Tänä aamuna kävin taas dermatoskooppisen silmän alla, eli erikoisihotautilääkärillä. Olen käynyt hänellä 6kk:n välein siitä asti, kun sain äkillisen melanoomadiagnoosin 1,8 vuotta sitten. Yrittäjänä maksat 30 minuutin tutkimuksesta 117€ kerta, mutta se on silti halpa vakuutus.

Kun saa melanoomadiagnoosin ja tauti saadaan leikkauksella sinulta pois, seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisintä aikaa. Monille se uusii sinä aikana. Itsellä se oli niin pintaesiintymä, eikä siis ollut päässyt vartija- saati imusolmukkeisiin ja sitä kautta verihighwaylle, niin ennuste oli jo valmiiksi parempi.

Olin edelleen puhdas. Erikoislääkäri ei siis nähnyt sadoista tummista luomistani poistamisen tai jatkotutkimisen arvoisia.

Kohta olen sen kriittisen kahden vuoden rajan yli. Olen todella iloinen, vaikka syöpä -sana onkin meihin niin kauhistettu, ettei se koskaan lähde pois mielestä, vaikka olisitkin terve.

Kaksi opittua matkan varrelta

  • Katso aurinkolomalla ja kotimaan kesäpäivinä UV-kerroin – joka päivä. Lämpötila on yksi hailee, mutta UV on se juttu. Suojaudu varjoon tai ainakin 30-50 kertoimen rasvoin ja vaattein, kun kerroin huitelee kovissa lukemissa.
  • Iloitse jos olet terve, sillä kun et enää ole, sinua vituttaa, ettet ymmärtänyt arvostaa terveyttäsi vielä kun sellainen olit.

 

Nyt sen sanoi julkisesti joku muukin. Yritysten viestintää tehdään vain koska ”niin kuuluu tehdä”. Monenko yrityksen blogista olet lukenut toistuvasti mielenkiintoisia juttuja? Niinpä.

Haalean tekstin perinne elää vahvana yritysten omissa blogeissa. Ympäripyöritellään nipullinen muotitermejä kädenlämpöisessä liemessä ja lopuksi julkaistaan se. Ihan vain sen vuoksi, että yhtiön viestintäväen tai vaikuttajakonsulttien mukaan jotain pitää julkaista.

Eikä pidä.

Ainoa syy julkaista blogikirjoitus on se, että ollaan selkeästi jotain mieltä, jonka luotetaan kiinnostavan muitakin ihmisiä. Mieluiten löydetään kokonaan uusi ja raikas näkökulma ajankohtaiseen asiaan.

Kun on ollut tekemässä muutamia satoja yritysverkkosivuja, huomaa kaikissa toistuvan kaavan: luottamuksen puutteen ja pelon. Rohkeimmatkin ideat tasoittuvat tyhjäksi ilmaksi, kun:

  • ohjausryhmä pääsee editoimaan
  • toimitusjohtaja kysyy asiaa ”saunakavereiltaan”
  • pelätään muuten vain, että näkökulma suututtaisi yhden ihmisen

Opasta ja neuvo asiakkaitasi

Jos olisin viestinnästä vastaava:

  • Lakifirmassa, kertoisin asiakkaille mm. perintökuvioista. Nyt Suomessa jää tuhansia mökkejä perinnöiksi. Mitä silloin kannattaa tehdä ja huomioida?
  • Vakuutusyhtiössä kertoisin tarkemmin ja esimerkein eri vakuutusten ehdoista, esim. jos vakuuttaa mökkinsä, millä hintaa sille saa vesivahinkovakuutuksen ja milloin sellainen kannattaa maksaa (kesä- tai kantoveteen ei, astianpesukone + putki -yhdistelmällä joo)?
  • Pankissa… odottaisin alan kuolemaa ja kertoisin siitä 😉
  • Autoliikkeessä mm. paketoisin asiakkaan näkökulmasta tarpeellisia palveluita auton ostohintaan optioiksi ja kertoisin niiden elämää helpottavista vaikutuksista.

Lista on loputon.

Asiakakaskokemus (Leevi Parsama).

Pointti on se, että kaikkien pitää viimeistään nyt siirtyä asiakaskeskeiseen markkinointiin – tai itse asiassa, muuttaa koko liiketoiminta sille pohjalle, pois tuotantokeskeisyydestä.

Jollet keksi mitä ja miten moisia teet, soita tai nappaa hihasta!

Sähköpostita
Soita (+358)408275658

Ensin meidät ohjattiin nettilomakkeisiin, joiden 1. tehtävä oli kerätä meiltä kaikki tieto sähköpostispämmäystä varten ja vasta toisena palvella. ”Palvelu” on edelleen monelle sellainen, että vastaus tulee useamman viikon jälkeen tai ei ollenkaan.

Sitten keksittiin uusi palvelukanava, chat-ikkuna, jossa ystävällinen botti huhuili heti: ”Hei, kuinka voin auttaa?”. Se legendaarisin esimerkki on artikkelin pääkuvassa. Jo klassikoksi muodostunut VR-yhtiön iloinen palvelija.

