Artikkelit

Suurinta tyydytystä saa silloin, kun tekee työn, josta asiakkaalle on aidosti iso hyöty. Autoimme tällä kertaa alehintaan Maalaustuote Pasin yrittäjää.

Petri kertoi, että hänen ostettua ko. yrityksen, maalaushalli oli lattiasta kattoon täynnä rojua, roskaa ja muuta tavaraa. Maalarit eivät päässeet tekemään edes työtään, niin täynnä halli oli. Siivosivat ensimmäisen kuukauden hallia, sitten vasta pääsi laskuttavaan toimeen. Nyt halli on puhtaampi kuin moni ruokakauppa ja vilinä käy! Jauhemaalausta ja kromausta tekevä yritys valmistaa alihankintana teollisuudelle erilaisia tuotteita – nopeasti.

Kävin haastattelemassa yrittäjää, otin ison läjän valokuvia, tein kaikki tekstimateriaalit ja kasasimme Petrille uudet sivut WordPressillä, koska vanhat olivat …. no, katsokaa itse:

MtPasin sivut ennen meitä 🙂

Nyt sivut ovat 2020-luvun mobiiliystävällistä tasoa:

 

Nyt ois Pikku Apuri/ Viidakkorumpu -linjastossa tarve WordPress -osaajalle, jolla on oma yritys ja hyvät taidot rakentaa ohjeista hienosti toimiva WP-sivusto. Haussa ei siis ole juuri aloittanut, vaan kokenut SanaPainaja.

Laitettiin kuitenkin tähän rekrykuvaksi asennettamme … noh, kuvaava kuvitus. Teemme töitä kohtuutalous -mallin mukaan, emme henkihieverissä. Burnoutit ja sairaushälytykset koettu. Ne opettivat nauttimaan elämästä. Aikaa pitää jäädä keilaamiseen ja valkovenäläisiinkin (tässä viitataan drinkkiin, ei kansallisuuteen).

Haut jari@pikkuapuri.fi – kiitos.

Olipas taas sarjassaan tosi kivat projektit -työ! Teimme Sellon Katseelle tässä kesä-syksyn aikana uudenlaiset verkkosivut Piuskin kanssa.

Kävimme heitä liikkeessä tapaamassa, napsimme liudan valokuvia ja ideoimme yhdessä yrittäjien kanssa sivut, jotka näyttäisivät mahdollisimman paljon heidän vähän aikaa sitten uudistetulta liiketilaltaan. Asiakkaat tietävät näin missä ja minne tulla, clever, right 😉

Parisen viikkoa itse projekti vei ja hyvä tuli. Olemme molemmat tyytyväisiä, kuten yrittäjä Tuulia tässä sanookin:

”Kiitos paljon, hyvältä näyttää ja kiitos ripeästä toiminnasta.”

Nyt jäämme jännäämään tarttuuko Tuulia spesiaalitarjoukseemme. He saavat tuotantohinnastaan 500€ alennuksen, jos hankkivat meille samanarvoisen projektin 😉

Ennen:

Sellonkatse.fi ennen

Jälkeen:

Sellonkatse.fi nyt

Mobiilinäkymä

Nyt oli pakko pysähtyä ja kiittää, paitsi asiakkaitaan, myös itseään. Olemme saaneet Pian kanssa piskuisen perhetoimistomme sellaiseen vaiheeseen, että se tuo meille molemmille riittävän elannon.

Ja kun Viidakkorummunkin puolella hommat pelaavat ja Ranillakin on tasaisesti työtä, mikäs sen kivampaa? Täytyy toki muistaa, että tilanne ei välttämättä pysy, mutta juuri nyt oli hyvä aika tovin pysähdykseen.

Aivan liian usein työssä väistetään hyvät hetket, eikä nautita niistä.

Ennen syöksyin itsekin projektista projektiin ilman, että sain siitä muuta kuin rahallisen palkkion. Nyt osaan nauttia aivan eri tavalla tekemisestä ja tuloksista. Tykkään kun tekemämme kampanja tai mainonnan linja toimii. Nautin enemmän itse työstäni – en kaahaa ja ahmi.

