Teemme Piuskin kanssa tällaisen. Kumpikin vastaa omansa ja sitten istumme miettimään, miten asiat totutetaan käytännössä. Suosittelen kaikille pariskunnille.

Jos saisit valita ihan mitä vaan

  1. Mitä haluat tehdä työksesi 2020-luvulla?
  2. Miten ja missä haluat elää 2020-luvulla?
  3. Mitä haluat harrastaa 2020-luvulla?
  4. Haluatko tehdä matkoja tai pitkiä matkoja? Mihin? Miten? Koska?

Ei ole muuten helppoa

Olemme nyt parisen viikkoa miettineet tahoillamme. Jo ensimmäinen kysymys on iso.

Tässä vaiheessa ikää ja uraa voi jo miettiä mielihalujen, ei taloudellisten pakotteiden ohjaamana. Itselle työn merkityksellisyys on ydinsana.

Kakkoskysymyskään ei ole helppo. Haluaako asua Suomessa, ja jos, niin missä? Maaseudulla ja kaupungissa kuten nyt, vai vain yhdessä paikassa?

Voimme tehdä työmme missä vain, mutta en usko vielä siihen, että saisimme näin hyvin asiakkaita jos asuisimme esim. Lapissa. Moni haluaa kuitenkin edelleen nähdä naamatusten, ei vain Google Hangoutsin tai Skypen kautta.

Ulkomaille muutto on aivan yhtä helppoa kuin muutto Lappiinkin. Jos uskoo saavansa asiakkaita mistä vain, työ ei pidättele ketään.

Harrastuskin voi jopa määrittää työn, tai ainakin se voi vaatia tiettyä paikkaa, mutta se lienee näistä helpoimpia vastattavia.

Matkustaminen on sitten se helpoin vastattava, kun on jo paljon ehtinyt sitäkin tehdä. Ja ilmastonmuutoskin mietityttää matkustamisen taustalla.

”Käymällä listan läpi molempien osalta osaamme ottaa toisen paremmin huomioon ja voimme tehdä suunnitelmia molempien tulevaisuudentoiveiden eteen.”

12 vuotta Viidakkorumpua on nyt ohi, ainakin y-tunnuksen osalta. Pidämme Viidakkorummun vielä tuotenimenä ja palvelu toimii kuten ennenkin, vain lasku tulee Pikku Apurilta (tai Ulapelta). Olen selkeästi muutenkin uuden alussa.

Nyt on kaikin puolin outo olo. Tuntuu yksinäiseltä. Kai se jotenkin paikkansa pitää, että yrityksestä, vaikka onkin vain y-tunnus paperilla, tulee lapsi? Mutta ei auta, Pikku Apurimme on päässyt hyvään vauhtiin ja teemme paljon laajempia töitä kuin Rumpu koskaan teki, kiitos vaimoni Pian suunnittelu- ja graafisille kyvyille.

It-jutut vaihtuivat mainostoimistoksi + it-jutuiksi + muiksi kiinnostaviksi jutuiksi.

Uusia alkuja

Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta ekologisesta, on se sitten rakentamisen ratkaisut, muovin hävittäminen, omavaraisuus tai energiaratkaisut. Niiden pariin mieli vetää myös. Toki 20+ vuotta markkinoinnissa takaa sen, että sen osaa. Vaan jotain kokonaan muutakin nyt kehiin? Isona olisi kiva tehdä hyödyllisiä ja merkityksellisiä töitä.

Normitöiden ohessa olemme kehittäneet eteenpäin ekologisen asumisen ideaamme ja nyt koitan löytää sille aidosti tilaa työkartalta. Sen jälkeen pitää lähteä juoksemaan rahoitusta ja yhteistyökumppaneita kiinni.

Joka vuosi on tullut kavereilta takavasemmalta myös jokin suurempi projekti. Aivan taatusti sellainen tulee eteen jo syksystä.

Itselle suurin muutos kuitenkin lienee tupakan jättäminen.

Armeija ei minulle opettanut mitään. Sain sieltä vain pahan tavan. Utön tuulissa kaverit opettivat tupakoimaan ja se jäi. Siitä on nyt 30 vuotta ja vuosia asiaa vatvoneena päätin vihdoinkin lopettaa, ihan ns. kylmä kalkkuna -keinolla. Tiistaina 24.7. lopetin. Siitä on nyt vasta kuusi päivää, mutta tähän asti tuntuu hyvältä, jopa helpolta. Ehkä vuosien henkinen lopetustyö antaa voimaa pysyä ruodussa? No, päivä kerrallaan.