Olen vuosia testaillut eri yritysten sähköisiä palvelukanavia ja tulos on ollut karmaiseva.

Suomessa otetaan uusi tekninen härpäke kyllä innolla käyttöön, mutta se pääasia, palvelu, loistaa edelleen 90%:sti poissaoloaan.

Alla esimerkkejä viimeiseltä viikolta:

Esimerkki 1

Tein laskelman automme Kaskolle ja liikennevakuutukselle OP:n laskurissa. Siinä näin, että mainostavat 1. vuodeksi -50% alennusta. Se ei minua kiinnostanut. Haluan pysyvän suhteen.

Sain lukeman, joka oli 100€/v kalliimpi kuin nykyinen. Päätin kuitenkin kysyä asiaa ”Mikolta”, koska hän siinä viereisessä chat-ikkunassa huhuili. Sanoin että ”tein juuri laskelman ja olitte kallis. Ei liene mitään tehtävissä?”. Automaatti-Mikko kertoi, että 1v. maksusta saa nyt -50% alen. Sanoin ettei se kiinnosta. …..Odotin tovin, toisenkin, kunnes ”Mikko” vain häipyi?

Esimerkki 2

H&M lähetti oikein korttipostia. Saat HM.comin tilauksesta -25% kun ostat ennen 1.4. Mukana oli koodi. Huomasin heti, että ilmeisesti demokoodi oli jäänyt korttiin. Kuusi nollaa ja pari lukua. Ei tietenkään toiminut, kun Pia kokeili ostaa kesä-avokkaita itselleen.

Päätin soittaa. Sainkin n. viiden minuutin päästä ”asiakaspalvelun kiinni”. Kerroin ongelman ja hän lähti setvimään. Ei ratkennut. ”Oletko millä selaimella koittanut?” Chromella sanoin. ”Joo, se voi olla ettei se sillä toimi, Safarilla se ei ainakaan pelaa!”. Kerroin, että H&M -koodin olettaisi toimivan selaimilla. No, kertoi, että ”lataa Firefox ja jollei pelaa, annan uuden koodin.” Sanoin että ”jos antaisit heti vaikka sen koodin?”. Kesti nelisen sekuntia ymmärtää sen olevan palveluoikotie ja koodi tuli sähköpostiin – ja toimi, koska se oli muotoa ofdisjfp8yw7ewrF938R73-fkehfpeiwurh23å9u-938479287hddhjdhjHJ -kuten oikean koodin kuuluukin olla.

Esimerkki 3

Kyselin Gigantin chatistä Samsungin 55″ -telsulle vaijeritelinettä. Kaivoin oikein Samsungin mallin linkin ja annoin sen. Selvitetään, sanoi ”botti-Mari” ja hävisi. Seuraavana päivän sain sähköpostia (tiedot piti antaa ennen kuin chat edes aukesi). ”Joo, ko. Samsungin telinettä ei enää saa. Kysy Samsungilta mikä ois hyvä.”

En sitten ostanut sitä Gigantista. Verkkokauppa tilasi sen päivässä liikkeeseensä ja haen sen huomenna sieltä.

Mitä jos kuitenkin palveltaisi aidosti niitä asiakkaita? Tiedän, siinä on se mutta, että henkilökunnan pitäisi osata alaa ja tietää siitä. Se maksaa. Aina on helpompi antaa opiskelijalle opiskelijan palkka ja nollavastuu.

Esimerkeistä pari maksoivat ammattitaidottomuudellaan OP:lle n. 550€ joka vuosi ja Gigantille 78€. Kertokaapa noita lukemia sadoilla per päivä per yritys.

EDIT: Esimerkki 4, tänään su, 25.3.2018

Ostin verkkokauppa.comista tuotteen ja tilasin sen Raision myymälään, koska tuotteen on tarkoitus kulkea Taivassalon torpalle. En tajunnut että avajaishääsäkät jatkuvat edelleen. Tänään ajoimme sitä hakemaan, matkalla torpalle. Pihalla oli 100m jono ja käännyin.

Laitoin sitten viestiä, että: ”Onko tuossa mitään järkeä, että ostettua ja maksettua tuotetta ei pääse noutamaan suoraan jostakin eri tiskiltä? Voiko tuotteen lähettää kotiin, koska tehty noin mahdottomaksi?”. Muutamaa tuntia myöhemmin sain vastauksen. Hohhoijaa.

 

Visa, 25. maalisk. 18.22 EEST:

Hei,

suosittelen menemään ihan aamusta tai illasta. 

Ystävällisin terveisin,

Visa

Asiakaspalvelu

Lopetin aikomukset tehdä jotain uutta pari vuotta sitten. Sen sijaan aloin aktiivisesti etsiä oikeita kumppaneita siihen, että ajatuksissa pyöriviä aikomuksia oikeasti aletaan tehdä.