Suuremmassa toimistossa, palkollisena, ei ehtinyt tätä tehdä, kun piti hankkia lisää pohjattomalta tuntuvaan kaivoon. Next. Next. Ja itse asiassa ihan sama rumba oli Viidakkorummun yrittäjänä silloin, kun työväkeä oli enemmän. Toivottavasti nyt suuremmissakin pajoissa tai kasvuyrityksissä malttavat nauttia. Muistatteko vielä kun alalla kuin alalla pidettiin harjakaisia? Se oli hyvä tapa kiittää.

Kiitos siis asiakkaillemme, että luotatte meihin sekä osaamiseemme. Meillä on nyt kiva hetki juuri siksi. Ja ollaan me itsekin oltu, edes välillä, hyviä.

Vaalit lähestyvät, joten päätin suorittaa aamukahvin seuraksi poliittisen itseanalyysin. Osasyy oli myös julkinen kuva. En halua asemoida itseäni epäsuotuisasti niin, että se vaikuttaisi mahdolliseen liikevaihtokehitykseeni mikrokoon Pikku Apurina. Olen potentiaalisesti kaikkien nelikenttälaitakulkijoiden käytettävissä 

Pikku Apurin poliittinen sijainti

Olen vasemmalla enemmän kuin oikealla. En kuitenkaan ole Vasemmistossa. Löydän itseni välillä myös läheltä keskustaa mutta kaukana Keskustasta. Eniten olen yrittäjä ja vieläpä mikrokokoinen Pikku Apuri, joten Oikealla olevat ajavat asioitaan useasti ohitseni ja ylitseni. Iän myötä en ole enää myöskään ihan vihreä, mutta Viitteitä vihreydestä kyllä löytyy. Pidän myös enemmän Marsuista kuin Persuista, enkä niistäkään paljoa. Uskonnon jätin jo kouluaikoina mutta pidin itselläni uskon. RKP on kirjainyhdistelmänä ihan yhtä osuva kuin KRP. Ja jos katsoo asemointia kolmiulotteisesti, en kaadu enkä kadu taakse vaan nojaan joskus iloisen hiprakkaisesti eteenpäin.

Aloitin asiakkaidemme kanssa palaverisarjan, jossa jokaisen kanssa pohdimme päällä olevaa ilmastonmuutoksen vaikutusta heidän liiketoimintaansa.

Oxymoronhan se on, markkinointi ja ilmastonmuutos. Markkinointialalla taivutetaan ihmistä perinteisesti ostamaan enemmän. Vaan jatkossa tarvitaan vähemmän, vain tarpeeseen, mutta laatua. Tai sitten voidaan uusiokäyttää materiaaleja ja rakentaa niistä uutta, kuten tekee mm. lempibrändini Patagonia (alla yhden heidän Worn wear -korjaajan videomaistiainen).

Patagonia

Patagonia tosiaan ostaa, myy ja korjaa vanhoja Patagonia -vaatteita ja tarvikkeita Worn Wear -merkin alla. Tässä verkkokauppa. Worn Wear -sivuilta löytää mm. kaikki vinkit miten korjata erilaisia heidän vaatteitaan.

Omat asiakkaat, Midas ja Wihanto

Olemme vasta kahden kanssa istuneet alas ja miettineet strategiaa jatkoon, mutta olen jo niistäkin erityisen ylpeä 🙂

Midas Kultaseppien kanssa olemme olleet täysin samalla aaltopituudella alusta asti. Aloitimme vuosi sitten ja olemme tähän asti tehneet meidän Piuskin luomaa brändimainontaa, tekemiäni Facebook- ja Instagram-kampanjoita, verkkosivustokehitystä ja Googlemarkkinointia. Nyt aiomme nostaa uusiokäytön roolia, eli Midashan tekee vanhoista koruista uusia, muuttaa tai korjaa niitä. Kierrätys is the name of the Midas game.

Wihannon kanssa teemme parhaillaan heille kokonaan uutta graafista ilmettä sekä palvelutuotteistusta. Tulokset nähtävissä vasta lokakuun loppupuolella. Nostamme esiin korjaamisen, auttamisen, asentamisen ja kuljettamisen. Kun muut pistävät kasaamaan itse ja heittämään kökköä kaatopaikoille, Wihanto korjaa, fiksaa ja huolehtii.

Näissä asioissa Pikku Apuri voi auttaa. Kannattaa tarkastella omaa liiketoimintaansa ilmastonmuutoksen kautta: Miten voit muuttaa sitä niin, että saat elantosi, mutta teet myös hyvää?