Kivaa loppukesää kaikille.

 

Ruotsin suku oli taas muutaman päivän torpalla ja tutkin netistä kivoja uimapaikkoja Taivassalosta tai Kustavista. Kirjoitin niistä jo muutama vuosi sitten, mutta nyt halusin löytää sen timantin.

Onneksi törmäsin Raumanmeren sukeltajien keskustelupalstaan, josta sain linkin toiseen sukellussivustoon. Sieltä löysin ajo-ohjeen Hilloisten louhokselle. Alla Google Maps -tiedot.

Muksut kiljuivat riemusta, kun näytin heille videon kohteesta. Olisiko tämä sellainen timantti, johon voisivat ihmiset tulla kauempaakin?

Ja olihan se!

Kristallinkirkasta vettä (näkyvyys n. 20-30 metriä) ja lämmintä, kiitos kesän helteiden.

Ajoimme pääparkkipaikalta oikealle, louhoksen toiseen laitaan.

Pääparkkipaikan lähellä oli sakkia, koska siellä on penkit, portaat veteen ja loistava piknik-tasanne isollekin porukalle. Me halusimme rauhaan ja se onnistuu, koska louhoksen pinta-ala on valtava. Vaikka siellä olisi satoja uimareita, rauha löytyy. Mene kauniina päivänä – se kannattaa!

Video ja kuvia

 

Tämä kesä on meille erikoinen. Ei juurikaan mitään isoa rakennettavaa tai korjattavaa torpalla. On outoa vaan olla. Toki muutama asiakasprojekti on työn alla kesälläkin.

Olemme reissusta tultuamme Pian kanssa pääosin olleet vain. Aamuisin teemme mainos- ja verkkosivutöitä, päivällä jotain pikkupuuhastelua pihalla ja kovat UV-ajat (klo 13-16) menen kirjaa lukemaan sisälle (sen muutoksen kerran saatu melanooma tekee). Illat ovatkin kulkeneet futiskisoja tai hyvää tv-sarjaa katsoessa.

Saatamme toki tehdä päivisin polkupyöräretken, käydä Ukissa kaffella ja hakemassa jotain torppatarpeita, mutta muuten olla köllötetään. Edelliset 3+ vuotta meni erilaisia suurempia projekteja näkertäessä.

Tai niin, päätimme nostaa tuvan vanhat lankkulattiat ylös syksyllä, kun ei ole niin kuumaa. Tsekataan samalla vanhan multipenkin kunto ja höylätämme Larjamalla uudet lankut huonojen tilalle. Mutta se on ainoa isompi remppa.

Ja toki tuttuja täällä ramppaa. Tällä viikolla haemme äitini tänne saunomaan ja sitten tulevatkin Ruotsin sukulaiset heti perään. Ja thaikkuperhe odottaa jo parin viikon päässä.

Nyt kuuntelen lintujen viserrystä avonaisesta ikkunasta, juon maitokahvia ja odottelen asiakkaiden kommentteja töistämme (hiljaista on heinäkuussa).

Ilmastonmuutos on totta. Meitä on liikaa. Hukumme muoviin. Tarvitsemme nopeasti laboratorioissa tuotettua ruokaa, jotta edes joku puu jäisi pystyyn. Jotain pitäisi kaikkien tehdä. Keräsin muutaman ratkaisevan kysymyksen.

Jokaisen pitäisi siirtyä lihattomaan ja maitotuotteettomaan ruokavalioon. Se on suurin keino ehkäistä ilmastonmuutosta.

Olemme muutaman vuoden siirtyneet kohti lihattomaa ruokavaliota, esim. punaista lihaa emme enää syö, mutta kokonaan ilman lihaa emme ole osanneet olla vieläkään. Possua, kanaa, leikkeleitä ja makkaraa menee vähän edelleen, vaikka tiedämme tämän olevan se tärkein kysymys.

Olisiko esim. hintojen rankka nosto ilmastolle kriittisissä tuotteissa keino hillitä niiden kulutusta? Maitolitra maksaisi 5€ ja kilo lihaa 50€? Meiltä loppuisi. Emme niin paljoa maitotuotteita tai lihaa rakasta.

Liikennepäästöjä pitää vähentää heti, erityisesti lentoliikenteestä. Lomat pois?