Olen tehnyt koko ikäni projektitöitä. Hakenut ja saanut asiakkaita, joille on tehty kolmen tunnin, kahden päivän tai muutaman viikon, jopa kuukausien projekti. Yleensä markkinointikampanja tai verkkosivu. Joskus koko setti, sosiaalista mediaa myöten. Olen hyvin väsynyt elämään enää niin. Kun töitä ei kuulu hetkeen, se stressaa yllättävän paljon, vaikkei sen pitäisi. Ja kun töitä tulee, yksittäinen projekti antaa hyvin vähän, edes asiakkaalle. He saavat ruksin seinälleen: tämä on nyt tehty. Olisi niin paljon enemmänkin sanottavaa, annettavaa ja kehittämisideoita.

Pian tullessa mukaan Pikku Apuriin, lähdin nostamaan Apuria blogista perhemainostoimistoksi. Kun se oli tehty, saimmekin heti muutamia vuosisopimusasiakkaita.

Uusien asiakkaidemme kanssa kehitämme heidän liiketoimintaansa yhdessä, pitkällä tähtäimellä. Vain siten molemmat saavat jotain muuta kuin rahanvaihtoa aikaan.

Ideoijana ja tekijänä saa paljon enemmän, kun et jää irralliseksi toimijaksi, joka voitti yksittäisen tarjouskilpailun halvimmalla hinnalla.

Seuraava steppi

Vuosia olemme kehittäneet omaa, ekologista mikrotalomalliamme, mutta irralliset projektit ovat aina jyränneet sen loppuunviennin. Vuosia olen pyöritellyt myös kiinteistönvälitykseen liittyviä asioita. Bo stailasi asunnot ja menestyi. Olisiko joku muukin keino tuloksekasta?

Nyt näkyy valoa kummassakin tunnelissa. Molemmissa on mahdollista siirtyä ajatuksista konkretiaan.

Sitä haluan tehdä isona. Pukea toiminnaksi ne ajatukset, jotka meinasivat jäädä unholaan, kuten niin monella meistä. Hyvä idea ei ole mitään, jollei sitä testaa oikeasti.

Perjantain kunniaksi kehitin #minuuttiruno -konseptin. Idea on siis kirjoittaa mietelmä tai runo minuutissa, eikä sen lukeminenkaan saa kestää minuuttia pidempää. Siitä sitten vaan #minuuttiruno tulille!

Ehtimällä pääsee

Lapsetkin tein jo varhain,
sillä kuntosalille oli päästävä.

Parhaat ruokavaliot opettelin,
kun vatsamakkarat leiville levitin.

Työssäni olen psykopaatti,
kaikkeen ehdin, muuallekin.

Avioliiton satamassa hääräilin,
sen minkä muusta kerkisin.

Illalla kotona sitten uuvahdin,
söin saatana sen kakkuvadinkin.

Huomenna on uusi päivä,
jos ehdin sinne asti päästä.

Ulkopuolisena kun katsoo, verkkomaailmassa on vieläkin niin insinörttimäisiä piirteitä, että heikottaa. Yli 10 vuotta on saanut selvittää termejä asiakkailleen. Ihan syystä.

Kun tilaat verkkosivut, siihen liittyy paljon muutakin kuin se, että joku vaan tekee sivut ja ”tiputtaa ne verkkoon”, kuulua vanhaa myyjätuttua lainatakseni.

Kerrataan hieman, mitä paketti pitää sisällään

Ensimmäinen asia mitä sinun tai teidän pitää miettiä on se, ketä haluatte tavoittaa sivujenne avulla. Sisällön pitäisi olla kovin erilaista, jos halutaan ”kaikkia kuluttajia” tai vaikkapa telakkapomoja ympäri maailman, mutta eritoten Saksasta.

Kirjoita siis ensin kohderyhmät tärkeysjärjestyksessä. Koita saada termeistä tarkkoja, tyyliin: Mainos- ja viestintätoimiston projektipäälliköt ja johtajat. Ei ”kaikki pomot”.

Kun kohderyhmät ovat kasassa, voit aloittaa otsikkotasojen miettimisen. Mieti otsikkoja vaikka sen kautta, millä sanoilla asiakkaasi Googlesta hakevat sinua tai edes alaasi?

Olisi hyvä, jos pääotsikoita olisi mahdollisimman vähän. Pääotsikoiden alle kyllä mahtuu monta sinne sopivaa, ja sitäkin kannattaa miettiä. Mitä ytimekkäämpää tekstiä ja mitä vähemmän, sen parempi.

Yleisin jako pääotsikoissa on aina akseli: Mikä? – Miten? – Miksi? – Missä?

Noiden lisäksi on tapana tehdä etusivusta eräänlainen best of kaikista edellisistä. Kannattaa ainakin kertoa, mitä töitä on tehnyt. Sitä asiakkaat lukevat. Jos saat asiakkaasi kertomaan sinusta hyviä juttuja, aina parempi.

Otsikoiden alle sitten hahmotellaan sisältötekstit – lyhyesti, ytimekkäästi.

