Vaikka historian suuressa kaaressa asiat menevätkin parempaan, ei voi olla masentumatta nykymaailmasta. Media suoltaa ikävää, omat poliitikot ovat etääntyneet lopullisesti kansasta ja pelaavat omia valtapelejään. Ison maailman johtajat ovat joko hulluja, narsisteja tai sosiopaatteja. Tarvitsemme nyt vastavoimaa.

Yksi sellainen elää tuossa aika vieressä. On ollut mahtavaa seurata sivusta Anna Saivosalmen matkaa itsensä löytämiseen. Teoriaopettajasta tuli toisenlainen opettaja. Nyt Anna opettaa ja tartuttaa positiivisuutta meihin muihin liikunnan ja oman kehon tuntemisen kautta, omalla ehtymättömällä energiallaan, joka kumpuaa puhtaasta intohimosta. Hän kirjaimellisesti – ja kirjallisesti – elää nyt unelmaansa.

”Tarvittavat taidot voi opettaa, mutta luonnetta ja henkilö- tai sosiaalisia taitoja (character) et.”

Pelisilmä

Tuon nostolauseen on aika moni sanonut.

Itse lisäisin listaan vielä taidon, joka niputtaa nuo kaikki: Pelisilmän. Ihailin jo nuorena jalkapalloilijana ja jääkiekkoilijana pelaajia, jotka epäitsekkäästi tarjoilivat mitä uskomattomampia syöttöjä pelikavereilleen. Ihailen vieläkin. Maalipyssyt siinä vierellä voittivat tilastoja, kun taas pelin aivot pysyttelivät aina siellä taaempana. Kaikki pelistä tietävät kyllä ymmärsivät miksi homma toimi.

Myöhemmin olen huomannut pelisilmän toimivan, ja kyllä, tiedän että itselläni se on, myös muussa elämässä. Siellä se laajentuu ns. elämäntaito-opiksi. Miten osaat toimia aikuisena yhteiskunnassa niin, että pärjäät: saat ruokaa, katon pääsi päälle, ehkä toisenkin katon sekä mukavia ystäviä niitä jakamaan. Yrittäjänä pärjääminen jo edellyttää kymmeniä taitoja, jotta homma pelaa myös samaan perheeseen kuuluvilla tai vieruskavereilla.

Miksei elämäntaito-oppia opeteta koulussa!!!?!?

Positiivisuus

Olen taipuvainen melankoliaan ja jopa synkkyyteen. Mietiskelen ja luen paljon, joten masennuksen torjunta on ollut osa minua jo nuoresta saakka. Osaan kyllä olla positiivinen ja energinen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä jaksan. Nyt joudun jättämään tiettyjä uutisia tietoisesti välistä, suojellakseni päätäni.

Annaa ja muita positiivareita seuraamalla saan energiaa. Hyvä tarttuu. Jaksan taas lähteä edistämään omia oikeita mielenkiinnon kohteitani ja en tyydy pelkästään vain rutiinien hoitamiseen.

Joten kiitos teille energiapaneeleille. Tässä torppapöydän toisella puolen on onneksi se itselle tärkein patteri, jonka tarmo tarttuu joka päivä niin, että löydän itsenikin kaivamasta syreeneille kuoppia tai kirjoittamassa käsikirjoituksia sellaisiin mainoksiin ja viesteihin, joita itse maailmassa nyt kaipaan.

Taidot voi opettaa, mutta vierelle tarvitaan energiapattereita, jotta mikään tässä maailmassa valmistuu, voisi olla uusi viisaus.

Olemme saaneet vaimoni kanssa pienen perhemainostoimistomme jalkeille ja tekemään ihan riittävää toimeentuloa. Alusta lähtien olen pohtinut sen lyhennettä – mikä yhtiömuodoksi?

Alunperin perustin Pikku Apuri ay:n tukifirmaksi Viidakkorummulle, koska silloin teimme monen suuremman mainostoimiston digityöt ja jos firma A tilasi meiltä, firma B ei voinut, koska mustasukkaisuus. Niinpä piti perustaa ”oma firma”, jotta myös firma B tai C pystyi tilaamaan meiltä töitä. Ihme maailma?