Jos lentoliikenteen kasvu jatkuu nykyistä tahtia eikä lentämisen hiilidioksidipäästöjä onnistuta rajoittamaan, vuonna 2050 jo neljännes koko Euroopan päästöistä tulee lentämisestä.

Niin. Olemmeko valmiita lopettamaan lentolomat? Ei enää talvireissua Teneriffalle tai kesämatkaa Kreikkaan? Lähellä ollaan, sillä olemme jo matkustaneet paljon (eli saastuttaneet ilmaa jo rajusti!). Tässä hedonismi silti voittaa, koska lennot ovat halpoja ja päänuppi voi niiiiiiin paljon paremmin muualla. Sama lääke tepsisi: Lentohinnat moninkertaisiksi?

Pitää tosin mainita, että matkailussa mielellään puhutaan vain haitoista. Hyödyt ovat myös kiistattomat. En ole missään oppinut niin paljon kuin puhumalla muunmaalaisille ja muunlaisille ihmisille ympäri maailman.

“Travel is fatal to prejudice, bigotry, and narrow-mindedness, and many of our people need it sorely on these accounts. Broad, wholesome, charitable views of people and things cannot be acquired by vegetating in one little corner of the earth all one’s lifetime.”—Mr. Mark Twain

Kulutusyhteiskunta alas ja kierrätys- & jakamisyhteiskunta tilalle tai joku muu?

Thomas Piketty argumentoi kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, että ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääoman tuottavuus on ylittänyt reaalisen talouskasvun, mikä johtaa tulevaisuudessa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkaa koko länsimaisen demokratian olemassaoloa.

Ongelmien torjumiseksi Piketty ehdottaa globaalia progressiivista varallisuusveroa. Oxfamin mukaan yksi prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia yhteensä. 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhimmät 50 prosenttia.

Hukumme länsimaissa turhaan tavaraan samalla kuin tuloerot räjähtävät maailmanlaajuisesti. Mutta missä välissä ja kuka muuttaisi kuluttamiseen perustuvat yhteiskuntajärjestelmät?

?

Niin kauan kuin pidämme kiinni saavutetuista eduistamme ja annamme hedonismin voittaa, maapallo ja me kaikki kärsimme. Voit toki olla teknologiauskovainen, jolloin odotat vaan kaiken pahan ratkeavan uusien keinojen tullessa käyttöön. Juuri nyt tilastot osoittavat meidän menevän kohti pahaa tuhoa.

Aika harva tulee Italianreissulta pari kiloa keveämpänä kuin sinne mennessä. Sen saavuttaa kun kävelee n. 30 000 askelta joka päivä. Padova ja Venetsia ovat kummatkin niin täynnä kauneutta, että se ei edes tunnu missään. Ja siihen päälle ikisuosikkini Pearl Jamin paras näkemäni konsertti koskaan vei äänemmekin kahdeksi päiväksi. Jos mietit näitä kohteita, tässä muutama kuva ja video päätöksesi tueksi. Mene!

Padova, Italia

Olimme nähneet Pearl Jamin jo Berliinissä (parikin kertaa) sekä Prahassa. Nyt halusimme intohimoisena keikkayleisönä tunnettujen italiaanojen sekaan, mutta emme halunneet Roomaan tai Milanoon, joissa olemme käyneet, joten valitsimme Padovan. Ja onneksi.

Padova on rento yliopistokaupunki, jossa on todella kaunista ja hulvaton määrä pyöräilijöitä. Oli hienoa nähdä, kun businessihmisetkin ajoivat hienot puvut päällään fillareilla eikä millään katumaastureilla. Kaupungissa oli hyvä fiba.

Kävimme katsomassa mm. Giotton kuuluisat freskot Cappella Degli Scrovegnissa. Giotto maalasi ne ryhmänsä kanssa vuosina 1303-1305 (yli 200 vuotta ennen Michelangeloa). Maalauksissa oli ensimmäisenä maailmassa syvyyttä ja kasvojen ilmeitä. Kappeli on tarkoin ilmastoitu, joten sinne pääsee kerralla vain pieni ryhmä. Kannattaa ottaa Padovakortit 48 tunniksi. Niillä pääsette ilmaiseksi katsomaan Giottot ja kulkemaan busseilla sekä raitiovaunuilla kaupungissa.

Aloitimme hotellista läheltä stadionia, Hotel Al Casonista. Se ei ole parhaalla paikalla, joten jollet mene keikalle, älä varaa hotellia sieltä osasta kaupunkia. Keikan jälkeen siirrymmekin parhaaksi arvioituun boutique-hotelliin, Belludi 37:aan, joka olikin palvelultaan paras koskaan vierailemamme. Hotelli sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä, Basilica di Sant’Antonion vieressä.