Muista koko ajan, että sivujesi ensisijainen tehtävä on myydä osaamistasi tai tuotteita / palveluasi!

Lopuksi kaikki koristellaan. Ammattimainen web-graafikko on ystävä johon kannattaa luottaa. Paraskin sisältö voi olla karmea kokemus huonosti paketoituna.

Nykyään on hyvä muistaa, että webjumala Google arvostaa sivujen nopeaa latautumista. Ei siis mitä vain videoita ja raskaita kuvia. Sisältö ratkaisee, mutta jos sen latautumista pitää odottaa yli kolme sekuntia, et ole olemassa.

Kun sivut ovat kasassa (ne eivät ole koskaan valmiit)

Hosting (ja domain)

Sivut pitää laittaa johonkin serveriin ja julkaista ne sieltä. Sivujen tekijällä ei enää ole omia koneita nurkissaan, vaan tämän päivän serverit ovat pilvipalveluservereitä. Googlella, Amazonilla ja muilla digin pyhillä hengillä on omia konesalejaan salaisissa paikoissa, merien pohjissa ja tuomiovuorten uumenissa, jonne vain pupilliverkkoskannatut puoligyborgit pääsevät. Ostat heiltä tilan sekä osoitteen (domainin) sivuillesi ja he takaavat molempien toiminnan. He ovat hosting-ammattilaisia.

Maailma on pullollaan huonoja hostingtoimijoita. Tunnistat heidät siitä, etteivät sivusi näy netissä tai ne pätkivät koko ajan. Hyviä ei montaa ole. Kysy siis verkkopuolen ammattitekijöiltä, mikä yritys on luotettava ja edukas.

Nyt sivusi ovat livenä. Hyvä tekijä teki ne ja sivut laitettiin hyvän hosting-firman hoteisiin (pilvipalveluserveriin).

Ylläpito

Nyt työ vasta alkaa. Hyvä tekijä on kouluttanut sinut muokkaamaan sivusi sisältöä, mutta sivusi on todennäköisesti tehty julkaisujärjestelmällä (CMS -lyhenne). WordPress on niistä suosituin ja maailman yleisin. Jo 30% maailman verkkosivuista on sen päälle luotuja.

Julkaisujärjestelmä vaatii jatkuvaa hoitoa. WordPresskin päivittyy koko ajan paremmaksi, mutta sen sadattuhannet lisäosat vasta muuttuvatkin. Osa kuolee, uusia syntyy, vakituiset kehittyvät. Kaikkea tuota kehittävät kymmenettuhannet kehittäjät, koodarit, ympäri maailmaa.

Ammattilainen tietää mitä lisäosia tai teemoja käyttää. Lisäksi hän osaa huolehtia niistä, jotta sivusi toimivat. Siitä sinun on maksettava. Jos et maksa, sinun pitää hoitaa sivusi tekniikkakin. Osaatko varmasti?

Markkinointi

Nyt verkkosivusi ovat livenä, toimivat ja ammattilainen huolehtii niistä. Mistä saataisiin niille kävijöitä? Markkinoinnista voisi kirjoittaa kirjoja, mutta alla pari vinkkiä.

Ne pitää löytyä Googlesta kun asiakkaasi tarjoamaasi etsii. Lisäpiste. Kolmas piste. Siihen on kaksi tietä: Oma työsi tai ostettu apu – tai molemmat.

Suosittelemme kirjoittamaan juttuja/ blogikirjoituksia. Sekin on kokonaan oma taitonsa, tageineen ja muine kikkoineen. 2500 omaa kirjoitusta luovii verkossa koko ajan, ja niiden takia saamme puolet uusista asiakkaistamme. Niiden kirjoittamiseen on mennyt 12 vuotta. Se on yksi tie.

Voit myös ostaa ammattilaisen ”pistämään googleasiasi kuntoon”. Se maksaa satoja euroja kuukaudessa. Usein tuhansiakin, jos isompi yritys kyseessä.

Toki voit itsekin opetella. Aloita vaikkapa tästä.

Sitten on se SoMe. Facebook, Insta, Twitter, LinkedIn, YouTube jne. Jokainen on oma urakkansa ja huolehdittava. Kannattaa siis avata vain omalle liiketoiminnallesi sopivat kanavat, ja sellainen määrä, joita ehdit hoitaa ja päivittää.

Ja kaiken päälle vielä ns. perinteiset mediat, joihin ostat palvelua mm. mainostoimistolta. Radio, tv, lehdet, ulkomainonta – tai vaikkapa sissikampanja omaan kaupunkiisi?

Ai niin, sähköpostiosoite!

Kyllä. Tarvitset ammattimaisen sähköpostiosoitteenkin – tai useita. Verkossa mattimottonen.fi on hyvä osoite ja domain, joten sitä ei kannata romuttaa matti@hotmail.com -kauheuksilla. Simppeli matti@mattimottonen.fi on ammattilaisen valinta.