Tähän vajaan viisikymppisen ikään päässeenä nautin stressivapaammasta tavasta tehdä työni. Siihen löytyy kaksi pääideaa miten sen teen?

1. Tee vain mukavien kanssa työsi

Pikku Apuri tekee kahdenlaista työtä:

  • Projektityötä, jossa tehdään asia x asiakkaalle y, laskutetaan ja heilutetaan kivat jatkot
  • Teemme myös ns. vuosisopimustöitä, jolloin tietyille asiakkaille teemme joka viikko markkinoinnillisia toimenpiteitä. Asiakkaat maksavat siitä meille kuukausittaisen hinnan.

Nyt olemme onnistuneet viime ajat molemmissa ”linjoissa”: Meillä on ollut todella mukavia projektitöitä, kuten esim. Aurakoulutus ja juuri nyt työn alla oleva Sellon Katse. Vuosisoppariasiakkaista mm. Wihanto ja Midas Kultasepät ovat molemmat sellaisia, joiden kanssa on kivaa tehdä työnsä ja meistä on aidosti mukavaa edesauttaa molempien liiketoimintaa.

2. Tee työsi valovoiman avulla

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta.

Ideana on jakaa työnteko synkkiin aikoihin ja vapaa-aika kivampiin hetkiin.

  • Teemme hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5+ kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko. Mm. ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennämme tietokonetöitä. Teemme niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä näistä sitten seuraa?

Jos onnistumme noudattamaan ko. sääntöjä, se tarkoittaa sitä, että:

  • nukumme paremmin,
  • voimme paremmin ja
  • parisuhteemme voi hyvin. Se taas johtaa siihen, että
  • meistä voi olla kivaa seuraa myös ystävillemme.

Täytyy muistaa, että tällainen tapa tehdä työtään maksaa. Emme saa sellaisia rahoja mitä saisimme normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saamme paremman mielen ja ennaltaehkäisemme omaa mielisairauttamme.

Ei se jatkuva kasvu, vaan se jatkuva kasvaminen.

 

Yksi kivoimpia töitä vähään aikaan oli Aurakoulutuksen freesaus 2020-luvulle.

Piuski tuunasi logoversiot ja itse rakentelin uudet sivut, WordPressillä tietysti.  Samalla haettiin Aurakoulutukselle kuvallinen identiteetti hyvästä fiiliksestä ja nuorekkaasta meiningistä. Koska hemmot ja hemmottaret Aurakoulutuksessa ovat itse pirun mukavia ja rentoja, yrityksen näkö ulospäin pitää henkiä samaa kieltä. Tällaisia duuneja lisää!

 

 

 

Niin siinä kävi, että mopo lähti keulimaan taas. Juttelimme Restartin ammattilaisten, Laurin, Erikin ja Jaakon kanssa, että tehdään nyt kaikki – kunnolla.

Kirjoittelin parisen viikkoa sitten siitä, että availin ulkoverhousta hirsien vaihtoa varten sekä hirsien kuntoa katsastaaksemme. No nyt otimme multiaislaudat ylös tuvasta, nähdäksemme missä kunnossa pohja on ja mitä pohjarakenteesta löytyy.

Ja olihan siellä kaikkea, mutta harmiksemme joku oli tunkenut pohjan täyteen kivivillaa – ja vielä maata vasten. No, ei onneksi ollut kosteutta tai märkää. Pohja oli kuiva, mutta hetken asiaa mietittyämme päätimme nostaa tässä syystalven aikana koko lattian ylös ja tehdä multipenkki uusiksi, kunnolla. Tämä siis jo päätettyjen hirsien vaihdon lisäksi.

Onneksi vanhat, jykevät lattialankut ovat 95%:sti kunnossa. Vain muutama pitää korvata Larjaman Sahan lankuilla.

Muuten: Jos et tiedä mikä multi-/multapenkki on, Saatsin blogissa on siitä hyvä selitys.

 

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä? Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä. Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin. Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä. Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme? Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä. Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

12 vuotta Viidakkorumpua on nyt ohi, ainakin y-tunnuksen osalta. Pidämme Viidakkorummun vielä tuotenimenä ja palvelu toimii kuten ennenkin, vain lasku tulee Pikku Apurilta (tai Ulapelta). Olen selkeästi muutenkin uuden alussa.