Kuvia

 

Pearl Jam, Stadio Euganeo 24.6.2018

Minulla oli bonusmissio Pearl Jamin keikalle. Suuresti arvostamani yritys, The Other Danish Guy, joka tekee maailman parhaat alushousut ja vielä merimuovista, antoi matkaamme parit bokserit annettavaksi Eddie Vedderille.

Keikan jälkeen sainkin kiinni bändin securitykaverin, joka lähti paketteja Eddielle kuskaamaan. Toivottavasti tämä suunnitelmamme vaihe 1 toteutui? Lisää on luvassa.

Keikka oli paras koskaan näkemämme. Lähes kolme tuntia pelkkää yhteislaulua ja loistavaa soittoa täydellisessä kesäsäässä (+23C).

Silti suurin anti tälläkin reissulla olivat uudet ystävämme Saksasta ja Romaniasta. Pearl Jamin Ten Club (faniklubi) on tiivein ja yhteishengeltään huippua.

Olen tutustunut sen kautta moniin saman henkisiin ihmisiin ympäri maailman. 10CC -faniklubi järjestikin edellisenä iltana Old England Pubissa, joka oli valtava laitos, suuren fanitapaamisen, jossa tutustuimme Mirceaan, Corinneaan, Katyyn ja Mikeen. Heidän kanssaan vietimmekin sitten seuraavat päivät rokaten, jutellen, juoden ja hyvin syöden. Nyt olemme heidän kanssaan yhteydessä viikottain, Messegerin ja Whatsupin kautta. Pala sydämestä lähti heidän mukanaan Romaniaan ja Rostockiin.

   

Konsertti

 

Band introductions

Pearl Jam, Padova 2018 – Band introductions and a short story from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Animal

Pearl Jam, Padova 2018 – Animal from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Given to fly (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Given to fly (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Elderly woman … (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Daughter (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Better man

Pearl Jam, Padova 2018 – Better man from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

A funny story, Alive and Baba O Riley (The Who)

Pearl Jam, Padova 2018 – A funny story, Alive and Baba O’Riley (The Who) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

 

Venetsia

Venetsiassa olimme vain yhden päivän ja yön, koska lentomme kotiin oli aamusella.

Toki olimme kuulleet sen olevan turisteja (jenkkejä) täynnä ja ettei siellä viihtyisi kuin muutaman tunnin. Paskapuhetta. Olihan ”ne kuuluisat paikat” täynnä, mutta Venetsia on yllättävän suuri paikka, josta löytyy kyllä rauhallisiakin paikkoja kun vaan jaksaa taaplata.

Vielä jäi paljon näkemättä, joten sinne on pakko päästä takaisin. Upein kaupunki ehkä missä ollaan käyty – ja yllättävän edukas, kun tietää missä syö ja juo. Kannattaa visiteerata ennen kuin se uppoaa.

Kuvat

 

Kiitos Italia!

Italiassa on helppo kulkea busseilla ja junilla. Ne ovat hyviä, nopeita ja halpoja. Marco Polon kentältä Venetsiasta ensin 8,5€:lla Padovaan. Padovan juna-asemalta 3,40€:lla Venetsian Mestreen ja Venetsian Mestrestä 8€:lla Marco Polon lentokentälle.

Muista että monessa paikassa englantia ei juurikaan osattu, joten kannattaa ottaa haltuun edes peruslauseita ennen matkaa. Itse tallennan aina puhelimeen ne yleisimmät sanonnat, jotka on sieltä helppo tankata päähänsä.

Arrivederci! Traduzione italiano.

Nyt riitti, nimittäin surku (maailman tilasta). 48 vuotta riittää. En ole saanut mitään aikaan olemalla vihainen tai jakamalla kriittistä kepakkoa. Juu, vain keppiä tarjoava hallitus ja ulkomailla lukuisat sekopäät. Riitti. En ota enää osaa murheisiin, vaan mennään ilolla – kaksimetrisen ”bear hug” tulossa.

Olen ollut aina niitä jotka kantavat maapalloa harteillaan. Murhetta riittää ja siinä pellossa ollaan kieritty. Uusi ystävä Rostockista, Mike, sai aikaan naksauksen. Hän oli päättänyt mennä vaan ilolla ja hymyllä – ja se tarttui meikäläiseenkin, varsinaissuomalaiseen mörökolliin.

