyövät hyvin:

Auringon vaikutus ihmisen kehoon on malja. Yksittäinen palaminen ei välttämättä vaikuta, mutta elämän aikana saadut UV-säteet täyttävät maljaa, joka jokaisella on erikokoinen.

Valkoihoisilla, ihotyyppi 1:n ihmisillä, malja on pienempi. Itsellä on melko tumma iho, mutta omaa riskiä kasvattavat sadat luomet, vaikkakin melanooma tulee todella usein paljaaseen ihokohtaan, ei luomeen. Näin kävi minulla. Vain Piuskin terävä huomiokyky pelasti minut melanooman leviämiseltä. Menin lääkärille ajoissa.

Ja muista: Jos luomi tai patti vaivaa sinua, otata se pois ja tutkituta se patologisella. Lääkärit ovat usein väärässä.

Kolme opittua elämänviisautta melanoomamatkan varrelta:

  1. Katso aurinkolomalla ja kotimaan aurinkopäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai 50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee 3+ lukemissa. Saatika jos se ”Kreikkalukemissa 6-10 tai Thaimaasellaisissa 10-15”. Lataa huippuhyvä UV-sovellus esim. Apple-puhelimeesi tästä.
  2. Älä välitä sitäkään vähää mitä muut sinusta ajattelevat. Tee ja elä itse itseäsi ohjaten.
  3. Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

Nyt sitten alkaa se viimeinen työvaihe nelivuotisessa torpan kunnostuksessa. Avaamme ulkovuorauksen ja kurkkaamme hirsien kuntoa tuvan puolelta.

Revin ulkovuorauksen auki ikkunoiden alta (kuvat yllä), sillä siellä näin vanhoissa torpissa on taatusti mössöhirttä vaihdettavaksi.

Katsomme joka sivun runsaan metrin korkeudelle asti. Ylhäällä on kyllä kuivaa ja kunnollista hirttä.

Tässä hirressä oli kivikova ydinpuu jäljellä, mutta ympäriltä kaikki syötynä. Ehtiihän sitä yli sadassa vuodessa nakertaa.

Aivan ikkunan alta oli täysin syöty ja laho. Tästä näkee kuinka tärkeää on ohjata oikealla tavalla tehdyin tippalistoin vesi ikkunalta pois.

Ja löytyihän sieltä hirttä vaihdettavaksi (kuvat yllä).

Pari hirttä aivan ikkunan alla olivat pelkkää jauhoa, jossa oli kyllä kova sentin paksuinen kuori. Puukolla, Feinillä tai moottorisahalla viat ainakin selviävät tekemällä pieniä iskuja hirsiin, mutta koputtamallakin kuulet moisen kyllä sävellajista 🙂

Runsaassa sadassa vuodessa voi ehtiä hirttä syömään, mutta silti talo on vaihdon jälkeen kunnossa. Miten on monen 50+ -vuotiaan elementtitalon laita?

Pitää seuraavassa töllissä tehdä hirsitsekkaus ensin, ei viimeiseksi.

Kun hirret on Restartin superammattilaisten toimesta vaihdettu, avataan tuvan lattia (kuva yllä) ja katsotaan multipenkin kunto ja vaihdetaan tarvittavat lankut.

Urakan seuraaminen jatkuu seuraavassa blogissa, jossa näet mm. ”kengitystä livenä”.

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä? Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä. Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin. Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä. Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme? Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä. Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

Nyt kuusi viikkoa polttamatta ja alakuloinen olo, josta viimeksi kirjoitin, alkaa vasta nyt väistyä. Dopamiinipuutos tuntui tosissaan.

Jos katsoo tupakoinnin lopetuskaavioita, ne nostavat vain positiiviset asiat esiin. Missään ei mainita kahta yleistä negatiivista seurausta: Painosi nousee vähintään 5kg:aa ja saatat tippua alakuloon tai lievään masennukseen, kun aivokemiasi muuttuu.

Itselle kävi juuri noin. Minulla ei ollut ongelmia lopettaa tupakointia. Itse asiassa se oli todella helppoa, mutta en osannut odottaa masennuskautta. Mikään ei huvittanut, olla vaan möllötin. Onneksi sain tarvttavat työt tehtyä, juuri ja juuri.

Nyt muutaman päivän olen tuntenut oloni taas normaalimmaksi. Jaksaa jo liikkua ja aktivoitua. Elämä palaa aivoihinkin.

Muuten lopettaminen tuntui monessa hyvässä: keuhkoista aukeni kokonaan uusi ovi ja happi kulkee aivan eri tavoin. Haju- ja makuaistit paranivat – tai huononivat, miten sen haluaa ottaa, että maistaa ja haistaa kaiken paremmin. Osa ruoista jota söi ennen ei mene enää alas.

Peruskaavio lopetuksesta on aina tämän tyyppinen (alla). Tuohon pitäisi ehdottomasti lisätä myös mahdolliset negatiiviset oireet, sillä moni voi aloittaa polttamisen uudelleen, koska ei tiennyt moisista.