Nyt on kaikin puolin outo olo. Tuntuu yksinäiseltä. Kai se jotenkin paikkansa pitää, että yrityksestä, vaikka onkin vain y-tunnus paperilla, tulee lapsi? Mutta ei auta, Pikku Apurimme on päässyt hyvään vauhtiin ja teemme paljon laajempia töitä kuin Rumpu koskaan teki, kiitos vaimoni Pian suunnittelu- ja graafisille kyvyille.

It-jutut vaihtuivat mainostoimistoksi + it-jutuiksi + muiksi kiinnostaviksi jutuiksi.

Uusia alkuja

Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta ekologisesta, on se sitten rakentamisen ratkaisut, muovin hävittäminen, omavaraisuus tai energiaratkaisut. Niiden pariin mieli vetää myös. Toki 20+ vuotta markkinoinnissa takaa sen, että sen osaa. Vaan jotain kokonaan muutakin nyt kehiin? Isona olisi kiva tehdä hyödyllisiä ja merkityksellisiä töitä.

Normitöiden ohessa olemme kehittäneet eteenpäin ekologisen asumisen ideaamme ja nyt koitan löytää sille aidosti tilaa työkartalta. Sen jälkeen pitää lähteä juoksemaan rahoitusta ja yhteistyökumppaneita kiinni.

Joka vuosi on tullut kavereilta takavasemmalta myös jokin suurempi projekti. Aivan taatusti sellainen tulee eteen jo syksystä.

Itselle suurin muutos kuitenkin lienee tupakan jättäminen.

Armeija ei minulle opettanut mitään. Sain sieltä vain pahan tavan. Utön tuulissa kaverit opettivat tupakoimaan ja se jäi. Siitä on nyt 30 vuotta ja vuosia asiaa vatvoneena päätin vihdoinkin lopettaa, ihan ns. kylmä kalkkuna -keinolla. Tiistaina 24.7. lopetin. Siitä on nyt vasta kuusi päivää, mutta tähän asti tuntuu hyvältä, jopa helpolta. Ehkä vuosien henkinen lopetustyö antaa voimaa pysyä ruodussa? No, päivä kerrallaan.

Kivaa loppukesää kaikille.

 

Ruotsin suku oli taas muutaman päivän torpalla ja tutkin netistä kivoja uimapaikkoja Taivassalosta tai Kustavista. Kirjoitin niistä jo muutama vuosi sitten, mutta nyt halusin löytää sen timantin.

Onneksi törmäsin Raumanmeren sukeltajien keskustelupalstaan, josta sain linkin toiseen sukellussivustoon. Sieltä löysin ajo-ohjeen Hilloisten louhokselle. Alla Google Maps -tiedot.

Muksut kiljuivat riemusta, kun näytin heille videon kohteesta. Olisiko tämä sellainen timantti, johon voisivat ihmiset tulla kauempaakin?

Ja olihan se!

Kristallinkirkasta vettä (näkyvyys n. 20-30 metriä) ja lämmintä, kiitos kesän helteiden.

Ajoimme pääparkkipaikalta oikealle, louhoksen toiseen laitaan.

Pääparkkipaikan lähellä oli sakkia, koska siellä on penkit, portaat veteen ja loistava piknik-tasanne isollekin porukalle. Me halusimme rauhaan ja se onnistuu, koska louhoksen pinta-ala on valtava. Vaikka siellä olisi satoja uimareita, rauha löytyy. Mene kauniina päivänä – se kannattaa!

Video ja kuvia

 

Tämä kesä on meille erikoinen. Ei juurikaan mitään isoa rakennettavaa tai korjattavaa torpalla. On outoa vaan olla. Toki muutama asiakasprojekti on työn alla kesälläkin.

Olemme reissusta tultuamme Pian kanssa pääosin olleet vain. Aamuisin teemme mainos- ja verkkosivutöitä, päivällä jotain pikkupuuhastelua pihalla ja kovat UV-ajat (klo 13-16) menen kirjaa lukemaan sisälle (sen muutoksen kerran saatu melanooma tekee). Illat ovatkin kulkeneet futiskisoja tai hyvää tv-sarjaa katsoessa.