Nyt opetellaan menemään ilolla ja sen valolla. Ei varmaan käy heti ja helpolla.

Se ei tosin tarkoita asiakkaillemme helpompaa, päinvastoin. Toimitusjohtaja leiskaa -tyyppiset asiakkuudet voivat viimeistään nyt hakeutua muualle – ellet tosiaan osaa myös tätä hommaa.

Olen tehnyt 20+ vuotta pääosin mitä asiakas haluaa. 90% siitä on ollut mitäänsanomatonta, koska olin liian kiltti. Voi olla positiviinen ja iloinen, myös asiakasviestinnässä, muttei tarvitse olla laimea.

Tämä voi olla ammatillinen itsemurha tai sitten jymypotti. Jos siis haluat ison mielipiteen suoraan, soita. Jos haluat jees-henkilön, soita muualle. Mutta ole iloinen, se tarttuu.

Eloton elämä on liian lyhyt.

 

Olo on niin kiitollinen. Saamme vaimoni kanssa tehdä mukaville asiakkaille töitä. No, sehän on päätetty jo vuosia sitten, että ”mulkkujen kanssa emme töitä tee.”

Koossa on nyt sen verran vuosisopimusasiakkaita, että enempää ei nyt mahdu, jotta voimme tehdä työmme kunnolla. Jos haluat, voi laittaa viestiä päästäksesi ”jonoon”. Jos joku väistyy, paikka vapautuu seuraavalle. Kiitos luottamuksesta.

Irrallisia projektitöitä mahtuu elokuun puolivälistä taas kalenteriin, sillä irtoprojekteja varten meillä on verkosto luotettavia ystäviä vierellämme. Jos siis kaipaat verkkosivuja, mainoskampanjoita jne., ne kyllä onnistuvat taas 15.8. eteenpäin.

Hyvää kesää – meillä se on työteliäs, mutta aiomme myös muutaman viikon lomailla ihan ilman konetta. Ensi viikon lopussa on nopea reissu Italiaan tiedossa, koska yksi ikisuosikeista, Pearl Jam, pitää kyllä kerran nähdä intohimoisten fanien kanssa – nyt näemme heidät Padovassa 🙂

Vaikka historian suuressa kaaressa asiat menevätkin parempaan, ei voi olla masentumatta nykymaailmasta. Media suoltaa ikävää, omat poliitikot ovat etääntyneet lopullisesti kansasta ja pelaavat omia valtapelejään. Ison maailman johtajat ovat joko hulluja, narsisteja tai sosiopaatteja. Tarvitsemme nyt vastavoimaa.

Yksi sellainen elää tuossa aika vieressä. On ollut mahtavaa seurata sivusta Anna Saivosalmen matkaa itsensä löytämiseen. Teoriaopettajasta tuli toisenlainen opettaja. Nyt Anna opettaa ja tartuttaa positiivisuutta meihin muihin liikunnan ja oman kehon tuntemisen kautta, omalla ehtymättömällä energiallaan, joka kumpuaa puhtaasta intohimosta. Hän kirjaimellisesti – ja kirjallisesti – elää nyt unelmaansa.

”Tarvittavat taidot voi opettaa, mutta luonnetta ja henkilö- tai sosiaalisia taitoja (character) et.”

Pelisilmä

Tuon nostolauseen on aika moni sanonut.

Itse lisäisin listaan vielä taidon, joka niputtaa nuo kaikki: Pelisilmän. Ihailin jo nuorena jalkapalloilijana ja jääkiekkoilijana pelaajia, jotka epäitsekkäästi tarjoilivat mitä uskomattomampia syöttöjä pelikavereilleen. Ihailen vieläkin. Maalipyssyt siinä vierellä voittivat tilastoja, kun taas pelin aivot pysyttelivät aina siellä taaempana. Kaikki pelistä tietävät kyllä ymmärsivät miksi homma toimi.

Myöhemmin olen huomannut pelisilmän toimivan, ja kyllä, tiedän että itselläni se on, myös muussa elämässä. Siellä se laajentuu ns. elämäntaito-opiksi. Miten osaat toimia aikuisena yhteiskunnassa niin, että pärjäät: saat ruokaa, katon pääsi päälle, ehkä toisenkin katon sekä mukavia ystäviä niitä jakamaan. Yrittäjänä pärjääminen jo edellyttää kymmeniä taitoja, jotta homma pelaa myös samaan perheeseen kuuluvilla tai vieruskavereilla.