Pikku Apuri jäi muuten lähinnä henkilökohtaiseksi blogialustaksi, jolla oli silloin tällöin satunnaisia laskutuksia, lähinnä noihin firmoihin B ja C sekä omia teksti- ja puhujapalkkioita.

Kun Pia astui mukaan yli vuosi sitten, viilasin Pikku Apurista aidon perhemainostoimiston. Pystymmehän nyt tekemään, ainakin verkostomme avulla, lähes mitä vain markkinointia.

Silti jäänyt kismittämään tuo ay -lyhenne. Onko teillä fiilis, että tilaisitte mielummin osakeyhtiöltä työtä kuin avoimelta? Itsellä se on hieman kuin yrityksen nimi olisi Snellmen Group and Industry ja sitten firman sähköposti olisi kuumono_446@gmail.com – ei siis uskottava.

Pitääkö siis vaihtaa ay Oy:ksi uskottavuudenkin takia?

ay vai Oy?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Koitettiin Nupun ja Ranin kanssa päästä yhdessä Samariaan, kun he olivat täällä kanssamme viitisen päivää, mutta silloin oli niin epävakaiset säät vuorilla, ettei päästy. Päätimme kuitenkin Piuskin kanssa mennä vielä kerran tämän lempivaelluksemme läpi. Viimevuotisen reissumme kuvat ja juttu tästä.

Tällä kertaa otimme matkan Elafonissos travelin kautta, joka hoitikin homman hienosti. Matka maksaa 25€/ henkilö plus 10€ lauttamaksu päätepisteestä (Agia Roumelin kylästä) Sougiaan sekä 5€ luonnonpuistomaksu. Eli siis 40 eurolla pääset kokemaan jotain ainutlaatuista.

Vaelluksen aikataulu

Herätys on aamusta kello 4.30-5.00, koska bussi noutaa sinut n. 5.30 läheltä hotelliasi.

Omaloksen kylässä olette n. klo 7 jälkeen, jossa voit kahvilasta ostaa tuorepuristettua tuoremehua, kahvia ja purtavaa reissulle. Me ostamme edellispäivänä kaupasta aina suolapähkinöitä, tuc-keksejä, makeita keksejä jne. Lähdevettähän saat tankattua rotkossa mielin määrin.

Vaellus alkaa n. klo 8. Suurempia välipysäkkejä on kolme kappaletta, joista löytyy myös alkeelliset wc:t (reikä lattiassa): 4 km:n jälkeen (Agios Nikolaos), 7 km:n kohdalla (vanha Samarian kylä) sekä n. 11+ km:n paikkeilla (Christos). Lisäksi on pienempiä vedentankkausstoppeja.

Olemme kävelleet reitin rauhassa läpi n. 5-6 tuntiin. Se ei ole kisa. Tahtimme on keskimääräistä tasoa. Silloin voi pysähdellä ottamaan kuvia ja nauttimaan Euroopan upeimmista luontomaisemista.

Olemme siis Agia Roumelin vanhassa kalastajakylässä yleensä n. klo 14 maissa. Siellä ei oikeastaan tehdä muuta kuin uidaan Libyanmeressä, otetaan aurinkoa/ varjoa, syödään ja juodaan.

Lautta noutaa sinut Sougiaan n. klo 17.30. Merimatka kestää 45 minuuttia.

Bussi ajaa väsyneet vaeltajat n. parissa tunnissa takaisin hotellille, joten yhteensä matkaan menee 16-17 tuntia.

Tässä nyt vinkkejä kaikille, ketkä myös haluaisivat Euroopan pisimmän rotkon läpi tarpoa

Reissu on raskas ja maasto erittäin haastava. Rotkossa sattuu lukuisia nilkannyrjähdyksiä, -vääntymisiä ja -murtumiakin, kun 80% matkasta taivalletaan erikokoisten kivien päällä.

Ensimmäinen mietittävä on se, jaksatko oikeasti matkan läpi? Jos olet ylipainoinen, huonokuntoinen, -jalkainen, -selkäinen, diabetestä tai sydänsairautta sairastava – älä tee. Matka on 16km pitkä ja siitä helppoa tai tasaisempaa kulkua on ehkä 500 metriä!