 

 

 

 

 

Kaikki kestää aikansa ja nyt näyttää, että Facebook alkaa pölyttyä sekä kuihtua.

Aika moni on kyllästynyt antamaan tietojaan täysin moraalittomalle toimijalle, kuten tästä jutusta käy ilmi. Jopa 400 000 suomalaista on lähtenyt palvelusta kesän aikana! Nyt taas rakennetaan parempia ”Facebookeja”, jopa täällä Suomessa.

Diasporahan on pitkään yrittänyt olla se puhdas yhteisösivusto, mutta eipä siitä paljoa juttua kuule. Tässä juttua Diaspora -projektista.

Ylen jutussa mainittu Mydata.org -yhteisö on perustettu oikeudenmukaisempia ohjelmistoja tukemaan.

Ja tottahan se on. Oma Facebook -feedini on jo pitkään ollut täyttä paskaa ja roskaa täynnä. Kavereiden päivitykset ovat loistaneet poissaolollaan, joten käyttöni on romahtanut.

Asiakasmainontaa SoMessa

Itse teen ja hoidan muutamille asiakkaille markkinointia verkossa, mm. Googlessa, Facessa ja Instagramissa.

Tilastoista huomaan, ettei Facebook enää toimi kuin paikallisissa kampanjoissa, paikallisille yrityksille. Instagram ja Google määräävät tahdin. Kuvakeskeisyys on siis edelleen nousussa ja pitkät tekstimassat laskussa. Kultakalojakin lyhyempi ihmispinna palaa kohta puhki.

EDIT: Kaveri huomautti aiheellisesti, että Facebookin pitää pinnalla enää todella hyödylliset ryhmät, kuten esim. Pelastetaan vanhat talot ja Messenger-viestittely (mm. kaukotuttujen kanssa).

Isot muutokset ajoivat pieneen alakuloon. Jo kuukauden verran on elämä tuntunut poikkeuksellisen vaisulta.

Kuukausi tupakatta tuli tänään täyteen. Samalla tupakan kanssa vähenivät kavereiden kanssa otetut satunnaisoluet, vinksut ja drinksut.

Kun tuohon yhdistetään vielä työpuolen muutokset, jotka tekevät yrittämisestä jatkossa entistäkin yksinäisempää ja jatkuva pieni flunssaoireilu (kurkkukipu, poskiontelotulehdus, kuumeet), olen jo kuukauden verran löytänyt itseni alakuloisesta tilasta.

Yleinen kehityskin ajaa yksinäisyyteen – firmat säästävät itsensä hengiltä

Mietin juuri, että vielä jokunen vuosi sitten sai omassakin ammatissa tehdä yhteistyötä. Mietittiin kimpassa päivä, kolme tai viikko, miten asiakas x:n myynti saadaan nousuun tai miten palvelu y kohti kattoa.

Nykykehitys, jossa johtajat eivät aidosti osaa muuta kuin leikata ja säästää, johtaa yksin puurtamiseen, koska ei ole varaa maksaa joukkoistetusta viisaudesta, joka voisi johtaa uusiin oivalluksiin. Nyt puurramme nurkissamme pientä laskutuspalkkiota vastaan.

Leikkaaminen ei ole ratkaisu, kuten nähdään tästä Jeremy Corbyninkin jakamasta videosta:

Tuntuu siis tylsältä. Töitä on, mutta niihin on juuri nyt vaikeaa saada kunnon otetta. 

Olemme saaneet Pikku Apuriin vielä mahtavia uusia asiakkaitakin, kovalla luovalla työllä, mutta hankintaan taisi mennä kaikki paukut? Nyt ei vaan veny aivo eikä tarmo.

No, ei kai tämä koko ajan voi tällaista olla? Liikunta on aiemmin auttanut, mutta nyt ei jaksa kuin maltillisia kävelyitä. Ei vaan ole voimia. 

Huomasin tosin, että tämän kuvan tuijottaminen auttaa. Jossain ja joillakin on asiat todella pahasti.

Julkaisen täällä uudelleen itselle todella tärkeitä ja osuvia juttuja. Suosikkitoimittajani osui uusimmallaan taas maaliin:

Viisi vuotta yrittäjänä ovat opettaneet Reetta Rädylle esimerkiksi sen, että hän voi tehdä työkseen mitä mieleen juolahtaa.

TEKSTI Reetta Räty KUVAT Anja Reponen

Heinäkuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun irtisanouduin palkkatyöstä ja perustin yrityksen kahden ystäväni ja kollegani kanssa. Ensimmäinen ajatus: elämäni nopeimmat viisi vuotta. Toinen ajatus: en yhtään tajunnut, mitä tulimme tehneeksi. Kolmas ajatus: tämä kantaa, näinkin voi elää, jee!