Miksei elämäntaito-oppia opeteta koulussa!!!?!?

Positiivisuus

Olen taipuvainen melankoliaan ja jopa synkkyyteen. Mietiskelen ja luen paljon, joten masennuksen torjunta on ollut osa minua jo nuoresta saakka. Osaan kyllä olla positiivinen ja energinen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä jaksan. Nyt joudun jättämään tiettyjä uutisia tietoisesti välistä, suojellakseni päätäni.

Annaa ja muita positiivareita seuraamalla saan energiaa. Hyvä tarttuu. Jaksan taas lähteä edistämään omia oikeita mielenkiinnon kohteitani ja en tyydy pelkästään vain rutiinien hoitamiseen.

Joten kiitos teille energiapaneeleille. Tässä torppapöydän toisella puolen on onneksi se itselle tärkein patteri, jonka tarmo tarttuu joka päivä niin, että löydän itsenikin kaivamasta syreeneille kuoppia tai kirjoittamassa käsikirjoituksia sellaisiin mainoksiin ja viesteihin, joita itse maailmassa nyt kaipaan.

Taidot voi opettaa, mutta vierelle tarvitaan energiapattereita, jotta mikään tässä maailmassa valmistuu, voisi olla uusi viisaus.

Olemme saaneet vaimoni kanssa pienen perhemainostoimistomme jalkeille ja tekemään ihan riittävää toimeentuloa. Alusta lähtien olen pohtinut sen lyhennettä – mikä yhtiömuodoksi?

Alunperin perustin Pikku Apuri ay:n tukifirmaksi Viidakkorummulle, koska silloin teimme monen suuremman mainostoimiston digityöt ja jos firma A tilasi meiltä, firma B ei voinut, koska mustasukkaisuus. Niinpä piti perustaa ”oma firma”, jotta myös firma B tai C pystyi tilaamaan meiltä töitä. Ihme maailma?

Pikku Apuri jäi muuten lähinnä henkilökohtaiseksi blogialustaksi, jolla oli silloin tällöin satunnaisia laskutuksia, lähinnä noihin firmoihin B ja C sekä omia teksti- ja puhujapalkkioita.

Kun Pia astui mukaan yli vuosi sitten, viilasin Pikku Apurista aidon perhemainostoimiston. Pystymmehän nyt tekemään, ainakin verkostomme avulla, lähes mitä vain markkinointia.

Silti jäänyt kismittämään tuo ay -lyhenne. Onko teillä fiilis, että tilaisitte mielummin osakeyhtiöltä työtä kuin avoimelta? Itsellä se on hieman kuin yrityksen nimi olisi Snellmen Group and Industry ja sitten firman sähköposti olisi kuumono_446@gmail.com – ei siis uskottava.

Pitääkö siis vaihtaa ay Oy:ksi uskottavuudenkin takia?

ay vai Oy?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Koitettiin Nupun ja Ranin kanssa päästä yhdessä Samariaan, kun he olivat täällä kanssamme viitisen päivää, mutta silloin oli niin epävakaiset säät vuorilla, ettei päästy. Päätimme kuitenkin Piuskin kanssa mennä vielä kerran tämän lempivaelluksemme läpi. Viimevuotisen reissumme kuvat ja juttu tästä.

Tällä kertaa otimme matkan Elafonissos travelin kautta, joka hoitikin homman hienosti. Matka maksaa 25€/ henkilö plus 10€ lauttamaksu päätepisteestä (Agia Roumelin kylästä) Sougiaan sekä 5€ luonnonpuistomaksu. Eli siis 40 eurolla pääset kokemaan jotain ainutlaatuista.

Vaelluksen aikataulu

Herätys on aamusta kello 4.30-5.00, koska bussi noutaa sinut n. 5.30 läheltä hotelliasi.

Omaloksen kylässä olette n. klo 7 jälkeen, jossa voit kahvilasta ostaa tuorepuristettua tuoremehua, kahvia ja purtavaa reissulle. Me ostamme edellispäivänä kaupasta aina suolapähkinöitä, tuc-keksejä, makeita keksejä jne. Lähdevettähän saat tankattua rotkossa mielin määrin.