Kysy sähköpostiosoitetta verkkotekijältäsi. Hän varmasti suosittaa ostamaan sen hosting-kumppaniltaan, jolta hän ostaa myös osoitteen ja verkkosivun hostingin.

Lopuksi

Ei siis ihme, ettei kaikki osaa ostaa verkkosivuja, saati -kauppaa. Auton ostaminen on tuskaa, mutta verkkotuotanto on moninkertaisesti vaikeampaa. Voit mennä vikaan monta kertaa. Ja saattaa olla, että yksi mätä omena ylläolevasta listasta riittää.

Tärkeintä on antaa sinusta/ yrityksestäsi ja työstäsi ammattimainen kuva, huumoria unohtamatta. Siksi kannattaa turvautua verkossakin ammattilaiseen. Se siskonpoika varmaan osaa jotain, mutta brändisi hallitsijaksi hänestä ei ole.

Meidän pieni perhemainostoimistomme on lähtenyt kivasti liikkeelle. Vuosisopimusasiakkuuksia on kertynyt mukavasti ja siksi Pia ei ehdikään aivan kaikkea enää suunnitella ja taittaa. Apuun oli kutsuttava veli-Pera, Naantalin AD-taituri, joka auttaa nyt alkuun meitä ainakin Boksishop-katalogin teossa ja muissa joita Pia ei ehdi tehdä.

Perustimme Salmisen Peran kanssa 1. mainostoimistomme jo 2000-luvun alkupuolella ja sen jälkeen töitä on tehty erinimisten yritysten alla. Ei sille mitään voi, jos työt kulkevat parhaiten parhaiden ystävien kanssa. Itse asiassa se lienee etuoikeus.

Saat siis Apurille pirauttamalla nyt entistä laajempaa apua, sillä Peralla on huima tietotaito mm. tuotepakkauksista ja painotekniikoista. Hyödynnä se.

Syystä tai toisesta meille on siunaantunut paljon meitä vanhempia ystäviä, Suomesta ja ulkomailta. Itse asiassa suurin osa on 55-75 -vuotiaita.

Ehkä syynä on jo vuosia sitten lanseeraamani omakroppatutkielma: Jalat parikymppisen, kroppa viiskymppisen ja pää eläkeläisen.

On mahtavaa törmätä jutuissaan ja viisauksissaan kokemuksen seinään. Joskus seinä murtuu, usein ei. Kun on kokenut enemmän, on vaan nähnyt enemmän.

Sitäpaitsi vanhemmat ovat hauskempia. Ei pingoteta koko ajan business-moodissa. Mekin ollaan se vaihe jo ohitettu, joten antaa nuorempien ja kunnianhimoisten supista keskenään siitä, kuinka kiireistä on koko ajan. Ei kiinnosta. Meillä ei ole enää. Superkiireisiä voi käydä hautausmaalla katselemassa.

Joskus nuorempana ajattelin, kun meuhkasimme mukahauskoja ja vanhempi väki naureskeli hieman halveksien, että ”ne ei vaan tajuu”. Tosiasiassa he tajusivat liikaakin. Lähinnä säälistä hymyilivät.

Kiitos

Alison skottilaisena on ihan hulvaton tapaus, kun taas Merjaa Tampereelta en haastaisi edes leikkimieliseen painimatsiin. Erkiltä ja Heidiltä, Tampereelta hekin, tulee aina takaisin pää hiukka kivistäen ja vatsa niin kipeänä nauramisesta, ettei pysty autossa istumaan. Mark, englantilainen skotti, on täysin hulvaton tapaus, mutta silti hyvin viisas. Veljien äidin, Pirjon, ja vaimon isän, Jorman, energiatasoja en pysty ymmärtämään. Jos he pysähtyisivät, luultavasti kuumenisivat pohjaan.

Voi olla, ettei vanhemmista ihmisistä ole koneoppimisen aikakaudelle siirtyessä apua, mutta kaikessa muussa heitä pitää kuunnella. Opit.

Olipa yllätys. Viime talvena kävimme Tahkolla ja tykkäsimme kovasti. Tänä talvena halusimme ensi kertaa kokea kansallismaisemat Kolilla.

Vuokrasimme Petjan Majan viideksi yöksi ja ajelimme viime keskiviikkona vajaat 650km:a sinne yhtä suurin odotuksin kuin Tahkolle. Vaan mitä näimmekään: Aivan maagiset tykkylumivaarat, joissa saimme samoilla lähes kaksin monta päivää. Nyt hiihtolomaviikkojen alkaessa ja meidän hilpaistessa paikalle tuli paljon perheitä.

Nukuimme, katselimme Olympiakisoja, luimme ja ulkoilimme. Mahtava pikaloma.

Kolin kylä itsessään on sympaattinen pikku risteys, josta löytää hyvän Sale-kaupan, matkailuinfon, Ryynäsen baarin ja Bed&Breakfastin.

Itse majotuimme lähemmäs Loma-Kolia, josta pääsi 7km pitkää jäätietä Vuonislahteen, jossa järjestettiin nyt sunnuntaina pikku happeningkin, jossa pääsi mm. hepan ja huskyjen kyytiin.

Kulut

  • Priuksella kun ajeli, kovallakin pakkasella, niin 1400km:a pääsi 4,7 litran keskikulutuksella/ 100km:a, eli bensaan kului n. 90 euroa.
  • Ruoat ostimme aiemmin itse ja teimme valmiiksi. Samoin ostimme viinit ja oluset, joihin meni yhteensä 70 euroa.
  • Petjan Maja maksoi 520 euroa viideksi yöksi.
  • Paikan päällä kului ehkä 50 euroa.

Maagisissa lumimaisemissa ulkoilu ja akkujen lataus siis yhteensä 730 euroa. Ei paha.

Kuvat

Vasta nyt, 30+ vuoden työnteon kohdalla, alkaa ymmärtää enemmän arjen onnen salaisuuksia. 10 vuotta sitten alkanut SoMe-vyöry vinksautti maailman minäminä -moodiin, joka mielestäni on nyt ajanut seinää päin.

Olemme onnekkaita juuri nyt, sillä pääasiakkaamme työssä ovat aivan ihania yrityksiä ja ihmisiä. Meissä monessa on se yhteneväistä, että tiedämme mitä on olla rikki. Lisäksi ymmärrämme myös pienuuden hienouden. Muuten: Aina puhutaan ylöspäin skaalaavuudesta, mutta kannattaisi opetella skaalaamaan myös alaspäin.

Joku on käynyt läpi burnoutin. Joku jopa lievän masennuksen. Nyt teemme yhdessä töitä, autamme ja terapioimme siinä sivussa. Ja meillä on kivaa.

Samalla on ”joku luukku taas avautunut”. Huomaan paremmin kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan? Kuka hyökkää omia totuuksiaan, kellä on todella narsistisia piirteitä ja ketkä ovat aidosti kiinnostuneita siitä mitä sinulle kuuluu?

Ole oma mediasi -mantra

Sisällöntuotannon ja media-alan tekijänä aloimme vuosia sitten jo kuulla kuinka jokaisen kannattaisi nyt olla oma mediansa. No nyt osa on, osa ei vaikka kuinka on yritetty. Medioita Suomessa ovat lähinnä tubettajat, pari tosi-tv -tähteä ja sitten YLE, HS ja pari muuta ”vanhaa mediaa”.

Olen paljonkin syyllinen aikamoisen turhaankin älämölöön, asiaan josta kirjoitinkin kuukausi sitten. Nyt opettelen vihdoin siitä irti. Kirjoitan enää juttuja, jotka pitävät minut järjissäni tai selkeyttävät aivojani. Jotkut osaavat sen ajatellen, puhuen tai piirtäen, minun pitää kirjoittaa jotta ymmärrän paremmin.

Et ole mitään ja samalla kaikki

Olen kuullut sen ennenkin, mutta eilen kuulin sen taas.

En katso moniakaan ohjelmia tv:sta, mutta Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmaa katson, koska se on iloista viihdettä. Saa minut hyvälle tuulelle. Viime jaksossa tätä aihetta sivuttiin ja Tuomas Kyrö piti hienon lauselmahetken, joka päättyi: ”Sinä, rakas kirjoittaja, et ole mitään ja samalla kaikki.”

Upeasti sanottu.

Ihmiset kertovat elämästään, odottavat peukutuksia ja hyväksyntää. SoMen alkuvaiheessa joku niitä saikin, mutta nyt kaikilla on elämä niin täynnä ”omaa elämäänsä”, että ei aidosti ole aikaa kiinnittää huomiota mitä muut tekevät tai eivät tee.

Sen sijaan koitan nyt keskittyä nauttimaan elosta ja ilosta. Terapiajuttuja silti valuu vielä niin kauan kuin aivot vielä jotain oivaltavat.

Ilmastonmuutos jarruttaa jokaisen matkailusta pitävän aivoissa, mutta pysäyttäjäksi ei sekään liene riittävä syy.

Kun 90-luvulla saimme töistämme sen verran ylimääräistä, että saimme asuntolainaerät ja muut velat kuitattua, ja jotain jäi säästöön, ampaisimme heti matkalle. Siitä lähtien reissasimme loma-ajat. Vuosien 2005 ja 2016 välillä mm. Thaimaa tuli tutuksi, koska ostimme sieltä velaksi pienen condonkin seitsemäksi vuodeksi. Nyttemmin matkojamme määrittävät pääosin UV-arvot.

Globaaliloton voittajat opiskelemassa muita kulttuureita

Suomalaiset kuuluvat maailmaloton top5:een. Sattuma synnytti meidät juuri tänne, eikä esim. junaradan varteen Mumbaissa tai länsimaisen elektroniikan polttajiksi Ghanaan. Useimmilla meistä on aikaa ja varaa matkustella, tutkia maailmaa. Sekin on hyvä pitää mielessä, kun valittaa Airbus 320:n ahtaista penkeistä.