Saatamme toki tehdä päivisin polkupyöräretken, käydä Ukissa kaffella ja hakemassa jotain torppatarpeita, mutta muuten olla köllötetään. Edelliset 3+ vuotta meni erilaisia suurempia projekteja näkertäessä.

Tai niin, päätimme nostaa tuvan vanhat lankkulattiat ylös syksyllä, kun ei ole niin kuumaa. Tsekataan samalla vanhan multipenkin kunto ja höylätämme Larjamalla uudet lankut huonojen tilalle. Mutta se on ainoa isompi remppa.

Ja toki tuttuja täällä ramppaa. Tällä viikolla haemme äitini tänne saunomaan ja sitten tulevatkin Ruotsin sukulaiset heti perään. Ja thaikkuperhe odottaa jo parin viikon päässä.

Nyt kuuntelen lintujen viserrystä avonaisesta ikkunasta, juon maitokahvia ja odottelen asiakkaiden kommentteja töistämme (hiljaista on heinäkuussa).

Aika harva tulee Italianreissulta pari kiloa keveämpänä kuin sinne mennessä. Sen saavuttaa kun kävelee n. 30 000 askelta joka päivä. Padova ja Venetsia ovat kummatkin niin täynnä kauneutta, että se ei edes tunnu missään. Ja siihen päälle ikisuosikkini Pearl Jamin paras näkemäni konsertti koskaan vei äänemmekin kahdeksi päiväksi. Jos mietit näitä kohteita, tässä muutama kuva ja video päätöksesi tueksi. Mene!

Padova, Italia

Olimme nähneet Pearl Jamin jo Berliinissä (parikin kertaa) sekä Prahassa. Nyt halusimme intohimoisena keikkayleisönä tunnettujen italiaanojen sekaan, mutta emme halunneet Roomaan tai Milanoon, joissa olemme käyneet, joten valitsimme Padovan. Ja onneksi.

Padova on rento yliopistokaupunki, jossa on todella kaunista ja hulvaton määrä pyöräilijöitä. Oli hienoa nähdä, kun businessihmisetkin ajoivat hienot puvut päällään fillareilla eikä millään katumaastureilla. Kaupungissa oli hyvä fiba.

Kävimme katsomassa mm. Giotton kuuluisat freskot Cappella Degli Scrovegnissa. Giotto maalasi ne ryhmänsä kanssa vuosina 1303-1305 (yli 200 vuotta ennen Michelangeloa). Maalauksissa oli ensimmäisenä maailmassa syvyyttä ja kasvojen ilmeitä. Kappeli on tarkoin ilmastoitu, joten sinne pääsee kerralla vain pieni ryhmä. Kannattaa ottaa Padovakortit 48 tunniksi. Niillä pääsette ilmaiseksi katsomaan Giottot ja kulkemaan busseilla sekä raitiovaunuilla kaupungissa.

Aloitimme hotellista läheltä stadionia, Hotel Al Casonista. Se ei ole parhaalla paikalla, joten jollet mene keikalle, älä varaa hotellia sieltä osasta kaupunkia. Keikan jälkeen siirrymmekin parhaaksi arvioituun boutique-hotelliin, Belludi 37:aan, joka olikin palvelultaan paras koskaan vierailemamme. Hotelli sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä, Basilica di Sant’Antonion vieressä.

Kuvia

 

Pearl Jam, Stadio Euganeo 24.6.2018

Minulla oli bonusmissio Pearl Jamin keikalle. Suuresti arvostamani yritys, The Other Danish Guy, joka tekee maailman parhaat alushousut ja vielä merimuovista, antoi matkaamme parit bokserit annettavaksi Eddie Vedderille.

Keikan jälkeen sainkin kiinni bändin securitykaverin, joka lähti paketteja Eddielle kuskaamaan. Toivottavasti tämä suunnitelmamme vaihe 1 toteutui? Lisää on luvassa.

Keikka oli paras koskaan näkemämme. Lähes kolme tuntia pelkkää yhteislaulua ja loistavaa soittoa täydellisessä kesäsäässä (+23C).

Silti suurin anti tälläkin reissulla olivat uudet ystävämme Saksasta ja Romaniasta. Pearl Jamin Ten Club (faniklubi) on tiivein ja yhteishengeltään huippua.