Vaellus alkaa n. klo 8. Suurempia välipysäkkejä on kolme kappaletta, joista löytyy myös alkeelliset wc:t (reikä lattiassa): 4 km:n jälkeen (Agios Nikolaos), 7 km:n kohdalla (vanha Samarian kylä) sekä n. 11+ km:n paikkeilla (Christos). Lisäksi on pienempiä vedentankkausstoppeja.

Olemme kävelleet reitin rauhassa läpi n. 5-6 tuntiin. Se ei ole kisa. Tahtimme on keskimääräistä tasoa. Silloin voi pysähdellä ottamaan kuvia ja nauttimaan Euroopan upeimmista luontomaisemista.

Olemme siis Agia Roumelin vanhassa kalastajakylässä yleensä n. klo 14 maissa. Siellä ei oikeastaan tehdä muuta kuin uidaan Libyanmeressä, otetaan aurinkoa/ varjoa, syödään ja juodaan.

Lautta noutaa sinut Sougiaan n. klo 17.30. Merimatka kestää 45 minuuttia.

Bussi ajaa väsyneet vaeltajat n. parissa tunnissa takaisin hotellille, joten yhteensä matkaan menee 16-17 tuntia.

Tässä nyt vinkkejä kaikille, ketkä myös haluaisivat Euroopan pisimmän rotkon läpi tarpoa

Reissu on raskas ja maasto erittäin haastava. Rotkossa sattuu lukuisia nilkannyrjähdyksiä, -vääntymisiä ja -murtumiakin, kun 80% matkasta taivalletaan erikokoisten kivien päällä.

Ensimmäinen mietittävä on se, jaksatko oikeasti matkan läpi? Jos olet ylipainoinen, huonokuntoinen, -jalkainen, -selkäinen, diabetestä tai sydänsairautta sairastava – älä tee. Matka on 16km pitkä ja siitä helppoa tai tasaisempaa kulkua on ehkä 500 metriä!

Voit testata kykyäsi täällä Kreetalla esim. kävelemällä päiväkuumalla 10 km matkan ja kerro se 3-5:llä, niin pääset lähelle sitä, mitä Samaria vaatii.

Toinen vaatimus on tukevat vaelluskengät. Meillä ei tällä reissulla ollut niitä, mutta päätimme kulkea matkan kevyillä citylenkkareilla, kun kuulimme, että matkanjärjestäjältä saa 3€/hlö -hintaan vuokrata kunnolliset kävelysauvat, joissa on terävät päät. Yksi sauva per henkilö riittää. Sen avulla pääset vaikeimmat kohdat hienosti läpi.

Jos olet perus- tai hyväkuntoinen, olet nukkunut edelliset yöt hyvin, pääset kyllä matkan loppuun. Samarian kuuluisat puujalat tulevat kokeneemmallekin vaeltajalle 1-2 päivän perästä 🙂

Meille tämä viides kerta taisi olla viimeinen vähään aikaan. Maaston, reitin ja näkymät osaa jo ulkoa, vaikka ne salpaavatkin aina hengen. Seuraavaksi keskitymme Teiden tulivuoren ympäristön tutkimiseen.

Itsellä meinasi tällä kertaa bensa loppua. 1-2 tunnin unet ja alkava flunssa veivät täysin tehot ja ilman mukana ollutta disperiiniä sekä magnesiumia olisi matka jäänyt kesken.

Kuvasatoa tämänvuotiselta vaellukselta

 

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Saimme viime viikolla julkaistua toisen yritykseni, Viidakkorummun, tulevaisuusnäkymiä. Voit lukea tästä, miten yhdessä Pilvian kanssa lähdemme nyt kansainvälisille vesille koittamaan onneamme.

  • Kun taas täällä torpan seisomapöydässä liikutaan lähiluomulinjalla.

  • Tänään on valmisteltu Wihannon sivustojulkistusta (kuva yllä),
  • tehty tuossa muutaman kilometrin päässä olevalle Larjaman sahalle markkinointipohjia, kun lanseeraamme kohta Lähipuu -tuotteita.
  • Pilvialle olen kirjoitellut businessplänimäistä dokumenttia englanniksi, koska pitää lähettää pumaska Espanjan toimistovarauksia ja muita varten.

  • Lisäksi lanseeraamme Midas kultasepille verkkokaupan (kuva yllä) vielä tämän viikon aikana. Nyt testataan viimeisiä ostotestejä läpi.