Voit testata kykyäsi täällä Kreetalla esim. kävelemällä päiväkuumalla 10 km matkan ja kerro se 3-5:llä, niin pääset lähelle sitä, mitä Samaria vaatii.

Toinen vaatimus on tukevat vaelluskengät. Meillä ei tällä reissulla ollut niitä, mutta päätimme kulkea matkan kevyillä citylenkkareilla, kun kuulimme, että matkanjärjestäjältä saa 3€/hlö -hintaan vuokrata kunnolliset kävelysauvat, joissa on terävät päät. Yksi sauva per henkilö riittää. Sen avulla pääset vaikeimmat kohdat hienosti läpi.

Jos olet perus- tai hyväkuntoinen, olet nukkunut edelliset yöt hyvin, pääset kyllä matkan loppuun. Samarian kuuluisat puujalat tulevat kokeneemmallekin vaeltajalle 1-2 päivän perästä 🙂

Meille tämä viides kerta taisi olla viimeinen vähään aikaan. Maaston, reitin ja näkymät osaa jo ulkoa, vaikka ne salpaavatkin aina hengen. Seuraavaksi keskitymme Teiden tulivuoren ympäristön tutkimiseen.

Itsellä meinasi tällä kertaa bensa loppua. 1-2 tunnin unet ja alkava flunssa veivät täysin tehot ja ilman mukana ollutta disperiiniä sekä magnesiumia olisi matka jäänyt kesken.

Kuvasatoa tämänvuotiselta vaellukselta

 

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Saimme viime viikolla julkaistua toisen yritykseni, Viidakkorummun, tulevaisuusnäkymiä. Voit lukea tästä, miten yhdessä Pilvian kanssa lähdemme nyt kansainvälisille vesille koittamaan onneamme.

  • Kun taas täällä torpan seisomapöydässä liikutaan lähiluomulinjalla.

  • Tänään on valmisteltu Wihannon sivustojulkistusta (kuva yllä),
  • tehty tuossa muutaman kilometrin päässä olevalle Larjaman sahalle markkinointipohjia, kun lanseeraamme kohta Lähipuu -tuotteita.
  • Pilvialle olen kirjoitellut businessplänimäistä dokumenttia englanniksi, koska pitää lähettää pumaska Espanjan toimistovarauksia ja muita varten.

  • Lisäksi lanseeraamme Midas kultasepille verkkokaupan (kuva yllä) vielä tämän viikon aikana. Nyt testataan viimeisiä ostotestejä läpi.

Ecuadorilaisen musiikin tahdissa tässä helteessä

 

Kirjoittelen tässä ”salipuolen” kirjahyllyn päällä. Vieressäni oleva ovi terassille on auki. Siellä taas asiakkaamme Spinkkilä -rakennusfirman Jose (Ecuadorista) ja Gurban (Uzbekistanista) hikoilevat terassillemme ristikkokaiteita. Pidämme lähinnä huolta heidän nesteytyksestään.

Mainio fiilis tehdä kun Josen mankka pauhaa aina upeaa ecuadorilaista musaa. Jalat alkavat vispata tässä naputtaessakin.

Kaupunkikotimme on pieni, joten meillä on alusta asti ollut sääntö, että yksi uusi tavara tai vaate vie vähintään yhden pois (mielummin enemmän).

Kun sitten hommattiin maaseututorppa, vannoimme ettei sinne kerätä varastoa, kuten monille muille oli käynyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin on sanottava, että taistelemme joka viikko varastovaihdetta vastaan. Halusi tai ei, vanhat vaatteet ja tavarat kerääntyvät torpalle ja sen lukuisiin säilytysvajoihin kuin magneettisina. ”En raaski heittää tätä pois, kyllä sille mökillä käyttöä löytyy”. Ei löydy.

Itsellä on täällä pieni vaatekaapillinen vaatteita. Niistä käytän vajaata 10%:a. Ne kuitenkin ovat niin hyväkuntoisia, etten viitsi niitä poiskaan heittää, joten olkoot nyt toistaiseksi.

Työkaluvajamme on pieni, mutta tehokas. Vaan silti sen lattiapinta täyttyy koko ajan tavarasta. On imuria, jalkapumppua, painepesuria, kumisaappaita, ikea-kasseja, jne. jne.

