Liikkuva mainostoimisto | Mainostoimisto Turku | The Waterboys 19.4.2023 Kulttuuritalo, Helsinki

Liikkuva mainostoimisto | Mainostoimisto Turku | The Waterboys, 19.4.2023, Kulttuuritalo, Helsinki

Minä perhana en päässyt 1989 katsomaan The Waterboysia heidän parhaina pelimannipäivinään Turun Ruisrockiin. Vian korjaamiseen menikin sitten 34 vuotta, koska Mike Scott joukkoineen tuli vasta nyt toisen kerran maahamme.

Irkkumusan suurena fanina Mike Scott on yksi ikoneistani ja mies, jonka musaa olen kuunnellut kohta pian 40 vuotta. Vihdoinkin sain ruksin “bucket listalta” veks, kun hän uusimman The Waterboys -porukkansa kanssa pistäytyi Kultsalla.

Odotukset eivät olleet kummoiset, koska uusimmat levyt eivät enää ole kovin kierroksia nostaneet. Kenelläpä yli 40 vuotta urallaan soittaneella niin tekisi? Ehkä vain Robert Plant tulee mieleen?

Ennen keikkaa piti kuitenkin kierrellä Kalliossa ja käydä testaamassa Döner Harjun nykytuotanto (Mezelautaslounaalle arvosana 7,5/10).

The Waterboys mallia 2023

• Mike Scott (Vocals, Guitar, Piano, 1981-94, 1998-present. No Waterboys 1995-7)
• Brother Paul (Keyboards, 2013-present)
• James Hallawell (Keyboards, 2010-2013, 2021-present)
• Aongus Ralston (Bass, 2017-present)
• Eamon Ferris (Drums, 2021-present)

Kun katsoo former members -listaa, niin vaihtuvuus revohkassa melko suurta. En odottanut siksi mitään.

Pidän kovasti heidän 1988-1995 -välisestä “pelimanniajastaan”, jolloin myös yhtyeen suuria hittejä tuli, lukuunottamatta suurinta, The Whole of the Moonia, joka ilmestyi jo aiemmin, “The Big Music” -aikoihin.

Vaan eilen Kultsalla esiintyi jamitteleva, kovan luokan rock-bändi, eikä pelimanniyhtye. Sointi oli rock-paalutusta, jota maustettiin hammondilla, syntetisaattoreilla ja pianolla. Mieleen tuli kotimaasta kovan luokan Mike Scott, eli J.Karjalainen yhtyeineen, mutta eilinen Waterboys oli yhtä tiukka, vaan astetta rajumpi soinniltaan.

• Näki että miehet tykkäävät soitella keskenään, vaikka kiertuetahti on henkeäsalpaava, 5-6 keikkaa viikossa (!!!). Tehkää perässä 64-vuotiaana.
• Brother Paul syntetisaattorin varressa kulki juuri ja juuri sillä Spinal Tap/ Kummeli vs. Kiss -uskottavuusrajalla.
• Settilista oli paria poikkeusta lukuunottamatta sama kuin edelliskeikalla Norjan Bergenissä. Bändi soitti 2,5 tuntia ja piti välissä 30 minuutin tauon.
• Itselle keikan kovin oli 2. setin aloittanut, lähes 10 minuuttiseksi sinfoniaksi kasvanut My Wanderings in the Weary Land. Levyversio ei pärjää millään.

Keikkavideot ja kuvat

Kuvissa pari näpsyä kännyllä:

Videoissa kaksi kokonaista ja pari klippiä:

This is the Sea esitettiin slovarina. Ihan jees oli niinkin. Tässä sen alusta pätkä:

Hitti Fisherman´s blues tuli rutiinilla selkärangoista. Koko biisi alla:

Alkuvaiheen Be My Enemy oli eräs illan kovimmista rokeista. Otin todisteeksi pätkän loppupuolelta.

Viimeiseksi tietysti suurin hitti, The Whole of the Moon. Tässä kokonaan: