Keski-ikäisen terveys | Teemme perheemme itse

Keski-ikäisen terveys | Teemme perheemme itse

Aloitimme Pian kanssa keski-ikäisen terveydestä kertovan blogisarjan, jossa käydään läpi henkisiä ja fyysisiä haasteita meissä 50-60 -vuotiaissa. Nyt vuorossa pohdintaa: Mikä on perhe ja miten se muotoutuu? Veri nimittäin ei sitä välttämättä tee.

Pelastimme Pian kanssa toisemme 90-luvun alussa. Suomi oli syvässä lamassa ja molempien perheet rikki. Onneksi löysimme toisemme, muuten olisi voinut käydä huonostikin. Muutamalle kaverille niin kävi. Me tsemppasimme toisiamme, tuimme ja rakastimme, koska muualta niitä ei saanut.

Roolini perheessä on 2000-luvulla ollut ongelmanratkaisija, tekninen fiksari, talousasioiden hoitaja ja perusasioiden järkkääjä. Äitini oli omassa perheessään “piika”, koska menetti oman äitinsä nuorena.

Koronaepidemia muutti ystävyyksiä sekä perheitä

Nyt yli 30 vuotta myöhemmin olemme huomanneet, että lapselliset tekivät perheensä, jotka korona -merkkinen kulkutauti lukitsi tiukasti kiinni. Asiaa on oikein tutkittukin. Moni jäi yksin ja sai mielenterveysongelmiakin. Onneksi meillä on toisemme.

Olemme itsekin rakastuneet elämämme rutiineihin ja sen lukittuihin valintoihin.

Välillä kaipaamme toki muitakin ihmisiä, mutta pääosin viihdymme oikein hyvin keskenämme. Se on aika huimaa, koska työskentelemmekin jo seitsemättä vuotta yhdessä – ja usein vielä tosi pienissä tiloissa (pois lukien torppa-aika kesällä).

Muutama hyvä ystävä on jo paljon

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä kauemmas haluamme  “viiri-ihmisistä”, jotka kertovat pääosin työstään. Loppujen lopuksi se kun ei juuri kiinnosta moniakaan. Ko. kategorian porukka kun ei yleensä lainkaan edes kuuntele mitä sinä kerrot ja mitä elämääsi kuuluu. He syöksyvät heti minä-minä -maailmaansa.

Olet onnekas, jos saat vierellesi muutaman aidon ystävän ja/tai sukulaisen, joiden kanssa kohdata loppuelämä. Näin 54 miinus -ikäisenä sitä huomaa, että osa vanhoista katoaa, osasta tulee hyvän päivän tuttuja ja vain pieni osa kerrallaan pysyy lähellä.

Tärkeät ystävät ovatkin monesti jopa enemmän perhettä kuin suku. Kun arvot ja elämänkatsomus vielä tukevat ystävyyttä, siitä voi kehkeytyä pitkäkin.

Ja jos ihan totta puhutaan, eläimet ovat meitä ihmisiä paljon mukavampia. Onneksi muutama karvainen kaverikin löytyy läheltä. Hyvää kevättä!