Uusien paikkojen, ihmisten ja kulttuurien näkeminen sekä niihin sisälle kurkkaaminen on kasvattanut enemmän kuin kaikki käymäni koulut yhteensä.

Tärkeimpänä olen oppinut kuuntelemaan puhumisen sijaan. Perspektiivini tästä kohtuullisen pienestä planeetastamme ja sen asukkaista on parantunut huimasti. Tiedän paikkani, satumaisen onneni ja Suomeni paikan pallolla hyvin. Kiitollisuuskin lisääntyi. Sosiaaliset kykyni ovat parantuneet, kun on saanut viettää aikaansa useista eri maista olevien kanssa, oppien ja vertaillen. Ja tietysti olen opetellut nauttimaan elämästä. Minulle oman jalanjäljen jättäminen työn kautta maailmaan ei ollutkaan se oikea polku.

Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on parempi kielitaito. Englannilla pärjää, muttei espanjan-, ranskan-, italian-, thain- tai kreikankielen taidoista haittaakaan olisi. Vielä ehtii, vaikkei aivo enää niin sieni olekaan, maksa on.

Ilmastonmuutos syyllistää lennot

Emme saisi lentää. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat jotakuinkin 25-30% koko hiilijalanjäljestäni. Se on paljon. Ja se vaivaa, syyllistää. Pitäisi vain matkustaa kotimaassa, siitä kun jää ne verovaratkin, melkein aina, omaan maahan.

Ongelma on se, että suomalaiset eivät niin kiinnosta. Ulkomaillakin koitamme välttää paikkoja, jonne suomalaiset kerääntyvät yhteen. Kyllä meitä täällä näkee ihan tarpeeksi. Muiden maiden ihmisiä ja paikkoja on kivampi nähdä kun niissä on ainakin lupaus erilaisuudesta.

Enkä ole lainkaan niin varma siitä olisinko oppinut niin paljon joensuulaisilta, tamperelaisilta ja inarilaisilta? Eikä suomalaisissa mitään vikaa ole, mutta on meistä eksotiikka kaukana.

Mitä täällä tekee? Miksi olemme täällä?

Itselle matkailun tarve on nyt peruskysymys. Tässä iässä pohtii, varsinkin kerran melanooman jo saaneena, elämän perusjuttuja.

Mitä haluan vielä nähdä? Mihin käyttää se aika, mikä meille on annettu?

Emme saaneet tai tehneet lapsia. Se on monelle suuri elämän jakolinja. Olemme siis ”vapaampia” menemään ja liikkumaan kuin lapselliset. Siksi teimme 17 vuotta työtä sen eteen, että molemmat voisimme tehdä työmme kannettavalla tietokoneella. Nyt olemme kohta vuoden niin tehneet.

Siksi jatkossa tulemme tekemään työtämme hyvin erilaisista paikoista, Suomessa ja muualla. Miksi emme, jos siihen 17 vuotta yritimme?

Mietin kuolinvuodettani. Mietin kumpaa katuisin siellä: matkustamattomuutta ilmastonmuutoksen takia vai syyllisyyttä 2000 kg:n vuosittaisista CO2 -lentopäästöistä?

Valitsin hedonistisesti. Otan syyllisyyden mutta matkustan pääosin Euroopassa. Maissa, jossa UV-arvot sen sallivat. Ja teen sen ajan töitä sisällä kun UV helottaa pahasti.

Koitamme kompensoida pienissä teoissa ja tavoissa suurta syntiämme – kuten ihmiset kaiketi ovat tehneet jo vuosituhansia, ennen ensimmäistäkään polkupyörää saati lentävää konetta.

En työkiireiden takia päässyt Mainostorstain tapahtumaan, joten oli hienoa kun sai seurata Annen hyvän puheen livevideostriiminä TS:n sivuilta. Harmi ettei koko tapahtumaa striimattu livenä ja tuonkin striimin jouduin itse kuukkelilla hakemaan.

No, tässä tärkeimmät pointit – myös kuvina:

  • Suomi on edelleen täysin markkinoinnin kehitysmaa.
  • Yritysten liikevaihdosta keskimäärin 2% kuluu markkinointiin. Muissa maissa monikertaisia lukuja, siksi ne pärjäävät paremmin.
  • Suomalaisyritysten johdossa ei ole ketään markkinoinnista ymmärtävää. Kaikki ovat toimitus-, talous-, tai tuotantojohtajia.
  • Markkinointi nähdään yksittäisinä tekoina ja kuluina. Investoinnit voidaan jakaa aina kirjanpidollisesti jaksoihin, jolloin ne ovat investointeja. Siksi Suomi on täynnä softaa, CRM:ä jne. Ne voidaan jakaa, markkinointia ei.

 

Joskus sitä törmää piilossa olleeseen veljeen. Minulle niin kävi joskus vuonna 2010, kun sain kutsun osallistua uudenlaisen yhteisöasumismallin ideointiin OldMillin neukkarissa. Siellä tapasin idean isän, Riston.