Ecuadorilaisen musiikin tahdissa tässä helteessä

 

Kirjoittelen tässä ”salipuolen” kirjahyllyn päällä. Vieressäni oleva ovi terassille on auki. Siellä taas asiakkaamme Spinkkilä -rakennusfirman Jose (Ecuadorista) ja Gurban (Uzbekistanista) hikoilevat terassillemme ristikkokaiteita. Pidämme lähinnä huolta heidän nesteytyksestään.

Mainio fiilis tehdä kun Josen mankka pauhaa aina upeaa ecuadorilaista musaa. Jalat alkavat vispata tässä naputtaessakin.

Kaupunkikotimme on pieni, joten meillä on alusta asti ollut sääntö, että yksi uusi tavara tai vaate vie vähintään yhden pois (mielummin enemmän).

Kun sitten hommattiin maaseututorppa, vannoimme ettei sinne kerätä varastoa, kuten monille muille oli käynyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin on sanottava, että taistelemme joka viikko varastovaihdetta vastaan. Halusi tai ei, vanhat vaatteet ja tavarat kerääntyvät torpalle ja sen lukuisiin säilytysvajoihin kuin magneettisina. ”En raaski heittää tätä pois, kyllä sille mökillä käyttöä löytyy”. Ei löydy.

Itsellä on täällä pieni vaatekaapillinen vaatteita. Niistä käytän vajaata 10%:a. Ne kuitenkin ovat niin hyväkuntoisia, etten viitsi niitä poiskaan heittää, joten olkoot nyt toistaiseksi.

Työkaluvajamme on pieni, mutta tehokas. Vaan silti sen lattiapinta täyttyy koko ajan tavarasta. On imuria, jalkapumppua, painepesuria, kumisaappaita, ikea-kasseja, jne. jne.

Ihan oikeasti emme saisi ostaa mitään muutamaan vuoteen. Joka paikka tursuaa turhaa jo nyt. Miksi sitä sitten ostaa?

Oma hypoteesini on se, että kun meidät opetetaan kuluttamaan, ostamaan ja hamstraamaan koko ikämme, niin siitä pois opettelu vie aikaa. Vaikka olemme tienneet dilemman jo vuosia, silti tulee ostettua edelleen turhiakin.

Toinen osa koskee sitä, että halusimme tai emme, olemme hedonisteja. Jos täällä vain kerran taaplataan, saahan siitä nauttiakin. Nautintoa ovat elämää rikastuttavat asiat. Yksittäinen tavara ei niinkään, mutta toisenlainen asunto maalla tai purjevene muuttaa jo elämää paremmaksi.

Kolmas osa hypoteesista liittyy teknologiaan. Kun elämme enemmän ruutujen kimpussa kuin toistemme, eräänlainen tyhjiö sisällämme kasvaa. Sitä tyhjiötä täytämme sitten ostamalla siitä ruudusta laastariksi tavaraa. Jokainen uusi ostos tuo hetkellisen onnen tunteen, muttei yksikään korvaa kumppanin halausta tai kavereiden kanssa vietettyä iltaa.

Me tarvitsemme enemmän toistemme seuraa.

Valtio ja sen tulevaisuus

Laajemmalti kysymys on seuraavanlainen:

Miten käy valtion, kun sen kansalaisista valtaosa saavuttaa saman tilanteen? Kun iso osa kansasta ei enää ostakaan kuin tarpeeseen, ostaa käytettyä tai lainaa. Väitän, että se osa on jo suuri ja kasvaa koko ajan.

Jonkun olisi syytä pohtia vakavasti yhteiskuntajärjestelmää, joka ei perustu enää kuluttamiseen. Suomalaisella tavalla elää tarvittaisiin lähes neljä maapalloa.

Ehkä meillä olisi jotain perustavanlaatuista korjattavaa? Mutta josko aloittaisi itse siitä, että halaisi puolisoaan hieman enemmän kuin tuijottaisi ruutua. Kavereiden kanssakin on kiva keskustella ihan naamatusten. Samaa selitin vuosi sitten, mutten tilannetta paljoakaan parantanut. Josko jo?

Toki ne ovat kavereita ja kyllä, on ne jo monesti nähty, mutta onneksi taas eilen Hugossa, Turussa.

Elämä on parhaimmillaan ystävien kannustamista ja sitä tuli eilen tehtyä.

Skoogie, eli Mika ja Esa vahvistettuna Severillä sai dopamiinit liikkeelle. ”Kun minä olin pieni poika, äitini sanoi minulle….”. Kiitos.

Nuori poika

Lauralle

Hard to handle

Keep on rockin’ in the free world

You know my name

It’s only rock’n roll (but i like it)