Ihan oikeasti emme saisi ostaa mitään muutamaan vuoteen. Joka paikka tursuaa turhaa jo nyt. Miksi sitä sitten ostaa?

Oma hypoteesini on se, että kun meidät opetetaan kuluttamaan, ostamaan ja hamstraamaan koko ikämme, niin siitä pois opettelu vie aikaa. Vaikka olemme tienneet dilemman jo vuosia, silti tulee ostettua edelleen turhiakin.

Toinen osa koskee sitä, että halusimme tai emme, olemme hedonisteja. Jos täällä vain kerran taaplataan, saahan siitä nauttiakin. Nautintoa ovat elämää rikastuttavat asiat. Yksittäinen tavara ei niinkään, mutta toisenlainen asunto maalla tai purjevene muuttaa jo elämää paremmaksi.

Kolmas osa hypoteesista liittyy teknologiaan. Kun elämme enemmän ruutujen kimpussa kuin toistemme, eräänlainen tyhjiö sisällämme kasvaa. Sitä tyhjiötä täytämme sitten ostamalla siitä ruudusta laastariksi tavaraa. Jokainen uusi ostos tuo hetkellisen onnen tunteen, muttei yksikään korvaa kumppanin halausta tai kavereiden kanssa vietettyä iltaa.

Me tarvitsemme enemmän toistemme seuraa.

Valtio ja sen tulevaisuus

Laajemmalti kysymys on seuraavanlainen:

Miten käy valtion, kun sen kansalaisista valtaosa saavuttaa saman tilanteen? Kun iso osa kansasta ei enää ostakaan kuin tarpeeseen, ostaa käytettyä tai lainaa. Väitän, että se osa on jo suuri ja kasvaa koko ajan.

Jonkun olisi syytä pohtia vakavasti yhteiskuntajärjestelmää, joka ei perustu enää kuluttamiseen. Suomalaisella tavalla elää tarvittaisiin lähes neljä maapalloa.

Ehkä meillä olisi jotain perustavanlaatuista korjattavaa? Mutta josko aloittaisi itse siitä, että halaisi puolisoaan hieman enemmän kuin tuijottaisi ruutua. Kavereiden kanssakin on kiva keskustella ihan naamatusten. Samaa selitin vuosi sitten, mutten tilannetta paljoakaan parantanut. Josko jo?

Toki ne ovat kavereita ja kyllä, on ne jo monesti nähty, mutta onneksi taas eilen Hugossa, Turussa.

Elämä on parhaimmillaan ystävien kannustamista ja sitä tuli eilen tehtyä.

Skoogie, eli Mika ja Esa vahvistettuna Severillä sai dopamiinit liikkeelle. ”Kun minä olin pieni poika, äitini sanoi minulle….”. Kiitos.

Nuori poika

Lauralle

Hard to handle

Keep on rockin’ in the free world

You know my name

It’s only rock’n roll (but i like it)

Meillä on Piuskin kanssa ollut hurja kiire töiden osalta. Nyt alkaa helpottaa – juuri samalla kun muutamme torpalle Taivassaloon.

Kun on 2-3 ihan erilaista elämää: ”kaupunkikuutiossa” asuminen talvisin ja vanhalla torpalla kesäisin sekä irtokuukausi+ ulkomailla, elämä pysyy mielenkiintoisempana. Arki on täysin erilaista joka kohteessa.

Torpalla (ja ulkomailla) työ on enemmän periodista. Sitä tehdään pahan UV-säteilyn ja sateiden aikana. Kivat ulkokelit tehdään torpankunnostustöitä tai ulkomailla kävelyitä. Kaupungissa noudatamme pitkälti vanhaa ja jo hapanta perustyöaikaa, vaikkakin päiväreippailut sielläkin antavat aivoille ja mielelle happea.

Työt torpalla tänä kesänä

Tämä torpparikausi on poikkeuksellinen. Olemme tehneet siellä jo niin paljon, että pääkunnostustyötä ei ole kuin muutamia: yläpohjan eristäminen tervapaperein ja puukuidulla sekä terassin loppuunhiominen kaiteiden ja helmalautojen osalta.