Kun perustimme firman, en tiennyt yrittämisestä juuri mitään. Yrittäminen ei sinänsä ole vaikeaa. Vakituinen palkkatyö on melko uusi keksintö, ja yrittämistä voi kutsua myös itsensä elättämiseksi omalla työllään. Siihen pystyy ilman yrittäjyyslukion käymistä.

En tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa aloittaessani. En myy yksittäistä tuotetta tai palvelua, joten numerot olisi pitänyt keksiä. Suunnitelma olisi ollut toive. Välillä törmään yrittämisen alkumetreillä kirjoittamiini tarjouksiin tai ideoihin. Apua, miten huonoja! Olen siis oppinut vaikka mitä.

Suomessa julistetaan kiusallisen paljon yrittämisen autuutta. Minusta yrittämiseen uskovat voisivat puheiden sijaan osallistua projektiin käyttämällä innolla kahviloita, woltteja, kauneushoitoloita, ravintoloita, autovuokraamoja, hierojia, ompelijoita, lastenhoitajia, vaatelainaamoja, kotisiivousta, mitä ikinä keksivät – sen sijaan, että kaavailevat yrittäjien pelastukseksi ”lisää joustavuutta” tai ”uusia rahoitusratkaisuja”.

Suomalaisen sinnikkyyden ajatellaan olevan hyväksi yrittämisessä, mutta se voi olla myös kauhea ansa. Emme osta muilta vaan teemme itse. Raha ei kierrä.

Tarkoitan tätä: kokoomuslainen valtiovarainministeri haluaa toimittajan ja kuvaajan läsnä ollessa silittää itse paitansa (HS 3.3.2018). Oletus lienee, että me alamaiset ihailemme miestä, joka ”tekee pitkää päivää aamusta yöhön” ja hoitaa silti kaiken itse. Itse silitetyssä paidassaan valtiovarainministeri kiirehtii palauttamaan dvd-elokuvia ja puhumaan Varsinais-Suomen yrittäjille. Hän toimii kuten monet kaltaisensa. Palvelusektori nousuun ja yrittäjyys kunniaan, mutta ei minun rahoillani!

Vasta yrittäjyys on saanut minut kunnolla huomaamaan yrittäjät ympärilläni. Meitähän on kaikkialla. Samaan tapaan huomaa, miten palkkatyökeskeistä työtä koskeva journalismi ja muu yhteiskunnallinen keskustelu on. Kikyt, lomat, eläkkeet, työsopimukset, verot, kaikki käsitellään palkkatyön näkökulmasta. Yksinyrittäminen ja pienyritykset – yritysten ylivoimainen enemmistö – ovat kuriositeetteja tai ”yrittäjyystarinoita”.

Koen ulkopuolisuutta työelämäkeskusteluissa, joissa 1) pomo on mikromanageri, 2) työtä on liikaa, 3) sääntö tai menettelytapa estää järkevät ratkaisut ja 4) menestystä on hierarkiassa yleneminen. Minulla ei ole pomoa, en erottele työtä ja vapaa-aikaa, sovin kaikesta itseni kanssa, pitäisikö ylentää itsensä huomenna?

Yrittäjänä eläminen on muuttanut suhdettani rahaan, vapaa-aikaan ja vapauteen. Saatan ajatella tapaamisessa, ketkä täällä ovat palkkatöissä ja mitä sessio heidän työantajalleen maksaa, jos istumme tunnin – tai kolme. Arvostan lörpöttelyä enemmän kuin työksi naamioitua pseudotyötä.

Teen paljon töitä, mutta ongelma ei ole työn määrä vaan siitä mahdollisesti aiheutuva stressi ja paine. Yritän säädellä stressiä, en niinkään työmäärää.

Yrittäminen ei riitä, pitää saada aikaan (ruotsiksi yrittäjä on företagare, aikaansaaja).

Hyvä idea, mutta kuka tästä maksaa?

Loistava idea, ihan sama saadaanko rahaa, tehdään!

Raha on vapaa-aikaa ja mahdollisuus työllistää joku muu. Välillä se tuntuu myös oman ammattitaidon mitalta. Yrittäminen ei ole tuoton maksimointia. Sen sijaan monet yrittäjät etsivät balanssia työn ja levon, kasvun ja riskin, vapauden ja turvallisuuden, kaupallisuuden ja merkityksellisyyden rajoilla.

Sitten on vapaus. Miten sen selittäisi? Moni yrittäjä tekee aika perinteistä työviikkoa ylitöineen. Vapaus on potentiaalinen mahdollisuus tehdä mitä vain, milloin vain, kysymättä keneltäkään.

Kuvittelin ennen, että omat vaihtoehtoni ovat tehdä työtä median parissa joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Nykyään ajattelen, että voisin tehdä työkseni mitä mieleen juolahtaa missä tahansa. Tämä ajatus on arvokas kuin rahasäkki, ehkä arvokkaampi.