Pari vuotta yritimme mallia rahoittaa mm. Tekesin kautta, mutta lopulta se kaatui siihen, ettei Tekes osannut laittaa sitä rakentamisen eikä digitaalisuuden laatikoihinsa, sillä ideassa kyse oli kummastakin.

Meinasin nauramiseltani kompastua itkunsekaisiin kyyneleihini.

No, pari vuotta myöhemmin päätimme Riston kanssa, että joskus tehdään yhdessä töitä.

Vanha rautakauppa paskaksi ja kokonaan uudenlainen idea kokeiluun

Vuonna 2016 Riston edellinen rautakauppa sai päätöksensä. Evoluutio ja stressi ajoivat sen kiinni.

Mies vaan ei ollut luovuttavaa sorttia, niin puolen vuoden hermoloman jälkeen aloimme ideoida täysin uudenlaista kauppaa. Sellaista, jossa kulut olisivat niin pienet, että sellaisen voisi avata myös ns. kuoleviin kuntiin.

….nyt alkaa tuotevyöry, jolla jokainen osasto saa oikeanlaisen ilmeensä.

Runsas vuosi sitten rankan nimirumban jälkeen nimeksi valikoitui Boksishop, koska kyse on ns. shop-in-shop -mallista, jossa tarkoin valitut päämiehet saavat myymäläänsä oman loossin, shopin. Boksishopilla ei siis ole omaa varastoa, per see.

Ja kun tilauksesta kotoani löytyi myymäläosaamisen ammattilainen. Pia otti suunnitellakseen pohjapiirroksen, toiminnallisuudet ja kaiken ulkonäön.

verkkosivuteaser ja kisa nro. 2

slogan.

logo.

Mullistava kassajärjestelmä

Samaan aikaan yhytin Riston yhteen Kuulalaakerin aikaisen työkaverini Janin, eräänlaisen neron kanssa. Jan teki tujauksessa sellaisen kassajärjestelmän, jossa ei ole mitään turhaa. Tavoitteena oli tehdä softa, joka ei tarvitse ohjekirjaa. Sellainen tuli.

Nyt kun pyyhkäisee tuotetta, rahat siitä jaetaan heti oikeisiin tileihin. Päämies ja myymälä saavat heti omansa.

5.2. ns. kevytavaus

Nyt 5.2.2018 1. Boksishop -myymälä avataan ja samalla verkkosivuversio 1.0. Nyt livenä oleva on vain teaser.

Myymälä tulee vielä olemaan osittain kesken, mutta jos kerran teemme verkkosivustojakin kevytmenetelmällä, jossa osia avataan niiden tärkeysjärjestyksessä ja kun ne valmistuvat, avataan Boksishoppikin samalla tyylillä. 30:stä päämiehestä kuitenkin yli puolella, jos rekat pysyvät aikataulussa, on tavarat tarjolla.

Samalla aukeaa haku seuraavien Boksishop -myymälöiden pitoa harkitseville. Tarkoitus on siis avata useampia hetipian.

Pikku Apuri -perhemainostoimisto Boksishopin kanssa yhteistyöhön

Viidakkorummun ohella meillä on nyt vaimoni Pian kanssa Pikku Apuri -niminen perhemainostoimisto. Ja koska olemme tehneet asiakkaalle kaiken, jatkamme sillä tiellä. Olemme konseptin vartijoita.

Työajastamme puolet siis menee seuraavatkin vuodet Boksihoppien parissa. Kuka olisi voinut ennustaa, että mukavan Merikarvialla syntyneen auralaisen rautakauppiaan takaa löytyisi peilistä näkyviä turkulaisnaamoja?

Mutta perhana kuinka mahtavaa tämä nyt on.

Viimeajat on nuo yönet jääneet vain muutamiin tunteihin.

On siis ollut kiirusta. 500m2:n kokoisen rautakaupan teko alusta loppuun on iso työ. Muiden osuus vielä suurempi kuin meidän. Hermot ovat koko ajan pinnassa ja tiuskimista sekä viuhdontaakin esiintyy.

Heräsin 3.55 ja laitoin kaffet tulille. Otin padin ja luin uutiset. Sitten avasin Instagramin ja tämä tuijotti heti vastaan.

Asiakas oli pistänyt pikku kiitoksen. Äkkiä oli väsyneet silmät roskia täynnä.

Muutama vuosi sitten sain kunnian olla se ketä uudistaa Poweraction -tuotemerkin Turun liikuntavirastolle.

Keksin nimen Mihi, tehtiin grafiikat ja verkkopalvelu sekä markkinoitiin sitä Varsinais-Suomen alueella nuorille pari vuotta.

Nyt, 2200 Mihi-nuorta näyttää eri liikuntapaikoissa puhelimestaan Mihi-passia ja pääsee ilmaiseksi liikkumaan.

Tämä on niitä harvoja töitä, jossa tällainenkin ”virtuaalihutun tekijä” tuntee tehneensä tärkeää työtä.