Samasta pitäjästä löytyvältä Puutavaraliike Larjamalta tilasin jo 60m 48*98mm kestopuuta kaideristikoita varten sekä 60m siperian lehtikuusta helmalaudoiksi. Niiden teko alkaa toukokuun puolivälissä Spinkkilän super-Josen johdolla.

  

Yläpohjaan kannoin jo paalikaupalla puukuitua ja tervepaperirullat. Vuonna 2016 kannoimme yläkerrasta 1500-2000kg:aa roskaa, paskaa, akkuja jne. pois ja imuroitimme loput. Se on puhdas ja odottaa eristystään. Se tehdään toukokuussa sekin.

Toki sitten pihahommia riittää ja eritoten kiinnostaa tonttimme perällä oleva lampi – josko siitä saisi naapurien kanssa kivan saunapulahduspaikan?

 

 

 

 

 

On taas kuulunut tovi musatyrkyistä, joten tässä mitä alkuvuoden aikana on tullut keräiltyä listoille. Sitä samaa soul-americana-country-blues-rock -keitosta kaikki tyyni.

Minulla on teoria: Meille on yli 20 vuotta raijattu Kiinasta konttikaupalla halpaa paskaa. Sellaista, joka hajoaa lähes heti ja kulkeutuu lopulta kaatopaikkojen kautta Afrikkaan, lasten poltettavaksi (kärjistäen). Aika monella on mitta täysi. Haluamme laatutuotteita, joita kannattaa taas korjauttaa ja huoltaa. (Artikkelikuvan esimerkkinä 120 -vuotias torppa ja sen korjaaja).

Ostimme muutama vuosi sitten 80-luvun ompelukoneen käytettynä, koska ompelukonekorjaaja, jonka liikettä ei enää ole, kertoi samaa kuin hyvä elektroniikkakauppiaskin: Vanhemmissa tuotteissa osat olivat metallia, 90-luvun loppukoneissa jo muoviset. Kone on toiminut rasvattuna kuin rasvattu.

Kun olemme juosseet halvan hinnan perässä, laatu on laskettu olemattomalle tasolle.

Meillä, kuten monella muullakin täällä länsimaissa, on liikaa kaikkea: Koneita, vaatteita, tavaroita. Nyt moni lainaa erikoisempia tutuiltaan tai sitä varten avatuista verkkopalveluista, kuten Kuinoma tai Lainatavara. Tarvitseeko sitä huonolaatuista pyörösahaa ostaa yhtä puunpätkintähommaa varten?

Olemme päättäneet ainakin kartoittaa hyviä vaihtoehtoja, kun jotain aidosti tarvitaan. Sitä ennen pitää käydä perustava keskustelu siitä, tarvitaanko sitä ollenkaan vai voisiko sellaisen vuokrata, lainata tmv.? Jos sellainen tarvitaan, on se useammin vanha ja käytetty kuin uusin malli, poislukien tietotekniikka.

Mikäli yhä useampi toimii samoin, siitä seuraa se, että kulutus sakkaa. Ja kun se niin tekee, valmistajat, toivottavasti, alkavat tehdä taas laatutuotteita, joita voi huollattaa kuntoon järkihinnoin.

Palaamme siis taaksepäin. En usko että 3D-tulostus tuo meille laadukkaampia tuotteita. Nopeammin tehtäviä huonoja kyllä.

Tarvitaan muovivero ja muita rajoittajia epäekologisille tuotantotavoille ja -materiaaleille. Tästä puhuu myös päivän HS-pääkirjoitus:

Pienet yksittäiset teot eivät enää riitä, vaan tarvitaan isoja rakenteellisia muutoksia. Ne eivät ole ilmaisia eivätkä helppoja. Tuotantoa ja kulutusta voidaan ­ohjata tehokkaasti esimerkiksi verotuksella. Seuraavan hallitusohjelman pitäisikin jo sisältää merkittäviä toimia Suomen ekologisen velan lyhentämiseksi.

Olen viimeajat törmäillyt asiaan, joka on vaivannut koko ikäni. Tunne-elämäni ei ole kovin syvä. Olen miettinyt miksi?