Olen tutustunut sen kautta moniin saman henkisiin ihmisiin ympäri maailman. 10CC -faniklubi järjestikin edellisenä iltana Old England Pubissa, joka oli valtava laitos, suuren fanitapaamisen, jossa tutustuimme Mirceaan, Corinneaan, Katyyn ja Mikeen. Heidän kanssaan vietimmekin sitten seuraavat päivät rokaten, jutellen, juoden ja hyvin syöden. Nyt olemme heidän kanssaan yhteydessä viikottain, Messegerin ja Whatsupin kautta. Pala sydämestä lähti heidän mukanaan Romaniaan ja Rostockiin.

   

Konsertti

 

Band introductions

Pearl Jam, Padova 2018 – Band introductions and a short story from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Animal

Pearl Jam, Padova 2018 – Animal from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Given to fly (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Given to fly (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Elderly woman … (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Daughter (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Better man

Pearl Jam, Padova 2018 – Better man from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

A funny story, Alive and Baba O Riley (The Who)

Pearl Jam, Padova 2018 – A funny story, Alive and Baba O’Riley (The Who) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

 

Venetsia

Venetsiassa olimme vain yhden päivän ja yön, koska lentomme kotiin oli aamusella.

Toki olimme kuulleet sen olevan turisteja (jenkkejä) täynnä ja ettei siellä viihtyisi kuin muutaman tunnin. Paskapuhetta. Olihan ”ne kuuluisat paikat” täynnä, mutta Venetsia on yllättävän suuri paikka, josta löytyy kyllä rauhallisiakin paikkoja kun vaan jaksaa taaplata.

Vielä jäi paljon näkemättä, joten sinne on pakko päästä takaisin. Upein kaupunki ehkä missä ollaan käyty – ja yllättävän edukas, kun tietää missä syö ja juo. Kannattaa visiteerata ennen kuin se uppoaa.

Kuvat

 

Kiitos Italia!

Italiassa on helppo kulkea busseilla ja junilla. Ne ovat hyviä, nopeita ja halpoja. Marco Polon kentältä Venetsiasta ensin 8,5€:lla Padovaan. Padovan juna-asemalta 3,40€:lla Venetsian Mestreen ja Venetsian Mestrestä 8€:lla Marco Polon lentokentälle.

Muista että monessa paikassa englantia ei juurikaan osattu, joten kannattaa ottaa haltuun edes peruslauseita ennen matkaa. Itse tallennan aina puhelimeen ne yleisimmät sanonnat, jotka on sieltä helppo tankata päähänsä.

Arrivederci! Traduzione italiano.

Nyt riitti, nimittäin surku (maailman tilasta). 48 vuotta riittää. En ole saanut mitään aikaan olemalla vihainen tai jakamalla kriittistä kepakkoa. Juu, vain keppiä tarjoava hallitus ja ulkomailla lukuisat sekopäät. Riitti. En ota enää osaa murheisiin, vaan mennään ilolla – kaksimetrisen ”bear hug” tulossa.

Olen ollut aina niitä jotka kantavat maapalloa harteillaan. Murhetta riittää ja siinä pellossa ollaan kieritty. Uusi ystävä Rostockista, Mike, sai aikaan naksauksen. Hän oli päättänyt mennä vaan ilolla ja hymyllä – ja se tarttui meikäläiseenkin, varsinaissuomalaiseen mörökolliin.

Nyt opetellaan menemään ilolla ja sen valolla. Ei varmaan käy heti ja helpolla.

Se ei tosin tarkoita asiakkaillemme helpompaa, päinvastoin. Toimitusjohtaja leiskaa -tyyppiset asiakkuudet voivat viimeistään nyt hakeutua muualle – ellet tosiaan osaa myös tätä hommaa.

Olen tehnyt 20+ vuotta pääosin mitä asiakas haluaa. 90% siitä on ollut mitäänsanomatonta, koska olin liian kiltti. Voi olla positiviinen ja iloinen, myös asiakasviestinnässä, muttei tarvitse olla laimea.

Tämä voi olla ammatillinen itsemurha tai sitten jymypotti. Jos siis haluat ison mielipiteen suoraan, soita. Jos haluat jees-henkilön, soita muualle. Mutta ole iloinen, se tarttuu.

Eloton elämä on liian lyhyt.