Keski-ikäisen terveys | Dopamiiniriippuvuus: Kun jarrunkin painaminen on meille liikaa

Dopamiiniriippuvuus: Kun jarrunkin painaminen on meille liikaa

Tämä viikko on ollut monin tavoin raskas. Kerron alustuksena kaksi tarinaa pyöräilijöistä:

Kävelimme Piuskin kanssa päivälenkkiämme Aurajoen leveää itäistä kävelykaistaa. Vastaan tuli kolmihenkinen rintama ihmisiä. Kohtasimme sekunnin ajan heidät ja sekunnin ajan tie oli “tukossa”. Heidän takaansa tuli pyörällään ilman kypärää hippihenkinen nuori nainen. Hänen vauhtinsa oli jotakin 25km/t. Keskeytimme sekunniksi hänen yksityisen lanauksensa ja hänen olisi jo aiemmin pitänyt jarruttaa pyörällään. Vaan ei, sen sijaan hän jatkoi meidän kaikkien välistä omalla vauhdillaan huutaen kovaa “Vittu!” meille kaikille. Keskeytimme näet hänen “yksityisen ajonsa”. Hyi meitä muita ihmisiä.

Tulin Itäharjun Prisman parkkialueelta autollani ruuhka-aikana. Autojono valui kohti risteystä ja tilanteesta johtuen suojatien alue oli sekunnin osittain sulki. Siinä oli kahden auton välissä vain 1,5 metrin tila – sekunnin ajan. Jarmolta näyttävä insinööri hurjasteli munakypärässään 70km/t vauhtia töistä juuri silloin, kilpapyörällään. Humahti siitä aukosta läpi näyttäen keskaria kaikille ja samaa vittua huutaen. Jarrun painallus oli hällekin liikaa.

Lisäksi kun katselee kävelyreissuillaan autoihin sisään, lähes jokaisessa räplätään tai katsellaan kännykkää. Olemme suuressa kusessa, sillä tätä on dopamiininarkkareiden elämä.

Dopamiininarkkareita on jo kaikkialla. Teknologiajätit ovat tehneet meistä orjiaan. Kannattaisi heräillä viimeistään nyt.

Asiaa valottaa loistavasti tämän hetken yksi suosituimmista artikkeleista maailmassa, Ted Gioian The State of the Culture. HS teki siitä suomenkielisen referaatin.

“Gioia muistutti, että maailman kymmenestä suurimmasta yhtiöstä puolet (Microsoft, Apple, Amazon, Alphabet, Meta Platforms) pyrkii luomaan riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa teknologiaansa. ”Päivät, jolloin addiktiodiileri piileksi varjoissa, ovat ohi. He operoivat nyt vapaasti kotonasi ja kaikissa muissa elämäsi sfääreissä”, hän kirjoitti.

Ts. Kenelläkään ei ole enää pitkäjänteisyyttä eikä pinnaa.

Luonto, ulkoilu, urheilu ja laitteista luopuminen auttavat

Ei me Pian kanssa luonnossa pelkästään huviksemme olla juostu lähes päivittäin viimeistä 15 vuotta. Aivomme eivät kestä tätä maailmaa ilman sitä.

Sen lisäksi pidämme laitetaukoja, elämme maaseudulla osan vuodesta (jossa olemme paljon ulkona) ja urheilemme eri tavoin. Samoin harrastamme asioita, jotka eivät liity puhelimiin, someen, tietokoneisiin jne.

Nytkin, kun olemme olleet pari kuukautta Turussa, liikaa vain tietokonetöitä tehden, aivomme eivät enää tahdo jaksaa. Asiakkaat tuntuvat olevan koko ajan kiukkuisempia ja liikenne sekä ihmiset siinä ovat täysiä kusipäitä toisilleen. Hurjaa jälkeä tuo dopamiiniriippuvuus saa aikaan.

Tehkää siis omallenne jotakin, jos moista huomaatte. Lopettakaa se jatkuva tappeleminen siellä somessa ihan ensimmäisenä. Josko historian huonoimpiin kuuluva hallituksemmekin suostuisi jossakin vaiheessa ihan vaan neuvottelemaan jyräämisen sijaan?