Syy miksi kirjoitan tätä auki, on tietysti koko blogini tarkoitus, eli pitää itseni kasassa ja selväjärkisempänä, mutta myös juuri katsomani David Lettermanin Jay-Z -haastattelu Netflixistä (sarja on vanhanaikaisella tavalla kiva). Siinä miehet riipaisevat aihetta hieman.

Kasvoin rikkinäiseksi muuttuvassa perheessä. Kun olin teini-iässä, vanhempieni suhteesta ei ollut paljoakaan jäljellä, mutta jouduimme siskoni kanssa katsomaan suhteen luhistumista vuosia. Ts. en muista, olenko montaakaan kertaa nuorena nähnyt vanhempieni rakkaudenosoituksia toisiaan kohtaan.

Ja kun mietin isovanhempiani, heistä tunnetta ei näkynyt sitäkään vähää mitä lapsistaan. Olivatko ajat sitten heidän aikanaan erilaiset – ja vielä maaseudulla? Olivat varmasti.

Vaimoni Pia on kärsivällisesti opettanut tunnepuolta yhdessä viettämämme 26 vuoden ajan. Olen edelleen siinä välttävä, mutta paljon parempi kuin joskus. Halailu ei vieläkään tule täältä luonnostaan. Kasvoin kättelymieheksi. Itkeä olen kyllä osannut, varsinkin tietyn musiikin tai muun taiteen vierellä.

Ja onhan meillä monella 70-luvun lapsilla samanlaisia kokemuksia. Vasta paljon myöhemmin sai tuntea avoimemmin. Silloin sai turpaansa.

Onkin upeaa nähdä kavereissani, mm. miten hienoja ja tuntevia isiä he ovat. He todella elävät lastensa vierellä, kavereina. On mahtavaa nähdä, kun miesten puhelimet soivat tiuhaan jonkun lapsista soitellessa ja kertoessa juttujaan. Ne ovat rakkauspuheluita.

Melanoomaherätys jäädytti tunne-elämääni hieman. Pitäisi osata nauttia 100%:sti terveenä olosta, mutta pelko on jäänyt asumaan, vaikkakin enää pienenä pilkkuna jonnekin pernan pimeälle puolelle.

Kevät avautuu juuri nyt ja jahka tästä taas päästään maaseudun rauhaan elämään, tiedän sydämenikin taas heräävän. Niin se teki viime kesänä. Ja sitä edellisenä.

Kun on tietynlaiseksi kasvanut ja kasvatettu, opettelu vie aikansa. Potilas on kuitenkin hyvässä hoivassa.

Olipas tällaiselle norleans-fanille mannaa eilen tarjolla. Kaverin vinkistä lahdimme tsekkaamaan lähirafla Hugoon Kalle Konnuslahden torvisakkia. Ei kaduttu eikä kaaduttu.

Toivottavasti soittajat eivät ärsyyntyneet pahasti yhden kaksimetrisen naamoilla heiluvasta puhelimesta? Kiitos Hugo kulttuuriteosta taasen 😉 Jollei juhatorvinen enää liiku, niin toivomme muita torvia rafloihin!

Kalle Konnuslahti & Tremolo (Hugossa 6.4.2018) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Kalle Konnuslahti & Tremolo (Hugossa 6.4.2018) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Olen menettänyt vuosien myötä lähes kaiken uskoni suomipolitiiikkaan, kuten varmaan moni muukin. Nyt käynnissä oleva yritystukiskandaali katkaisi tämän it-kamelin selän. Jotain on tehtävä. Tässä Antero Vartian teaser aiheesta.

Niinpä vielä raaka toiminta-ajatus olisi seuraavanlainen:

  • Perustetaan uusi puolue. Siihen tarvitaan näitä asioita.
  • Puolueella on vain kolme pääteemaa. Kaikki sellaisia, jotka nyt puuttuvat kaikista muista: Läpinäkyvyys, rehellisyys ja demokraattinen toiminta.
  • Se ei mainosta eikä lobbaa. Sille perustetaan verkkoon kanavia, joihin se raportoi päätöksenteosta ja sen läpinäkymättömyydestä.
  • Jokaiseen raporttiin voi kuka tahansa ehdottaa parempaa toimintatapaa tai ehdotusta. Niistä voi kuka tahansa tykätä, mutta vain kolme parasta otetaan loppukisaan. Paras ehdotus on puolueen päätös ja linja ko. asiasta
  • Se on siis aidosti kansan ääni paksujen seinien ja kallojen sisällä.

Olisiko tuossa pointtia. Kuka tuollaiseen lähtisi mukaan?

P.S. Domain varattu.

P.S.2. Hyvä huomio tuli lukijalta. Kansa ei saa päättä suoraan mistään. Tulee hurjaa tulosta. Eli jotta pääsee ehdottamaan, pitää suorittaa jonkinlainen ”olen ihminen” -testi 🙂

Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkärillä. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 1,8 vuotta sitten. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 117€ kerta, mutta se on silti halpa vakuutus.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille se uusii sinä aikana. Itsellä se oli niin pintaesiintymä, eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Olin edelleen puhdas. Erikoislääkäri ei siis nähnyt sadoista tummista luomistani poistamisen tai jatkotutkimisen arvoisia.

Kohta olen sen kriittisen kahden vuoden rajan yli. Olen todella iloinen, vaikka syöpä -sana onkin meihin niin kauhistettu, ettei se koskaan lähde pois mielestä, vaikka olisitkin terve.

Kaksi opittua matkan varrelta

  • Katso aurinkolomalla ja kotimaan kesäpäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai ainakin 30-50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee kovissa lukemissa.
  • Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa, ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

 

Nyt sen sanoi julkisesti joku muukin. Yritysten viestintää tehdään vain koska ”niin kuuluu tehdä”. Monenko yrityksen blogista olet lukenut toistuvasti mielenkiintoisia juttuja? Niinpä.

Haalean tekstin perinne elää vahvana yritysten omissa blogeissa. Ympäripyöritellään nipullinen muotitermejä kädenlämpöisessä liemessä ja lopuksi julkaistaan se. Ihan vain sen vuoksi, että yhtiön viestintäväen tai vaikuttajakonsulttien mukaan jotain pitää julkaista.

Eikä pidä.

Ainoa syy julkaista blogikirjoitus on se, että ollaan selkeästi jotain mieltä, jonka luotetaan kiinnostavan muitakin ihmisiä. Mieluiten löydetään kokonaan uusi ja raikas näkökulma ajankohtaiseen asiaan.

Kun on ollut tekemässä muutamia satoja yritysverkkosivuja, huomaa kaikissa toistuvan kaavan: luottamuksen puutteen ja pelon. Rohkeimmatkin ideat tasoittuvat tyhjäksi ilmaksi, kun:

  • ohjausryhmä pääsee editoimaan
  • toimitusjohtaja kysyy asiaa ”saunakavereiltaan”
  • pelätään muuten vain, että näkökulma suututtaisi yhden ihmisen

Opasta ja neuvo asiakkaitasi

Jos olisin viestinnästä vastaava:

  • Lakifirmassa, kertoisin asiakkaille mm. perintökuvioista. Nyt Suomessa jää tuhansia mökkejä perinnöiksi. Mitä silloin kannattaa tehdä ja huomioida?
  • Vakuutusyhtiössä kertoisin tarkemmin ja esimerkein eri vakuutusten ehdoista, esim. jos vakuuttaa mökkinsä, millä hintaa sille saa vesivahinkovakuutuksen ja milloin sellainen kannattaa maksaa (kesä- tai kantoveteen ei, astianpesukone + putki -yhdistelmällä joo)?
  • Pankissa… odottaisin alan kuolemaa ja kertoisin siitä 😉
  • Autoliikkeessä mm. paketoisin asiakkaan näkökulmasta tarpeellisia palveluita auton ostohintaan optioiksi ja kertoisin niiden elämää helpottavista vaikutuksista.

Lista on loputon.

Asiakakaskokemus (Leevi Parsama).

Pointti on se, että kaikkien pitää viimeistään nyt siirtyä asiakaskeskeiseen markkinointiin – tai itse asiassa, muuttaa koko liiketoiminta sille pohjalle, pois tuotantokeskeisyydestä.

Jollet keksi mitä ja miten moisia teet, soita tai nappaa hihasta!

Sähköpostita
Soita (+358)408275658